Haastattelu ja merkkipäivä

 Sulo Naukula - poliisi

Tervetuloa haastatteluhetkeen, Sulo Naukula. Otetaan ensin tällaiset kevyet tunnelman laukaisijat tähän alkuun. 

Kysymys: Mitä kuuluu loppiaiseen, Sulo Naukula? 

Sulo: Kiitos, hyvää vaan. On pistetty tassulla koreasti ja nautittu aamiaisen lisäksi herkkutikkuja. Ulkona viihdyin vain hetken, oli vähän viileää. 

K: Pidät hallussasi Naukulan poliisin virkaa. Miten tähän on päädytty? 

S: Noh, tavallaan se rooli lankesi minulle kuin itsestään. Kun saavuin Naukulaan lauantaina, toukokuun kolmantena vuonna 2014, oli täällä kissavajausta. Sääntöjä toki oli ripoteltu edeltäjieni toimesta sinne tänne. 

K: Koska ryhdyit tosi toimiin poliisina?

S: Täytyy todeta, että siitä asti kun se punainen pallosalama jota myös Namuksi kutsutaan asettui taloksi. Että on tässä jo tätä virkaa hoidettu. 

K: Miten olet kokenut pitkän urasi? 

S: Onhan tässä sitä tapahtumaa ollut. Ensin ohjelmaa järjesti Namu.  Niistä punatabbyistä tänne jäi sitten Noomi ja eiköhän Noomikin sitten lisäohjelmaa tuonut. Ja niin kun tässä ei olisi ollut yhdelle poliisille tarpeeksi hommaa, Noominkin jälkikasvusta jäi tänne yksi ja Herttakin sitten lisääntyi.  Luulin, että siihen se sitten olisi jäänyt, mutta viime vuonna tänne muutti vielä yksi. Sitä ei tarvitse paljoa komennella. On sillä lailla sivistynyt. 

K: No on kyllä aika iso piiri poliisilla. Missä tarvitaan eniten poliisia?

S: Kyllähän se niin on, että täällä saattaa meno välillä muuttua aikamoiseksi. Eikä siinä varsinaisesti mitään, mutta pahoja ääniä ei saisi päästellä. Silloin on virkavallan puututtava asiaan. 

K: Olen huomannut, että löydät aina myös syyllisen. Siis sen, joka aloitti liian äänekkääksi muuttuneen leikin?

S: Tietenkin. Kyllä tässä sitä ammattitaitoa sen verran on, että tilanteen nopealla tarkastelulla tiedän 100% kuka on syyllinen. 

K: Haluatko kertoa tekniikkasi sen suhteen muillekin?

S: En. *painelee saunaan kauneusunille* 

Naukulan Kerho -blogilla on tänään juhlapäivä. 

Ensimmäinen julkaisu pitkän historian aikana kirjoitettiin 6.1.2009. 

Onnea meille. 

Lukijat kysyivät Pipsalta

Ja Pipsa vastaa

Tämän haastattelusarjan viimeinen osa julkaistaan nyt. Näin Pipsa vastaa lukijoille: 

Tuulia kysyy: 

Ootkos vähän lellitty kun on mammaa, mummua ja setääkin sua paapomassa? Onko sulle kerrottu kesästä ja kärpäsistä? Oot niin söpö et nimes vois olla vaikka Pusu?!

Pipsa: En tiiä mitä lellitty tarkottaa? Oon kyllä kuullu, että ne kärpäset on rapsakoita välipaloja ja pirhanan vikkeliä, mutta en oo vielä maistanu. Toivottavasti kesä tuo niitä kärpäisiä ja mä ehdin maistaa edes yhen.  Mä kuule muiskautan sulle nyt yhen pusu! *MUISK*

Molley kysyy: 

Mitä tykkäsit tuosta näyttelytouhusta ja miltä tuntui olla siellä paneelipöydällä kun ne tuomarit siellä nostelivat ja tarkkaan katselivat monelta kantilta.

Pipsa: No musta se on vähän o-u-t-o-a touhua. En oikein tiiä vielä mitä se kaikki oikein tarkottaa. 

Pepsi ja Max kysyy: 

Kun olet nyt nähnyt miten muut kulkee siitä ikkunasta, niin mitä aiot tehdä ensimmäisenä, kun pääset siitä vihdoin livahtamaan?

Pipsa: Jos tänään pääsisin, niin sitten mä pistäisin mun tassuni siihen valkoiseen töhnään ja sit mä maistaisin sitä vähä. 

Sofia ja Olga tiedustelevat: 

Mikä sinusta tulee isona?

Pipsa: Huiskalelunmetsästäjäsankaritar tai sit ehkä kärpästen kauhu. 

Ekotassu haluaa tietää: 

Kumpi voittaa kun painitte Sulon kanssa ? Ja mikä on sun lempihuiska ?

Pipsa: Mä! Mä voitan aina! En tiiä miks mummu ja emo sanoo, että Sulon kanssa kissanpentu voittaa aina. Ja sit ne puhu jotain Puolusta ja möyhistä ja siitä, että Sulo noudattaa nyt Puolulta saamaansa mallia. Puolu on se blondi ku tääl on ollu. Lempihuiska on nyt semmonen mis on nahkasuikaleita. 

Henna, Friede ja Figo haluaisivat kuulla enemmän: 

Haluttaisiin kyllä kuulla sun oma kertomus siitä kun Puolu-täti kävi.

Pipsa: Joo, mä oon kertomassa ja sit mä kerron kanssa siitä ku Riku-setä kävi. Se on se poikakoira. Mut siihen me ootetaan valokuvia mun kasvattajalta. Vaiks en ymmärrä mikä se semmonen kasvattaja on ku mut on kyllä kasvattanu emo, mummu ja Sulo. 

Pipsa vastaa

Haastattelu

Nyt on vuorossa Naukulan iltatähden, pikku pirpanan haastattelu. Olkaa hyvät. 

Nimi: FI*Pinkkitassun Paula (EUR f 22) eli Pipsa Noomintytär Naukula. Paitsi, että tuo Pipsa ei kyllä mamman suuhun oikein tunnu sopivan. Miettii oonko kuitenkin joku muu? Mitä sä luulet?

Ikä: Reilut viis kuukautta. 

Arvo: Kissanpentu. Iltatähti. 

Lempiruoka: Kaikki. Erityisesti samalta lautaselta kun muut. 

Harrastukset: Juoksu, paini, köllöttely ja puskeminen. 

Mikä Naukulassa on hyvin: Sulo painii aina mun kanssa kun mä tahon. Mamman kanssa on hyvä köllötellä. Mummu hoitaa mua ja mun äiti kans silloin kun sil ei oo niin kiire. 

Mitä Naukulassa voisi parantaa: Emmä oikein tiiä vielä kun oon niin pieni. Ehkä mun mummulle vois antaa raksuja kun se niistä niin tykkäis. Niin, ja sit mun äitille ei aina sovi, että mä hyppään sen kimppuun ja se kivahtaa. Sit mä en oo vielä päässy sinne siitä ikkunasta mistä muut menee kun mamma odottaa, että se uusittais ensin. Siihen menee ehkä vielä ainaskin kuukaus. Tosi pitkä aika.

Motto: Huiska heilumaan! 

Lukijat kysyivät Noomilta

Ja Noomi vastaa

Noomi on nyt lupautunut vastaamaan kysymyksiin. Lyhyesti, koska kiire. 

Mamma, häikäsee. Oisko aurinkolaseja?
Ja ikkunankin voisit jo pestä. 

Pepsi ja Maxi kysyvät: 

Mihin sinulla on kiire? 

Noomi: Paikkoihin, asioille, syömään ja leikkimään. Joskus myös hotelli helpotukseen. 

Friede tiedustelee ehkä hedelmäkorista käsin: 

Onko sinulla nyt ne ruuhkavuodet, mistä ihmispiireissä paljon puhutaan?

Noomi: Hmmm... hyvä kysymys. Ei ehkä enää, ne taisivat loppua 1.1.2019 kun suurin osa lapsukaisistani muuttivat pois kotoa. Nyt on vaan sellainen aikuisten kiire kun on vaan niin paljon tekemistä. 

Sofia ja Olga haluavat tietää:

Mikä sinusta tulee isona?

Noomi: Kuningatar. Isoäiti ja suuri huiskien metsästäjätär. 

Anonyymi kysyy: 

Mitkä ovat olleet äitiyden parhaat ja pahimmat puolet?

Noomi: Pidin erityisesti siitä kun pienokaiset riehuivat, juoksivat kilpaa ja tutkivat maailmaa. Pahinta oli se, kun yrittivät käydä nukkumaan pentuhuoneeseen vaikka ovi muualle Naukulaan oli auki. Silloin jouduin käydä komentamassa niin kovaa, että kuulivat ja heräsivät ja nousivat ylös ja lähtivät tutkimaan paikkoja. Tilaisuudet tulee käyttää hyväkseen eikä antaa niiden valua ohi. 

Haastatteluidean emo Tuuli kysyy: 

Urasuunnitelmat lapsien jälkeen? Pitääkö Sulo siellä Naukulassa hommat järjestyksessä?

Noomi: Kissanpäivistä nauttiminen, siinäpä se. Ihan paras urasuunnitelma kissalle kuin kissalle ja sopisi ihmistenkin ottaa tässä kohdin meistä kissoista oppia. Kyllä se Sulo yrittää, vaan ollaan aika vilkkaita likkoja. Heh heh. 

Triolan ja Nilssonin Tarua kiinnostaa: 

Mimmoinen on paras huiska? Onko olemassa sellaista huiskaa, joka ei vaan kiinnosta sitten yhtään? 

Noomi: Parasta en vielä ole nähnyt. Tykkään dragon flysta, cat dancerista, sulkahuiskista, vihreästä kalasta, sekä nahkasuikalehuiskasta. Kaikki kiinnostavat! Mutta ehkä sellainen missä on paljon isoja asioita peräkkäin ei ole parhain. 

Molley haluaa tietää: 

Hei Noomi, miten pärjäät emosi Namun kanssa, siis oletteko juuri niin kuin äiti ja tytär vai tuppaako Namu lastaan ja lapsen lasta määräilemään?

Noomi: Meillä menee nyt Namu-emon kanssa oikein hyvin. Oikeastaan nyt paremmin kuin minä olen saanut kokea emouden myös. Ennen oli pientä kränää. Siis Namu-emo ei pitänyt siitä kun lähestyin hänen maitobaarialuettaan. Nyt ymmärrän sen oikein hyvin! 

Kiitos kysymyksistä! Tämän sarjan viimeisimpänä haastatellaan perheen uusin tulokas Pipsa. Vaan tässä kaikki tällä kerralla. 

Noomi vastaa

Haastattelu

Olemme päässeet Noomin vuoroon vastata haastatteluun. Tässä siis kysymyksiä ja vastauksia. 

Nimi: Noomi Namuntytär Naukula, CH FI*Pinkkitassun Noomi (EUR d 22). 

Ikä: 2 v 3 kk + 

Arvo: Reilu 3,5 kiloa

Lempiruoka: Liha, sei, ei mitkään mössöt. 

Harrastukset: Auringonpalvonta, television päälle hyppääminen, laulu ja juokseminen (monellakin tapaa)

Mikä Naukulassa on hyvin: Huiskaleikit

Mitä Naukulassa voisi parantaa: Lisää huiskaleikkejä, elän uutta nuoruuttani nyt kun lähes kaikki lapseni ovat muuttaneet pois kotoa

Motto: Kiire, kiire, kiire, kiire (ei nyt kerkee enempää vastailla kun on vähän kiire). 

Mikä teitä kiinnostaa? Mitä te haluatte Noomilta kysyä? 

Lukijat kysyivät Namulta

ja Namu vastaa

Anonyymi E-Savosta kera kahden kissan kysyy: 

Taidat olla melkoinen kulinaristi, mutta mitkä raksut on parhaita? Meneekö muikut ym. kalat, eikä vain sei - ja miten kalat pitää laittaa (mikro, keittäminen tms., ja minkälaista mössöä)? Onko ihmisväen lomat ihan parhautta? Ulkoilu?

Namu: Raksut, kaikki raksut. Paitsi sellaiset missä pussin päällä lukee light tai sterilized. Kala, mieluiten sei, sulatetaan mikrossa (muuten on liian hidasta) ja sitten vaan saksitaan sellaisiksi paloiksi, että on vähän purtavaakin. Ihmisväen sopisi lomailevan maltillisesti, muuten tuppaa olemaan tapana, että päiväunet häiriintyvät. Ulkoilu mieluiten tarhassa jos ei nakuna kerran pääse. Ne kummat härpäkkeet mitä yritetään päälle välillä pukea saavat tassut vippaamaan kummasti. 


Tuulia kysyy: 

Oletkos seurannut mm-hiihtoja? Mites eläinohjelmat telkkarissa, kiinnostaako? Mikä on parasta/pahinta keväässä?

Namu: No enpä juuri, ei tuo mammakaan niitä juuri ole ehtinyt katsomaan kun on päivisin siellä päivähoitopaikassa. Eläinohjelmat kiinnostavat satunnaisesti, mutta mieluiten katselen oravia kun olen ulkotarhassa. Parasta keväässä on se kun lumet sulavat ja aurinko kutittelee viiksikarvoja. Huonoja puolia ei taida olla. 

Pepsi ja Maxi tiedustelevat: 

Muistatko kun emäntä kävi sinua ihailemassa, kun olit vielä pentukodissa?

Namu: Niin, siellä taisi teidän emäntänne käydä. Jäin nyt miettimään, että erottikohan minut kaksoissiskostani Hildasta? Terveisiä vain emännälle. 

Friede murunen kysyy: 

Sellainen kysymys, että kuinka pidät yllä kuningattaren asemaa? Joudutko usein komentamaan tiukasti ja jos täytyy olla tiukka, miten sen teet?

Namu: No ensin Sulo lähettää terveiset ja näinköhän oikein kun Sulon pään yläpuolellä alkoi lennellä vaaleanpunaisia puluja? No, mutta kysymyksiin. Olemukseni nyt kertakaikkiaan on niin kuninkaallinen ettei erehtyä voi. Jos täytyy olla tiukka, niin valitettavasti silloin tulee poliisi väliin. Joten olen lempeä kuningatar. Se toimii. 

Sofia ja Olga haluavat tietää: 

Onko Helmi jättänyt sinulle piiloviestejä Naukulan nurkkiin ja seiniin?

Namu: Kyllä vaan! Tuntui olevan koko Naukula täynnä sääntöjä. Osan Helmin säännöistä otin käyttööni, mm sen ettei joulutavaroiden kanssa sovi poseerata. Toki olen tehnyt myös omat lisäykseni sääntöihin. 

Anonyymi tiedustelee: 

Maistuuko (kisuille) juusto, kinkkuviipaleet, makkarat ym?

Namu: Ei! Haluamme raksuja, kissanherkkuja ja muuta kissanruokaa. Pyrimme välttämään ihmisten poperöitä viimeiseen asti, ne ovat meistä liian suolaisia. 

Molley kysyy: 

Kerrohan Namu mitä nuo merkit nimesi perässä meille oikein kertovat, siis EUR d 22.

Namu: No, se on helppoa. EUR kertoo rotuni, eli olen eurooppalainen tai eurooppalainen lyhytkarva kuten rotuni aikaisemmin kerrottiin. D tarkoittaa väriä, minun tapauksessani se on punainen. Tuo 22 kertoo kuvioni ja minähän olen klassinen tabby. 

Seuraavana onkin sitten vuorossa Noomi. Pysykää kanavalla. 

Namu vastaa

Haastattelu

Ensimmäisenä vastasi Sulo, nyt on vuorossa Namu. 

Nimi: Namu Hagar Rauhantytär Naukula. FI*Pinkkitassun Hagar (EUR d 22) 

Ikä: On vain numeroita.

Arvo: Kuningatar.

Lempiruoka: Ruoka. Possun sydän, kieli, sei, kivipiira ja raksuja voisin ottaa jälkiruuaksi. Kiitos. Niin, mainitsinko jo ne raksut? 

Harrastukset: Kulinarismi, nakertelu sekä mamman herättäminen.  

Mikä Naukulassa on hyvin: Nakerrettavaa riittää. Aina kun yksi johto on nakerrettu, uusi ilmestyy tilalle. 

Mitä Naukulassa voisi parantaa: Sen yhden rottamaisen koneen voisi räjäyttää ilmaan. 

Motto: Kerran kuningatar, aina kuningatar. 

Lukijat kysyivät Sulolta

ja Sulo vastaa

Pidemmittä puheitta kysymyksiin ja vastauksiin: 

Talvisesta Etelä-Savosta kysytään seuraavaa: 

Oletko sinäkin Sulo (ja ehkä muutkin kisut teillä) malttamaton aamuviideltä kiekuja - ts. aamupalahalu ja kahviakin haistellaan mieluusti (vaikka sen juominen ei kissoillemme kelpaa, eikä sitä periaatteessa saisikaan kisuille antaa)? 

Sulo: Kyllä ja ei, tyttökissat ovat aamuvirkumpia kuin minä. Paitsi silloin jos tapahtuu, jotain tärkeää. Silloin rämpytän ja teen temppuja saadakseni mamman ylös. Ihmisten ruoka ei kiinnosta, kahvin hajukin puistattaa. Teillä ollaan selvästi tästä eri mieltä. Ja viimeisenä kommenttina haluan vielä lisätä, että meidän mamma rakastaa maatiaisia myös, tai niitä taviksia niinkuin siellä E-Savossa sanotaan. 

Haastatteluidean emo Tuulia kysyy: 

Mites ne rouvat ja pikkuneiti tottelevat sua, Sulo?

Sulo: Vaihtelevasti. Eivät mukamas tottele, mutta silloin jos niillä painissa häntä pörhistyy ja tulee vääriä ääniä ryntään paikalla ja kun hyökkään kohti ja sähähdän, lopettavat hölmöilynsä heti. Tulevat sitten puskemaan ja lepyttelemään minua. Olen helposti leppyvää sorttia. 

Ivan ja Anya haluavat tietää: 

Meillä suurta herkkua ovat katkaravut. Mites on, maistuvatko ne sulle, Sulo?

Sulo: Onko ne niitä pieniä tai vähän suurempia vaaleanpunaisia kiemuroita? Ai on, no maistuisi kyllä enemmänkin. Olen kuullut, että täällä olisi joskus jopa katkarapuperjantaita vietetty, mutta ei kyllä minun aikanani. 

Saaripalstan Sailalla oli runsaasti kysymyksiä: 

Sulo, minua kiinnostaa suhtautumisesi koiriin. Puolu-täti tiedetään tietysti, mutta ilmeisesti et suhtaudu ihan niin vieraavaraisesti Riku-setään, vai suhtaudutko? Siellä teidän naapuristossa on joskus mainittu sulla olevan koirakaveri, onko se siellä vielä ja oletteko edelleen ystäviä?
Sitten toinen mieltä askarruttava asia on tämä lähestyvä maaliskuu. Musti jo tässä yhtenä päivänä moukui yksinään pihalla kaivonkannella, vaikka yleensä yksin ulkona ollessaan käyttäytyy varsin hillitysti. Laulattaako tai hermostuttaako maaliskuu sinua, Sulo?

Sulo: Riku-setä on ihan jees. Vähän tylsä, toivoisin, että jahtaisi minua mutta Riku-sedän kissat ovat kasvattaneet Riku-sedän toisin kuin Mesi-emoni Puolu-tätin. Mesi-emo on opettanut Puolu-tätin möyhäämään kissat ja siitä tykkään. Naapuruston koiraa en ole vähään aikaan nähnyt. Ollaan ulkoiltu eri aikaan. Oltais varmaan kamuja kyllä. Maaliskuusta pitäisi kysyä Noomilta. 

Kirsti kysyy: 

Minua jäi askarruttamaan, mitä ovat ne valikoidut kotityöt?
Pitääkö teillä ostaa ssulkahuiskaleikkien jälkeen uusi huiska?

Sulo: Pidän erityisesti lakanoiden silittämisestä sekä lakanoiden vaihdosta noin yleensäkin. Myös lattioiden luuttuaminen on varsin mukavaa, ikkunan pesusta tykkään myös. Vesi on mukava elementti. Ensimmäinen sulkahuiska kesti 10 sekunttia. 

Anonyymin kysymykset: 

Sulo, kuka on paras kissaystäväsi? Entä missä nukut mieluiten?

Sulo: Riippuu tilanteesta. Tällä hetkellä tykkään painia Pipsan kanssa, ulkoilla Namun kanssa ja maaliskuun aikana yritän kyllä vältellä Noomia, vaikka muuten mielelläni juoksen Noomin kanssa kilpaa. Nukun mieluiten yksin. Tällä hetkellä kirjaston näköalatornin yläpetissä tai pienimmässä mahdollisessa kuljetuskopassa. 

Ana haluaa tietää: 

Sulo, miltä tuntuu olla noin komea ja saada siitä kehuja koko ajan?

Sulo: Minkäs sitä tälle oikein voi. Kun on komeaksi syntynyt niin se on vaan kestettävä. Toisaalta jotain ihmisetkin sentään tajuavat. 

Sofia ja Olga ovat varsin kiperän kysymyksen äärellä: 

Sulo, mitä mieltä olet masutäplälaulusta ja sen esittämisestä teidän korkeutenne avustuksella?

Sulo: No, koska mamma on kirjurina niin vastaan että se on erittäin hieno laulu, mamma laulaa sen aina nuotilleen oikein ja toivoisin, että laulaisi sen aina ainakin kahdesti per vieraat. 

Kaisun haluaa tietää: 

Oletko kukkulan kuningas vai Mamman mussukka?
Kuinkas komean kokoinen kolli oletkaan nykyään vaa'an mukaan?
Ja lopuksi helppo; mikä on lempivärisi? ;)

Sulo: Molemmat, mamman mussukka erityisesti silloin kun istun herkkukaapin edessä. Painoani ei ole hetkeen mitattu, veikkaisin, että siinä 5,8 kg. Lempiväri! Hui, tämä oli kyllä nyt tämän kysymyssarjan vaikein kysymys. Olisiko se punainen, ruskea vai mikä. Vastaan että creme, se on kuivattujen kanapalojen väri. 

Kiitos kaikille kysymyksistä ja Sulolle tietty vastauksista. Molleylle sanon tervetuloa ja haastatteluvuoro siirtyykin sitten Namulle. Pysykää kanavalla. 

Sulo vastaa

Kaikki mitä olet aina halunnut tietää? 

Taannoisessa vuosipäiväpostauksessa kysyin mitä meidän pitäisi täällä blogissa tehdä. Kommenttikentässä Tuulia ehdotti, että jokainen kissa pitäisi vuorotellen haastatella. Ajatus siitä on kytenyt siitä lähtien, mutta kun piuhat ovat välillä pitkät, tulee vasta nyt ulos ensimmäinen haastattelu. 

Haastattelusarja on kaksiosainen, ensin jokainen kissa vastaa samoinhin, minun esittämiini kysymyksiin, kommenttikentässä teillä lukijoilla on mahdollisuus esittää lisäkysymyksiä. Jos lisäkysymyksiä tulee, vastataan niihin seuraavassa postauksessa. Jos niitä ei tule, siirtyy vastausvuoro seuraavalle kissalle. 

Kysymyksiin vastataan ikäjärjestyksessä. 

Nimi: Sulo Gilles Vallunpoika Naukula. 

Virallisesti PR FI*Pinkkitassun Gilles (EUR n 24)

Ikä: 5 vuotta, 1 kuukautta ja 2 päivää. Tasan. 

Arvo: Sanon tähän että Premior, eikun poliisi, eikun MITTAAMATON.

Lempiruoka: Sei ja herkut. Herkkutikut, kuivattu kana eritoten.

Harrastukset: Ulkoilu, valikoidut kotityöt, saunominen sekä sulkahuiskaleikit. 

Mikä Naukulassa on hyvin: Saunassa on tuuletusikkuna. 

Täällä käy mukavia vieraita. 

Mitä Naukulassa voisi parantaa:  Palvelua voisi aina parantaa. 

Ulkotarha on vähän pieni ja tylsähkö. Lisäksi hermostun hieman ja murisen 

kun ihmisiä kävelee Naukulan ohi. Mitä ne siellä menevät? 

Mikseivät tule sisälle ihailemaan meitä?

Motto: Kukas kissan hännän nostaa jollei kissa itse. 

Mihin kysymyksiin sinä haluaisit Sulon vastaavan? 

Miten meni, Namu Naukula?

Haastattelu

Mamma: Hyvää päivää, Namu Naukula. Onko pieni hetki aikaa vastailla muutamaan kysymykseen?

Namu Naukula: On, on, on toki. 

Mamma: Haluatko omin sanoin kertoa mitä viime päivinä on tapahtunut? 

Namu: Ilman muuta, ilman muuta. Yöllä ei taas ollut ruokaa, eikä oo muuten ollut sen koommin. Mutta torstaiaamuna mä menin mun kuljetusyksiöön. Se on punanen. Sitten me lähdettiin ja mentiin siihen paikkaan missä Sulo tapas sen hammaskeijun. Yritin vähän tutkia siellä mut ei annettu. Sitten mun pyllyä nipistettiin ja se on hyvin sopimatonta, siis hyvin sopimatonta käytöstä. 

Mamma: Onko sen jälkeisistä tapahtumista muistikuvia?

Namu: Mä menin mun kuljetusyksiöön ja siten alkoi vietävästi nukuttamaan. Vaikken ollut saanut edes aamiaista. Jotenkin sit ne puheet kanssa vaimeni ja sitten mä nukuin. Ja sitten, sitten mä heräsin ja mun silmissä oli jotain ainetta ja mun pää ei ollut niin terävä kun yleensä ja täytyy sanoa, että oli kova jano. Ja sitten sinä ja se toinen nainen leikkasitte mun verkkopuvun pois. Ja sitten te yrititte laittaa mulle sellaista pientä punaista ja sitten sä menit ja ostit suuremman. Oi voi. Mitä rahan tuhlausta, mamma. 

Mamma: Mutta se oli sun omaksi parhaaksesi, Namu. 

Namu: Höpsistä mammaseni. Kai mä nyt tiedän mikä on mun parhaakseni, minähän se tässä kissa olen. Noh, sitten me ajeltiin siinä harmaassa äänekkäässä kotiin ja sitten ovella oli vastassa heti mun lapseni Noomi ja serkkuni Sulo. Sulo kun on sellainen herkkäpoika, niin sillä poksahti häntä. 

Noomi: Saanko mä kertoo, Namu-mamma? Saanko? No siis mähän tunnistin sut heti, siis ihan heti ja mietin, että oliskos nyt hyvä hetki vaiks leikkii. Mut ei sua leikittänyt, Namu-mamma. 

Namu: No ei tietenkään, lapsukaiseni. Mulla oli vähän kiire vessaan ja sit sain vihdoin aamiaisenkin. Nälkä oli kova. Olin ehkä menettänyt muodoistani 10 grammaa. Sit mun piti ryhtyä miettimään miten mä pääsisin siitä, suoraan sanoen, idioottimaisesta vaaterievusta eroon. Keksin sit hyvin. Sain takajalat sinne sisään ja sitten kun potkuttelin, niin sain sen puvun melkein päältä pois. 

Mamma: Niin melkein. Et ihan. Miksi et? 

Namu: No tiedätkö, siinä oli niin kapea kaula-aukko, että se jäi mun vyötärön kohdalle kiinni. En saanut eteenpäin. Onneksi tulit ja autoit, mutta mamma, autoit väärään suuntaan. Jouduin sit toistamiseen samaan puuhaan ja sit vasta tajusit, että haluan se pois. Sä oot mamma joskus vähän hidas. Ja mikä se kauluri sit oli? Aivan käisittämätöntä. Siis aivan käsittämätöntä. 

Mamma: No ei se sitten kauaa päässä pysynyt. 

Namu: No ei todellakaan. Menin sun laverin alle ja laitoin pääni sellaiseen ahtaaseen rakoon ja sitten vaan peruutin. Helppoa! Eikä menny kun kymmenisen sekuntia. 

Mamma: *huoh*

Namu: No, mutta siitä asti on ollut kaikki ihan hyvin. Paitsi kamala jano mulla kyllä sen illan oli, enkä oikein tajua miks mulle annetaan jotain ruiskulla suuhun enkä oikein sitäkään miks mua nyt leikityttää niin kovasti. Mutta hei, nyt meen ottamaan kauneusunet. Heippa!

Mamma: Heippa vaan, Namu ja kiitos haastattelusta. 

Sulo: Naiset! Aina ne puhuu noin paljon. Ja pussaa. 

Haastattelu

Mamma kysyy, Sulo vastaa

Mamma: Olit lauantaina Askolassa, Sulo Naukula, miten meni?

Sulo: Hyvin. 

Mamma: Haluaisitko vähän tarkentaa?

Sulo: En. 

Mamma: Jos kuitenkin? 

Sulo: Olin siinä mökissä. 

Mä oon tossa oikeella
ja mun systeri tossa vasemmalla.
Se on vasta rohkee likka se.
Mamma oli aamulla nukuksissa ja laitto ton aluspeiton ihan hullusti. 

Mamma: Entä tuliko käytyä muualla? 

Sulo: Joo. 

Mamma: Mitä tapahtui? 

Sulo: Mä voitin kaikki kissat ku oli mun kanssa siinä tuomaritätin ja harjoittelijasetän kanssa samaan aikaan. 

Mamma: Mutta olit siinä ainoana kissana?

Sulo: Niin. 

Sulo: Ja sitten SÄ sanoit, että mun parhaat täplät on massussa ja NE katto ja SE täti pussas mua. Ja sitten ne sano, että mulla on tosi hyvä kroppa ja että mä oon iso kissa ja sitten mun silmät on ihanat ja korvat hyvin päässä. En tiedä että olis voinu olla toisellakin tavalla. Ja sit ne sano että mun kisa oli ohi. Se oli päivän paras uutinen. 

Tässä mua pussataan.
Pidän tota häntää tossa edessä,
ihan varmuudeks vaan.
Kuvan otti Tarja-Leena Sillasto,
hyvä täti,
tykkää musta.  

Mamma: Et siis päässyt tuomarin parhaan kastraattipojan kisaan? 

Sulo: En ois halunnutkaan. 

Mamma: No mitä muuta tapahtui? 

Sulo: Tapasin pari internettituttua. Oli kattellu mun kuvia ja vähän muitakin, niitä punanuttuja. Ne tätit sanoi, että olen iso poika. 

Tässä ihastellaan mun kroppaa.
Mamman kropasta ne ei sanonut mitään.
Kuva: Tarja-Leena Sillasto. 

Mamma: Kiitos haastattelusta, Sulo Naukula. 

Sulo: Saaks nyt mennä saunaan torkuille? 

Mamma: Kyllä saa, pusi pusi Sulo. 

Sulo: Joo (ravistelee kuvitteellista vettä korvistaan, koska mamman pusut ovat kuulemma niin kosteita) 

Ja tässä, öööh, tota, mä oon semmosessa kokouksessa.
Hyvin hyvin tärkeässä. 

Sulon tulos EX1 CAP ja sitä myötä saavutti ensimmäiseksi tittelikseen Premierin.