Vuonna 2009 täällä asustivat kotikissat Wilma Ilona Naukula ja Helmi Orvokki Naukula. Olin seurannut muutamia blogeja (mm. Anan kissablogia, jossa nyt seikkailevat Ilona ja Zetor) ja kun minulla oli silloin tarve opetella jotain uutta vuosittain, päätin itsekin kokeilla miten blogin kirjoittaminen sujuisi. Kuten aikaisemminkin olen kertonut, kuvittelin opettelevani vain jonkin teknisen blogialustan. Vaan toisin kävi.
 |
| Wilma Ilona Naukula |
 |
| Helmi Orvokki Naukula |
Olen blogin kautta saanut runsaasti uusia hyviä ystäviä. Olen tutustunut Arkiporinaa Paulan blogin kautta eurooppalaiskissoihin ja tällä hetkellä eurooppalaisia asustelee kotonani neljä. Olen oppinut jotain valokuvauksesta, olen opetellut Instagramin käyttöä ja vaikka ja mitä. Olen järjestänyt muutaman bloggaritapaamisen ja osallistunut toisiin. Naukulan Kerho -blogi on valittu Cision Suomen toimesta kolme kertaa ykköseksi Suomessa julkaistavista lemmikkiblogeista. Blogit.fi -sivustolla olen ollut viime aikoina listoilla myös, nyt pentujen myötä muutaman viikon ykkösenä. Aloitin vuoden alusta neljännen kauden Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n hallituksessa, kotonani on kasvanut kaksi Pinkkitassun sijoituspentuetta. Blogikommentteja olen saanut runsaasti ja pyrkinyt niihin myös vastaamaan. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, niin paljon on tapahtunut.
Kaikki vain siksi, että päätin aloittaa blogin. Muutaman kerran on käynyt mielessä lopettaminenkin näiden kymmenen vuoden aikana, mutta vielä en heitä hanskoja tiskiin. Mitä täällä nyt pitäisi sitten tehdä? Uudistua? Järjestää arvonta ja virtuaaliset juhlat? En tiedä, enkä oikein osaa muuta kuin kiittää.
Kiitos teille kaikille ihanille lukijoille, kiitos kommentoijille ja kiitos teille, jotka olette tulleet näyttelyissä tai muualla moikkaamaan, kiitos teille kanssabloggareille, kiitos teille ystävät ja iso kiitos kaikille.
Kysynkin nyt sinulta, arvoisa lukija, onko jokin juttu mikä on jäänyt erityisesti mieleen? Oletko seurannut meitä kauan? Mitäköhän meidän nyt pitäisi tehdä?
Tämä oli muuten 2.778 postaus Naukulan Kerho -blogissa. Se on aika paljon.
Rakkaudesta kissoihin,
Merja eli Naukulan Mamma eli Mamma N
Onnea hurjasta määrästä blogivuosia ja -postauksia! :) Mukana olen ollut ainakin viisi vuotta, enkä kyllä ekoja kertoja täällä vieraillessani osannut ajatella, että pääsisin joskus livenä Suloa ja kumppaneita tervehtimään. Joten viikko sitten elettiin kyllä aika mielettömän jänniä ja hienoja hetkiä! Kiitos vielä vieraanvaraisuudesta ja suloisista kisuhetkistä! Postasinkin juuri teidän jengistä hetki sitten, eli ajoitus on nyt todella kohdallaan. Ihanaa blogisynttäripäivää ja lisää tarinoita Naukulasta tulemaan, kiitos! :)
VastaaPoistaHuomasinkin postauksen! Lähetin siitä myös linkin kaikille pentujen uusiin koteihin :) Ihana kirjoitus, kiitos!
Poista2778 on aika paljon; onnea ja kiitos että olen saanut lukea niistä ainakin osan :D Tulevasta: minä tiedän, ei saa lopettaa! Muuta toivomusta ei ole :D Kaikki kelpaa ❤
VastaaPoistaEn minä nyt lopettamassa ole, mutta kyllä se joskus on käynyt mielessä. Kymmenen vuotta on kuitenkin kymmenen vuotta. Kiva kun kelpaa!
PoistaIhan päätä huimaa, kun ajattelee, mitä kaikkea pieni alku voi saada aikaan.
VastaaPoistaKun olin hiukan aikaa seurannut Naukulan kerhoa kesällä ja syksyllä 2010, menin jossakin kommentissani sekoittamaan Wilma Ilona Naukulan ja Helmi Orvokki Naukulan eli kutsuin vahingossa Wilmaa Helmiksi. Mieleeni on jäänyt, että heti tuli Wilmalta näpäkkä korjaus. Käsittääkseni niin luonteenomaista Wilmalle, joka siihen aikaan oli Naukulan kuningatar.
Wilma oli sellainen! Näpäkkä kuningatar. Saattaa hyvinkin olla, että osa Naukulan kirjoittamattomista säännöistä kissoille on lähtöisin Wilmalta. En ihmettelisi. Wilmalla ja Helmillä tosiaan oli omat käyttäjätunnuksensa blogiin ja silloin tällöin ryhtyivät kommentoimaan. Ajattele millaisia sattumuksia blogit ovat meidänkin tielle tuoneet.
PoistaMinä en kuitenkaan koskaan tavannut Wilmaa henkilökohtaisesti. Sen sijaan Helmin kanssa treffattiin useamman kerran.
PoistaPaljon onnea Naukulaan, jatkakaa samalla tavalla!
VastaaPoistaKiitos paljon teille ja iso halaus ♥
PoistaPaljon onnea ♥ Luultavasti me aloimme seurata teidän blogia vuonna 2011, ainakin muistan siltä syksyltä yhden lauantai-illan huuman Naukulassa, kun Wilma Ilona toi hiiren sisälle, ja Mamma joutui nousemaan sohvalla seisomaan.
VastaaPoistaToivottavasti jatkat kaikenmoisten tilanteiden ja asioiden kirjaamista. On ollut mukava tutustua, ja teiltä on saatu sekä iloa että oppia! Kiitos ihanat ♥
Kääk! Se oli hurjaa. Sittemmin hiiriä on tuotu muitakin. Joskus olen soittanut myös naapurin hätiin. On ollut mukava tutustua teihinkin! Tervetuloa taas poikkeamaan kun näillä nurkin vierailet.
PoistaNoomin syntymän aikoihin löysin Naukulan sivuille. Ja siitä lähtien nauttinut suunnattomasti blogista. Ihanista kisuista, pennuista ja oivaltavista jutuista. Mitään uudistusta en kaipaa:), jatka vaan entiseen malliin jaksamisen mukaan. Kiitos Mamma!
VastaaPoistaKiitos, Noomin syntymästä tuntuu olevan vain hetki. Vaikea on kuvitella, että Noomikin on jo äiti. Sellainen villitsijä äiti!
PoistaJoskus 2014 taisin tänne ensimmäisen kerran eksyä, enkä ole sen jälkeen malttanut pysyä poissa. Blogimaailmaan jäisi ihan kamalan iso aukko, jos Naukulan sanainen arkku joskus naulattaisiin kiinni.
VastaaPoistaPaljon onnea blogivuosista ja valtavasta määrästä hyviä juttuja!
Kiitos paljon kauniista sanoista, Pena, Punkku ja Ihminen. Kummallisesti vaan sitä juttua riittää. Kissat sen saavat aikaan ja kissablogien ilmapiiri. Siitä tykkään.
PoistaOnnea Naukulan kerholle ♥️. En aivan alusta ole blogia seurannut, mutta jostain sain vinkin kivasta kissablogista ja sen jälkeen olen ollut uskollinen lukija mutta laiska kommentoimaan. Jatkoa toivotaan ��
VastaaPoistaKiitos, Monika! Ehkä Paula on maininnut, tai sitten joku muu. Mukavaa, että tiemme ovat kohdanneet muutenkin.
PoistaOlen lukenut ainakin vuodesta 2011, alkuun anonyyminä ja myöhemmin nimellä. Wilma ja Helmi tulivat tutuiksi ja molempien poismenoa on täällä itketty. Naukula oli yksi meidän innoittajista oman blogin perustamiseen, joten te ette missään tapauksessa saa lopettaa! Joskus tulee varmasti hetkiä, kun on pakko pitää taukoa, mutta teidän juttuja on aina kiva lukea ja kuvat ovat blogistanian parhaimmiston joukossa.
VastaaPoistaNiin ja onnea tietysti myös :)
PoistaKiitos! Mukavaa, että perustit oman blogin ja että Naukulalla on ollut kunnia toimia innoittajana :)
PoistaKyllä kissat pitäisi haastatella jokainen vuorollaan ;D
VastaaPoistaPistetäänpä tämä korvan taa! Jos unohdan, niin muistuta. Hyvä idea.
PoistaOnnea täydestä kympistä ♥ Hienoa pitkäjännitteistä toimintaa. Tsemmpiä seuraavalle 10 vuodelle!
VastaaPoistaBlogiisi tutustuin kun meille odotettiin Eurooppalaisia vauvoja eli syksyllä 2015. Ja juu..u, siitä lähtien olen lukenut joka ikisen jutun ja osan aikaisemmistakin. Kiitos kirjoituksista ☺
Eurooppalaiset ♥ Tai nyt kissat ylipäätään ♥ Rotuun, väriin ja lähtökohtaan katsomatta, kissat vaan ovat ♥
PoistaOnneksi olkoon!!! 10 vuotta, ihan mahtavaa!!
VastaaPoistaKaikista ihanista ilonpilkahduksista huolimatta minun selkein muistoni on Helmin menehtyminen. Paruin liioittelematta kaksi viikkoa jos joku vain vihjasikin mitään kissoihin liittyvää. Tai edes oranssiin. Sain jopa aikaan kohtuullisen nettikeskustelun aikaiseksi aiheesta: Onko asiallista surra jotakuta, jota ei ole koskaan tavannut? Entö, jos tämä joku on kaikenlisäksi eläin? Toivotin arvostelijat hornantuuttiin ja avasin seuraavan nenäliinapaketin. Onneksi Sulo oli olemassa ❤
Voi ei! Kommenttisi saa sekä nauramaan, että itkemään. Helmin poismeno oli todellakin suuri surun päivä ja kun vein toissakesänä Helmin kuvan Porvoon Eläinsuojeluyhdistykseen, mistä hän minulle tuli, sain valtaisan itkukohtauksen. Helmi ei unohdu ikinä. Kiitos kauniista sanoistasi!
PoistaMorgaise, kuulostat kunnon ihmiseltä!
PoistaMuo kanssa on koskettanut Helmin poismeno tosi syvältä, koska olin saanut Helmin tavata vain vähän aikaa aiemmin. Vieläkin tunnen sormissa Helmin karvan, kun Helmi lepäili keittiön pöydällä ja häntä pepun päältä silittelin ♥
PoistaOnnea kymmenestä vuodesta! Kauan olen seurannut blogiasi. Kun aloitin, Naukulassa asui vain viisas Helmi Orvokki. Sitten tuli ihana Sulo ja tytöt. Toivon saavani jatkossakin lukea koko katraan elämästä.
VastaaPoistaHelmi Orvokki - niin viisas ja ihana ♥ Tuntuu siltä, että juttuja riittää kyllä.
PoistaLämpimät onnittelut kymmenestä vuodesta! :) Naukulan kuulumisia on mukava lukea. :)
VastaaPoistaKiitos paljon Sirpa, ensimmäinen Naukulan kommentoija ♥
PoistaPaljon onnea ja kiitoksia blogista, ja vielä erikseen kiitos maininnasta!
VastaaPoistaMulla on sellainen tunne, että kyllä kissablogia on helppo jatkaa, kun vaan kyttäilee niitä kissoja - asioita tulee aina mieleen. Mutta tietenkin jos itsellä on hankala olo sairauden tai muun takia, sitten ei bloggaaminen ehkä huvitakaan.
Mutta Naukula jatkaa lujaa! Eiköstä niin? On tää kyllä tosiaan kiva, että kissablogien myötä on tullut niin paljon uusia kissaihmisiä elämään.
Mä niin ihailin ja ihailen edelleen sun kynänkäyttöä, sekä sanallista että kuvallista. Kuvallista vaan saisi näkyä enemmän. Tämä oli Ana lukijatoive :D
PoistaRoger.
PoistaOnnittelut täyskympistä! Pihlan (p-pentueen kilpikonnatabby-tyttö, joka muutti meille viikko sitten) myötä löysin blogin. Kiitos siitä, se on viihdyttänyt minua ja miestäni monet kerrat. Sinulla on kynä hallussa ja huumorintajua. Älä lopeta!
VastaaPoistaKiitos paljon, Tuula. On ollut mukava tutustua ja Pihlalla on siellä teillä ihan luksusoltavat. Kiipeilyseinä näyttää loistavalta!
PoistaOnnea erinomaiselle blogille! Hyvää ja toimivaa ei tarvitse muuttaa!
VastaaPoistaAlusta asti on seurattu ja ensimmäistä kertaa kommentoitiin mihinkään blogiin kun Minni tuli anonyyminä (Sini Harmaa) häiriköimään ihanan Wilman ja Koratian Cisun romanssia tammikuussa 2011 ;) Seuraavassa kuussa uskallettiin jo avata oma blogi.
Niin, hyvänen aika! Wilmalla ja Koratian Cisulla todella oli jotain virtuaalista vipinää! Minnille nyt sellaista vinkkiä, että ei ole Wilma enää esteenä ♥ Koratian Cisu hyvinkin voisi ihastua kaunissilmäiseen Sini Harmaaseen eli siis Minniin!
PoistaOnnittelut näistä kymmenestä vuodesta, Helmi oli silloin Naukulan valtiatar kun sivuillesi löysin ja sitten saapui Sulo ja se oli menoa, vaikka en livenä ole Suloon tutustunut on sydämeni kuitenkin Sulon pauloissa. Tietysti täällä minulla on omat rakkaat kissani💛mutta se on taas toinen juttu. Jatka Naukulan mamma tätä ihanaa blogiasi! ❤️
VastaaPoistaHelmi oli todellinen valtiatar, joka näemmä ehti pyörittämään ihmisiä läheltä ja kaukaa tassunsa ympärille. Niin kotioloissa kuin virtuaalisestikin. Kiitos, kyllä toistaiseksi jatkan ja kiitos vielä huikeanhienosta joulukissapaketista.
PoistaItse aloin seurata v. 2011, piti selata ihan vanhoja postauksia. Onnittelut 10 vuodesta! Tätä on tullut seurattua ja uusia blogeja bongattua tämän kautta, niin kissoja kuin koiria. Toivon tietysti, että jatkatte, vaikka harvemmassa tahdissa, mutta kuitenkin. Kiitos jutuista ja kuvista!
VastaaPoistaKiitos! Mukavaa, että olet jaksanut seurata.
PoistaOnnittelut ensimmäisestä 10:stä vuodesta , me kaikki halutaan myös seuraavat 10 vuotta lukea Naukulan blogia !
VastaaPoistaEttäkö 10 + 10! Sepä vasta olisikin jotain se.
PoistaAloitin seuraamisen syksyllä 2012. Tämä blogi on täysi kymppi :)
VastaaPoistaKiitos, Pauliina!
PoistaJokunen vuosi sitten tein nettiin haun "kiva kissablogi". Törmäsin Naukulan kerhoon ja siitä asti olen ollut koukussa. Ja minulla ei edes ole kissaa. Naukulan kerhossa minua viehättää kivat kuvat, usein päivittyvä sivusto (oi se oli yhtä juhlaa, kun Naukulan mamma oli päättänyt kirjoittaa jotain joka päivä tai miten se menikään :)) sekä tietysti mukavat jutut. Samalla haulla muuten löysin Maunon ja Epun sekä Ilonan ja Zetorin. Nämä kolme blogia käyn aina toiveikkaana läpi, olisikohan jotain julkaisua pukannut :)
VastaaPoistaHah! Että kiva kissablogi :) Olipa hauskaa, että tuollaisessa haussa tulimme esille. Juu, se oli yksi hullu vuosi kun päätin haastaa itseni ja katsoa pysytynkö saamaan jotain joka päivälle. Edellisvuonna kun olin jo niin lähellä. Kieltämättä se 365 blogikirjoituksen vuosi oli aika rankka! Sen jälkeen tahti onkin vähän hiljentynyt, mutta on silti kohtalainen.
PoistaKiitos, sanovat Ilona ja Zetor 😊
PoistaMeidän edeltä mäyris Pyry seurasi Helmin touhuja. Meillä on Helmin fanikuvakin. Kyä kissat ja koirat voi olla kamuja, ainakin näin virtuaalisesti.
VastaaPoistaNo niinpä onkin! Helmi tykkäsi lähettää kuviaan ♥ Ehkä ovat tavanneet nyt toisensa ja kirmailevat yhdessä.
PoistaSuvikummun Marjan blogin kautta aikoinaan "eksyin" blogiisi ja jäin koukkuun :) Helmi asui siinä vaiheessa Naukulassa. Monet hymyt, naurut ja itkutkin on saanut blogia lukiessa. Pikaisesti tapasimme Lahdessa viime vuonna kun olit Noomin kanssa näyttelyssä. Mitään järisyttäviä muutoksia blogi ei mielestäni kaipaa, on ihana lukea ihan näitä normiarki juttuja jossa kissat on mukana. Kiitos ihanasta kissablogista!
VastaaPoista-päivi-
No niin! Mukavaa on aina tavata lukijoita :) Taidankin muistaa sinut! Ihanaa, että olet jaksanut lukea. Toivotaan enemmän naurua kuin itkua ♥
PoistaMeidänkin blogi on alkanut 2009 vähän myöhemmin ja muistaakseni suurin piirtein niistä ajoista on Naukulan blogissakin käyty. Emäntä on vaan niin laiska kommentoimaan mitään! On mahtavaa, että on näitä blogeja, jotka ovat pysyneet "elossa" niin kauan, eli jos vain jaksat, niin ihan samoin voit meidän mielestämme jatkaa. Meidän blogi ei ole ollut läheskään näin elossa enää pitkään aikaan...
VastaaPoistaKyllä meitä jotain vanhoja vielä on blogistaniassa :) Eiköhän Naukula vielä porskuta.
PoistaOnnea blogille. Onnekseni eksyin blogiisi, varmaankin 2014. Jäin heti koukkuun ihaniin postauksiin ja tietenkin luin myös vanhemmat tekstit alusta asti. Olisi mukava jos jaksat jatkaa samalla lämpimällä ja huumorintajuisella linjalla. Terveisiä koko Naukulan väelle.
VastaaPoistaOho. No siinä on ollut urakkaa! Kiitos kauniista sanoistasi :)
PoistaOnnea, onnea Naukulaan! Älä vain muutu, Naukulan meininki ja raportointi on parasta A-luokkaa. Tahti ei ole tärkeää, vaan tasainen (eli entisenä pysyvä) laatu.
VastaaPoistaPiti mennä ihan etsimään, kun en muista, koska Naukulan löysin. Syksyltä 2010 löytyy joitakin kommenttejani, eli ilmeisesti silloin. Ihan alusta asti en löytänyt kelkkaan mukaan, siis, mutta onneksi melko varhain kumminkin! Niin ja olen saanut tavata KAIKKI Naukulan tähdet ♥ Siitä olen hieman rinta rottingilla. Kukin heistä on myös tutustunut minuun tavallaan. Wilman sukannuuhkinnasta alkaen :-)
Mäkin olen tavannut kaikki!
PoistaKiitos! Ana ja sinä olitte niitä ensimmäisiä jotka tapasin. Sinä toit Saila sen pionituen joka on ihan huippu ja käytössä edelleen. Ja hei, minä olen käynyt Saaripalstalla! Ehkä joskus taas uudelleen. Se on hieno paikka, vaikka siellä löytääkin itsestään uusia puolia. Tai uusia asioita joihin voi addiktoitua, nimittäin kivenpyörityksen!
PoistaIhan älyttömän paljon onnea 10 vuodesta ! Se on huikea vuosimäärä ja huikeita ovat blogin jututkin ♥
VastaaPoistaMe hypättiin teidän kyytiin vuonna 2012, kun itse aloitin blogin ja samalla aloin etsimään muita kissablogeja.
Mä olen lukenut jokaisen teidän jutun silloin ja jokaisen sen jälkeenkin. Tykkään varsinkin Mamma lämpöisestä huumorista, mikä on musta ihan Naukulan tavaramerkki :)
Helmin poismeno on yksi koskettavimmista jutuista, mutta yhtälailla sitten iloisemmat eli pentujen syntymät on vahvasti muistissa.
Älkää ikinä muuttuko. Naukula on justiinsa hyvä näin ♥
♥ Yritetään olla me jatkossakin!
PoistaOn niin jännä miten jokin pieneltä tuntuva asia voikin kasvaa lopulta niin merkittäväksi. :D Hurjasti onnea pyöreistä vielä kerran, jos muistin myös facen puolella sanallisesti onnitella! ♥ Paljon onnellisia ja julkaisuntäyteisiä vuosia lisää. :) Aikoinaan tiesin blogisi jo aiemmin, mutta varsinainen seuraaminen alkoi Sulon tullessa tai tuloa odotellessa.
VastaaPoista