Tungosta

Maitobaarilla

Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa. Noomin maitobaariin mahtuu kerralla enää neljä ja neljäkin aika naftisti. 

Viisi! Viisi on ihan liikaa samalla kertaa, toteaa Noomi. 

No ei onnistu, vaikka istuisin. 

Heippa! 

Höh. Epistä, toteaa Patci ja kumppanit. 

Älä sä siinä ihmettele, äiti sano että kyllä me neljä mahdutaan.

Jos ei vaikka muuten niin päällekkäin! 

 Maanantaina tuli täyteen 11 viikkoa. Nisällä ollaan päivä päivältä vähemmän, mutta vielä Noomi heltyy. Ainakin hetkeksi kerrallaan ja neljä, niin neljä on ehdoton maksimi. Viereen mahtuu kyllä enemmän, mutta nisille enää ei. 

Yhdeksän viikkoa

Maanantaina

Maanantaina pennuille tuli ikää yhdeksän viikkoa. Noomi imettää edelleen. Pennut eivät kuitenkaan mahdu samaan aikaa nisille imemään, eivätkä enää nukukaan kuuden pennun lähissä. Siksipä viime sunnuntaina ilahduin kovasti kun sain kaikki samaan kuvaan. 

Tässä kohdin Tove nukkui yksi. 

Viimeisestä kuvasta tulee väistämättäkin mieleen, että äiti on nyt vähän väsynyt. 

Kaikenlaista

ja matala katto - osa 2 

Sulo totesi jo kesäkuussa ulkotarhansa katon turhan matalaksi. Naapureiden tarkkailu osoittautui lähes mahdottomaksi. 

Tähän aikaan vuodesta tarkkailu on huomattavasti helpompaa. Jostain syystä tarha vaikuttaa kutistuneen. 

25.6.2014

Eilen pohdiskelin ääneen, että muistini mukaan Sulo oli jo aika iso kissa (oli 14 viikkoinen) kun muutti luokseni Naukulaan toukokuun kolmantena päivänä viime vuonna. Ei se ehkä niin nyt ollutkaan. 

Pinkkitassun Hagar eli Namu.
Kuva 8.2.2015.

Kyllä Namu silti pienemmältä vaikuttaa, vaikka iso ja potra tyttö onkin. Myös Namu muuttaa Naukulaan 14 viikon ikäisenä. Se on oikein hyvä ikä. 

Puoli vuotta

ja pientä tuunausta

Sisarukset Sipi, Kapsu ja Sulo täyttävät tänään kuusi kuukautta! 

Onnea siskolle ja veljelle sekä Mesi-mammalle. 

Sulon mielestä kuusikuukautisia ei enää punnita neuvolassa. 

Eikä kyllä kohta enää tuossa laatikossakaan. 

Laatikko painaa edelleen 176 g ja Sulo vähän enemmän. 

Viisikuukautispunnitus täällä. 

Pientä tuunausta täällä on tehty myös. 

En millään voinut olla ostamatta näitä silitettäviä kangaskirjaimia

kun ne taannoisella Porvoon matkallani löysin.

Nyt sain ne silitettyä paikalleen.  

Aika kiva, vaikka itse sanonkin. 

Lahja

ystävältä

Helmi sai tarpeellisen lahjan Lontoon reissulla olleelta ystävältäni. Pinsetit. Niillä on hyvä nyppiä mummokarvat pois. 

"Mitä? Nypi kuule ihan omas vaan." 

Pinsettien värityskin on kivan tyttömäinen. Kyllä meidän nyt kelpaa. 

No oikeasti en kyllä Helmin mummokarvoja nypi, omiani voin sitten nyppiä vaikka kaksin käsin. Kiitos ystävälle lahjasta! 

Lemmikit

ja omistajat

Puhutaan, että lemmikit ja omistajat alkavat muistuttamaan ajan myötä toisiaan. Siitäköhän se sitten johtuu, että Helmi on kasvattanut leikaansa tumman, hieman kihartuvan karvan? Sellaisen mummokarvan. Ei niin, että minulla näitä mummokarvoja nyt niin paljon olisi, mutta hiukset ovat tummat ja vähän taipuisat. 

Kuvaa klikkaammalla sen saa suuremmaksi ja karva näkyy erittäin hyvin. 

Helmin mielestä kuvakulma on muutenkin oikein hyvä. Helmi on pöydällä ja minä istuin lattialla ja eikös se niin ole, että kuninkaalliset aina ovat vähän tavallisia kansalaisia ylempänä?

Valkoista

ja vähän mustaa

Helmin viikset ovat lähes valkoiset. Toisella puolella on ripaus mustaa tai harmaata. Tuntuu, että vanhemmiten toisen puolen viikset harmaantuvat entisestään. Kai valkoisetkin viikset voivat harmaantua? 

"Kattele kuule vaan omia harmaitas!

Mä otan nyt aurinkoa"

Tänäänkin on siis viiksipäivä!