Helpotusta lasitetulle parvekkeelle

 Turvallisuus ennen kaikkea

Naukulan parveke ei muutu kesähelteelläkään tukalan kuumaksi, sillä sinne paistaa aurinko suoraan vain lyhyen hetken. Parveke on pientä metsikköä päin ja metsikkö estää suoran auringon paisteen suhteellisen tehokkaasti. Huolimatta tästä, hankin viime kesänä Bauhausista Lundbergsin ritilähyllyn. Se oli loisto-ostos! Asensin sen taas eilen paikoilleen, jotta parvekkeelle tulee mukava pieni tuulenvire. 

Ritilähylly istuu paikoilleen napakasti. Nostan ensin yläreunan parvekelasien uran sisään ja se menee niin ylös, että saan myös alareunan paikalleen. Kun lasken ritilähyllyn alas, jää sekä ylös että alas sen verran ritilähyllyä, että pysyy kauniisti parvekelasien urissa. Aika vaikea selittää, mutta siinä on ja pysyy. 

En ole ihan varma sainko tämän päiväiseen asennukseeni hyväksynnän talouden vilukissalta. Noomi nimittäin joutui valitsemaan päiväunipaikakseen lämpimän pesän. Niin ja ikkunoiden pesu on täällä edelleen vasta harkinnassa. 

Uusia aluevaltauksia

Naukulassa

Näköjään täällä Naukulassakin riittää vielä valloitettavia paikkoja. 

En tiiä miks tääl on säilytetty kierrätykseen meneviä lehtiä. 

Päätin mennä tänne vasta nyt, kun sulla on kamerassa sopiva putki. 

Ei olisi uskonut, mutta niin se vain on. 

Uusi peliväline

Sulolle

Jostain sain idean, että Sulolle pitää tehdä uusi peliväline. Materiaaleja olen kerännyt jo jonkin aikaa. 

Helmin suosiossa ollut pelilauta ei ole kelvannut ainakaan vielä, eikä kaunis valkoinen pelilautakaan ole toistaiseksi miellyttänyt. Miten sitten kävi minun tekeleeni kanssa? 

Se kelpasi paremmin kuin hyvin. Jopa niin hyvin, että kun pelilauta oli tyhjennetty ja siirretty sivuun, piti sitä silti käydä vielä tutkimassa. 

Epäilen mieltymyksen syyksi rouheaa ulkonäköä ja parhaita herkkuja. 

Puoli vuotta

ja pientä tuunausta

Sisarukset Sipi, Kapsu ja Sulo täyttävät tänään kuusi kuukautta! 

Onnea siskolle ja veljelle sekä Mesi-mammalle. 

Sulon mielestä kuusikuukautisia ei enää punnita neuvolassa. 

Eikä kyllä kohta enää tuossa laatikossakaan. 

Laatikko painaa edelleen 176 g ja Sulo vähän enemmän. 

Viisikuukautispunnitus täällä. 

Pientä tuunausta täällä on tehty myös. 

En millään voinut olla ostamatta näitä silitettäviä kangaskirjaimia

kun ne taannoisella Porvoon matkallani löysin.

Nyt sain ne silitettyä paikalleen.  

Aika kiva, vaikka itse sanonkin. 

Vahinko

vai ei?

Minulla on ollut maalausurakka. Sen vuoksi lattia on ollut hyvin suojattu sanomalehdillä. Eilen illalla niille tuli sitten muutakin käyttöä. Helmi rapsutteli lehtiä aikansa ja kun ehdin paikalle tätä ihmettelemään, oli Helmi jo kakkausasennossa. Siihenhän se sitten tuli, kaunis, hyvinmuodostunut pötkö. Sitä myös peiteltiin asianmukaisesti. 

"Mamma, se oli näyte.

 Eiks ollutki hyvä?"

Tämä taisi olla esimerkki siitä, että mitä tahansa täällä tapahtuu ja tehdään, kaikki tehdään vain Helmin vuoksi? Kun maalausurakka on nyt ohi, otin kaikki ylimääräiset suojapaperit pois samantien. Ettei vaan tulisi tavaksi. 

PS: Pissat on sittemmin tehty kyllä oikeaan paikkaan. 

Sirkuksessa

Sirkuksessa

Sirkuksessa leijona hyppää vanteen läpi. Naukulassa näin ei tapahdu.

"Mä sulle vielä sirkuksen näytän!"

Onpahan ainakin yritetty? Tai sitten ei. Muuten vaan piti ihmetellä.

Keksintö

Passeli ulkopöydäksi

Nyt se on keksitty! Helmin askartelemista kehikoista tulee Naukulan ulkopenkin (joka on edelleen maalaamatta) viereen pöytä. Siitä hyvä keksintö, että siihen voi käyttää useampaakin kehikkoa. Pöydän kanneksi sopii tuommoinen iso tarjotin, silloin kun siinä nyt jotain pitää ylipäätään olla. Helmikin tuntui hyväksyvän idean ja tarkasti sen tarkkaavaisena.

 "Ai tääl on nykyään vesipiste."

Vai liekö heti suunnitellut sen korottamista?

Uusia tapoja

Isoäidin vanhat tuolit

Aina se Helmi vaan jaksaa yllättää! Vaikka minä olen ihan itse opettanut osan huonoista tavoista *) , tätä en sentään ole opettanut. Helmi on nimittäin ryhtynyt tässä viikko pari sitten kiipeilemään isoäitini tuolien selkänojalla ja raapimaan kynsiänsä niihin. Siis oikeasti raapimaan! Mistäköhän tämä nyt tuli? Sohvia ja tuoleja ei ole ennen raavittu.

Huomautettakoon, että tuolien kangasreunat eivät ole kuluneet, vaan ne on kauniisti päällystetty punertavalla karvalla. Naukulan designia.

*) Huonot opetetut tavat: ruuan ja palvelun kerjääminen

Huomaatko?

Pientä tuunausta

Viikonloppuna tuli tehtyä muutakin sisustukseen liittyvää. Huomaakohan kukaan eron?

Eroja on vain yksi. Se olkoon ainoa vihje.

Heinäkuussa 2011

Vuosi sitten

Tuntuu, että viime vuoden heínäkuusta on aikaa enemmän kuin vuosi!

Heinäkuun alussa 2011 huomasin Helmin takajalan tärisevän, ja lähdin viemään sitä lääkärille mahdollisen jalkakivun vuoksi. Totuushan oli sitten kovasti toisenlainen ja Helmillä todettiin diabetes. Sen kanssa on kohta elelty vuosi. Lääkärillä on käyty usein. Aluksi ajattelin, että laskisin käynnit, mutta en kuitenkaan taida siihen ryhtyä. Käyntejä on paljon!

Vuosi on näemmä kulunut myös edellisestä neliraajakynsienhoitovälineen hankkimisesta. Eipä ihme, että lattialla on taas kovasti roskaa. Tiedä vaan mihin noiden kehikkojen kanssa oikein joutuu, kun kristallikruunukin on jo tehty. Toinenkin olisi jo odottamassa uusiokäyttöä, eikä ideoita nyt oikein ole.
Vinkkejä saa antaa!

"Mamma sopisko toinen kristallikruun tän pöydänpäälle?" 

Mitä nyt?

Pilailua?

Nyt en tiedä missä mennään. Kotiin tultuani, iltaruuan ja insuliinipiikin jälkeen, Helmi pyysi ulos. Ovesta, ei ulkotarhaan. Minua ei pihalle huvittanut mennä, joten avasin tarhaan vievän ikkunan. Ei kiinnostusta. Hetken kuluttua sinne tarhaan kuitenkin jonotettiin. Avasin ikkunan. Helmi tuijotti ja näki selkeästi jotain. Ei mennyt ulos, vaan sähisi kovaa ja katosi paikalta. Istahdin sohvalle ja hetken kuluttua Helmi astelee paikalle toinen silmä selkeästi pienempänä. Ihan kuin siellä olisi ollut roska. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Silmäpuolena Helmi meni jälleen istumaan oven eteen, ja minä annoin periksi. Ja kas, kas. Silmät näyttivät aivan terveiltä, suhinaa ei kuulunut ja ulkoilu sujui normaaliin malliin. Paitsi, että Helmi käväisi katsomassa penkillä onko se jo maalattu. No, ei ole. Tuleekohan tästä seuraava ikuisuusprojekti?

Mistäköhän nyt on kyse? Huijataanko minua? Nähdäänkö täällä kummituksia?

Tyhmästä päästä...

Hieman rapistunut

Laiton viime kesänä pikkupihani kalustusta vähän uuteen järjestykseen. Näytti ehkä kivalta, muttei ollut kovin fiksusti tehty. Pihapenkki sai niskaansa kaikki katolta tippuvat vedet ja kuinka ollakaan maali rapistui.

Nyt sitten mietin pitäisikö penkki maalata jo tänä kesänä? Mikä olisi väri. Pinkkiä minulle ehdotti Tasha, mutta Tashan innoittamana ajatus turkoosista viehättäisi enemmän. Turkoosi sopii mielestäni kaikkiin vuodenaikoihin.

"Mamma hei, tää on siis kissablogi, eikä mikään penkkiblogi.

Mun on vaan taas pakko pelastaa tääkin tilanne!"

"Nyt sä voisit sanoo, et mä tykkään näist rappusist tosi paljon."

 "Ja sit, et Naukulas kaikki hyvin. Leijona vahtii ja valvoo."

Pitäiskös tänään käväistä maalikaupassakin, jotta olis kotona inspiraation sattuessa?"

Raportti

Työleiriltä

Tänään olen:

- noussut kukonlaulun aikaan tai Helmille sopivaan aamupala-aikaan
- valmistellut tulevaa perennapenkkiä
- kitkenyt ruohotuppoja kävelytieltä ulko-oveni edessä
- maalannut varaston seinän
- käynyt naapurissa aamukahvilla
- maalannut ritilän, jossa kiipeilee köynnöshortensia
- maalannut varaston ulko-oven ja karmit
- maalannut etuoveni vieressä olevan penkin
- kitkenyt vuohenputkia ja voikukkia takapihalla
- yrittänyt pestä aitaa (ei siitä mitään tule jos ei tehdä samaan aikaan naapureiden kanssa)

Ja tiedättekö, nyt en enää ajatellut tehdä mitään. Enkä nyt puhu loppu päivästä, vaan loppu kesästä. Piste.

Tai no, kesällä:

- rapsuttelen Helmiä
- nautin rauhallisista aamuista
- istun kahvikupposen kanssa ja katselen pihalle
- kitken yhden rikkaruohon päivässä

Näin on. Puutarhahattu päässäni.

Ennen kuva.

 Eipä voi väittää ettei olisi tarvinnut maalia pintaansa.

Kyllähän tätä siis vuosia jo mietinkin.

Tosin edessä oli kaksi kovin käppyrää mäntyä, jotka kaatuiva kulkuväylälle.

Ne poistettiin pihatalkoissa torstaina. 

"Siis sä meinaat käyttää tätä hattua?" 

Jälkeen kuvia myöhemmin. Sitten kun jaksan nostaa kameran ja mennä ulos.

Yksityiskohtia

ja varmoja kesän merkkejä

Remontti on valmis. Muutakin tehtävää täällä toki olisi, mutta ensin on taas säästettävä. Pieni vieno maalinhaju leijuu vielä ilmassa, ja pölyjä on pyyhittävänä, mutta silti ei voi olla kuin tyytyäväinen!

Helmikin havahtui tyytyväisenä kesään. Yksi varmoista kesän merkeistä on saunan ikkunan avautuminen. Kiinni ikkuna menee sitten joskus syyskuussa, jos ei nyt suurta muutosta säähän tule ennen sitä. Ihan en ehtinyt kameran kanssa ajoissa paikalle, sillä Helmi istui ikkunalla haistelemassa tuulia toiselta puolen kotia kun yleensä. Ulkoilu tarhassa ja pihalla kun tapahtuu toisella puolen taloa. Kun astuin saunaan, tuli Helmi äkkiä alas ja ryhtyi muina kissoina haistelemaan lauteita...

Tässä niitä pieniä yksityiskohtia kotoa, remontin jälkeen.

Pikkasen olisi tehnyt mieli myös jurputtaa kotimatkan kestosta, mutten viitsi. Toivon sen sijaan, että kaikille tämän päivän kolareissa mukana olleille ei olisi tullut mitään vakavaa!

Tuuletusta

Miniremontti loppuu huomenna

Tällä viikolla Naukulan porraskäytävä (vai millä ihmeen nimellä sitä nyt kutsuisi) ja ylätasanne ovat  saaneet uuden valkoisen maalin pintaansa. En tiedä muista, mutta minä ainakin näen selkeän raikastumisen ja puhtauden. Muutama rima on vielä maalausta vailla, sitten taulut seinään. Minun tehtäväkseni jää sitten tavaroiden paikalleen laittaminen, lattian pesu jne.

Helmiä ei ole remontti tuntunut kovin haittaavan. Lievästä maalinhajusta huolimatta, rutiinit ovat pysyneet. Ulkona tosin on tuuletuttu iltaisin usein, mutta näillä keleillä niin olisi varmasti tehty muutenkin!

Tässä sellainen "ennen-kuva" , jälkeen kuvaa ei voinut samasta kohtaa ottaa, kun kamera ei ymmärtänyt, että pitäisi kuvata jotain! Hieman kirkastuneempi ilme siis portaikolla!

Tällaisen Kirjopikarililjan löysin pihaltani.

Valkoisia en muista istuttaneeni, joten tämä on pieni arvoitus.

 "Pöpelikössä suhisee" ? Vai mikä lie Helmin mielenkiinnon herättänyt?

Asetelma

Seinälle

Naukulan pienimuotoinen remontti on jatkunut tällä viikolla ja nyt maalataan rappujen kaiteet, seinä, katto ja pieni ylätasanne. Koska täällä on tälläkin kerralla paikalla hyväksi havaittu ammattilainen, on minun tehtäväkseni jäänyt sommitella asetelmaa seinälle, rappujen keskivaiheelle.

Asetelma näyttää lattialla tältä.

Ja koska kamera otettiin esiin, oli Helmin luonnollisesti parkkeerattava siihen kohtaan mitä kuvataan. Helmi rrrrakastaa valokuvamallina olemista, eikä ymmärrä kissattomia kuvia.

Työn raskaan raataja

Kissa

Lepo

 Venytys

 Lepo

Kyllä se venyttely työstä käy. Tarkkasilmäisimmät ehkä jopa huomasivat Helmin tyylinäytteen?

Tuo vanha teline, jonka siirsin parvekkeelle tänä kesänä, kelpaa mitä mainioimmin. Edelleen. Eilen illalla Helmi vähän vihjaili siihen suuntaan, että oven olisi voinut jättää yöksi auki parvekkeelle. Vielä ei jäänyt, ensi yöksi ehkä. Sillä pientä maalinkatkua on jälleen ilmassa.

Ratkaisu

Tyhjää parempi

Näillä mennään. Tarvikkeet hankittiin K-Raudasta ja nämä tiilet nostavat mökkiä melkein tarpeeksi Helmin tarpeisiin. Edelleen ajatus pidemmistä jaloista viehättää, mutta energia ei juuri nyt riitä siihen.

Suuren "asennustyön" jälkeen Helmi oli nostettava mökkinsä katolle. Sen jälkeen sinne on sitten menty jo itsekin. Parannustyöt on selkeästi huomattu. Ja kuten kuvasta näkyy mökin sisäosasta on tullut lelukoppa.