Ensi tiistaina

Eläinlääkärille

Helmi on laihtunut. Se on varmasti yleisesti ottaen hyväksi, mutta minä valitettavasti uskon, että sen on aiheuttanut diabetes. Juominenkin on nyt erittäin runsasta. Varasin ajan eläinlääkärille ensi tiistaiksi. Katsotaan miltä sokeriarvot nyt näyttävät. Lantustahan annetaan tällä hetkellä kaksi kertaa päivässä 4 yksikköä, joten pienistä määristä ei ole kyse. Muuten Helmi kyllä vaikuttaa hyvinvoivalta ja energiaa riittää hyvin ylläpitämään Naukulan päivittäisiä rutiineja. 

"Eläinlääkäritäti hei, onks sulla ollu mua ikävä?" 

Minulla on tietenkin kova huoli, vaikka Helmi muuten käyttäytyykin johtajattaren arvolle sopivasti. 

Asiallista väkeä

Ikkunankorjaajia

Tässä taloyhtiössä käydään läpi ovet ja ikkunat ja huolletaan se mikä huollettava on. Helmin mielestä huoltotoimet sujuivat asiallisesti. Kävi kuitenkin näyttämässä, kuten tapoihin kuuluu, mikä ruoka kuuluu kissalle. Pieni pauke ja vieraat ihmiset eivät Helmiä haitanneet. Taisi todeta jo alkuvaiheessa, että kummatkin remonttimiehet ovat kissaihmisiä ja molemmilta löytyi kotoa kissa. 

Pääasia on, että myös ikkuna Helmin ulkotarhaan huollettiin ja tarhaan ja sisälle voi astella huolettomin mielin. 

Ulkotarha kelpaa edelleen, mutta heinätupolle ei enää haluta. Sen on syksy korjannut. 

Otsakiehkura

Uutta muotia?

Helmi on selkeästi alkanut kasvattamaan itsellensä otsatukkaa. Uskokaa tai älkää, mutta näin on. Sitä myöskin hoidetaan pesun yhteydessä ja siihen tehdään mitä uskomattomampia kampauksia. Kuva todistakoon. 

Pitäisiköhän minun hankkia joku kiva hiuspinni kasvatuksen ajaksi? Sellainen söpö tyttömäinen tai sitten ehkä enemmän aikuiseen makuun sopiva? 

Kysymys

ja liian helppo vastaus

Arvatkaa kuka ei vielä ole talviajassa? 

Helpotetaan vähän. Se on punertava creme, se pitää huolta aikatauluista, se herättää aamuisin. Laittaa tassun nukkuvan käteen ja vähän puristelee kämmentä kynsillään. Se sanoo ÄH ja haluaa henkilökuntansa nousevan ylös, jotta voi itse mennä päiväunille. 

Harmaa ja sateinen päivä

sekä pieni yllätys 

Heräsin, hoidin aamutoimet, söin aamiaista ja painuin takaisin pehkuihin. Herättyäni toisen kerran, päätin piristää Helminkin aamua ja tarjoilla raksuvälipalan parvekkeen pöydälle. 

"Onko tää tottakaan?"

Helmi tuntui olevan tästä tarjoilusta kovasti hämillään ja ihmetteli tovin mistä nyt tuulee. Raksut kuitenkin maistuivat hyvin ja minut palkittiin kehräyksellä.

Herra Päätoimittajalta luin, että nyt olisi kaksi kissaa vaikka sijaiskotia. Olisiko sinulla mahdollisuus auttaa? 

Villirucola

Ei kelvannut

Luin vehnänoraspostauksen kommenteista, että toiset kissat syövät talvella villirucolaa. Näin tekevät ainakin Myrtti sekä Molleyn kissat. Minä  olin tästä kovin hämmästynyt, sillä villirucolahan on aika voimakas. Mutta toisaalta Myrttihän myös kasvattaa chilejä, joten ei kai minun nyt niin kummissani pitäisi olla. 

Ostin siis Naukulaan purkin villirucolaa. 

Siinä kävi sitten niin, että Helmi tuli paikalle yhden valokuvanoton ajaksi ja poistui sitten paikalta vähin äänin. Ei kelvannut. 

Hyväksytty pehmuste

Räsymatto

Edesmenneen äidinäitini, mamman, ihanat räsymatot päätyivät aikanaan äidilleni. Sieltä ne runsaan käytön jälkeen päätyivät minulle. Ne ovat olleet parvekkeella ja milloin missäkin. Pidän niistä kovin ja niin onneksi Helmikin. Asetin yhden niistä parvekkeen pöydälle ja kuinka ollakaan matto kelpaa Helmille. Taljahan siinä ei ollut hyvä. 

"Mitä nyt?" 

"No mutta tässähän on ideaa!"

"Oikein hyvä. Pidetään tää." 

Toinen räsymatto on Helmin mökin kattoterassilla ja sekin kelpaa hienosti. 

Taidamme olla molemmat räsymattofaneja. Räsymatot vain paranevat vanhetessaan, nämäkin taitavat olla 50-luvulta. Ainakin äitini muistin mukaan. Vaikka kyllä Helmille tietysti kelpaa punaisetkin matot.