Virpojia liikenteessä

Pim pom sanoi ovikello

Naukulan ovikello soi pim pom. Kuinka ollakaan oven takana oli kaksi pientä noitaa, jotka kysyivät saavatko virpoa ja saivathan he. Palkka kilahti koreihin virpomisen jälkeen. 

Rouva hyvä,
mitä minulla nyt on tämän asian kanssa tekemistä,
kysyn vaan. 

Mustaa kissaa heillä ei ollut mukanansa, mutta eihän se haittaa, kun täältä löytyy yksi mustasavu. Ja yksi ruskeatäplikäs. Ja kaksi punatabbyä. Ja yksi kilpikonnatabby. Ja ehkä myös yksi vähän isompi noita. Onneksi pikkunoidat eivät kuitenkaan pelästyneet, vaikka tällä vähän isommalla noidalla oli kulmakarvojen värjäys kesken kun ovikello sanoi pim pom. 

Vaaleanpunainen flamingo

 Ja mustasavutyttö

Naukula on vähän sellainen huvikumpu, kaikki on heikun keikun eikä sisustusta oteta välttämättä niin kovin vakavasti. Sanomattakin oli siis selvää, etten voinut vastustaa vaaleanpunaisen flamingon kutsua vaan se oli Naukulaan saatava. Huolimatta siitä, että minua ensin vähän toppuuteltiin (heh, heh ja terkkuja Täplätytöille). Olin varma, että sen sijoituspaikka tulisi olemaan Noki-Nooran sviitti. Ajatelkaa nyt, vaaleanpunainen flamingo ja mustasavutyttö. 

Flamingo on ollut täällä jo tovin, mutta kuvamateriaalia siitä ja sen käytöstä on kerätty pikkuhiljaa. Instagram storyissä se on esiintynyt jo useasti. 

Kävin pyörähtämässä kissanäyttelyssä ja
sieltä mukaan tarttua kyltti. 

Ja on Noki-Nooran sviitissä vieraitakin ollut ja vieraankin toimesta piti flamingo tutkia. Se todettiin kiinnostavaksi, mutta loppujen lopuksi aika pieneksi. 

Vaikka toki Namu olisi sinne mahtunut jos vain olisi halunnut mennä. 

Flamingo on päivittäin käytössä ja se oli siis ihan nappiostos! 

Kuulumisia

Noki-Noora

En koe olevani kovin kärsivällinen ihminen. Ainakaan kaikissa asioissa. Se on kuitenkin käynyt selväksi, että kissojen suhteen olen erittäin kärsivällinen. Noki-Noora muutti Naukulaan 18.8. Hän tuli nuuhkimaan kättäni ensimmäisen kerran 12.9. Nykyään sitä tapahtuu jo useita kertoja päivässä. Pesäkolo on edelleen suosittu, eikä minua välttämättä lähdetä aina karkuunkaan. 

Hän ulkoilee päivittäin parvekkeella, hoitaa vessahommat niin kuin pitääkin. Lisäksi hän on nyt ihan viime päivinä lähtenyt hakemaan kontaktia Naukulan Pinkkitassuihin (kaikki muut ovat Pinkkitassun kissalasta) ihan eri tavalla kuin ennen. Hiljaa hyvä tulee, sanon minä. 

PS: Naukulan instagram-tilillä on Storeissä välillä pieniä videopätkiä Noki-Noorasta.  

Asukas saapui

 Naukulaan

Kuten edellisessä jutussa kerroin, keskiviikkona 18.8. saimme verkko-oven ja jo samana iltana saimme Naukulaan uuden asukkaan, Noki-Nooran. Noki-Noora oli asustellut eurooppalaiskasvattajaystäväni luona tilapäisesti kuukauden päivät. Koska Noki-Nooraa ei voi hänen arkuutensa vuoksi koskea, oli kuljetuskoppaan laittamisessa pieniä haasteita eikä ilman verenvuotoa onnistuttu. Tahallista se ei Noki-Nooran puolelta ollut, hän vain yritti ottaa ponnahdusvauhtia käsivarrestani kun otin hänet kiinni etutassujen alta. 

Sanomattakin on selvää, että Naukulaan ei noin vain tulla ovesta sisään ison kuljetusboksin kanssa. Tarkastuspartio punatabbyt oli paikalla välittömästi. Kuvan ulkopuolella luonnollisesti myös Sulo ja Hertta. Ensimetreistä lähtien oli siis selvillä myös Noki-Nooralle, että Naukulassa asuu pelottavan ihmisen lisäksi myös kissoja. Varsin uteliaita kissoja, jotka kaveeraavat kummallisesti sen pelottavan ihmisen kanssa. 

Hei, mä olen Hertta. Ootko mun kaveri?

Hei, mä oon Sulo, tän talon isäntä ja kuninkas. 
Tossa mun vierellä on Noomi. Sängyllä Hertta ja takana Namu. 

Siis mä olen Namu, 
tän talon kuningatar vaikka muut toista väittäis. 

Illan mittaan kävi selväksi, että jonkinmoinen näköeste olisi tarpeen. Sen verran uteliaita täällä vierasta kohtaan oltiin. Murinoita, suhinoita tai karvojen pörhistelyitä ei kuitenkaan nähty. 

Erittäin pian kävi myös selville, että näköesteen olisi parempi olla Noki-Nooran sviitissä eikä sen ulkopuolella. 

Ensimmäisessä turvapaikassa. 

Näköeste Noki-Nooran sviitissä. 

Toinen turvapaikka. 

En tiedä missä oon, mutta tuntuu siltä,
että mä olen täällä se ainoa normaali. 

Hertan kanssa olemme vierailleet huoneessa niin, että Hertta on ollut yleensä sylissäni. Kerran nenuttelivat ja sitten Hertta hermostui ja läimäisi Noki-Nooraa. Siitä ei kuitenkaan traumoja tullut. Onneksi niin. Etenemme pienin askelin ja katsomme mihin tämä tilanne johtaa. Noki-Nooran tahdissa edetään. 

Ensin meillä vaihtui ovi

Verkko-ovi

Naukulassa on tapahtunut asioita. Niin kuin nyt esimerkiksi se, että yksi ovi vaihtui verkko-oveksi. 

Naukulassa on ollut aikaisemminkin hoitokissoja ja he ovat kaikki asustelleet oven takana. Täällä ovat majailleet kahteen eri otteeseen edesmenneen ystäväni Annan kissat, Ilona ja Zetor. Lisäksi Sulon äiti Mesi ja Sulon sisko Sipi. Lisäksi vielä Bono-herrakin (Pinkkitassun Brunetto) kävi kääntymässä Naukulassa. Naukulan väen väleihin eivät ole vierailijat juuri vaikuttaneet, mitä nyt Sulo hieman närkästyi Bonosta. Senkin kyllä lasken sen piikkiin, että Sulo loukkasi kyntensä rullalla olleeseen mattoon ja todennäköisesti yhdisti siitä syntyneen kivun Bonoon. 

Aikaisempien kokemuksieni ja Naukulan väen reippautueen pohjautuen, tein päätöksen ja meille muutti 18.8. arka, 9-vuotias kodinvaihtaja, joka tunnetaan Noki-Noorana. Noki-Noora on mustasavu eli päällisin puolin turkki näyttää mustalta, mutta jos sitä silittää vastakarvaan, alta paljastuu hopeaa. Katsotaan miten meidän käy, saammeko yhteisvoimin rohkaistua Noki-Nooraa?