lauantai 6. helmikuuta 2016

Vierailuja

Kissakodeissa

Olen käynyt viemässä Sulon ja Namun terveisiä ahkerasti ystävillemme. 

Tammikuussa kävin viemässä terveisiä Hartsalle, Namun veljelle Pinkkitassun Harveylle (EUR d 22). Hartsa on...IHANA! Ei sille mitään voi. Minä olen vakuuttunut siitä, että Hartsa tunnisti minut, sen verran tuli pentupesän vierellä aikanaan aikaa vietettyä ja sen verran hellästi Hartsa minua kädestä puri. Ihan kuten Namu tekee. Eikä Hartsa kuulemma koskaan pure ketään. Paitsi minua. Olen otettu. 

Hartsa kotonaan tammikuussa 2016. 

Hartsa harjoittelee temppuja. 
 Sitten kävin tervehtimässä Namun emoa Rauhaa ja samassa taloudessa asuvaa Namun ja Sulon mummua, Ruskaa. Rauha odotti pentuja ja mallaili sopivaa pentupesää. Kuvan pesää ei kuitenkaan synnytykseen kelpuutettu, vaikka Rauha siitä kovaasti piti. 

No olisihan tämä yksi vaihtoehto, tuumaa Rauha. 

Ruska-mummu kertoi,
että aikoo tälläkin kerralla huolehtia siitä,
että pienokaiset oppivat hoitamaan kysiään. 
Sitten kävin ottamassa oppia isoisotädiltä, Silkkiturkin Kaunottarelta eli Sissiltä sekä hänen kämppikseltään Silkkiturkin Menvältä Macholta eli Mikiltä. Saattaa olla, että oppeja tuli ammennettua myös heidän palvelijattareltaan. 

Silkkiturkin Kaunotar eli Sissi poseeraa. 

Silkkiturkin Menevä Macho eli Mikki poseeraa.
Mikki on Ruska-mummun isä. 
Sitten Rauha ja puolisonsa Simba (eli Tiikerililjan Lounatuuli EUR d 22), saivat perheenlisäystä. Kolme ihanaa pienokaista tuli sukuun. Yksi pienokainen oli jouduttu eläinlääkärin toimesta päästämään paremmille metsästysmaille ensimmäisten tuntien aikana. Iloista perhetapahtumaa varjosti suru. 


Minä sain kunniatehtävän sylitellä Ruska-mummua.
Kuva: Paula Eskola. 

Sulon siskon Sipin pesue kasvaa ja kotijoukoilla on kova työ villikkojen kasvatuksessa. Onneksi perheeseen kuuluu myös Puolu-täti ja kasvatusvastuuta voi jakaa ja tuoda siihen myös uusia näkökulmia. Kuten esimerkiksi möyhäämisen ja koirien kielen ymmärtämisen. Tärkeitä taitoja molemmat.  

Kuvassa möyhennetään Pinkkitassun .... no, J-poikaa!
Nyt en pysty tunnistamaan. 

Pinkkitassun Jonas (EUR d 22) 

Keskellä Pinkkitassun Jóhanna, pikku prinsessa
veljiensä Pinkkitassun Jorman ja Jeanin vartioimina.
Enkä pysty sanomaan kumpi pojista on kumpi. 

Paljon ihania vierailuja, paljon ihania ystäviä ja hienoja kissoja. 
Kiitos ystävät! 

Kotona olen harjoitellut valokuvausta, enkä ole viikolla ottanut yhtään julkaisukelpoista kuvaa. Salama tutuksi -kurssia varten pitäisi tehdä kotitehtäviä ja yrietty on. Jostain syystä kameran ja salaman asetusten saaminen kohdilleen on minulle nyt tosi vaikeaa. Harjoitukset jatkukoon! 

31 kommenttia:

  1. Oi että miten komeita, kauniita ja söpöjä kissoja! Hartsa ON ihana. Mikä suuri pyöreä pää ja kollin posket! Jykevä olemus! Ihan kuin Mikilläkin. Jos olisi kuvasanakirja, niin Hartsan ja Mikin (ja Sulon, tietysti) kuvat olisi sanan 'komea' kohdalla. Ruskan ja Rauhan (ja Namun) kuvat selittäisi sitten kaunista.

    Ja pennut ♥ J-pennut on mainiossa (joskin aika riskialttiissa) pentuiässä: villejä, uteliaita ja tarmokkaita, eikä enää ihan avuttomia. Totisia Isoja Kissoja! Ihana tuo J-poika Pualu-tädin möyhättävänä: "Älä ihmistäti huolehdi, Pualu-täti on mun kaveri vaikka se möyhää mua" ♥

    Ihania vierailuita olet päässyt tekemään!

    VastaaPoista
  2. Upea komea punainen Hartsa. Tuollainen punainen kolli olisi niin... ahhh.

    Ja sama ongelma kuvaamisen kanssa. Mutta tilanne on onneksi tuttu. Jokaikisen valokuvauskurssin kanssa mitä olen käynyt (olisikohan tämä jo kolmas, heh) on käynyt niin että ensin taso laskee entisestään ja tuntuu ettei hommasta tule mitään ja on ihan taantunut. Sitten ajan kanssa se oppi valuu aivoista käsiin ja alkaa näkyä taas kuvissakin. Toivottavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta miten saada tämä tieto nyt aivoihin? Se on ongelma.

      Poista
    2. Onhan se sulla jo siellä! Valkotasapainonkin osasit kamerasta asettaa. :)

      Poista
  3. Onnistuneita kuvia kauniista kissoista, jotka ovat kaikki samaa sukua.
    Kiitos vierailusta ja kuvasarjasta.

    VastaaPoista
  4. Ihania ovat kaikki. Kiitos vierailusta. Tv. Hartsa ja me.

    VastaaPoista
  5. Iik, Pinkkitassuja! Ruska on niin arvokas, kaikki pennut suloisia, Hartsa ja Mikki komeita, Rauha ja Sissi niin kauniita. Olet onnen mamma, kun pääset näitä kaikkia katsomaan!

    VastaaPoista
  6. Ihania kissoja kaikki! :D
    Tsemppiä sen salaman kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tsemppausta nyt tarvitaankin!

      Poista
  7. Ihastuttavia missukoita kaikki!

    VastaaPoista
  8. Komeaa sukua. Hartsa oli jo pienenä tosi suloinen :)

    VastaaPoista
  9. Voi mitä kuvioita ja ilmeitä! Oih. Hartsa on suloinen, mitkä Posket♡♡♡♡
    Ihania kaikki! Punainen ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai keltainen, niin kuin äitini sanoo ;)

      Poista
  10. Minullakin oli ilo tutustua Hartsaan, nuolaisi koko silmäkulman Salon näyttelyssä. Hurmaava poika!

    VastaaPoista
  11. Kiitos vierailuista ja vierailuraporteista! Vierailut jatkukoot. Ihanan muhkea Hartsa, hänhän on vasta poikanen mutta hieno kollin olemus.

    VastaaPoista
  12. Oiii, ihania kissukoita ja kuvia! :) J-pentujen kuvat ovat erityisen sykähdyttäviä ♥

    VastaaPoista
  13. Oi mitä Pinkkitassuja ja Silkkiturkkeja! Hartsan posket on niin paksut ♥

    VastaaPoista
  14. Aaaaw, pakko kommentoida vaikka viiveellä....pökr....aivan mahdottomia pusumagneetteja nämä pinkkitassulaiset ja liitännäisjäsenet Silkkiturkin klaanista.

    Hajahavaintoja: Hartsa näyttää tosi joviaalilta; tämä kaveri kestää kovimmankin (virtuaali/reaali)pusupommituksen. Kiinnostavasti kilpikonnatabbius näkyy Ruskassa (B-pentue) ja nyt Johannassa (J-pentue). Kehittääköhän Johanna Ruskan tapaan smaragdinvihreät silmät?
    J-pentueen tummat tabbypojat Jorma & Jean, aawwww, ottaisin molemmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa - Hartsa kestää mitä vaan! Se olisi etu, jos saisi Ruskan silmät, niiden väri on niin upea. J-pojat ovat hurrrrrrmaavia!

      Poista
  15. Voi jestas mitkä geenit tässä Pinkkitassun-suvussa kulkee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilemättä myös muissa kissasuvuissa on täysin ylivertaiset geenit jos meihin ihmisiin vertaa!

      Poista

Kur! Kiitos kommentistasi.