Naukulan Kerhosta

Yhteenveto

Vuosi 2021 on muutaman tunnin kuluttua käsitelty. Se on tuonut mukanaan pienoisia pettymyksiä (pahuksen pandemia!), ihanaa arkea, uusia oppeja sekä yllätyksiä. Minä olen ollut etätöissä koko vuoden muutamia päiviä lukuun ottamatta, kukapa olisi sitäkään uskonut? Tarkkaa lukumäärää ei ole kuinka moneen Teams-palaveriin kissat ovat tämän vuoden aikana osallistuneet. Työkavereille ja osalle yhteistyökumppaneita he kyllä ovat tulleet tutuksi. 

Ilotulitteiden sijaan toivoisin vuodenvaihteeseen 
paljon herkkutikkuja. 

Se on ollut nähtävillä, että Naukulan postaustahti on selvästi pienentynyt. Kun istuu päivät työkoneella kotona, ei kotikoneen avaaminen ole työpäivän jälkeen enää kiehtonut. Toisaalta, jos on 6.1.2009 lähtien pitänyt kissablogia ja kirjoittanut tänä aikana (tämä kirjoitus mukaan lukien) 3231 kirjoitusta, ei kai pieni tahdin hiljeneminen haittaa? 

Ei sitten mitään tyhmiä kevennetään ruokavaliota juttua tammikuulle. 

Jos joku olisi vuoden alussa kertonut minulle, että kissaluku vuoden lopussa olisi kasvanut yhdellä, en olisi uskonut. Ette ehkä tekään? Niin kuitenkin kävi ja aikuinen kodinvaihtaja Noki-Noora muutti Naukulaan elokuun puolivälin jälkeen. Täällä totutellaan edelleen uuteen arkeen ja tarkoitus on saada Noki-Noora osaksi Naukulan Kerhon jengiä. Toistaiseksi verkko-ovi on kuitenkin vielä kiinni, vaikka vierailuja Noki-Nooran sviittiin ahkerasti tehdäänkin. Erityisesti punatabbyt ovat osoittaneet kiinnostusta, yllättäen Noomi on kiinnostunut raksukupista ja Namu itse asukista. Hertta on edelleen yli-innokas ja Sulo on ryhtynyt Noki-Nooran suureksi iloksi pussailemaan verkko-oven läpi. 

Vaan voisiko uudenvuodenlupaus luvata lisää syliaikaa?

Kaikki kissat ovat olleet terveitä, rokotukset hoidettiin kuntoon ja Sulo joutui luopumaan yhdestä pienestä hampaastaan syöpymän vuoksi. Se ei herraa juuri haitannut vaan herkut maistuvat silti ihan yhtä hyvin kuin ennenkin. Herkkutikkujen kulutus sen sijaan on kasvussa. Noki-Nooran tulon myötä niistä on innostunut myös Hertta. Herkut nautitaankin nyt yhdessä ylätasanteella tasapuolisuuden vuoksi. 

Entä jos se lupaus olis, että Noksu alkais leikkimään mun kanssa ens vuonna?

Oma kommentointi muiden blogeihin on vähentynyt. Vaikka käynkin lukemassa, teen sen yleensä pötkötellen pari kissaa sylissäni ja puhelimella. Teen sitä kuitenkin säännöllisesti ja nautin edelleen kissablogistanian ihanasta ilmapiiristä. Olette ihan parhaita! 

En lupaa mitään!
Toivoisin huollon pelaavan myös ensi vuonna ja niin, 
saatan antaa tuon ihmisen silittää minua. Siis saatan, mutten lupaa. 

Tiedän, että Naukulan Kerholla on lukijoita, jotka eivät kommentoi. Myös he ovat tärkeitä. On mukava lähteä uuteen vuoteen tietäen, että blogin parissa viihdytään edelleen. 

Pitäkää huolta itsestänne,

nauttikaa vuodenvaihteesta ja katsokaa uteliaina uuteen vuoteen. 

Toivon, että se tuo meille kaikille kaikkea hyvää! 

Mitä löytyi lahjakassista?

Ystävä kylässä

Saaripalstan Saila kävi kylässä. Hän toi tullessansa pienen lahjapaperiin käärityn "asian". Piti meille kauniin puheen ja sanoi, että meiltä puuttuu tällainen ja että tällainen meillä kuuluu olla ja että koska kissat eivät ole koskaan saaneet pitää, niin.... Tässä kohtaa alkoi jo vähän huolestuttaa. Mutta kun avasin lahjapaperin niin löysin sieltä mitä viehättävämmän metsästysmuiston eli trofeen. 

Ja kyllä, on hyvinkin totta se, että tarhasta metsästetyt hiiret ja myyrät eivät ole koskaan päätyneet täytettyinä Naukulan seinälle. Nyt ei onneksi enää tarvitsekaan, kun Saila on tehnyt meille oman. 

Eikö olekin hieno?

Hyvää joulua!

 Rauhallista, maukasta, leikkisää ja muutenkin ihanaa Joulua!

toivoo koko Naukulan väki! 

Täällä suunnitelmissa on huiliminen, leikkiminen ja syöminen. Kaikkea oikeassa suhteessa. Nauttikaa tekin! 

Yhteenveto

Kissojen hyväksi

Vuoden alussa otin itselleni tavoitteeksi lahjoittaa rahaa eri eläinsuojeluyhdistyksille sekä käydä läpi tyynyliinat, lakanat, pyyhkeet ja peitot. Mikä toteutui, mikä jäi ensi vuodeksi? 

• Kävin läpi liinavaatteet ja lahjoitin ne Hesylle. Tämän voin hyvin toistaa myös tulevana vuonna. 
• Maksoin jäsenmaksut Eläinsuojeluyhdistysten kummeille ja PSEY:lle. Aion jatkaa jäsenyyksiäni. 
• Olen tehnyt rahalahjoituksia vuoden aikana seuraavasti: 
• 1.1. PSEY
• 1.2. Rekku Rescue
• 5.3. Kisu Ry
• 18.4. Kisu Ry
• 6.5. Hämeenlinnan kissojen ystävät
• 10.6. Pesu Ry
• 4.7. Rekku Rescue
• 13.7. PSEY
• 4.8. Rekku Rescue
• 8.8. PSEY
• 19.8. EKEY
• 17.9. PSEY
• 4.10. PSEY
• 4.10. Rekku Rescue
• 11.11. PSEY
• 26.11. Rekku Rescue
• 9.12. PSEY
• 11.12. Hämeenlinnan kissojen ystävät

Lisäksi olen allekirjoittanut vetoomuksia ja lakialoitteita eläinten ja kissojen hyväksi. 

Jokaiselle löytyy varmasti oma tapansa auttaa, oli se sitten rahalahjoitus, liinavaatteita, jäsenyys eläinsuojeluyhdistyksessä tai vaikkapa sitten tuo lakialoitteiden ja vetoomuksien allekirjoittaminen. Toisissa eläinsuojeluyhdistyksissä otetaan mielellään vastaan myös siivousvälineitä tai vaikkapa kahvia tai teetä vapaahehtoisille. Kannattaa tutustua oman alueen eläinsuojeluyhdistykseen ja katsoa mahdollisista tarpeista tai puutteista heidän kotisivuiltaan tai some-tileiltään. Myös kissatietouden lisääminen blogien tai muiden somealustojen avulla on arvokasta työtä kirjoitit sitten ruokinnasta, pentujen luovutusiästä tai vaikkapa turvallisesta ulkoilusta. 

Haastan nyt sinut miettimään miten sinä voisit auttaa eläinsuojeluyhdistyksiä! 

Ehditkö toteuttaa suunnitelmasi vielä tänä vuonna? 

Ohoi - mitä näenkään

 Uusi vanha pesä

Välillä täytyy hakea vähän perspektiiviä elämään, ottaa etäisyyttä ennen kuin sukeltaa johonkin uuteen. Sama kuvina. 

Pesä ja sen sisälle laitettu pesä toki ovat vanhoja (kuten kuvasta näkee), mutta näköjään olen tarpeeseen niitäkin säästänyt. Noki-Noora arvostaa. 

Me kaikki seurasimme silmä kovana kun Noksu otti pesän haltuunsa noin minuutissa. Myöhemmin illalla kun menin Noksua tapaamaan, livahti jalkojeni välistä punainen pallosalama ja meni suoraa päätä Noksun nenän eteen. Niin nopeasti, ettei siinä kukaan ehtinyt edes kissaa sanoa. Perässänsä tuli se hoikempi punapää, joka jolkotteli suoraan raksukipolle. Se oli hänen pettymykseksensä juuri silloin täyttämistä vailla. 

Sviitissä

Pientä laittoa

Arvoisat lukijat, 

Haluan tehdä tiettäväksi, että sviitissäni on nyt varsin asianmukainen huoneentaulu. Poseeraan tässä sen kanssa. Koska minä kuitenkin olen kauniimpi kuin kuvan kissa, asetuin tähän sen eteen. Taustalla näkyy myös ihastuksestani tehty piirros. Käyn katsomassa sitä tuon tuosta. Piirroksen on tehnyt Pepi, kertoo palvelijani. 

Lisäksi sviitissäni on Kristiina Lehtosen kissagrafiikkaa sekä sinisellä pohjalla oleva piirros tämän talouden entisestä kuningattaresta Wilma Ilonasta. Wilma Ilonan potretin on palvelijani mukaan maalannut Natasa. 

Tämän valkoisen lipaston alapuolella on ruokailupisteeni. Nyt on käynyt kuitenkin niin, että siellä vierailee päivittäin se hoikempi punapää. Onhan se ihan mielenkiintoista kun raksuja silti riittää minullekin. Parhaiten kuitenkin vaihdamme terveisiä sviittini metalliverhon takaa, ihan siksi kun se yksi on sellainen hötkyilijä. Lieneekö kissa lainkaan. 

Terveisin, mustasavu Noki-Noora. 

Mielipide

 Kilpikonnatabbyltä

Oikaisu:
Edellisessä blogipostauksessa palvelijani kutsui minua
 virheellisesti ongelmaksi. 
Haluan esittää syvimmät pahoitteluni moisesta. 
En ole ongelma, olen haaste. 
Ja haasteet on aina tosi kivoja. 

Yritys

Nro 1

Herään mihin aikaan hyvänsä, tabbytytöt Namu, Noomi ja Hertta ovat aina innoissaan, Sulo sen sijaan paheksuu liian aikaisia herätyksiä. Kollipojan kauneusunet, nähkääs, ne eivät saa vaarantua. Koska olin huomannut, että aamuinnostus oli siirtynyt myös Noki-Nooraan, olin päättänyt avata sviitin oven aamulla. Tänä aamuna. Niin sitten tapahtui. 

Kun muut lähtivät alakertaan, avasin oven vaivihkaa. Alakerran ruokailu sujui mainiosti ja toki valmistelin aamiaislautasen myös Noki-Nooralle. Kun lähdin tuomaan sitä ylös, tuli Noksu kirjastosta ja luikki häntä pörröisenä takaisin sviittiinsä. Jätin oven auki. Noomi meni sinne myös ja hyvältä vaikutti. Seuraavana sinne asteli häntä pystyssä Hertta. Hetken lattiaa haisteltuaan, Hertta hyppäsi valkoisen tuolin päälle ja Noki-Nooran yläpuolelle. Hertta halusi selvästi leikkiä, mutta eihän moinen sivistymätön lähestymistapa hyvä ollut ja Noki-Noora sähähti. Sitten suuttui Noomi kun hänen lastaan sivistymättömäksi kutsuttiin ja sitten oli kolme pörröhäntää ja sitten minä ohjasin Noomin ja Hertan pois huoneesta. 

Hetken kuluttua kävimme siellä Noomin kanssa uudelleen. 

Lopulta otimme kaikki päiväunet ja harjoitukset jatkuvat. 

Ongelma ei ole Namu, Noomi, Sulo eikä Noki-Noora, ongelma on Hertta. Hertalla on iso ego ja varsin suoraviivainen lähestymistapa. Ei sellainen kissamainen lainkaan. Jatkamme siis harjoituksia. 

Kylmää

 ulkoilua

Hertta: "Äiti, ootko sä kipee?"

Noomi: "Ai miten niin?"

Hertta: "No kun täällä on pakkasta. Yli viis." 

Noomi: "Hertta, hyvä! Olemme kissoja.
Ei meidän pidä olla 
ennalta arvattavia."

Pysykää lämpiminä, ystävät! 

Taudinkuva: marraskuu

Kun neljältä on jo keskiyö

Meitä vaivaa marraskuu. Päivät ovat lyhyitä, eikä täällä oikein ole edes valokuvia jaksettu ottaa. Uni sen sijaan maistuu ja ruoka. Raksut Namulle ja suklaa mammalle. 

Taudinkuva on marraskuu. Ollaan siis vaan ja möllötetään. Lokoisia pakkaspäiviä teillekin! 

Sijainti, sijainti, sijainti

Nyt kelpaa

Kissakotien ikuinen haaste on oikean paikan löytäminen. Tämäkin kuvan kori on pyörinyt Naukulan nurkissa jo useita vuosia, eikä siellä ole nukuttu kuin muutamia kertoja. Kunnes ymmärsin sijoittaa sen makuuhuoneen nurkkaan. Nyt kelpaa ja Hertta nukkuu siellä päiväunia harva se päivä. Kunhan vaan malttaa asettua päiväunillensa. Etätyöajan työnjohtotehtävät häiritsevät. 

Siellä on myös takuuvarmasti lämmintä. Pitäkäähän tekin itsenne lämpiminä! Talvi tulee. 

Omassa pedissä

Saunassa

Ei usein, mutta edes joskus Sulo pääsee omaan nimikoituun pesäänsä nukkumaan. 

Pesien karvaisuudesta näkee myös niiden käyttöasteen ja syyn siihen, miksi Naukulassa ei sauna lämpiä. Se pitäisi ensin tyhjentää kissojen pedeistä ja kuurata karvattomaksi. 

Vaaleanpunainen flamingo

 Ja mustasavutyttö

Naukula on vähän sellainen huvikumpu, kaikki on heikun keikun eikä sisustusta oteta välttämättä niin kovin vakavasti. Sanomattakin oli siis selvää, etten voinut vastustaa vaaleanpunaisen flamingon kutsua vaan se oli Naukulaan saatava. Huolimatta siitä, että minua ensin vähän toppuuteltiin (heh, heh ja terkkuja Täplätytöille). Olin varma, että sen sijoituspaikka tulisi olemaan Noki-Nooran sviitti. Ajatelkaa nyt, vaaleanpunainen flamingo ja mustasavutyttö. 

Flamingo on ollut täällä jo tovin, mutta kuvamateriaalia siitä ja sen käytöstä on kerätty pikkuhiljaa. Instagram storyissä se on esiintynyt jo useasti. 

Kävin pyörähtämässä kissanäyttelyssä ja
sieltä mukaan tarttua kyltti. 

Ja on Noki-Nooran sviitissä vieraitakin ollut ja vieraankin toimesta piti flamingo tutkia. Se todettiin kiinnostavaksi, mutta loppujen lopuksi aika pieneksi. 

Vaikka toki Namu olisi sinne mahtunut jos vain olisi halunnut mennä. 

Flamingo on päivittäin käytössä ja se oli siis ihan nappiostos! 

Syntymäpäivä

Namu, 7 vuotta

Olin mukana kun Namu syntyi. Nimi tuli siitä, kun kasvattaja kertoi isäkissan kasvattajalle, että ensin syntyi cremen värinen pentu ja sitten syntyi oikea namu. Ja siten Namusta tuli Namu. Namulla on luonnetta ja tahtoa vaikka muille jakaa. Hän on käynyt esittäytymässä neljässä kissanäyttelyssäkin. Viimeinen niistä päätyi keltaiseen korttiin, eli Namu diskattiin kisoista aggressiivisen käytöksen vuoksi. Ei päässyt edes tuomarin pöydälle kun kiroili sen verran pahasti jo ennen pöytää. Silloin Namu jäi määrittelemättömän pituiselle äitiyslomalle. Äitiysloma jatkuu edelleen, onhan Noomi edelleen Namun huollettava ja vaikka Namu nyt näyttelymielessä siirtyisikin veteraaniksi, on hän mieluummin mummu Hertalle ihan kotosalla. 

Minäkö veteraani? 

Paljon onnea Namun sisaruksille Hillarylle, Hildalle ja Harveylle! 

Syntymäpäivä

Noomi 5 vuotta

Namu Naukula (eli rekisteröidyltä nimeltään FI*Pinkkitassun Hagar) synnytti 13.11.2016 Naukulassa Pinkkitassun N-pentueen eli Natalien, Nanetten, Noelin, Nathanin ja Noomin. 

Sylikissan tilasin ja sylikissan sain. 
Noomi 5 vuotta. 

Minulla oli ilo ja kunnia olla Pinkkitassun pentueen sijoitusemäntänä. Pääsin ensimmäistä kertaa seuraamaan aitiopaikalta kissanpentujen ensimmäistä 14 elinviikkoa. Pentujen päättäväisyys ja oppimishalu oli todella kovaa. Namu oli emona pentujansa hellästi ohjaava ja vessa-asiatkin hoituivat ihan ensimmäisistä pikku pisuista ihan oikeaan paikkaan. Muistan ajasta myös sen, kuinka hiki minulla oli ensimmäisten viikkojen aikana punnistushetkinä. Kahden ensimmäisen viikon aikana punnitsin pennut aamuin illoin, jotta pystyin toteamaan painon kehittyvän niin kuin se pitää. Ensimmäisen elinviikon aikana kissanpennun pitää tuplata painonsa. Hikikarpalot otsalle tulivat siitä, että minun piti tunnistaa viidestä punatabbypennusta kuka on kuka, jotta voin olla varma painon nousevan.  

Lisää N-pentujen elämän alkutaipaleesta pääsee lukemaan klikkaamalla tämän postauksen alla olevaa tunnistetta N-pentue. 

Hyvää syntymäpäivää Nala, Lulu, Natcho, Pekka ja Noomi! 

Vuoropuhelu

Punatabbyjen kesken

Arvaatkos mikä kohta on edessä?

Syliaika? Ei kun...

Mä en ainakaan ala. 
Hakekoon joulutonttunsa kuvaan muualta. 

No en mäkään ala ja kuka sanoo, 
että joulutontun värin pitäisi olla punainen.

Joulukortteja ei Naukula lähetä tänäkään vuonna, mutta joulukuvaukset täytyy silti pitää. Kun vaan jostain löytyisi sopiva tonttu. 

PS: Ystävällemme Neilikalle kerromme samalla, että kyllä punatabbytkin osaavat lentokonekorvat :D 

Uusi matto

Testattu ja hyväksytty

Keltainen valtaa alaa Naukulasta. Kirppikseltä on tarttunut mukaan jo sitruunainen verho ja vähän aikaa sitten myös valkokeltainen matto. Kun levitin maton lattialle, sain heti seuraa. Tällä kerralla sisustamiseen osallistuivat Sulo ja Noomi. 

Jos äidiltäni kysyttäisiin, niin on täällä muutakin keltaista. Nimittäin Namu ja Noomi. Vaikka kuinka yritän aina korjata, että väri on punainen, puhuu äitini sitkeästi keltaisista. 

Kuka opettaa ja ketä?

 Herkkutikuista

Se on varmasti kaikkien tiedossa, että Sulo tykkää herkuista. Kuivatuista kanan- ja kalanpaloista ja herkkutikuista. Nyt on käynyt selville, että myös Noki-Noora pitää herkkutikuista, vaikkei muiden herkkujen päälle oikein ymmärräkään. 

Kyllä, se on totta. 
Pidän herkkutikuista ja niiden perässä jopa juoksen. 

Otapa nyt ihan rauhallisesti, Hertta!
Ethän sä ole ennenkään herkkutikuista piitannut. 

Kukaan muu täällä ei ole ennen herkkutikkuja päin katsonutkaan, paitsi Hertta. Herttaa alkoivat kiinnostamaan herkkutikut kovasti kun niitä oven takaa Noksulle heitin. Tänään he sitten jakoivatkin jo yhden, eri puolilla verkko-ovea vielä. Voidaan siis sanoa, että Noki-Noora on opettanut Hertan arvostamaan herkkutikkuja.