Missikisat

XL-kisat?

Mä kuulin et tääl ois jossain ollut missikisat ja ihmettelen vaan miksei mua ollu kutsuttu. Mammahan siel kävi, mut meijän perheen kauneus oli tääl kotona kauneusunilla. Siis mä ja sit toi Hemppu. Mut siel oli sit aika pienii vissiin ollu ja sit semmosii tosi isoi. Ei tämmösii xl-kokosii kotikissoi. Ehkä ne kaikki muutki oli päivänokosil?

Me esiinnytään sit vain tämmösten kuvien kautta. Mamma valkkas nää ja sen mielest ne on ok. Luonnossahan me ollaan viel nätempii.

Sanatonta viestintää

Wilman vastine

Kerran näin, sitten vähän uutta kuvakulmaa aiheeseen ja eilen paluu entiseen ilmaisumuotoon. Herra Harmaan taidetta tutkiskellaan täällä varmasti salaa?

Hyvä on ollut viikonloppu kaikkinensa ja nyt nautitaan sunnuntai-iltapäivän rauhasta.

Rapsutukset lähtevät Viiville, Kolmen kissan koplalle sekä Hurineeseille. Heidät näin eilisellä kissanäyttelykäynnilläni. Kiva oli törmätä!

Tuliaisia

Viime lauantailta


Viime lauantaina Mamma humputteli Helsingin keskustassa shoppailemassa. Mukavaa oli kävellä paikoissa, mihin ei normaalisti eksy. Se shoppailun osuus jäi kuitenkin vähäiseksi ja ainoa tuliainen tuolta retkeltä tuli tytöille. Kuinkas muutenkaan? 


Kierrätysmateriaalista tehty ruokailualusta, käy likoille. Sitä on nyt jo viikon verran käytettykin. Kuinkakohan tänään käy kun matka suuntaa kohti Myyrmäki-hallia. 

Ehkä siellä Myyrmäki-hallissa näkee blogituttujakin, jos tuuri käy. 

Elävää kuvaa

Kummituksia ja kerjäämistä

Kun kerran Helmikin on esiintynyt elävissä kuvissa, täytyy Wilmankin saada paikkansa estraadilla. Juuri mitäänhän tässä ei tapahdu, mutta siitä saa pienen vinkin siitä kuinka minua välillä tuijotetaan ja ihmetellään. Pieni tassun nosto silloin tällöin kertoo, että Wilma haluaisi takanansa olevasta peltirasiasta kissanruokaa. Vilkuilu olanyli kertoo meillä todennäköisesti asustelevasta kummituksesta, sillä siellä takana ei ole mitään eikä ketään.

Ääniä tässä videossa ei tarvita, sillä Wilma ei puuhissansa juttele lainkaan. Vain käskyääni on käytössä ja sitä käytetään vain tiukkojen paikkojen tullen. Kuten esimerkiksi koppamatkustuksessa ja katkarapujen tarjoilun ollessa myöhässä.

Uusia ulottuvuuksia

Sohvalla

Syksyinen ilma lienee aiheuttanut sen, että sohvakin kelpaa taas nukkumapaikaksi.

Minä mahdun sohvalle yhdessä Wilman kanssa, mutta Helmi haluaa sen aina yksin. Tämän talouden kolmen istuttava sohva on siis yhden kissan maattava tai kahden maattava silloin jos molempia "kerroksia" on hyödynnetty?

Kamalan vaikeita pohdintoja näin tiistai-iltana!

Hyvä päivä se on tämäkin

Maanantai

Maanantaiko tylsä päivä? Ehei. Likoille ainakin maistuu.

Ja mikäs siinä onkaan köllötellessä kun iltaruokakin on jo masussa.

Tänään

Kahdeksan vuotta sitten
Luin, että Mindy oli ollut perjantaina kotonansa kokonaisen vuoden. Siitä sain virikkeen etsiä Helmi Orvokin luovutuspaperin Porvoon Eläinsuojeluyhdistykseltä ja niin se oli kun olin vähän tuumaillutkin. Merkkipäivä oli lähellä ja se on tänään.
Tänään, 21. elokuuta, kirjoitettiin Tolkkisissa Tutteli nimisen kissan paperit ja Tutteli matkusti kotiin. Eläinsuojeluyhdistynimi muuttui kaatosateen aikana ajomatkalla Helmi Orvokiksi. Sukunimi Naukula tuli kuvioihin paljon myöhemmin. Ajatuksenjuoksuni meni jotakuinkin näin rankkasade - sade - kastehelmi - helmi. Silloin satoi rankasti ja ryhdyinkin miettimään mitä tulee sateen jälkeen ja niin tuli Helmistä Helmi. Orvokki tuli minun toisesta nimestäni. Onneksi nimeksi ei kuitenkaan tullut Tutteli Rankkasade.

Päivän kunniaksi kuvia Helmin alkuajoilta Naukulan silloisessa kodissa.

"Tää on nyt mun Mamma ja mä aion nukkua sen viekussa aina."

"Ai mitä? Sanoiks sä jotain?"

Annetaan pois - edit

Kissatavaraa

Nyt on niin kova siivousvimma päällä, ettei ehdi muuta kuin laittaa tarjolle:

- kissojen esim. patteriin kiinnitettävä peti (likat ovat kröhöm hieman kasvaneet sen ohi)
- kulmaraapimalauta (ei ole tässä asunnossa tarvetta)

Kummatkin ovat suht siistissä kunnossa ja etsivät uutta kotia. Löytyykö kiinnostusta? Jos löytyy, niin laita sähköpostia Naukulaan. Osoite löytyy tuosta sivupalkista.

Edit: Siis vannon ja vakuutan kautta kiven ja kannon, että kumpikaan tavara ei ole kissaneitejä kiinnostanut piiiiiitkiiiiiin piiiiiitkiiiiin aikoihin. Ennen tuota postausta siis. Tavarat annetaan kyllä edelleen pois, vaikka nyt Naukulassa näyttää tältä.

Elävää kuvaa

Traktoriko se siellä?

Kun eilen esiteltiin epäonnistuneita kuvia, niin tänäänhän voitaisiin esitellä Naukulan ensimmäinen video? Paikka: pimeä makuuhuone Aika: eilen illalla iltapesun aikaan Läsnä: Mamma ja Helmi. Kuva on suttuistakin suttuisempi, mutta jos ääni on täysillä niin saatatte kuulla Helmin kehräävän.

Kuulitteko? Näkyikö mitään? (Tuo oli retorinen kysymys, ei tarvitse vastata)
Tuollaista meillä on lähes joka ilta.

Onnistumisia ja onnistumisia

Jaloja taitoja

Valokuvaaminen on jalo taito. Onnistuneen otoksen ottaminen on varsin palkitsevaa. Se kannustaa ja tuo hymyn huulille. Ja eikö metsästyksestäkin puhuta jalona taitona? Wilman mielestä se on ainakin sitä.

Ikävää, etteivät nämä jalot taidot välttämättä aina kohtaa. Jos yksi on onnistunut, ei se välttämättä tarkoita, että toinenkin onnistuisi.

Puolustuksekseni voin vain todeta, että vauhti oli melkoinen. Vaikka toisaalta, ei se pysähtynytkään tilannekuvaus aina onnistunut kädet hikoillen ja sydän pamppaillen. Vaikeusastetta lisäsi toki myös sohvalla seisominen.

Julkistustilaisuus

Kristallikruunu

Kai tiistai-ilta sopii juhlalliseen julkistamistilaisuuteen ihan yhtä hyvin kuin mikä muu ajankohta hyvänsä?

Siis, kuulkaa rumpujen pärinä, himmentäkää valot, ottakaa mukava asento ja antakaa mielikuvituksellenne valta. Tässä se nimittäin on, Naukulan ulkotarhan kristallikruunu!

Ja kuten arvata saattaa, Naukulan Wilma ja Helmi osoittavat äärimmäistä kiinnostusta tätä ulkotarhan kattopalkissa roikkuvaa taideteosta kohtaan.

Kehikko on Ikealaisen pallin, sydänkoristeet (vanhasta sähkökaapelista) Sekä Että -nettikaupasta, jouluvalot viime talvelta ja muut roikkuvat härpäkkeet kuvausrekvisiittaa.

Ja kappas vain, tuostahan piti tulla himmeli, mutta tulikin kristallikruunu. Jouluksi siihen on jo katsottuna punaiset "kristallit" joukkoon mukaan.

Se katto (aina vaan)

Ulkotarhassa

Tammikuussa hajotin ulkotarhan verkkokaton, kun pelkäsin mahdollisen katolta tippuvan lumen hajottavan koko tarhan. Sen jälkeen on ollut pari läheltä piti tilannetta puuttuvan katon suhteen. Vahingoilta on kuitenkin vältytty ja saalis onkin tullut toista reittiä. Nyt syksyn kovasti kolkutellessa, ei sitä kattoa vissiin enää tarvitsekaan korjata? Paitsi, että...

Ulkotarhassa on se kiipeilyteline ja Helmi sitä käyttääkin. Reitti telineen näköalapaikalle kulkee kauniisti runkoa pitkin. Ensin peffa maahan, sitten tassut kiinni runkoon ja ei kun kynsille ja lihaksille töitä! Kun vielä Villiviini on vallannut olemattoman verkkokaton niin näinhän siinä sitten kävi.

"Eipä se meijän mamma tätä korjannu."

"Mut ei se haittaa ku mä oon tääl söpö."

Koska olen päättänyt jättää korjaamisen ensi kesään, annan tämän asian nyt olla. Ehkä sitten vaihtuu vaikka koko tarha. Niin tai näin, "kristallikruunua" on jo vähän viritelty. Senhän oli tarkoitus valaista tarhaa syksyn pimeinä iltoina, jotta näen mitä sieltä tuodaan sisään. Niinpä niin.

Tunnustus

Kaunis kiitos Mustankissan tyttärelle!

Naukulaan tuli jo toinen tunnustus elokuussa! Olemme erittäin otettuja ja onnellisia näistä! Tällä kerralla tunnustus tuli Mustankissan tytär -blogista.

Tässä tunnustuksessa tulee kiittää sen lähettäjää, vastata kymmeneen kysymykseen ja lähettää tunnustus eteenpäin kymmenelle blogille ja ilmoittaa tunnustuksen antamisesta. Ja Naukulan Mamma vastaa:

1. Lempiväri: Vihreä, lila, ja itseasiassa kaikki värit mielialasta ja paikasta riippuen

2. Suosikkieläin: Hiiri, eikun siis kissa ;)

3. Suosikkinumero: Ei ole

4. Suosikki alkoholiton juoma: vesi

5. Facebook vai Twitter: Facebook - sieltä löytyy myös Naukulan Perhe

6. Intohimosi: Kissat, kirjat

7. Saada vai antaa: Sekä että. Nautin lahjojen hankkimisesta ystäville ja ilahdun aina niitä saadessani. Myös postikortin saaminen ilahduttaa.

8. Suosikkikuvio: Sydän ja tähti. Ei voinut päättää.

9. Suosikkiviikonpäivä: Perjantai, siis katkarapuperjantai.

10. Suosikkikukka: Vain yksikö? No siinä tapauksessa Kurjenmiekka. Sen kukka on kaunis vaikkakin harmittavan lyhytikäinen.

Ja tämä lähtis nyt seuraaville blogeille: Pömpsälä, Lenni ja Tommi, Paavo ja Harmi, K-blogi, Kolmen kissan kopla, Saaripalsta, Kollo, Musta ja Harmaa, Tuutusen basaari sekä Peto sängyssä.

Ja olisi taas voinut mennä useampaankin osoitteeseen, mutta ollaan kuuliaisia ja noudatetaan ohjeita!

Lauantai-illan huumaa

Suuri tyytyväinen saalistajatar

Oli tarkoitus viettää rauhallista lauantai-iltaa sohvalla television ja naistenlehtien parissa. Wilma päätti toisin. Kuinkas ollakaan, ulkotarhailu päättyi elävän hiiren tuomiseen sisälle. Siitä syntyi sitten kiljuntaa, hyppelyä, sohvalla seisomista ja vaikka mitä. Kertahan ei ole edes ensimmäinen. Suuri saalistajatar oli varsin tyytyväinen, paitsi kun huusin kurkkusuorana: "Älä tuo sitä tänne, älä tuo sitä tänne!" Taisin seistä silloin sohvalla. Kamera on kuitenkin aina lähellä, joten tässä teillekin lauantai-illan huumaa.

"No nih. Tulihan se sieltä."

"Mä voin Mamma tuua tän sulle." 

"Miks aina toi onnistuu? Ei auta nyt muu kun leikkii välinpitämätöntä."

"Mitä sä muuten siel seisot?"

"Ai miten nii mä EN SAA pitää tätä?"

Hiiri on nyt kuollut ja poistettu Naukulasta. Täällä on ainakin yksi tyytyväinen.

PS. Jos joku ei ole vielä huomannut aikaisemmin, niin Naukulan ruokapöytä on tuunattu. Siitä kunnian saa edesmennyt jäsen Onni.

Kitkemistä

ja uusia näkökulmia

Kissojen ulkotarhassakin pitää välillä kitkeä rikkaruohoja. Aina kun niin teen, on minulla varsin hämmästyneitä kissoja. Mitä toi tuolla tekee?

Wilma ei edes suostu olemaan tarhassa samanaikaisesti kanssani, mutta toimia pitää seurata tarkasti sisältä käsin. Niin yllä olevassa kuvassakin. Wilma istuu sisällä pallilla ikkunan edessä ja Helmi rötköttelee pöydällä.

Hierontahetki

Kissamaista päähierontaa

Joskus joutuu olemaan omatoiminen ja hankkimaan kissamaisen päähierontansa itse. Varsin oiva väline siihen on työpöydällä oleva kynäpurkki. Tätä päähierontaa harrastavat molemmat säännällisin väliajoin, jopa lähes päivittäin.

"Ai ai kun tekee hyvää." 

"Näitteks?" 

Myös tietokoneen kansi on varsin hyvä väline.

Wilma onneksi on vähän rajoittanut kissamaista tassuhierontaansa tämän tänä kesänä hankitun koneen kanssa.

Vääryys

ja katala temppu

Voi pirskatti! Nyt on kyllä tapahtunut suuri vääryys ja kataluus. Joku hölmö on tukkinut mun tarhan sokkelia! Miten niitä hiiriä tänne nyt enää pääsee? Kysyn vaan. Tää ei oo reilua! Nyt kyl tarvitaan täälläkin kissa-asiamiehen apua. Noi on viel niin painaviikii, ettei tassul siirry. Oon kokeillu.

Taas toimii

kynsienhoidon saloja

Tämän blogin lukijoille ei liene salaisuus se, että Helmin lempikynsienhoitoväline hankitaan Ikeasta. Kerran vuodessa tapahtuu vaihto uuteen, muuten olisi koko Naukula täynnä jakkarasta irtoavia palasia.

Nyt on siis retki Ikeaan tehty, ja Helmi on uuden kynsienhoitovälineensä testannut ja hyväksi havainnut.

Vanha.

"Ai, nyt tuli uus. Kiva, kiva."

"Tää vanha olikin jo ihan rämä."

Huomaa vaalea raita reunassa, siihen osuvat tassut.

 "Toimii!"

Wilman paras kynsienhoitoväline näkyy taustalla. Siinä oleva keskustan pahvi on ihan ykkösjuttu ja tuollaista kaunistusta voinkin suositella lämpimästi kissakoteihin, sillä meillä siitä pitävät molemmat. Nämä Ikean pallit ovat vain Helmin suosiossa, ja saattaisivathan niistä toisetkin kissat pitää vaan ei meidän Wilma.

Edellisen kehikosta on edelleen tulossa kristallikruunu ulkotarhaan, mutta sitä joudutte hieman vielä odottelemaan. Malttia siis!

Makea tunnustus

Makea tunnustus

Tunnustus matkasi Naukulaan Saaripalstalta, kaunis kiitos siitä Saila ja pojat!

Tunnustuksen saaneen tulee vastata kolmeen kysymykseen eli lempiväri, lempiruoka ja minne haluaisit matkustaa. Tässä Naukulan vastaukset nuorimmasta vanhimpaan:

Lempiväri

Helmi: Semmoinen leijonanväri

Wilma: Leopardikuvion värit

Mamma: Vihreä, lila ja moni muu

Lempiruoka:

Helmi: aamuruoka, iltaruoka, diabetesraksut ja katkaravut

Wilma: Katkaravut ja ruokien kastikkeet

Mamma: Onpas vaikeaa...italialainen ruoka ja suomalainen kotiruoka

Minne haluaisin matkustaa:

Helmi: Mummolaan

Wilma: Ei halua matkustaa

Mamma: Vaikka minne (jos löytyisi kissoille hoitaja, joka muuttaisi siksi aikaa Naukulaan asumaan ja pistäisi Helmiä). Esim. Pietariin, tai muihin suurkaupunkeihin.

Naukulasta tunnustus matkaa uusille blogituttavuuksille eli Myrskylle sekä Lissulle. Kaikki muut saavat myös tunnustuksen itsellensä napata. Ihania olette kaikki!



Ikkunaprinsessa

vai kirjaston valtiatar?

Mamma on saatu ylös ja puuhiinsa, aamuruoka on tarjoiltu. Mitäpä sitä sitten muuta kuin menisi paistattelemaan päivää kirjastoonsa. Huonomminkin asiat voisivat pienellä kissalla olla.

Tällä kerralla Wilma oli suostuvainen myös pieneen valokuvasessioon. Aina ei näin ole. Ei todellakaan.

Muistutus

Tänään on perjantai

Sanomattakin lienee selvää, mitä on ruokalistalla tänään.

Wilma on juksutellut minua jo pitkin viikkoa ja yrittänyt käskyäänellä kertoa perjantain koittaneen. En ole mennyt halpaan!

Parvekkeella

Sisustamista

Yritin tässä taannoin saada vähän vaihtelua parvekkeelle, kun se ajattelemani uudistus jäi sitten tältä kesältä tekemättä. Jopa minäkin tiedän, ettei tuo hylly tuohon kohtaan mallaa, mutta laitoin sen siihen silti. Kun vaihdan sen takaisin oikealle paikalleen, tulee parvekkeesta taas uusi. Huijaan siis itseäni ja olen siinä jopa aika hyvä, jos saa sanoa.

Senhän nyt kaikki tietävät, että jos jotain muutosta on ilmassa, kissat ovat paikalla heti. Laitetaan nyt kuitenkin vähän kuvamateriaalia asiasta.

Trallallaa

Nyt laulattaa

Nopea päivitys. Viime kerran kontrollin odotetut tulokset ovat saapuneet. Tämän fruktosamiinikokeen viitearvo kissalle olisi <400 umol/l. Edellisellä kerralla Helmillä oli 520 ja joillain kissoilla tämä on voinut olla jopa 700-800 silloin kun asiat ovat olleet huonosti.

Viimeisin arvo on 404 umol/l eli huikeaa parannusta siihen verrattuna mitä oli silloin kun insuliinia oli pistetty vasta parisen viikkoa!

Arvatkaapa olenko iloinen?

"Eläinlääkäritäti hei,

 toivottavasti sul ei tuu mua ikävä kun nähdään sit vasta syyskuussa!"