Käytiin tarkastuksissa

Eläinlääkärissä

Kävin Naukulan kolmikon kanssa eläinlääkärissä, ihan vain tarkastuskäynneillä. 

Ensimmäisenä oli vuorossa Sulo. Ajat olin varannut jo hyvissa ajoin ja Sulon aika oli viime tiistaina. Edellisenä torstaina huomasin oikean silmän yläpuolella patin josta järkytyin aikalailla. Onneksi patti osoittautui hyvälaatuiseksi, se tyhjennettiin ja tutkittiin. Kalium oli taas viiterajojen alapuolella ja otetaan siihen kaliumlisää. Tuttua tavaraa, se on ollut täällä aikaisemminkin käytössä. Lisäksi sitten Sulolle varattiin hammaskiven poisto, poistettavia hampaita ei löytynyt. Kaksi pikkuistahan on poistettu jo aikaisemmin. Sulo käyttäytyi herraskissan tavoin, mitä nyt ajo-ohjeita antoi menomatkalla. 

 

Älä unohda mainita, että mua kuvailtiin sympaattiseksi. 

Perjantaina olivat vuorossa tytöt, Noomi ja Hertta. Tämä äiti ja tytär kaksikko ilahdutti pissaamalla kuljetusbokseihinsa jo menomatkalla. Boksit lainehtivat, vaikka siellä oli molemmilla sellaiset koiranpennuille käytettävät pentualustat. Onneksi ystävällinen hoitaja auttoi puhdistushommissa. 

Noomi pääsee hampaanpoistoon, Hertta pääsee kilpirauhasarvonsa tarkastuskäynnille. Yllätyksiä ei tullut, jollei tuota Hertan kilppariarvoa sellaiseksi voi laskea. Hammaskiveä kissoille muodostuu, vaikka kuinka yrittäisi tarjota sellaista ravintoa, missä purukalusto joutuisi kunnolla töihin. 

Noomi ja Hertta yhteen ääneen: "No kun oli hätä!"

Kuljetusboksien ympärillä meillä on aina tuollainen matkalaukkuhihna, 
jos vaikka boksin kantokahva pettäisi ja boksi tippuisi. 

Nyt on levollinen mieli, kun tarkastukset on tehty. 

Lepää rauhassa, Namu Naukula

15.11.2014 - 30.4.2026

Olen surun murtama. 

Kuva huhtikuun 18. päivältä kun iltaruoka meinasi olla myöhässä. 

Keskiviikkona Namu ei tullut syömään iltaruokaa, torstaiaamuna hän ei tullut aamiaiselle. Harjausta kuitenkin vaati jopa kahteen eri otteeseen yläkerran kylpyhuoneessa, kuten tapoihinsa kuuluu. Aurinkoläikkä paikat olivat Namun, kaikki oli kuten tavallisesti. Ainakin minusta. Todennäköistä on, että kaikki muut Naukulan asukkaat tiesivät tilanteen, minut oli onnistuttu pitämään pimennossa. 

Torstai aamuna 30.4. mietin, pitäisikö varata aika tutulle kissaklinikalle. Päädyin varaamaan ajan, koska syömättömyys Namulla oli niin poikkeuksellista. Saimme ajan klo 9. Yleistutkimuksessa todettiin Namun olevan kohtalaisen virkeä, limakalvot vaaleanpunaiset, keuhko- ja sydänäänet normaalit, syke normaali, pulssilaatu normaali, ruumiinlämpö normaali. Vatsan tunnistelussa aristeli. Namu oli laihtunut rokotuksen jälkeen 10 grammaa. Otetiin verikokeet, jotka näyttivät hälyyttäviä lukuja munuaisarvoissa ja tulehdusarvoissa. Lähdettiin lähetteellä yliopistolliseen sairaalaan, siellä oltiin paikalla n klo 12. Oletin, että Namua nesteytetään ja tutkitaan lisää. Lähdin kotiin. Lähes heti kotiin päästyäni minulle soitettiin.  Kohdun stumpin/jäänteen alueella todennäköisesti pahalaatuinen kasvain, massamuutos painaa virtsaputkea. Lisäksi löytyi lukuisia pieniä pyöreitä kudosmuutoksia. Kokonaistilanne ja ennuste todettiin erittäin huonoksi. Otin Namun lempiharjan ja ajoin takaisin sairaalaan. Silitellen ja harjaten Namu nukkui pois noin kello 16. 

Kuva lauantailta 18.4.2026 Namu ja Sulo

Kuva keskiviikolta 22.4.

Kuva keskiviikolta 22.4. 

No niin, nyt sitten sitä mennään. 

Asianmukaiset laastarit. 

Jos mä nyt sitten vähän vielä maistaisin. 

Kummassakin paikassa kysyttiin, onko kotona liljoja. No ei ole, ei sisällä eikä ulkona. Tänään on tarkastettu kaikki kodin viherkasvit, eikä niitäkään ollut nakerreltu. Jokainen kissanomistaja varmasti miettii samaa, olisiko pitänyt aikaisemmin huomata jotain, oliko kissa kauan kipeä. Vastauksia ei ole tarjota. Suru on suuri. 

Rakas Namu, et unohdu ikinä.

Komea kissa

 Ei muuta asiaa

Missään nimessä ei ainakaan kerrota, että komea kissa sai maistaa yhden dramaattisen punatabbyn kynnestä (tuohon nenän pieleen) hammaskivenpoistosta selviydyttyään. 

Koska eihän sellaisen kertominen ole soveliasta, eihän? 

Vaikka eihän mikään naarmu nenänpielessä komeutta mihinkään poista ja nyt on naarmukin jo historiaa kuten ensimmäisestä kuvasta voi todeta. 

Rauha on palautunut Naukulaan

Hyvin menee

Niin on sitten toivuttu Sulon hammaslääkärikäynnistä. Kauan se kesti, sellaiset nelisen päivää, mutta nyt on sopu saavutettu. Täällä ollaan oltu eristyksessä, nuuhkittu ovenraosta, leikitty, pyritty tarjoilemaan herkkuja samaan aikaan ja vaikka ja mitä. Oman osuutensa sovusta saivat varmasti aikaan kissatarhan ulkopuolella pyrähdelleet pikkulinnut. Yhteiset harrastukset lähentävät kummasti, ihan meitä kaikkia. 

Siispä nykyään meillä voidaan taas ottaa rennosti ja chillailla yhdessä. 

Hertta ei kuvaan kerennyt, sillä ulkona kissatarhassa oli jotain kiinnostavaa. 

Hullua päässä

Noomin sanoin

Maailma muuttui perjantaina iltapäivällä ihan hulluksi. Meille tuli ihan vieras kissa. Oli naamioitunut Sulon näköiseksi, mutta hoiperteli ja haisi todella pahalle. Mamma hoki, että se on meidän Sulo se on meidän Sulo, mutta minä tyttö en sellaiseen huijaukseen mennyt. Tein sitten sen, minkä jokainen emo tekee, suojelin perheenjäseniä tuolta tunkeutujalta. Mamma ei arvostanut. Ei päästy kohtaamaan sitten sen yhden karvoja pöllyttäneen kohtauksen jälkeen kunnolla. Mamma vaan kyseli onko mulla vielä hullua päässä. En arvostanut moisia kyselyitä. 

Eilen iltasella alkoi sitten näyttämään siltä, että sen vieraan kissan sisältä paljastui Sulo. Ensin haistelin sen suupieliä oven raosta ja sitten myöhemmin illalla pääsin vielä nuukaisemaan sen takamustakin. Tutut oli tuoksut! Kuljin sitten haistelemassa kaikki ne paikat missä se ruskeatäplikäs oli käynyt ja kyllä, sieltä alkoi pikku hiljaa tulemaan esiin Sulon tuoksuja. Olin tosi tarkkana ja sain kyllä kehuja rohkeudestani. 

Menin sitten lopuksi mamman viereen vahtimaan sitä kissaa ja kehuttiin siitäkin. Sitten menin lähemmäs valvomaan. Mamma joutui katsomaan telkkaria tosi myöhään kun ei voinut muka lähteä pois. Nyt viime yönä täällä ei sitten enää ollut tyhmiä suljettuja ovia, kaikki oli auki, paitsi ulko-ovi ja tarhan ovi. Vieläkin ehkä vähän epäilen, mutta kun kaiken valvomisen jälkeen väsyttää nyt niin vietävästi, niin täytyy vaan tässä luottaa ja uskaltaa sulkea silmät. 

Että ehkä tästä selvitään ja se vieras kissa on pikku hiljaa vapauttanut Sulon otteestaan. 

Terveisin, 

Noomi

Sulon reissu

Hammaskiven poistoon

Viime perjantaina oli Sulon vuoro poistua hetkeksi Naukulan ovien ulkopuolelle. Tammikuisella rokotusreissulla kurkattiin sen verran suuhun, että hammaskiven poistolle varattiin aika loppukesälle. Ilahduttavaa oli, että Sulon veriarvot olivat kunnossa suurimmalta osin. Kaliumin kohdalla ei, mutta onnekseni Sulo nauttii kaliumlisänsä herkkuna suoraan lautaselta. Paino oli 5 kg 320 g ja se on Sulolle oikein hyvä paino. Poistoa vaativia hampaita ei löytynyt. Kaksi pientä hammastahan Sulolta on jo aikaisemmin poistettu. Kaikkinensa Sulo sai kovasti kehuja. 

Anteekshi, olen hieman huppelisha

Tiesin odottaa kotiutumisesta vaikeaa ja silti toimin väärin, ihminen kun olen. Olisi vaan pitänyt pitää neljän laumaa erikseen toisista hetken. Näin en toiminut. Sulo halusi tietenkin tutkia koko Naukulan ja kun hoipertelu oli muuttunut vakaammaksi kävelyksi, sai Sulo ruokaakin. Kaikki tuntui menevän suhteellisen hyvin. 

Anteeksi, herra ruskeatäplikäs, ollaankohan me tuttuja?

Hieman outo haju teissä nyt on, toteaa Hertta. 
Höpsis nyt, sanoo Namu, Sulohan se. 

Kaikki meni hyvin siihen asti, kun tuli nukkumaanmenoaika. Silloin Hertta jostain syystä päätti mennä Sulon luo vauhdilla, eikä uskonut kun Sulo sanoi, ettei nyt. Siinä kävi sitten niin, että kaikki kolme, Noomi, Hertta ja Namu, päättivät, että Sulo on se pahis, niin vieraan hajuinenkin. Karvat pöllyten mentiin alakertaan ja minä vauhdilla perässä. Yksitellen sain napattua tytöt pois tilanteesta ja suljettua heidät sauna-kylpyhuonetilaan. Siellä he viettivätkin sitten yön ja Sulolla oli käytössään koko muu asunto, Noksun sviittiä lukuun ottamatta. 

Lauantaiaamuna yritin uudelleen ja vikkeläliikkeinen Hertta meni Sulon luo ja sai aikaan kovaa kiroilua. Molemmat kiroilivat ja eipä sitten muuta kuin jälleen eristystä. Nyt Sulo makuuhuoneeseen. Tätä menoa onkin sitten jatkunut, huoneita on vaihdettu ja Namu ja Hertta ovat jo päässeet Sulon kanssa sanomaan nenäpäivää ja viettäneet yhteisen ulkoiluhetken kissatarhassakin. Noomi on se epäluuloisin ja mitä ilmeisimmin erittäin hajuherkkä. Tätä kirjoittaessa Sulo on kirjoituspöytäni vieressä kissatornissa omassa paikassaan ja Noomi päivystää silmät lupsuen ovensuussa. Namu nukkuu sängyssä ja Hertta on myös. Vasta tänään on sellainen tunne, että kyllä tästä taas selvitään. 

En muuten tiedä, että välähtikö Noomin päässä joku lamppu, silloin kun Sulo kävi omalla raksuautomaatillaan. Raksuautomaatilla, joka aukeaa vain Sulon sirulla. Tämä toki voi olla vain minun kuvitelmaani ja halua nähdä tilanteen raukeavan. 

Se nyt on selvää, että Sulon ei kannattaisi poistua kotoa, se ei ole sallittua. Kun Hertta poistui kotoa kissanäyttelyyn ja toi sieltä tuliaisena tuoksuja, se ei aiheuttanut muuta kuin Noomi-emon pesun. Ja sekin on selvää, että sitten kun Sulo joutuu poistumaan kotoa vaikkapa rokotuksille, minä lupaan toimia toisin. 

Hoh hoijaa, naiset...

Hiljaa hyvä tulee, luulen minä. Onneksi on vielä huominen päivä kokonaan kotona. 

Sulon vuoro

Rokotus 

Sulon kymmenvuotislahja tuli vähän myöhässä, eikä nyt ehkä ollut niin mieluinenkaan. Kävimme nimittäin rokotuksilla. Painoa komealla pojalla on 5,4 kg, takahampaissa vähän hammaskiveä ja kesällä varataan sitten putsaus. Eläinlääkäri unohti kirjoittaa käyntikertomukseen kuinka komea poika Sulo on, mutta annamme tämä anteeksi. 

Reissu kesti kaikkinensa tuollaisen tunnin verran, ja suurin osa otti Sulon kotona hyvin vastaan. Paitsi se arvaamaton punatabby. Tälläkin kerralla hänen maailmansa järkkyi. Ehkä näitä suhinoita ei nyt kuitenkaan tarvitse kuunnella yhtä kauan kuin silloin kun Sulo kävi viime keväänä hampaan poistossa. Sille sopisi pitää peukut ja tassut pystyssä. 

Kilot kurissa ja grammat myös

Noomi

Noomi kävi eilen rokotuksella eläinlääkäriasemalla, siellä samalla missä yleensäkin käymme. Samalla ell-asemalla Noomi steriloitiin vuonna 2020. Tuon käynnin yhteydessä Noomi oli saanut tietoihinsa merkinnän arvaamaton. 

Kuulemma osa kissoista kiukuttelee kun omistaja on mukana ja osa taas silloin kun omistaja ei ole mukana. Noomi kuuluu jälkimmäiseen joukkoon. Eilen kaikki sujui moitteettomasti. Hampaat olivat kunnossa ja painoakin tullut vain 300 grammaa lisää sterilisaation jälkeen. Se on huippujuttu! Mutta Noomi ei olekaan ruokaorientoitunut, kuten äitinsä. 

Kirjoitettiinko sinne lappuun mitään mun komeista viiksistä?
Varmasti ovat Naukulan komeimmat! 

Ainoastaan matkalla tuli sanomista, mutta se ei nyt mikään ihme ollutkaan. Vaikka kuljetuskoppa oli suojattu pyyhkeellä, ulkona oli silti Noomin mielestä liian viileää, satoi ja tuuli ja lisäksi vielä tie eläinlääkäriasemalle oli kuin perunapeltoa. Sen verran lumentulo ja sen jälkeinen plussakeli toivat haasteita matkaan. 

Terkkuja vaan sinne eläinlääkäriasemalle ja kiitos taas mukavasta käynnistä ja rupattelutuokiosta odotustilassakin! 

Kuvat kertovat

Hertta

Palaan vielä hetkeksi Hertan sterilisaatioon ja siihen, mistä tiesin, että nyt Hertta on parantumassa. Dreenin poiston jälkeiset päivät olivat pahimpia, ruokakaan ei oikein maistunut ja päädyin syöttämään Herttaa ihan kädestä. Olin todella huolestunut. Kun antibioottikuuri oli ohi ja Hertta alkoi tervehtymään, oli vuorossa kauluriin totuttautuminen. Mummunsa Namun tapaan Hertta luonnollisesti testasi vaikka ja mitä. Siitä tiesin, että parantuminen on hyvässä vauhdissa. Erityisesti kun nukkumapaikaksi valikoitui työhuoneen korkean kissapuun yläpeti. 

Vaikeinta tuntui olevan korvien laittaminen oikeaan asentoon kaulurin sisällä. 

Mukavaa viikonloppua kaikille! Muistakaa levätä. 

 

Pistäytyminen ell-asemalla

Hertta

Kävimme eilen pistäytymässä Hertan kanssa kissaklinikalla. Hertalla oli neljä tikkiä suojaamassa sterilaatiohaavaa sen dreenin jälkeen ja ne poistettiin. Sen lisäksi Hertta sai vapautuksen kauluristaan ja matkaevääksi neljä raksua. Raksut pisti poskeensa kotona Hertan Namu-mummu ja Hertalla alkoi kamala työmaa. 

Saanko huomiota, kiitos!
Rapsutuksia, kiitos!

Kyllä oli pesemistä.

Kyllä kuulkaa pesemistä riitti! Mainittakoon vielä sellainen asia, että Hertta oli laihtunut kauluriaikanansa 150 g ja painoi nyt 3850 g. Nyt on sitten tarkoituksena saada Hertan paino pysymään kohtuu lukemissa, kun ruokahalu on ollut mummunsa luokkaa. 

Antibioottikuuri ohi

Hertta

Hertan viikon kestänyt antibioottikuuri on nyt ohi. Sinä aikana annoin Hertalle kaksi pilleriä kolmesti päivässä seitsemän päivän ajan eli yhteensä 42 pilleriä. Ja kun irrotin niitä pillereitä siitä levystä, menivät ne keskeltä kahtia. Eli oikeastaan olen antanut Hertalle 84 pilleriä. Ollaan edelleen kavereita kuitenkin. 

Hertta on selvästi paranemaan päin ja ensi yönä taidankin nukkua sitten jo makuuhuoneen ovi auki, kuten yleensäkin. Toisaalta viime yönä Hertta tuli itse makuuhuoneeseen, joten ei siitäkään suuria traumoja ole tullut. Suljetun oven takana nukkuminen on ollut varotoimenpide sille, ettei kukaan muukaan ryhtyisi Hertan haavaa hoitamaan. Lähinnä epäilin, että emonsa Noomi saattaisi auttaa tytärtään tämän kanssa. Minä olen auttanut Herttaa rapsuttelemalla häntä hammasharjalla poskista ja kaulasta ja vähän joka puolelta, kun itse ei ole pystynyt pesuja suorittamaan. 

Luokattoman huono kuva, mutta kertoo hyvin Hertan tasapainoharjoittelusta. 

Lisäksi Hertta on aloittanut ulkoilut ja tasapainoharjoittelut töttörössään. Seuraava jännitysmomentti onkin sitten se, koska uskallan ottaa töttörön pois Hertalta. 

Ja kuinkas sitten kävikään?

Hertan kuulumisia - osa 3 

Kuvittelin pääseväni Hertan steriloinnin kanssa helpolla ja huokaisin liian aikaisin. Aluksi haava ei kiinnostanut lainkaan, sitten se alkoi kiinnostamaan ja sitten se vasta alkoikin kiinnostamaan. 

Tuossa kiinnostusvaiheessa laitoin Hertalle kaulurin kiinni toisiin valjaisiin. Valitettavasti en kuitenkaan ymmärtänyt, että minun olisi lisäksi pitänyt vielä tehdä jonkinlainen lisäviritys. Kun heräsin keskiviikkoaamuna, oli Hertta sängyn alla, kauluri oli auennut ja oli kuin Drackulalla ikään. Hertalla suora pääsy haavaan ja sitä olikin sitten työstetty mitä ilmeisemmin koko yö. Minä peruin kaikki suunnitelmani, laiton viestiä kissaklinikalle ja olin siellä jonottamassa hyvissä ajoin ennen aukioloaikaa. 

Klinikalla todettiin, että sisimmät tikit olivat onneksi vielä kiinni, mutta päällimmäinen haava oli auki. Hertan vatsaontelo huuhdeltiin ja hänelle laitettiin dreeni, jotta kaikki ylimääräinen pääsee haavasta pois. Lisäksi Hertalle tuli viikon antibioottikuuri (2 tablettia 3 kertaa päivässä), kipulääke sekä suolaliuoksella haavan huuhtelu. Olin käynyt ostamassa pienemmät valjaat ja kauluri teipattiin niihin kiinni. Niin, ettei niitä sivulla olevia väkäsiä saisi enää auki. Teipin pää jäi kuitenkin kaulurin sisäpuolelle ja siinä olikin Hertalla sitten kova työstäminen ensimmäisenä yönä. 

Perjantaina poistettiin dreeni ja vatsaontelo huuhdeltiin uudelleen. Lääkekuuri jatkuu. Tämän perjantaisen käynnin jälkeen Herttaa väsytti kovin ja osan päivää olenkin ollut Hertan kanssa makuuhuoneessa suljettujen ovien takana, jotta kukaan muukaan talouden kissoista ei pääsisi Herttaa hoitamaan. Yöt olemme viettäneet myös yhdessä. Lisäksi Hertan kauluri on nyt teipattu kahdesta eri kohdasta kiinni valjaiden kaulapantaosuuteen ja lisäksi niin, ettei teipin katkaisukohtia ole kaulurin sisäpuolella. 

Ruoka Hertalle on onneksi kuitenkin maistunut, kädestä tarjoiltuna toki. 

Täällä me sitten ollaan, visusti kotona. Onneksi on loma. 

Tonttupuku ja kauluri

Hertan tyyli

Päästyämme kotiin eläinlääkäristä, ajattelin toimia toisin kuin ennen. Linnoittauduimme Hertan kanssa makuuhuoneeseeni suljetun oven taakse. Siellä kuluikin tunti jos toinenkin ja Hertta torkahteli välillä. Puku ei tuntunut vaivaavan yhtään, ei myöskään etutassun tuppo. 

No, sitten Hertta heräsi vähän enemmän ja ensin lähti tuppo. 

Sitten alkoi kiinnostamaan puku ja pääsy muiden kissojen luo. Makuuhuoneen oven molemmin puolin alkoi olla sellaista raapimista, että avasin oven ja Hertta lähti kirmailemaan iloisena muiden luo. Noki-Nooraa hän tervehti ensin, eikä Noki-Noora ihmetellyt tonttupukuista ja hieman oudolta tuoksahtavaa Herttaa. Nenätervehdykset vaihdettiin kuten ennenkin. Samoin kävi myös emonsa Noomin kanssa, sitäkin jännitin kun Noomilla on taipumus kehittää draaman kaarta asioista (kuten esimerkiksi Sulon paluusta hammashoidon jälkeen kotiin). Hertan suhteen Noomi oli armollisempi, vaikka joutui katsomaan kerran jos toisenkin moista tonttupukuilevaa tytärtään. Sekin on tullut aikaisemmin todettua, ettei Namua hetkauta mikään, eikä niin käynyt tälläkään kertaa. Namu oli oma tyyni itsensä. Tällä kerralla suhinoita kuului Sulon suunnalta. Hertta ei moisesta välittänyt, tärkeämpää oli käydä tarhassa. Tarhahetken jälkeen Hertta painelikin sitten yläkertaan. Nukkumaan, kuvittelin minä. Mutta mitä vielä. 

Ilmeisesti mummunsa oli kertonut kuinka puvun saa helposti pois päältä ja niin vain oli Herttakin onnistunut saamaan tuon kapean kaula-aukon vatsansa kohdalle. Päätin sitten poistaa puvun, pujottaa kaulurin lenksut valjaisiin ja vaihtaa suunnitelmaa. 

Se vasta huono idea olikin. Jotenkin Hertta onnistui saamaan tuon töttörön pois päästään vaikka valjaat olivat vielä päällä ja myös kiinni tuossa töttörössä. Kauluri vain klonksui vierellä. Siispä otin senkin pois, kun olin sen ja Hertan kanssa aikani tapellut. Hertta on sittemmin toipunut steriloinnistaan ihan nakuna ja hyvin on mennyt. Haava ei ole kiinnostanut juurikaan, se näyttää siistiltä ja hyvältä. Tätä en kuitenkaan suosittele kenellekään, vaan oikeasti pitäisi kyllä noudattaa eläinlääkärin ohjeita. 

Hertan kuulumisia

Viime viikolta

On asioita, joita jännitän ja yksi niistä on tyttökissojen sterilointi. Siihen kuitenkin kuuluu monta jännitettävää kohtaa, kuten nukutus, toipuminen ja vielä sitten se haavan suojaaminen seuraavan viikon ajaksi. 

Loman alettua viime viikolla, oli heti toisena lomapäivänä vuorossa Hertan sterilointi. Matka luottoeläinlääkäriasemallemme (Catvet, Helsingissä) sujui hyvin, eikä Hertta tällä kertaa päättänyt pissata kuljetusboksiin. Koska kasvattajan toiveesta Hertalle tehtiin myös sydänultra, niin ensin piti mitata verenpainetta hännän tyvestä. Se sujui näpsäkästi. Heti kun Hertan kuljetusboksin ovi avattiin, Hertta katsoi vasemmalle (siellä olin minä) ja oikealle (siellä oli uusi ihminen hurmattavaksi) ja paineli hoitajan kainaloon höpöilemään. Siinä mielessä helppo homma, mutta millään ei olisi Hertta meinannut pysyä paikallaan. 

Seuraavaksi Hertan kainalosta ajeltiin karvat, jotta sydänultran tekeminen onnistuisi. Onnistuihan se ja itse ultrauksen aikana Hertta leipoi pipareita etutassuillaan. Sydän on kunnossa, joten ei huolta sen suhteen. Sitten poistuin ja palasin noutamaan Hertan muutaman tunnin kuluttua. 

Toimenpide oli suoritettu onnistuneesti ja kaikki hyvin. Tonttupuku oli saatu päälle haavaa suojaamaan hyvin ja kotimatka alkoi. Vaan kuinka sitten kävi? Se selviää huomenna! 

Kun kotiin tuli väärä kissa

Noomi kertoo

Sinä yhtenä päivänä mamma vei Sulon kopassa ja toi takaisin ihan vieraan kissan. Ei varmastikaan ollut meidän Sulo, sillä vieraalla oli ihan väärät tuoksut ja selvästi yksi hammaskin vähemmän kuin meidän Sulolla. Murrasin, enkä halunnut että se vieras täällä kulki. Vaikka se vieras kulkikin vähän hassusti hypähdellen, niin omituisesti tuntui tämän Naukulan tuntevan. Minä olisin tykännyt, että olisi pysynyt saunassa vaan. Päivittäisen herkkuhetken aikaan yritti tulla apajille, mutta minä ajoin sen kyllä pois. 

Sanoin mun tytöllekin, ettei luottais siihen vieraaseen ja aluks totteli mua hyvin. Kävi sitten kuitenkin ulkoilemassa sen vieraan kanssa ja kun tulivat takaisin sisään, niin olivat niin kavereita että. 

Yritti sitten kertoa mullekin, että Sulohan se. Uskoin sitten kun olin nukkunut kolme yötä ja tosi monet päiväunet. Oli omituinen homma. 

Terveisin, 

Noomi, draamakuningatar

Hammaslääkärissä

Viime keskiviikkona

Sulo kävi viime keskiviikkona hammaslääkärissä. Tiedettiin, että yhdessä pienessä hampaassa oli reikä ja että hammaskiveäkin oli kertynyt. Samalla otettiin verikoe ja tarkastettiin arvot, sekä tilanne virtsarakossa. Valitettavasti kiteitä löytyi edelleen. Jatkamme siis taistelua juomisen lisäämiseksi ja urinaryraksuilla (sitten kun raksuja saa taas tarjota). Verikokeissa kaikki näytti olevan kunnossa, kalium hieman alhaisella tasolla ja sitä sitten aletaan hoitamaan kun kahden viikon raksuton aika on ohi. 

Olis taas senkin reissun voinut jättää tekemättä. 
Taju lähti ja hammas kans. 

Sulo oli onnellinen päästyään kotiin ja söi kotona heti pussillisen märkäruokaa. Aamulla kun kaikki muut perheenjäsenet saivat aamupalaa, mutta Sulo ei. Klinikallakaan ei sitten ruoka maistunut. Namu toivotti Sulon tervetulleeksi kuin vanhan tutun, mutta toista oli sitten Hertan ja Noomin laita.