Hyvää joulua

ja rauhaa päälle maan

Rauhallista, lämpöistä, turvallista ja leikkisää joulua kaikille Naukulan lukijoille, ystäville ja kissablogikavereille. 

Viettäkää näköisenne joulu! Vaikka yöpuvussa riisipuuroa syöden jos siltä tuntuu. 

Punanuttujen johtaja?

Kuningataräiti

Arvoisa yleisö, 
haluan tehdä tiettäväksi, 
että kaikki punanutut eivät ole tonttuja. 

Ja jos nyt niin sattuisi olemaan, 
että siellä nurkissa kuitenkin niitä punanuttuja pyörii, 
vaikka punatabbyjä ei kotoa löytyisikään. 

Niin tietäkää, 
että niilläkin on johtajansa. 

Enkä tässä nyt haluaisi mitenkään vihjata, 
että olisin niiden johtaja. 

Mutta jos nyt niin sattuisi olemaan, 
niin kannattaa olla kiltisti. 

Joulukoristeita

Varastojen kätköistä 

Joulukoristeita on kaiveltu pikku hiljaa esiin varastojen kätköistä. Vain yksi pallo on mennyt rikki ja senkin rikoin minä. Kissat antavat koristeiden olla rauhassa. 

Annan sulle, mamma, nyt ihan ilmaisen vihjeen. 

Ei täällä mitään koristeita tarvita
kun täällä ollaan me. 

Varastojen kätköistä on löytynyt vaikka mitä. Varastot päätyivät aluksi työhuoneen lattialle ja sekös vasta oli kiinnostavaa. 

Laatikkoja, laatikkoja

Yksi kullekin?

Viime aikojen lumisateet ja pakkaset ovat ajaneet mamman ostamaan ruokaa itselleen ja Naukulan väelle lähinnä verkkokaupoista. Se on tuonut tänne pahvilaatikoita ja ennen kun ne viedään kierrätykseen, tulee niitä tietenkin kokeilla. Ihan jokaista. 

Joo, sori mummu...

...nää on kaikki mun.

Siis miksei mulle oo yhtään pahvilaatikkoa? 

Myös pakkausmateriaalina käytetty ruskea voimapaperi on oikein oiva makuu- ja leikkialusta. Muutamana aamuna heräsinkin rapinaan ja sitten koitti siivouspäivä. 

Talvi tuli

 Naukulaan

Taas tätä valkoista töhnää, 
miettivät kolmen sukupolven Pinkkitassut

Sulo kertoo - osa 2

Omin sanoin 

Sulo tässä moi! Tiedättehän, se komea kolli, täplämassu ja valloittava muutenkin. Tunnette? No hyvä. Kerrottakoon siis. 

Laitoin tähän nyt tän kuvan, jotta varmasti tunnistatte. 
En viitti kuitenkaan näyttää sitä täplämassua, 
ettette pyörtyisi. 

Keskiviikkona ajattelin, että mammalle pitää sitten kuitenkin kertoa. Siis sille naiselle, joka täällä siivoaa näitä meidän hiekkalaatikoita ja tarjoilee ruokaa, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Kun se maalasi naamaansa, niin kävin hiekkiksellä, tulin ulos ja katsoin mammaa silmiin. En tehnyt mitään. Menin sitten siihen viereiseen, tulin ulos ja katsoin mammaa silmiin. Toistin tämän vielä kerran. Sitten sillä välähti. Aika nopeasti kyllä, otti puhelimen käteensä ja soitti siihen paikkaan joka on aika lähellä meitä ja jonne mennään sillä isolla pölynimurilla. 

Odotellessani sopivaa aikaa rauhotuin kuitenkin nukkumaan siihen mun isoon boksiin, joka majailee siellä saunassa. Kun aika oli sopiva, mamma sitten vaan laittoi sen oven kiinni ja lähdettiin. Annoin vähän ajo-ohjeita mennessämme ja hyvin löydettiin perille. Siellä oli tätejä, luulen, että ne kyllä ihasteli mua. Sit mentiin yhteen huoneeseen, mut punnittiin. Paino oli oikean sopiva musta, eli 6.080. Kehräsin kun kuunneltiin mun sydäntä. Se sykki hyvin. Sit mentiin viereiseen huoneeseen ja mut laitettiin selälleen. Mamma piti kiinni pääpuolesta ja toinen täti takajaloista. Kolmaskin siinä oli, se kasteli mun täplämassun ja sitten se siveli sitä ja alko kattelemaan jotain telkkaria. Yhtä äkkiä tuikkas mua vähän jollain ja sitten se oli ohi. Oli kuulemma näyte. 

Eikä tää tarina nyt tähän vielä lopu. Sit mulle laitettiin sellainen neula mun takajalan luo ja joku pussi mistä tippui jotain. Nestettä kuulemma, kun pissa oli liian vahvaa. Siinä se sitten tippu ja mä odottelin. Olin kuulemma kiltti poika, mutta senhän ei nyt pitäisi olla yllätys kenellekään. Sit mamma valikoi mulle jotain uutta ruokaa ja lähdettiin kotiin. Noomi leikki jotain draamakuningatarta eikä tuntenut mua muka muutamaan päivään, nyt se on taas ihan jees. 

Käynnistä lähtien ruoka on ollut tosi outoa. Ei ole ollut raksun raksua mun automaatissa, vaan jotain liuotusruokaa. Syön ne sitten aina yöllä salaa kun muutakaan ei tunnu tulevan. Mamma antaa aamuisin jotain aika hyvänmakuista ja sitten jonkun tabletin päälle. Nielen senkin sitten mamman mieliksi. Voin kyllä nyt aika hyvin ja olen kuulemma komea ja riehakas. Hertan kanssa painin tuon tuosta. 

Että sellainen juttu nyt tällä kertaa. 

Terkuin, se komea kollipoika Sulo 

Sulo kertoo

 Miten Naukulassa menee

No ensin me oltiin ihan silleen, 
että tästä tulee pirteä päivä

Sitten me mietittiin vähän tarkemmin.

Ja oltiin sit ihan niin...

...ettei me kyllä jaksetakaan

Reipasta viikkoa kaikille! 

Naukulassa mennään nyt säästöliekillä ja veto on vähän veks. 

Mammalla, ei muilla. 

Hyvä valo

 ja kamera

Kotona olen tarttunut viime aikoina harvoin kameraan. Viime lauantaina lakanoiden vaihdon yhteydessä valo tuntui hyvältä ja kamerakin oli lähellä, joten kysyin Hertalta voisimmeko ottaa pienen valokuvaussession. Hertan vastaukset seuraavissa kuvissa. 

Oikeastaan tarkemmin ajatellen kuvat ovat oikein Herttamaisia. 

Hauskaa viikonloppua kaikille! 

Haloo, haloo

Kuuleeko Korvatunturi?

Haloo, haloo, 
kuuleeko Korvatunturi? 
Joo, sitä mä vaan, 
että täällä meillä on ollut yksi erittäin kiltti. 
Sellainen kilpikonnatabby, 
jos joulupukki tuntee nää värit ja kuviot. 

Taas juhlitaan

Namu 8 v  

Oi, kuinka aika rientää. Namu ja siis Pinkkitassun H-pennut täyttävät tänään kahdeksan vuotta. 

Namulle maistuu aina pieni huikopala, Namu nauttii harjauksista päivittäin ja välillä jopa vaatii harjausta. Namu on Naukulan kuningataräiti, hurja metsästäjä ja lempeä kasvattaja. 

Koko pentue 28.12.2014 eli 
Pinkkitassun Hillary (cremetabby)
Pinkkitassun Hilda (punatabby)
Pinkkitassun Harvey (punatabby)
ja 
Pinkkitassun Hagar (punatabby) eli Namu

Namu kiipeää Ruska-mummunsa luo

Vasemmalla Hilda, mökin päällä Namu, creme Tindra ja oikealla Hartsa boy. 

Tindra, Hilda, Hartsa mikrokuvussa ja Namu. 

Paljon onnea koko katraalle, sijoitusemännälle ja kasvattajalle. Väittäisin, että tämä pentue on muuttanut oman elämäni suunnan, sillä Namu sai pennut Naukulassa ja sitten Namun tytär Noomi ja Noomin tytär Hertta. 

Synttärit

Pinkkitassun N-Pennut 6 vuotta! 

Kuusi vuotta sitten Namun (Pinkkitassun Hagar, EUR d 22) ja Callen (Feronian Cajanus, EUR d 22) rakkauslapset näkivät päivän valon. Minä muistan näiden pikkuoravaksikin kutsuttujen pentujen ensimmäisistä viikoista sen, että koko ajan oli hiki kun piti punnita ja miettiä siinä yhteydessä kuka on kuka. 

Namu ei menettänyt muotojaan imetysaikanaankaan, vaikka imetti vitosiaan viimeiseen päivään asti. 

Paljon onnea Pinkkitassun N-pentueelle

Natalielle, Nanettelle, Noelille, Nathanille sekä Noomille tänne Naukulaan! 

Isikissa Callelle hyvää isänpäivää! 

PS: Kissanpentujen on tarkoitus kaksinkertaistaa painonsa ensimmäisen elinviikon aikana. Siispä olen punninnut pennut kaksi kertaa päivässä ensimmäisen kahden elinviikon aikana ja siitä sitten 14 viikkoon asti kerran päivässä kasvattajan ohjeiden mukaan. 

Kissabloggarit Tampereella

Päivänä eräänä

Eräänä sunnuntaina Naukulan parkkipaikalle pyyhälsi tulla auto, jossa kaksi kissatätiä. Nappasivat tämän mamman matkaan ja sitten paineltiin menemään Tampereelle. Ensin kävimme tutustumassa Kissojen Katastrofiyhdistyksen toimintaan. Tämä yhdistys on ollut viiksiniekkojen asialla jo vuodesta 1979. Tärkeää työtä pääsee tukemaan kuukausittaisilla lahjoituksilla, shoppailemalla yhdistyksen verkkosivuilla tai esimerkiksi ruokalahjoituksin. 

Kotisivuilta löytyy lisätietoa.

Instagramissa yhdistyksen toimintaa ja mitä mainiompia meemejä pääsee seuraamaan osoitteessa @kissojenkatastrofiyhdistys. 

Kissabloggarit saivat kotiin viemisiksi PrimaCatilta hurjan ison kassillisen kaikkea mielenkiintoista. He muistivat myös Kissojen Katastrofiyhdistystä. Kaunis kiitos siis PrimaCatille.  

Kiitos myös järjestäville tahoille eli Tassulinnaan, Kiskateille ja Elämää ja elämyksiä -blogiin. 

Hei, ootkos nähnyt tään...

 ...massuni ruskeatäplikkään

Sulolla on laulu. Namulle järjestettiin ihan laulukilpailu. Mutta Noomilta, Hertalta ja Noki-Nooralta puuttuvat omat laulunsa. Vai olisiko Noki-Nooran laulu kuitenkin Musta kissan tango? 

(klikkaamalla tunnistetta pääsee lukemaan postauksia jossa avainsanana on laulu, ja sieltä löytyy muutkin Namun laulukilpailun ehdokkaat) 

Huomiota, kiitos

Toimisiko tämä?

Tämä Naukula on sellainen paikka, että välillä on pienen kissan mietittävä päänsä puhki keksiäkseen miten tällä kertaa saisi mamman huomion. 

Noomi on kissoista ehkä kekseliäin, Hertta sinnikkäin yhdessä mummunsa Namun kanssa. Sulo odottaa kiltisti, jollei sitten rämpytä. Noksu on alkanut juttelemaan. 

Tehoaako tämä?

Vai pitäisikö tassun vähän livetä?

Eikä sillä sitten väliä mikä on kellon aika, onko työpäivä vai vapaa. Yksi sääntö kuitenkin on. Öisin täällä nukutaan. 

Eräänä sunnuntaina

Pienen kissan mietteitä

Hyvät ihmisrodun edustajat, 

Pienellä kissalla on pyyntöjä, ei mitään mahdottomia, sellaisia ihmisenkokoisia vain. Pitäisi olla maittavaa ruokaa, raikasta vettä, siivot saniteettitilat, silloin tällöin makupaloja ja mahdollisuus nauttia välillä auringonsäteistä. Vaikka ihan raikkaassa ulkoilmassa, jos se on turvallisesti mahdollisuus järjestää ja kissanne sitä toivoo. Kuunnelkaa siis kissojanne ja heiluttakaa huiskaa päivittäin. 

Unohtakaa kiire ja kaikenmoinen tyhjänpäiväinen hömpötys. Ulkoiluttakaa sitä imurianne sellaisiin aikoihin, ettei se häiritse päiväunia, eikä se saa missään tapauksessa huristaa ennen aamuruokaa. Niin kuin nyt täällä tänään kävi. 

Vaikka sadepäivinä nukuttaakin ihanasti, olisin silti toivonut saavani aamuruuan aikaisemmin, kissanmaidon kera totta kai. Imuria olisi voinut käyttää kyllä, se on sillä lailla mielenkiintoinen ja taidan joku päivä sitä vielä nuuhkaista. Mutta aurinkoa ei ihminenkään ilmeisesti sitten pystynyt järjestämään. Olisin halunnut auringon kutittelevan turkkiani niin kuin eräänä toisena päivänä. Ei kai sitä sitten kaikkea voi saada?

Teidän, 

Noki-Noora

Ruusukkeita

International Championille

Kerroin täällä jo aikaisemmin, että Hertan uusi titteli on nyt IC eli International Champion. Koska täällä käydään sen verran harvoin näyttelyissä, niin oli pakko tilata Suomen Kissaliitolta ruusuke. Posteljooni kiikutti sen meille eilen. 

Ylin ruusuke rotuyhdistykseltä Suomen Eurooppalaiskissarenkaalta, 
keskimmäinen näyttelystä jossa vaaditut sertit tulivat täyteen ja 
alimmainen ruusuke Kissaliitolta. 
(Grafiikat Kristiina Lehtosen)

Tässä sitten vanha kuva International Championista. Kuva on Tessan. 

Leppoisaa viikonloppua kaikille! 

RuusuLinnan

eurooppalaiskissanpennut

Toistaiseksi viimeinen valokuvausvierailu tapahtui RuusuLinnan seitsikon luo. Pennut olivat saapuessamme uneliaita, joten kuvaaminen oli helpompaa. Myös tässä taloudessa oli ikkuna sopivasti nojatuolin ja kiipeilytelineen sivulla, joten sain sivuvalon. 

Kuvista tulisi kyllä parempia jos jaksaisin niitä hieman käsitellä. Siihen en kuitenkaan ole ryhtynyt, vaan tavoitteena on ottaa sellaisia kuvia ettei niille tarvitsisi tehdä mitään. Se laiskuus, se laiskuus. Nämä kissanpennut ovat jo muuttaneet omiin koteihinsa.