Veikeää vappua!

Toivottaa Naukula

Naukulan väki toivottaa kaikille oikein veikeää vappua! Muistakaa olla kiltisti ja totella pomojanne. Palvelusväen täytyy osata käyttäytyä myös näin juhlapäivinä. Onhan tämä kuitenkin myös työnjuhla ja mitenkä sitä paremmin voisi juhlia kuin toteuttamalla kissojen, koirien ja muiden lemmikkien pienimmätkin toiveet?

"Ja sit sä voisit rapsuttaa, kiitti.

 Ekaks korvan takaa ja sit massurapsutuksia ja sit vielä vähän korvan takaa ja sit..."

Missikisat 2013

Kilpailijaesittely

Tämän vuoden missikisoissa kilpailee numerolla 10. xl-malli Helmi Orvokki Naukula. Painoa Helmillä on 6,2 kg. Viiksien pituus on 7 - 10 cm ja väritys on punertavan creme. Ikää on kertynyt 10 vuotta. Helmi harrastaa kesäisin ulkoilua, nukkumista ja parvekepäikkäreitä. Talvisin päivittäistä saunomista kylmässä saunassa sekä satunnaisesti matkailua mummolaan. Lempiruokiin kuuluvat katkaravut ja suosikkijuomiin maito ja raikas vesi. Erityisherkkuna Helmi syö diabetesraksuja sekä heinää. Luonteeltaan Helmi on kiltti ja sopuisa, mutta osaa näyttää myös tulisemman luonteensa tarvittaessa (terveisiä vaan Tompalle!).

"Mamma, ootko sä taas vähän höpö?"

Hyvä päivä

Hyvää ja huonoa

Helmi kertoo päivän plussat ja miinukset:

- liian myöhäinen herääminen , koska aamupala tuli vasta klo 8
- liian hidas lähtö ulkoilemaan, koska joutui vähän jopa korottamaan ääntään
- liian lyhyet päikkärit, koska mamma oli liesussa vaan muutaman tunnin

+ hyvää ruokaa
+ pääsi ulos
+ sai nukkua päikkärit rauhassa

Varsin mallikas sunnuntai. Helmin päikkäreiden aikana minä pyörähdin Messukeskuksessa ja tapasin muutaman blogitutun. Pitihän sitä nyt Tompan ja Jerryn pikkusisko käydä katsastamassa ja komea silkkiturkki tyttönen olikin. Muita tuttuja olivat Ausare, Täplätytöt sekä Tatsutan Tassuttelijat. Kaikki nämä tutut löytyvät myös luettujen blogien listalta tuosta vierestä.

"Mä en menny mukaan sinne kauneuskilpailuihin.

 Oisin voittanu ainakin isojen tyttöjen sarjan."

Juhlapäivä

Kissan muisti

Oppi on mennyt perille. Tänä aamuna puin Helmille valjaat. Vieläkään en voi lakata ihmettelemästä sitä, kuinka helposti valjastelun alku meillä viime vuonna lähti liikkeelle.

Kun valjaat olivat päällä, flexi kiinni, niin päämäärä oli selvillä. Ruohotuppo.

"Traittraittrallallaa..." 

"Tänään on juhlapäivä"

 

"Oi miten on talvi sua kohdellut?"

"Ihana oot "

"Maistuis varmaan sullekin?" 

 

Kun tuppoa oli haisteltu, maisteltu ja ihaltu, oli aika tulla takaisin sisälle.

Eihän niissä valjaissa nyt voi muualle mennä!

Aamulla

meikataan

Koska täällä tunnetusti rakastetaan rutiineita, on aika muistuttaa lukijakuntaa yhdestä tärkeimmistä - arkiaamuhetkestä. Silloin minä sudin kulmakarvoihini ja ripsiini väriä, Helmi tepsuttelee pöydällä ja tarkastaa joka päivä meikkipussini sisällön.

Aamusessio päättyy siihen, että minä lähden töihin ja annan Helmille lähtöraksut pöydälle. Alkuviikosta kun kävin vaihdattamassa autooni kesärenkaat ja toin autoni takaisin kotiin ennen töihin lähtöä, oli pakko kulkea pihan toista laitaa pysäkille, ettei vaan Helmin aamurutiini menisi sekaisin. Olisihan se nyt ollut vallan kummallista jos oma mamma olisi kävellyt vain ohi?

Pihan toiselta laidaltakin näin auringossa kiiltelevän kissan kyljen. Aamurutiineihin siis selkeästi kuuluu pienet aamupäiväunet keittiön pöydällä. Sitä en tiennyt.

Kova pää

kova homma

Helmillä on lauantaisen kevään julistuksensa jälkeen ollut kova homma. Näyttää nimittäin pahasti siltä, että minä olen unohtanut talven aikana kissan aamu-ulkoilun. Sinnikkäästi Helmi yrittää minua uudelleen tavoille opettaa ja ulos pyydetään sekä ulkotarhaan että pihalle. Pyyntö tapahtuu kovan äänitehosteen saattelemana. Helmihän ei paljoa muuten juttele, mitä nyt pienen miun joskus sanoo, mutta tämä asia ilmaistaan kovalla KRÄÄÄÄH äänellä.

"Kamut hei, onks teiänki väki unohtanut talven aikana aikaisemmin opitut?

Kyselee nimimerkkillä epätoivoinen." 

 

Saas nähdä kauan siihen menee, että olen taas oppinut tavoille?

 

PS: Kuvassa kinuskinen päärynätuutti. Terveisiä vain Unnalle!

Ulkotarhakausi alkoi

Virallinen kevään avaus

Julistamme kevään virallisesti alkaneeksi. Luonnollisesti sen tekee Helmi. Selvät kevään merkit ovat karkumatka takapihalle sekä ulkotarhassa oleileminen. Tarhailu ja karkailu aloitettiin lauantaina, joten se on tämän kevään ensimmäinen kunnon kevätpäivä.

"Mammaaa, tääl on viel tota valkosta töhnää."

"Eikä tätä oo viel siivottukaan."

"Voisiks sä tehä tälle jotain?" 

Toivottavasti loputkin lumet lähtevät pian ja pääsen siivoamaan tarhan kunnolla.

Etuovi

kiinnosti

Viime vuonnahan me opettelimme valjastelua. Valjaat tuovat mielenrauhaa lähinnä minulle, Helmi varmasti pärjäisi ilmankin. Viime kesän mummolan matkallakin valjaat olivat mukana ja niitä jopa käytettiin. Ei ehkä niin kuin minä olin ajatellut, mutta käytettiinpä kuitenkin. Lisäksi yritin opettaa Helmiä lähtemään ulos etuovesta, mutta eipä tämäkään ideani saavuttanut suurta suosiota.

Eilen kuitenkin etuovi sai huomiota osakseen.

"Mamman ovi on auki!"

"Tästä se aina menee." 

"Kai mäkin sit voin?" 

Tuota pitemmälle Helmi ei sitten mennytkään, kääntyi kiltisti sisälle kun pyysin. Kyllä tämä kuitenkin on merkki siitä, että valjaat on nyt kaivettava esille!

Pikku karkuri

Helmi Orvokki Naukula

Lauantaiaamut ovat ihania. Silloin heräillään hitaasti, puuhastellaan kaikenmoisia askareita ja saatetaan jopa käväistä pihallakin tutustumassa kevään etenemiseen.

Joskus saattaa käydä myös niin, että pihalle karataan. Tämähän ei kuulunut tapoihin lainkaan ennen valjastelun aloittamista (huom! linkin takana on valjaat vielä asetettu Helmillä väärin). Koska heinätuppoa ei vielä näkynyt, sain Helmin houkuteltua takaisin sisälle sanomalla: "No niin Helmi." Tottelevainen tapaus kun sille päälle sattuu!

Mummolassa

palvelu pelaa

Vein Helmin mummolaan viime torstaina ja tiistaina hain takaisin.

Ensi töikseen mummolaan päästyään, tarkasti Helmi onko vessa, ruokakuppi ja vesiastia paikallansa. Sitten mentiinkin jo ensimmäiseen hoitoon keittiön pöydälle!

Hoito olikin tarpeen, sillä muutamalla harjanvedolla tuli aikamoinen tuppo. Kesäkampausta Helmi ilmeisesti valmistelee.  

Kyllä Helmi tietää

kaiken

Minä epäilen, että Helmi tietää kaiken ja vielä vähän enemmän. Päivää paria ennen matkaa mummolaan, kävi Helmi jälleen tarkastamassa kuljetusboksinsa kunnon.

Että turhaan minä olen yrittänyt olla puhumatta matkasta Helmin kuullen. Helmi lukee ajatukseni. Ihan varmasti.

Muisto Mustasta

Muisto Mustasta

Suru-uutinen on tavoittanut blogistanian. Hurmaava neitokainen on siirtynyt paremmille hiirestysmaille ja jättänyt lukuisan joukon ystäviä kaipaamaan.

Minulla on ollut kunnia tavata neitokainen ja ikuistaa Mustan kauneutta. Toivotamme Mustan ja Harmaan ihmiselle ja Herra Harmaalle voimia ja jaksamista. Otamme osaa.

Vastaanottokomitea

nukkuu kirjastossa

Aikaisemminkin on ollut puhetta, että minulla on aika tarkat kotiintuloajat. Ei saa tulla liian aikaisin, mutta ei myöhästymistäkään hyvällä katsota. Jos tulen liian aikaisin, on vastaanottokomitea vielä päiväunillaan.

Tarkkasilmäisimmät saattavat nähdä ikkunan oikean alalaidan valkoisen näköalatornin päällä kissan. Ehkä. Hyvällä mielikuvituksella edes.

Poseerauksia

parvekkeella

Helmillä on parvekkeella neljä paikkaa. Vaihtoehtoja siis löytyy.

 

1) Mökki

2) Kori ja

3) Näköalatorni

 

(samassa kuvassa - ja juu-u,

tuon korin piti lähteä roskiin mutten voinutkaan toisen aarretta tuhota)

4) Tuoli

Minulla olisi tuo tuoli, mutta se kun tuppaa olemaan aika usein varattuna.

Loikka

pöydältä

Kissalla on reittinsä.

Ja valon määrä on lisääntynyt sen verran ettei aina tarvita kameran salamavaloakaan. Salaman kanssa kuvasta olisi kyllä tullut tarkempi, mutta näin se on jännittävämpi. Eikö?

Piilossa

Kirjaston näköalatorni

Se on varsin hienoa, että kirjaston näköalatorni on päässyt entistä laajempaan käyttöön. Ensimmäisellä kerrallahan etsin koko Naukulan läpi useampaan kertaan ennen kuin ymmärsin katsoa näköalatornin suojan alle ja löysin kadonneen Helmin. Nykyään se on jo yksi vakipaikoista. Lämmin siellä on, eikä aurinkokaan häiritse.

"Siis mitä?"

 

"No väsyttää, väsyttää."

 "Tosi paljon"

 

"Hyvää yötä!"

Joskus joku osa kissasta jää näkyville, ehkä silloin vilvotellaan?

Leopardikuvio

Wilman suosikki?

Kaikkea hassua minäkin välillä mietin ja kehtaan sitten vielä tunnustaakin...
Julkisestikin vielä.

Olen nimittäin aivan varma, että Naukulan edesmennyt jäsen Wilma rakasti leopardikuviota.

Eikä tuo Helmi Orvokki Naukulakaan noissa lakanoissa näytä kovasti kärsivän.
Voiko kissalla olla lempikuvio? Tai lempilakanat? Sen kun tietäisi.

Poseerauksia

kameralle

Jollain tavoin Helmi yhdistää kameran hyvään oloon. Ehkä siksi, että kehun sitä kuvatessani koko ajan?

"Taas tol on toi musta laatikko sen naaman edes." 

"Mut onhan se vähän söpö tolleen." 

"Mun mamma, vaiks se vähän outo onkii." 

 

Mielenkiintoista olisi tietää mitä Helmi lukuisista valokuvaustuokioistamme oikein ajattelee.

Niin vaikeaa

blogata

Joskus se on helppo kirjoittaa, joskus se on vaikeaa. Useammastakin syystä, mutta vaikeus tulee yleensä työnjohdosta ja tarpeesta kontrolloida kirjoituksia ja kuvavalintoja läheisesti. Hyvinkin läheisesti.

Sitä puolestaan ei kannata ihmetellä miksi näppäimistöltä löytyy kissankarvoja ja miksi kuvaruudussa on nenänjälkiä. Olisiko tarkkaan työnjohtoon ollut tällä kertaa syynä se, että päivitin ensin Muistikirjaani?

Näin paljon

tosi paljon

Joskus on mukava näyttää kaikille teille lukijoille kuinka paljon me teistä tykätään. Sen tekee Helmi:

 

Se on kuulkaa tosi paljon tykkäämistä se!

 

Leppoisaa pyhäpäivää kaikille!

8-vuotias Korat etsii kaveriksensa tyttökissanpentua

Viesti

Sain viestiä ystävältäni, jonka työkaveri etsii 8-vuotiaalle Korat-kissallensa Sagalle kaveriksi maatiaistyttökissanpentua. Saga on vilkas ja seurallinen, tottunut kissakaveriin ja nyt kaipaisi seuralaista. Jos joku tietää kotia etsivän pienokaisen, niin Naukulan sähköpostiosoitteeseen voi laittaa viestiä. Välitän sen sitten edelleen Saga-kissan emännälle.

"Mitä?

 No, kunhan ei tänne tuu mitään pentuja." 

Olisi se niin ihanaa tännekin pieni kissakaveri saada, mutta Helmi ilmaisi mielipiteensä aiheesta jo aikaisemmin (marraskuussa 2011).

Täti on vähän vihainen. 

Meidän iloksemme T löysi kotinsa ja omat ihanat kissakaverinsa. Olen tästä vieläkin niin onnellinen.

Ruokalepo

olohuoneessa

Kun kerjääminen on tuottanut tulosta, on ruokalevon aika. Iltaisin se saattaa hoitua myös näin.

Keskellä olohuoneen lattiaa, ketarat ojossa. Tämä on sitä kissanelämää tämä.

Kerjäävä kissa

Naukulassa

Helmi siis kerjää. Kun syön jotain sohvalla ollessani, niin viereen tulee pieni kissa anovine silmineen. Miten se osaa näyttää vielä noin hoikaltakin?

"Terve."

"Ai sä syöt? Ettei ihan pientä juustonnokaretta tännekin liikenis?"

Yritä siinä sitten syödä jotain, kun toinen näyttää ihan nälkiintyneeltä. Huonoja tapojahan nuo molemmat, sekä sohvalla syöminen, että kerjääminen. Niistä pitäisi vissiin päästä pois.

Yritetty on

Parvekepäikkärit

Kevätaurinko saa yrittämään kaikenlaista. Kuten nyt esimerkiksi parvekepäikkäreitä. Valitettavasti on kuitenkin liian kylmä siihen.

"Lisää lämpöä, kiitos!"

Vanha kesäpäikkäripaikka on selkeästi kyllä muistissa, ettei täällä ainakaan dementiaa podeta.

Aprillia, aprillia

Huhtikuu

Näin se voisi mennä. Se aprillipila.

Helmi: Mammaa, tuu päikkäreille!













Mamma: No mä tuun sit.

Helmi: Aprillii, aprillii et sä mahdukaan!

Ehkä tuohon olisi mahtunut keplottelemaan, sillä en minä nyt niin iso ole. Jäivät kuitenkin päiväunet ottamatta. Ettei vaan johtajatar häiriinny!