Kuka?

Teki ja mitä?

Kissat ovat oppivaisia, minä olen se joka on pitäytynyt vanhoissa ajatusmalleissani. Vaan pitäisikö minunkin avartaa katsantokantaani? Sulohan se on joka taulut aina tauluhyllyltä alas pudottaa? Ja Namu nakertaa?

Oho mamma, taas on yks tippunu. 

Näin, mamma, mä näytän miten se tehdään. 

Ai miten niin sä näit että se olin mä?
No mä vaan näytin miten Sulo sen tekee!  

Mamma, Sulo Sherlock tutkii kuka tän sipulipussin yöllä tiputti,
 nakerteli ja levitti mullat ja sipulit pitkin keittiön lattiaa. 

Tuttu tuoksu!
Mä luulen tunnistavani tekijän. 

Joo kuule, sen on pakko olla meiän Namu!
Näin se on. 

Toisaalta, voihan se olla niinkin, että minä kävelen unissani ja teen kaikenmoisia tihutöitä öisin? 

Patteripeti

Varastosta käyttöön?

Kun olen lukenut Triolan & Nilssonin haasteeseen vastanneiden blogien kirjoituksia ja listauksia hutiostoksia, vastaan on tullut usein patteripeti. 

Parasta Ikinä! -blogissa patteripeti on sijoittunut numero kakkoseksi. Myös Tassulinnassa patteripeti on sijoittunut itse Triolan lisäksi. 

Täälläkin patteripeti on ollut huti ja viettänyt siksi viimeiset vuotensa (8-10?) ulkovarastossa pölyttymässä. Toin pedin sisälle, poistin vanhan kankaan hurjan pölypilven saattelemana ja ryhdymme Telliksen kanssa mallaamaan koristetyynyliinaa kankaan tilalle. No, Tellis ideoi ja minä nyökyttelin vieressä. Yleisöä saimme heti. 

Tässä kohdin patteripesästä joudutaan hetkeksi luopumaan. 

Sen verran peti oli Namun mieleen, että tuntui jopa vähän julmalta poistaa Namu pesästä ja lähettää se Telliksin matkaan ommeltavaksi. 

Tuleekohan meillä tästä patteripedistä hittituote?

Vieraita

Naukulassa

No ei meillä oikeastaan vieraita käynyt vaan rakkaita ystäviä. Tellis ja Sulon oma rakas Puolu-täti. 

Kun Sulo tajusi ketä oven takana oli, tuli Sulosta pieni villimies. Puolu tervehdittiin railakkaasti pienellä kissapainiotteella. Telliksen Sulo tervehti pöydällä maaten ja tassulla Telliksen kättä pehmeästi paijaten. Täällä oli onnellisten ystävien ilta. Minua ilahduttaa myös se, että Namukin on Puolun hyväksynyt. Kiinnostus on kova ja minne meni Puolu, sinne Namu kohta perässä. 

Ulkoilutuokion jälkeen Namu kävi pesemässä Puolu-tädin pannan. 

 Ja kun Naukulaan tulee näin hienoja vieraita, ei heitä haluttaisi päästää yksin minnekään. 

Suljettujen ovien takaa täytyykin tulla aina pois todella varovasti. 

Hyvä ostos

Kiipeilypuu

Ei tullut sitä hutiostosta tästäkään. Kiipeilypyy on molempien suosiossa, ehkä enemmän kuitenkin Namun. Namu käy nukkumassa iltanokosia ylätasolla usein. Sulo käy lähinnä mätkimässä kaikki kissanlelut pois niiltä tasoilta, joille olen ne laittanut. 

Taas! Kuka tänne on taas laittanut näitä leluja?

Ja tää on jopa kiinni tässä!
Ei saa mätkäistyä alas, paitsi jos puris tän kuminauhan poikki....
Hmmm.....

Olen tyytyväinen tähän ostokseeni. Nyt olen jo tottunut siihenkin, että säleikön edessä on tuonlainen hässäkkä. Tulevan vuoden joulupallot saankin sitten taas ripustella jonnekin muualle...

Pieni ulkoilu

valjastelua

Käytiin taas ulkona. Ihan pienesti vaan. Valjaiden pukeminen on jo todella helppoa ja Namu selvästi tietää mitä sitten tapahtuu. Tai onkohan se kuitenkin vielä se esimerkin voima? Siinä ne kuitenkin talon pimeimmässä kolkassa kauniisti odottivat ulospääsyä.  

Lähtö oli vauhdikas, molemmilla. Sulolla toki vauhdikkaampi. 

Noin kolmen neljän metrin päässä kotiovesta, Namulle tulivat muut asiat mieleen ja Sulo joutui kiskomaan minkä tassuistansa pystyi. Sulon kohdalla kannattaakin aina ulkoilukuvissa tarkkailla kuinka pinkeällä talutusremmi kulloinkin on. Aika pinkeällä väittäisin. 

Namu: Ai niin?! Nythän mä hokasin.
Sulo: Ja sitten meidän täytyy tarkastaa se sadevesikaivo ja oravapuu ja koivunrungon viestit ja ...

Namu: Löytyisiköhän täältä tälle prinsessalle prinssiä?

Namu: Huhuu, missä te kaikki prinssit ootte?

Sulo: No huh huh. Täällä mitään prinssejä nyt kaivata. Meillä on kiire. Hommia vaikka kuinka. 

Loppujen lopuksi kierrettiin Sulon tärkeät paikat pihalla taas niin, että Namu kulki kainalossa ja välillä maassa. Hitaasti edetään, mutta edetään. 

Vuoropuhelu

parvekkeella

Sulo: Kato Namu, kesä tulee.
Se on sun ensimmäinen. 

Namu: Sulo, onko se joku leikki se kesä?
Sulo: Ei, se on ihan totta. Silloin voi metsästää kärpäsiä ja aurinko kutittelee.
Silmiä pitää siristää ja linnut laulaa paljon enemmän. 

Namu: Se vois olla vaikka sellanen, että tää olis norsulla ratsastava prinsessa ja
sä olisit mun alamainen.
Sulo: ......

Namu: Tai sit tää vois olla tasapainoileva tähti ja kaikki ihailis.
Sulo: .....

Namu: Tai sit tää vois olla patsaaksi jähmettynyt prinsessa
joka heräis henkiin heti kun prinssi pussais.
Oo sä Sulo se mun prinssi.
Sulo: .......

Namu: Tai sitten tää vois olla maailman vahvin punatabbytyttö
joka heiluttelee painavia lyhtyjä enemmän kuin kukaan.
*Sulo on poistunut paikalta* 

Namu: Miksei kukaan leiki koskaan mun kaa?

Kestosuosikki

kori kissalle

Yritin eilen pohdiskella niitä Triolan ja Nilssonin haasteeseen liittyviä typerimpiä ostoksia. Eteen tuli tuore kuva Namusta tuossa ehkä noin 10 vuotta sitten ostetussa korissa. Minä nimittäin aikoinani luulin sen olevan hutiostos. Kunnes ymmärsin, että sen paikka oli sängyn vieressä eikä missään muualla. Koria ovat käytteneet ainakin Namu, Sulo ja Helmi. Aikaisempaa kuvamateriaalia en löytänyt. 

Viimeaikoina kori on ollut pelkästään Namun käytössä. Sulo on edelleenkin rakastunut pieneen punaiseen sänkyynsä ja saa sen myös useimmiten itsellänsä pitää. 

Ulkoilun jälkeen

Pesu ja lepo

Sanomattakin on selvää, että kunnon ulkoilun jälkeen tulee suorittaa kunnon pesu ja sen jälkeen on hyvä ottaa pieni lepo. 

Namu katsoi tarkasti mallia ja siinä ne sitten köllöttelivät olohuoneen lattialla. 

Piti sitä toki vähän riehuakin. Namu otti asiakseen jatkaa isoäidin keinutuolin hajoittamista.

Toinen yritys

valjastelua

Perjantai-ilta oli kaunis ja minä päätin yrittää valjastelua toisen kerran. Tällä kerralla otin riskin ja lähdin matkaan kahden kissan kanssa. 

Kun rapistelin Sulon valjaita, tuli Sulo heti paikalle ulko-oven viereen istumaan ja odottamaan, että valjaat puetaan päälle. Namu seurasi. Valjaiden pukeminen oli helppoa. Sitten lähdettiin matkaan. 

No niin, mennään jo. Ei viivytellä siellä. 

Seuraat vaan mua Namu, tää on sellainen seuraa johtajaa leikki.
Ihan niin kuin kotona. 

Ja sitten liikettä tassuihin!
Hopi hopi.

Ei sinne, ekaks mennään aina katsomaan onko Veeti-koira kotona. 

Siis missä me ollaan?
Minne sä meet?
Tuu tänne! 

Eiku mennään kattomaan oravapuu! 

Emmä. 

No mä tuun sit. Vaik mä oon kyl se johtaja. 

Ai miten niin sulle riitti?
Sä oot aika iso kissa. Mutta ootko sä varmasti mun Sulo?

No mennään sit kotiin. 

 Meillä meni aika hyvin. Silloin kun Sulo malttoi olla Namun lähellä ja kävellä rauhallisesti, meillä meni erinomaisesti. Silloin kun Sulo lähti painelemaan pitkin määrätietoisin askelin kauemmas meistä likoista, silloin meillä ei mennyt niin hyvin. 

Tää on niin iso paikka ja mä oon vaan pieni kissa ja mä oon ihan yksin. 

 Lopuksi harpoin pihan Sulon tahtiin Namu kainalossani ja kotiin saivat molemmat kainalokyydin. Luulenpa, että tämä on oikea taktiikka totuttaa Namu valjasteluun. Vain kamera oli matkalla hieman tiellä, mutta mitäpä sitä nyt ei kissabloggari kuvien eteen tekisi. 

Täysihoidossa

mummulassa

Sulo ja Namu olivat mummulassa sunnuntaista eilisiltaan. Olivat nauttineet, pitäneet yökarkeloita, syöneet, juoneet ja nauttineet olostaan. Lintutelkkari tarjosi varsin kummallista näkymää. 

Siis mitäh?

Siis mitä noi on?

Todella omituisia! 

Siis T-O-D-E-L-L-A! 

Minä otan nyt nokoset, kerro sit Sulo mitä ne oli. 

Mitäköhän viestiä lintubongarin korvat kertoivat? Minä en nimittäin tiedä.