Kiitosh

Kiitosh ysthäväth

Huomenna lisää. Aikaisesta aamuherätyksestä ja lauantain riennoista. Mukavaa oli, kiitos Hannan ja Sarin. Nyt Mamma siirtyy Naukulan Kerholaisten viihdyttämiseen, sillä pientä mustasukkaisuutta on ilmassa....

Paljastuksia - osa 1

Tätä et minusta tiennyt.

Tänään tuntuu sopivalta ryhtyä paljastamaan noloja totuuksia.

Tiedättekö sen hakukomennon, jossa tietokoneen arkistoja ja mahdollista lähiverkkoa "lähtee tutkimaan" vasemmassa alakulmassa oleva piirretty koira? Kun koiralle antaa tehtävän, se piristyy silminnähden ja ryhtyy heiluttamaan häntäänsä. Se on niin iloinen ja innoissansa tehtävän saatuaan. Jos kuitenkin käy niin, ettei koira löydä toivottua dokumenttia tai edes mitään sinne päin, tulee se kovin surulliseksi :( . Valitettavasti vaikutus on sama myös minuun. Usein huomaan kertovani tälle koiralle, ettei syy ollut sen vaan minun.

Että niin.

Ärrältä

Paketti noudettavissa.

Sain tekstiviestinä ilmoituksen, että taannoin tekemäni kirja-ale ostokset ovat noudettavissa lähikioskiltani. Hyvä, hyvä! Paitsi....., että paketit tuntuvat aina olevan hukassa siellä pienessä takahuoneessa (tai komerossa?). Näin on käynyt sen kymmenen kertaa, mutta onneksi ainakin tämä asiakas osaa olla vakuuttava. Mukavaa on se, että paketit voi noutaa myös viikonloppuisin. Aukioloaikoihin voisi toivoa parannusta. Tämä ärrä menee kiinni aikaisemmin kuin vieressä oleva lähikauppa.

Paketit ovat kuitenkin aina kivoja!

Takkusia

Pienen pieniä takkusia (villahousuissa).

Ei ole sitten lainkaan kivaa, kun Mamma harjaa pienen pieniä takkusia Wilman villahousuista. Harjaaminen on muuten kivaa, mutta ne takut... Hermot siinä tuppaa mennä, mutta sitten irronnutta takkua on mukava nuuhkia.

Pienen pieniä takkuja havaittavissa myös Mamman töissä.

Vipperänä

Olo on kuin vipperällä vappuna.

Tänään on tuullut vähän joka suunnalta, joten olo on kuin vipperällä vappuna. Kovasti ollaan oltu liikkeessä ja menty useampaan suuntaan. Energiaakin olisi vielä riittänyt, mutta kotiin vaan oli lähdettävä ;) Se oli kuitenkin hyvä ratkaisu, sillä vielä pitäisi jaksaa koko työviikko ja lauantainakin on edessä aikainen herätys.


Ja koska itse en ennen viime vappua tiennyt mikä vipperä on, laitettakoon siitä kuva mukaan. Miksiköhän minä näitä niin tuttuja vappuleluja kutsuin?

Aika hyvää

Nam, nam

Pitkästä pitkästä aikaa tein itselleni raastetta viikonloppuna. Seokseen kuului puolikas punakaali ja pussillinen pakastepuolukoita. Lisäksi laitoin mukaan sopivasti maustamatonta raejuustoa. Se sitten vasta olikin hyvää! Tänään syön jämiä, kuten niin usein viikonlopun jälkeen. Ainakin jos intoudun molempina päivinä kokkailemaan.

Kirjat kun ovat yksi intohimoni kohteista, olen myös joskus ostanut itselleni kissanruokakeittokirjan (huh, mikä sana!), Cooking for Cats. Yhtä ruokaa sieltä joskus testasin, mutta ei saavuttanut suurta suosiota. Kirja on englanninkielinen ja ruokien nimet herkullisia. Vai mitäs sanotte näistä:

Pussy burger for little tigers

Salmon mousse on potato fritters

Fish risotto "Napoli" with a crown of prawns

Pitäisikö yrittää uudelleen? Vai saisinko vain halveksivia katseita osakseni? Ehkä pitäisi kuitenkin jatkaa mm Hill'sin Hairball Controlin kanssa? Se tuntuu kuitenkin olevan tällä hetkellä eläinruokakauppojen "ei suosittujen" listalla. Kuulemma alkoi myydä halvemmalla Agrimarketeille, tai jotain sellaista. Myyköön minun puolestani, ei sellaisia Agrimarketteja joka nurkalla ole! Onneksi Stocka ei lähtenyt boikottiin mukaan. Kahden kilon pussi maksaa kuitenkin yli 27 euroa. Sitä sitten syödään peltilaatikosta sohvapöydältä... kuin herkkuja ikään.

Pyykkipäivä

Ja pyykkikori.

Tänään on ollut pyykkipäivä. Se tietää mukavia hetkiä Helmille, joka pääsee nukkumaan pyykkikorin päälle. Että voikin olla mukava paikka. Varsinkin kun siihen pääsee vain kerran viikossa. Ihan luksusta. Luksukseksi lasketaan myös ulkoilutarhan näköalatorni. Yhtään ei pientä kissaa huimaa.

Puuhastelua ja penkkiurheilua

Maamme laulu itkettää aina.

Taitoluistelun EM-kisat Helsingissä ja suomalaiset naiset parhaimmillaan! Tokihan se oli katsottava ja kuten niin monesti ennenkin, Maamme laulu itkettää ja saa palan kurkkuun.

Päivän puuhasteluna lipaston siirtäminen yläaulasta tänne työhuoneeseen. Lisäksi hain ulkovarastosta vanhan kirjasinlaatikon, jonka teinivuosinani olen ihanasti maalannut vaaleanpunaiseksi. Suunnitteilla maalinpoisto ja esillepano. Luultavasti tapahtuu kesällä, mutta jotta saan itseni kypsyteltyä hommaan, oli se laatikko otettava sisään jo nyt. Hitaasti hyvä tulee!

Kuivuneet ruusut ovat vaihtuneet tuoreisiin tulppaaneihin. Pölynimuri on ollut tänään kaapissa Wilman ja Helmin iloksi. Kaikenkaikkiaan mukavaa!

Kilo lohta

Ja sata maailmanparannusta.

Tänään siirryn Kaupantätiystäväni (http://www.sekaetta.fi/) herkkujen ääreen iltaa viettämään. Tarjolla kilo lohta! Vatsa kurnien odotan. Mutta niin oli perheellisen tultava töistä ensin kotiin kerholaisia ruokkimaan (ja vähän ulkoiluttamaan). Koska perjantaisin ruokailu on äärimmäisen nautinnollista, vaatimukset ovat jo käynnissä. Kärsimätön naukuna kuuluu alakerrasta ja kaverikin tuli katkarapupäivän kunniaksi pestyä.

"Että Mamma joskus sitten osaakin olla hidas - varsinkin katkarapujen
sulattamisessa."

Ennen rapuja, on Naukulassa nautittu kuivuneita ruusunlehtiä, joten maljakkokukat kuivukoot vielä tämän illan rauhassa. Josko niistä olisi jälkiruuaksikin asti?

Viikonloppu alkakoon !

Tanssii puudeleiden kanssa :)

Naukulan kerholaiset eivät tanssi.

Hyvä ystäväni on menossa ihanan villakoiransa kanssa koiratanssikursseille! Seuraavalla vierailullani odotan näkeväni esityksen ja lupaan, että vierailuni tapahtuu lähikuukausina.

Vaikka välillä täälläkin otetaan tanssiaskeleita, ei meistä tanssijoiksi olisi. Ainakaan Mammasta, jolla ei tunnu oikein laisinkaan olevan rytmiä veressä.

Tikapuutanssiharjoitusten myötä haluan kiittää ystävääni mukavasta illasta! Kiitos :) !

Hemmottelua

Siinä olen hyvä!

Itseään on aika helppo hemmotella. Kampaaja, pieni shoppailureissu (mm. talouspaperia, kissanruokaa, hame), salaatti iltaruuaksi ja pieni herkkupala päälle. Astiapesukoneen tyhjennys, postin selaus. Aika vähästä se on ihmisen onni kiinni!

Sohvalla olen edelleen viihtynyt vähemmän, telkkari ei ole päällä "koko aikaa", punaviiniä juotu vain ystävien seurassa ja suklaata ei ole juurikaan syöty. Toistaiseksi menee siis loistavasti! Ja ennen kaikkea töiden jälkeen tuntuu saavan jotain myös aikaiseksi - vaikka siellä joskus menisikin vähän myöhempään. Miksihän en tälle linjalle ole aikaisemmin lähtenyt? Taisi stressaava syksy tehdä tehtävänsä ja vasta joulupyhien lomat saivat rentoutumaan ja ajattelemaan elämän iloja toisella tavalla. Myös kukkia olen jälleen ostanut kotiini.

Töitä, laskuja ja komentelua

Yritä tässä nyt sitten laskut maksaa!

Töiden jälkeen pikaisesti yhdessä lempiravintoloistani (Nepalilainen Satkar) syömässä, sitten pikapikaa kotiin hommiin. Vuorossa laskujen maksua, kissanhiekan tilausta (netistä, kotiinkuljetuksella) ja pikkasen sitten pääsin livahtamaan kirjakerhonkin sivuille alennusapajille.

Muuten hommat sujuisivat hyvin, mutta Naukulalaiset ovat kovin vaativia. Wilma komentaa alakertaan ja Helmi haluaa mennä parvekkeelle, jokaiseen komeroon ja kaappiin. Helmi ei turhia ääntele vaan pyytää päästä eripaikkoihin raivokkaasti raapimalla.

Kirja-ale

Komisario Koskinen Tampereelta ja Kirjastokissa

Vasta kerran olen ehtinyt kirja-aleen. Mukaan tarttui mm yksi Seppo Jokisen kirja "Sana sanaa vastaan". Se tuli luettua viikonloppuna ja viimeiset metrit eilisiltana. Tyyli tuttua ja turvallista, arki läsnä. Pidän kovasti. Sankarinsa Sakari Koskinen on niin todellisen tuntuinen, että voisi vaikka kulkea samalla bussilla. Jos siis asuisin Tampereella ja Hervannassa.

Tässä osoitteessa Kirjastoa vartioi Wilma.

Wilma ei kuitenkaan ole vielä yhtä kuuluisa Kirjastokissa kuin se tunnetuin. Se, joka tuupattiin pentuna kirjojen palautusluukusta kirjastoon ja josta Vicki Myron on kirjoittanut. Kirja on hankintalistalla.

Herkkuja ja ulkoilua

Huh, kuinka hyvä olo :) !

Eilinen ystävä toi kissanruokamaistiaisia ihanassa peltipurkissa (Kiitos vielä kerran!) ja Mamma sai tänään herkkuja.

Pitkään nukutun yön jälkeen lähti päivä liikkeelle suht' normaalisti. Kissoille ruokaa, Hesari ja Mammalle ruokaa. Jostain syystä putkahti mieleen ulkoilemaan lähteminen ja sainkin Kaupantätiystäväni matkaan mukaan. Tapasimme puolimatkassa, kuten usein kävelyretkillämme ja suuntasimme kohti Pitkäkosken Ulkoilumajaa. Majassa valitsi ystäväni koulun urheilupäivien muistoa kunnioittaen kuumaa mehua ja minä peesasin. Herkkuna voisilmäpulla ja minulla tuore munkki. Jostain syystä tämä rasvainen ja sokerinen herkku on aina ollut suosikkini. Ehkä sekin lähtee lapsuudesta ja siitä kun naapurissa asustivat leipurit Emi ja Leni? Äitikin yritti kerran tehdä tätä suurta herkkua, mutta tulos ei ollut kovinkaan onnistunut.... Yleensä äidin leipomukset ja keitokset ovat erinomaisia!

Puolitoista tuntia ulkoilua, sen päälle suihku ja loppupäivälle pikku puuhastelua. Loistava viikonloppu!

Ystävä kylässä

Kiitos mukavasta juttutuokiosta!

Ystävän vierailu oli mukava! Ja hyvää vaihtelua Naukulalaisten elämään! Sopii tulla useamminkin pistäytymään :) ja ennenkaikkea toivotaan että kissanmintulla saa aikaan kotonakin hyvän tunnelman! l

Meillä kissanminttu tuntuu olevan aika kovassa kurssissa, tosin käyttäytyminen tänään vähän vaisunpaa kuin aikaisemmin. Lieneekö aromit vähän laimentuneet? Muista rehuista täällä kyllä edelleen ollaan suhteellisen kiinnostuneita.

Korkokengissä

Kissat kulkevat äänettömästi

Paitsi Wilma Ilona Naukula. Wilma kävelee korkokengissä. Ainakin äänestä päätellen. Jostain syystä kuuluu äänekäs ja ehkä vähän keimailevakin kopina kun Wilma kävelee sulokkaasti paikasta toiseen. Valokuvamallin vikaa on ollut jo pidemmän aikaa ja jossain kohdin kameran esille ottaminen aiheutti vienon kehräyksen.

Niistä normaaleista kissahepuleista ei sitten tässä yhteydessä tarvitse vissiin mainitakaan?

Ihana päivä

Ja nautimme siitä kaikki (toivottavasti)

Mukavaa töissä, uusi käsilaukku (bilelaukku!!), hyvää ruokaa ja seuraa, ensi viikolla näen hyvän ystävän :). Mitäpä sitä muuta osaisi ehkä toivoa? Paitsi, että olisi ollut mukava saada pari hiirtä sisään Naukulan Kerholaisten ulkoilutarhasta? Parempi onni ehkä huomenna? Sitä odotellessa ei auta muuta kuin tehdä iltavenytykset ja valmistautua huomiseen.

Pitkä päivä

Ja vähän sanottavaa.

Ajattelin kuitenkin kirjoittaa muutaman rivin, sillä yritän tehdä tästä blogin kirjoittamisesta itselleni tapaa. Muistan joskus lukeneeni, että numero 19 on tässä kohdin maaginen. Niin uusien tapojen luomisessa kuin niiden muuttamisessakin. Eli jos 19 päivänä peräkkäin kirjoitan, on siitä tullut minulle tapa! Ja jos uskoo kovasti tuohon logiikkaan, niin kyllä se varmasti silloin toimiikin paremmin. Minä päätin uskoa.

Naukulan kerholaiset ulkoilutettu, nyt vähän rapsutusta ja leikkimistä ja sitten Nukku-Matti kutsuu.

Oikeesti ollaan ihan nättejä eikä niin paksujakaan

Voi vitsit sentään!

"Onpas reilua laittaa meistä noin punkeroita kuvia tänne koko ajan....

Oikeesti ollaan tosi nättejä ja vaan vähän pyöreitä."

Ikää on Wilmalla n 7, 5 vuotta ja Helmillä n 5, 5 vuotta ja vaikka lihaa on tullutkin luiden päälle niin tilanne ei kuitenkaan ole ihan niin paha kuin eilinen kuva antaa ymmärtää. Tässä hieman paremmat poseerauskuvat.

Helmi Orvokki:

Wilma Ilona:

Mammalla lukemisena tällä hetkellä Virpi Hämeen-Anttilan Sokkopeli. Eilen illalla sen parissa vierähti vajaat kaksi tuntia, joten aamulla sitten väsytti. Ei siis auta muu kuin mennä illalla aikaisemmin sänkyyn lukemaan!

Mitä??

Mihin se viikonloppu oikein katosi?

Soikos se herätyskello muka jo? Ja mihin se meidän Mamma nyt oikein lähti? Töihinkö? Pitääks meidänkin nousta jo ylös?

Agatha Christie

Eikä yksikään pelastunut


Kertoo joukosta ihmisiä, jotka on kutsuttu saarelle salaperäisen isännän toimesta. Pikku hiljaa alkaa tapahtua ja nimi paljastaneekin loput... Tämä Agatha Christien kirja lienee niitä ensimmäisiä, jotka olen joskus lapsena lukenut. Se innosti keräämään kaikki suomennetut teokset, joita käsitykseni mukaan on 88. Siinä luvussa eivät tosin ole mukana Mary Westmacott salanimellä julkaistut rakkausromaanit.

Lieneekö vaikutus lapseen ollut niin suuri, että dekkarit ovat vielä tänäkin päivänä niitä luetuimpia?

Päätin hankkia tämän klassikon myös äänikirjana ja kuuntelin sen tässä taannoin. Itseäni sivistääkseni englanniksi. Lukijana oli David Horovitch, joka tunnetaan mm. Agatha Christien Neiti Marple leffoista, joissa hän näytteli komisaario Slackia. Kuunnellessa virkkasin kaulaliinani valmiiksi, jotta sain käyttää sitä edes yhtenä pakkaspäivänä. Kaulaliinan leveydestä johtuen, pystyin käyttämään sitä huivin tapaan ja se toimitti siis myös hatun virkaa.

Myös päivän lehdet on tullut tänään luettua.

Huono alku lauantaille

Iltaa kohden paranee!

Huonosti alkoi tämä päivä, ainakin kerholaisten mielestä. Heti yhdeksän aikaan tarttui Mamma imuriin ja sekös sitten harmitti. Ärsyttävä ääni, ihan kuin autossa. Vai onko automatkailu sen vuoksi ikävää, että ääni muistuttaa pölynimuria? No, onneksi se oli hoidettu rivakasti pois alta ja sitten oli vuorossa eilisten katkarapujen jämät. Purrrr!! Mamman mielestä imurointi on loppujen lopuksi aika antoisaa, ainakin kissaperheessä. Sotkut suorastaan rapisevat pois pölynimuriin. Lieneekö syynä varsin vauhdikas vessakäyttäytyminen? Kissanhiekka on kyllä erinomaista, mutta tassuja ei oikein kerkeä pyyhkimään edusmatolle, vaan loikka kylpyhuoneeseen ja aulaan on nopea. Varsinkin isomman hädän jälkeen. Olisiko ilmanraikastajasta apua?

Huonekaluhallit tarkastettu ja työtuoli hankittuna. Hätäratkaisuna tämä valkoinen, normaalia hiukan korkeampi, jakkara toimii oikein hyvin. Sen kasaaminenkin oli suhteellisen helppoa. Ikävää vaan, että pakkauspahvilaatikko oli hiukan liian litteä, eikä kiinnostanut kerholaisia. Yleensä pahvilaatikot ovat varsin mielenkiintoisia. Ehkä seuraavalla kerralla parempi onni?

Perjantai kerholaisten kesken

Mitäs tänään syötäisiin?

Vastaus on selkeä! Kissat katkarapuja ja Mamma nakkeja! Ja koska tänään on viikonlopun alku, saa olla sohvalla ja nauttia muutaman lasin punaviiniäkin. Nakit ja punaviini, nam! Katkaravut, purrr! Muuten viikonlopun menu ja ohjelma avoin. Jos jaksan huomenna lähteä kirjoituspöydän tuolia metsästämään, lienee ruokailu tapahtuvan sillä retkellä ja jos innostus ei iske, niin sitten täytyy käyttää mielikuvitusta apuna. Onneksi sitä on! Joissain asioissa ainakin.

Kirjoituspöydän tuolista muutamia vaihtoehtoisia aatoksia, mutta se on selkeää, että standardikorkeutta korkeampi sen tulee olla. Muuten ei tästä hyvä seuraa. Vaikka käytössä kannettava ja langaton verkko, tulee sitä useimmiten kuitenkin tässä pöydän ääressä istuttua koneen edessä. Tapoihinko kangistunut? Vastatkoon ken uskaltaa.

Jälkiä lumessa

Rakkaus ei katso ikää


Aina silloin tällöin lumisella kelillä saatan löytää ulko-oveni edestä pienen pieniä jalanjälkiä. Naapurin poika, 3+ vee, on rakastunut minuun - naapurin tätiin! Kun vanhempien silmä vähänkin välttää, kääntyy kulku kohti naapuria. Joskus on ehditty ihan ovikellolle asti. Tänään löytyi vain jälkiä.

Myös Naukulan kerho jättää jälkiä, jos ei lumeen niin sitten sydämeen.

Pakkasia ja pannassa

Liikaa pakkasia, paitsi kirjahyllyssä

Vaikka kirpeät pakkaspäivät yleensä tuovat tullessansa sen kaipaamaani auringonvalon, voisi sen rajan silti vetää miinus viiteen. Mittari ei näytä enempää kuin -9 ja tuntuu silti liian kylmältä. Lienee se tuuliefekti se, joka sen tekee. Lyhyt matka työpaikalta bussiin ja pysäkiltä kotiin, siinäkin oli kestämistä. Mutta kotiin oli kiva tulla! Ensimmäinen työpäivä lomapäivien jälkeen kyllä maistui, mutta tuntui jotenkin niiiiiin piiitkältä! Ehkä oli kiire kotiin kirjoittamaan ja Naukulan kerholaisia ulkoiluttamaan?

Naukulan kerholaiset eivät siis kulje ulkona vapaana, eikä koskaan ole tullut harjoiteltua sitä talutustakaan. Naukulan kerho ulkoilee pienessä ulkotarhassa, jonne kulku käy ikkunasta. Mamma sitten avaa ja sulkee sitä ikkunaa niin kuin herrasväki haluaa. Ja haluaa muuten usein. Näin pakkasilla entistäkin tiheämmin, ulkona kun viivytään vain n minuutti kerrallansa. Mutta mitäpä Mammalla muuta tekemistä olisikaan? Varsinkaan nyt kun vuodenvaihteen jälkeen pannassa ovat:

• Televisio - siihen kun sitä työpäivän jälkeen sohvalle rojahtaa, niin ylös on vaikea päästä. Tiedätkö tunteen? Poikkeuksiakin on: mm. MTV Avalta tuleva Koirakuiskaaja-ohjelma, siihen on tämä Naukulan Mamma ihan koukussa!


• Sohva - juuri siksi!


• Punaviini - eiköhän sitä tullut pyhinä nautittua jo tarpeeksi? Poikkeuksia tässäkin luonnollisesti hyvien ystävien kanssa nautitut lasilliset.


• Suklaa - eihän mun oikeastaan pitänytkään olla suklaan ja karkin ystävä, joten ihmetellä sopii miten tähän on päädytty?

Jos noista sitten alottaisi ja miettisi mitä tilalle. Ainakin tämä uusi harrastus, sen ulkoiluikkunan avaaminen ja sulkeminen, tee ja terveelliset elämäntavat :) . Jos viime vuonna opettelin ystävällisen serkun avustuksella luomaan silmukoita, virkkaamaan ketjusilmukkaa ja pitkää pylvästä (se niistä virkkuukoukuista ;) ) niin tänä vuonna voisi opetella kutomaan... Edes vain vaikka sitä oikeaa..... Sitten voisi tehdä kaikista niistä kävyistä, jotka äiti ja minä poimittiin muutama juhannus taaksepäin, ovikoristeita ja muuta.

Naukulan kerholaiset pyytävät kauniisti ulos, joten Mamman on lähdettävä ikkunaa avaamaan. Viimeisenä kerrottakoon, että kirjahyllystä puuttuu vielä muutama Outi Pakkasen kirjoittama dekkari sieltä vanhemmasta päästä. Suosittelen niille, jotka ovat kiinnostuneita ajankuvauksesta. Siinä Outi Pakkanen on mielestäni mestari. Vai muistaako joku miten 70-luvulla vielä haettiin kivijalkakaupasta puolikas pullapitko ja kuunneltiin radiosta uutisia?

Ja tänne kirjoituspöydän äärelle on kyllä nyt hankittava se korkeampi istuin!

Päivän kuvassa Naukulan kerho ulkoilee.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Uusi vuosi, uudet kujeet. Jo aikaa on mielessä pyörinyt jonkinmoinen päiväkirjan pito ja kun käsin kirjoittaminen ei oikein enää tunnu luonnistuvan, päädyin blogiin. Kaikki tämä on uutta ja ihmeellistä, vaikka blogeja on tullutkin lueskeltua. Saas nähdä kuinka tässä käy!

Naukulan kerhoon kuuluvat kotikissat Wilma Ilona, Helmi Orvokki sekä heidän oma mammansa, juuri bloggauksen aloittanut Naukulan Mamma.

Elämä pyörii lähinnä työnteon, kissojen, kirjojen ja ystävien parissa. Käsitöitäkin on tullut kokeiltua, mutta sitä ei ehkä kannattaisi edes mainita. Hankittuna on mm virkkuukoukkuja, liimapyssy (sillä kaikilla kuuluu kuulemma sellainen olla) sekä kamera. Kamera onkin näistä se käytetyin ja rakkain. Jos ei siis kissoja lasketa.

Tässä me siis olemme:

Wilma Ilona (ihan pienenä):


Helmi Orvokki (myös pentuna):