Ensin meillä vaihtui ovi

Verkko-ovi

Naukulassa on tapahtunut asioita. Niin kuin nyt esimerkiksi se, että yksi ovi vaihtui verkko-oveksi. 

Naukulassa on ollut aikaisemminkin hoitokissoja ja he ovat kaikki asustelleet oven takana. Täällä ovat majailleet kahteen eri otteeseen edesmenneen ystäväni Annan kissat, Ilona ja Zetor. Lisäksi Sulon äiti Mesi ja Sulon sisko Sipi. Lisäksi vielä Bono-herrakin (Pinkkitassun Brunetto) kävi kääntymässä Naukulassa. Naukulan väen väleihin eivät ole vierailijat juuri vaikuttaneet, mitä nyt Sulo hieman närkästyi Bonosta. Senkin kyllä lasken sen piikkiin, että Sulo loukkasi kyntensä rullalla olleeseen mattoon ja todennäköisesti yhdisti siitä syntyneen kivun Bonoon. 

Aikaisempien kokemuksieni ja Naukulan väen reippautueen pohjautuen, tein päätöksen ja meille muutti 18.8. arka, 9-vuotias kodinvaihtaja, joka tunnetaan Noki-Noorana. Noki-Noora on mustasavu eli päällisin puolin turkki näyttää mustalta, mutta jos sitä silittää vastakarvaan, alta paljastuu hopeaa. Katsotaan miten meidän käy, saammeko yhteisvoimin rohkaistua Noki-Nooraa? 

Loma loppuu

ja jo on aikakin! 

Maanantaina alkaa tämän mamman työt. Ja jo on aikakin, puuskahtaa siihen Noomi. Tietokoneaika on loman aikana ollut satunnaista ja sitä on tehty lyhyemmissä pätkissä silloin kun on ylipäätään tehty. Noomi on tätä asiaa hieman paheksunut. 

Tuolta suunnalta kuuluu ääniä, 
kerrotaan siitä teille kohta. 

Onneksi maanantai on pian ja tahti muuttuu. 

Työtuoli

 Ja viimeinen lomaviikko

Ensi viikolla olisi jälleen aika vaatia työtuolia itselleni. 

Et oo tosissas?
Vastahan mä tähän ihastuin. 

Toisaalta, onhan minulla se seisomatyöpistekin olemassa. Että jos oikein tiukat neuvottelut työtuolista tulevat. 

Ei soittanut ovikelloa

Pieni Pupu

 Perjantai-iltana Sulo näki jotain kummaa. 

Mitäh?!

Onneksi minulla oli puhelin kädessä ja sain kameran esiin tarpeeksi nopeasti. Sanomattakin oli selvää, että nyt oli jotain kummallista tekeillä. Hiivin siis lähemmäksi. 

Pieni pupu! Eikä soittanut ovikelloa. Ei ehkä ylettänyt kun oli niin pieni. 

Sellaisen tovin pupu meidän edessämme vieraili, että ehti kuvakulmiakin harkita. 

Sitten paikalle tuli yksi, jonka mielestä se olinkin minä, se nähtävyys. Hertta keikisteli sylissä tovin kun minä kuvasiin Suloa ja pupua. Näin kokeneena kissabloggarina sekin onnistuu. Näitä häiriötekijöitä kuvaamisessa täällä on useinkin. 

Sitten sitä jengiä alkoi tulla siihen enemmänkin ja pupu päätti lähteä muualle. Ehkä toisilla on ovikellot matalammalla? 

Kankaita kirppikseltä

 Kissayhdistyksen käyttöön

Löysin kirppisreissulta muutamat kankaat (verhot, pussilakana), jotka päätin ostaa ja lahjoittaa kissayhdistyksen käyttöön. Tarkoitus on, että niistä tulisi sitten aikanaan myyntiin kissanpetejä. Yritin ottaa kuvia kankaista ja tiedätte kuinka siinä kävi. 

Niin, niinhän siinä sitten kävi. Ei liene yllätys. 

(Kankaat levitetty lattialle kuvausta varten, läjässä olevat dvd:t viety Kierrätyskeskukseen.) 

Pena ja Lissu

Kylässä 

Tänä kesänä olen päässyt käymään kaikkien Hertan poikien, eli Pinkkitassun U-pentueen, luona. Ensin kävin Artulla ja sitten Milolla. Ja viime sunnuntaina kävin Penan luona ihastelemassa Penan ja kämppiksensä Lissun yhteiseloa. Jokaiseen talouteen vein sohvan (ja sotkin lattiat kissanmintulla, mutta tästä ei puhuta. Hys hys.) Ensimmäisenä Lissu, pieni sinitiikeriprinsessa, tutustui siihen ja tykästyi kovin. Pena antoi neidin tutustua sohvaan herrasmiehen tavoin. 

Pena on lupsakka seuramies ja komea kuin mikä. Pena on iso raaminen äijä, jolla ei ole grammaakaan ylimääräistä. Osittain siitä varmasti pitää huolta pieni ja pippurinen Lissu, jonka kanssa painitaan hyvässä sovussa päivittäin. Niin, ja ne matot. Ne ovat oikeaoppisesti rullalla joka päivä, ihan niin kuin kissakodeissa kuuluukin. 

Kuka sä oot ja mitä sä tulit tänne möbleeraamaan. 
Vaik on tää kyl nyt aika hyvä, tää sohva. 

Mä tunnen ton tyypin, Lissu. 
Se on ihan ok. 

Ruoka-aika

Jälkkäri raksut. 

Ruoka oli Penan mielestä näin hyvää! 

Ruokailun jälkeen Pena suunnittelee kokeilevansa uutta sohvaa. 

Vaan Lissu on eri mieltä. 

Mitä mä nyt keksin?

Pyytäisinkö nätisti? Penaa...

Etkö usko?

No vaihdettaisko?

Jos sä saat tän punaisen pallon, niin mä voisin saada sohvan. 

Kerrassaan valloittava kaksikko, jotka sopuisasti hoitavat kaikki asiat. 

Kiitos, että sain vierailla Katja ja Mikko! 

Pikku pirpana

Meidän vauva 

Hertta on meidän vauva. Ikiteini. Päämäärätietoinen neiti, ei kun siis pikkurouva, joka tekee kaikki asiat aina täysillä. Hänen rutiininsa ovat pysyneet samana: Namun kanssa syödään, Sulon kanssa riehutaan ja Noomin kanssa joko juostaan kilpaa tai nahistellaan. Vähän sillä lailla kun äidit ja tyttäret välillä tekevät. 

Kuule, mä oon kolmen ison aikuisen kollin äippä,
että mietis nyt vähän mamma.

Kun Hertta haluaa huomiota, hän sen myös saa. Jos ei muuten, niin sitten vaikka kukkaruukussa istumalla. 

Lokoisaa viikkoa kaikille! Täällä pyörähtää kolmas lomaviikko käyntiin. 

Unikaveri

 ja unikekopoika

Näin lomallakin on äärimmäisen tarkkaa, että säännöllisestä vuorokausirytmistä pidetään kiinni. Noomi hoitaa yövuoron ja huolehtii siitä, että nukkumaan mentäisiin jo siinä kello kymmeneltä illalla. Hän kuitenkin hyväksyy sen, että sen jälkeen saa vielä lukea. Pääasia, että Noomi saa olla lähellä - hyvin lähellä. Aamun herätyksestä huolehtii Namu Naukula. Tai taitaa se olla niin, että sen tekee Namu Naukulan raksumassussa oleva tyhjiö. Herttakin käy joskus nälkäänsä kertomassa, mutta Sulo, Sulo on kyllä tämän perheen unikeko. Hän on säästäväinen raksuautomaatillaan ja raksuja riittää hyvin. Ei herätä nälkä, eikä vilu. Joskus kyllä tulee sellainen hellyyspuuska, että täytyy tulla tervehtimään. 

Miten ihmeessä sitä osaisikaan olla, jos ei olisi tassukavereita määrittelemässä päivän kulkua? 

Pinkkitassun Pekka

 eli Pekka

Samalla reissulla kun kävimme katsomassa Milo-poikaa vierailimme myös Noomin komean punatabbypojan Pinkkitassun Pekan eli Pekan luona. Pekka tuli uteliaina katsomaan vieraita ja asettui heti poseeraamaan. Minä näin Pekassa paljon samaa kuin Noomissa, mutta leikkiessä Pekalla oli ihan samat elkeet kuin Namu-mummullansa. Ehkä tassutyöskentely olikin mummulta opittua? 

Ehkä muistan sut, ehkä en. 

Minä vein Pekalla tuliaisiksi pahvisen kynsienraapima alustan, sellaisen mistä Noomi ja Namu tykkäävät. Valitettavasti vaan se päästi kaikki kissanmintut suoraan läpi ja lattialle. Anteeksi Kirsi! 

Kasvattaja vei tuliaisiksi pesän. Pekka näytti, että yksi koko sopii kaikille ja myös seitsemänkiloinen kollipoika mahtuu pesään mitä parhaiten. 

Tää on just hyvä.

a

Kiitos, että saimme vierailla luonanne Kirsi ja Pekka! 

Milo

Hertan poika, Pinkkitassun Urmas

Kesälomalla on hyvä tehdä päiväretkiä ja minnekäs muualle kuin kissaperheiden luo. Seuraavana esittelyvuorossa on Pinkkitassun Urmas eli Milo, Hertan poika. Kovasti on poika äitinsä näköinen, vaan koko on kyllä kunnon kollin. Milolla on kuulemma kovasti asiaa ja vierailunkin aikana hän selitti ummet ja lammet ja vielä vähän päälle. Milo on ystävällinen, reipas ja vallan mainio tapaus, aina siellä missä tapahtuu Milolla on myös paras kaveri, Nipsu. Nipsu on Pinkkitassun F-pentueesta. 

Hei, mä oon Milo ja tulin käymään täällä Naukulassa.

Osaan nää valokuvamallinhommat kans. 

Toisaalta voisin toimittaa uutisiakin, 
ihan niin kuin mun velipoika Arttu. 

Erinomainen hiiri, mun kasvattajasetä toi sen. 

Taidan syödä tän hännän eka.

Kuva: Roosa Kantola. 

Viimeisessä kuvassa Milo poseeraa Nipsun kanssa. Hämmästyttävän ihanaa, että nämä Pinkkitassun pojat olivat heti kavereita! Tapaamisia on ollut sekä Nipsun kotona, että mökillä ja niin vain on Milo toivotettu tervetulleeksi. 

Kiitos, että saimme vierailla Milon luona Roosa ja Emil! 

Ensimmäisen lomapäivän tutkimuksia

 Mistä niitä saaliita oikein saadaan?

Tutkimukset suoritettu onnistuneesti. 

(Eli nyt tiedän mitä kohtaa ensin tilkitsen kissatarhan sokkelissa)

Eräänä kauniina päivänä

 Triolan täti ja Naukulan Mamma matkustivat

Eräänä kauniina sunnuntaipäivänä Triolan täti ja minä, Naukulan Mamma, lähdimme kesäretkelle. Polkaisin aamutuimaan pienen kulkuneuvoni liikkeelle ja kävin poimimassa tädin mukaan ja sitten me lähdimme. Matka sujui jouhevasti rupatellen, eikä eksytty kertaakaan. (Toki ajoin Triolan tienristeyksen ohi, mutta siitä ei puhuta)

Perillä meitä odottivat herrasmiehet Arttu (Hertan poika), Figo, sekä K ja tietenkin Henna. Kuvasaldoa luonnollisesti kertyi ja Arttu on jo vierailusta uutisetkin toimittanut. 

Ehkä huomaan teidät, ehkä en. 
Olisi vähän päivystettävää täällä tarhassakin, 
tuumaa Arttu. 

Arttu tutustuu sisustusinfluenser Nilssonin
mielenkiintoisiin sisustusvinkkeihin.  

Kissanminttu todettiin tuoreeksi. 

Puhuiko joku kissanmintusta? 

Ai tämäkö se nyt on sitten se uutisstudio?

Kyllä sillä lapsella on vilkas mielikuvitus, tuumii Figo. 

Vaan on se lapsi terve silloin kun se leikkii. 

Voishan sitä itsekin tässä vähän...

On tää aika hyvä majakin. 

Me syötiin hyvin, leikittiin, rakennettiin maja ja toiset toimittivat uutisiakin. Lisäksi meikämamma istui kissanminttukasaan ja oli tyytyväinen kun Arttu tuli viereen hengailemaan. Lisäksi vaikutti hyvinkin siltä, että Arttu muisti ainakin kamerani äänet ja vastasi niihin todella usein. Kaikkinensa ihana päivä. 

Kiitos Arttu, Figo, K, Henna ja Triolan täti! 

(Arttu on Hertan poika, Pinkkitassun U-pentueen Ursus. Ruskeatabby eurooppalainen eli EUR n 22, Figo on 13-vuotias Artun kämppis, sinitäplikäs Ocicat, diplomaattien diplomaatti)