maanantai 28. helmikuuta 2011

Yksi ylitse muiden

Eno ja muu Porvoon porukka kävi kylässä

Jos Mamma on Mamma, niin Mamman veli on silloin varmasti Eno. Vaikka Eno kuskaa Naukulan Kerhoa satunnaisesti Porvooseen hoitoon, ja autoilusta ei pidetä, on Eno silti suosikki.

Voiko sitä enää tämän paremmin näyttää?

Myös Helmi tykkää Enosta, mutta tällä kerralla päiväunet saunassa veivät voiton. Mitäs tulivat päikkäri aikaan, tuumasi Helmi.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Kevättä rinnassa

Suuri tomaattiviljelmä

Kun ulkona on vielä hanget korkeat nietokset ja pakkastakin muutama aste, ei auta muu kuin lähteä liikkeelle sisätiloista. Suuri tomaattiviljelmä on nyt laitettu alulle. Tässä kohden ei kannattaisi muistella menneitä, ei, ei. Nämä hetket olen jo tyystin unohtanut.

Tomaattiviljelmän vieressä rehottaa varsin vallaton popcorniviljelmä.

lauantai 26. helmikuuta 2011

Pieleen meni

Herkkuja?

Kaikille lemmikkieläinihmisille on varmasti kovin tuttu se tunne, että haluaa tarjota jotain ekstra hyvää? Minulle tällainen hetki tuli eilen, kun käväisin Mustissa ja Mirrissä täydentämässä nappulavarastoa.

Alku oli varsin lupaava. Pussin avaaminen toi molemmat paikalle Naukulan Toimintakeskukseen eli ruokapöydälle:


Kiinnostaa edelleen: 


Mammasta nämä näyttävät herkullisilta:


Huomaa herkut keskellä pöytää ja Naukulan likkojen suunnaton kiinnostus:


Wilma Helmille:
"Sun on pakko maistaa, mä oon kuningatar, enkä noihin koske!"


Ei koskenut sitten Helmikään ja jälleen kerran pieleen meni!

perjantai 25. helmikuuta 2011

Ihka ensimmäinen!

Tunnustus

Pömpsälän suunnalta meitä muistettiin tällaisella ihanalla tunnustuksella! Se olikin sitten Naukulan uran ihka ensimmäinen! Kiitos Kirsikka :) !


Tunnustuksessa tulee vastata viiteen kysymykseen:

Milloin aloitit blogisi:
6.1.2009

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee:
No pääasiassa siis Naukulan ylemmästä johdosta, eli kissoista Wilma Ilona Naukula, ikä 11 v ja Helmi Orvokki Naukula, ikä 9 v.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen muihin blogeihin nähden?
Täällä seikkailevat eri pääosanesittäjät kuin muissa blogeissa, jos ylemmältä johdolta kysyisi.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Halusin opetella uutta, vieroittaa itseni televisiosta ja pitää jonkinmoista päiväkirjaa.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Noita tunnisteita olisi kyllä pitänyt miettiä vähän enemmän jo paljon aikaisemmin. Niissä ei ole mitään logiikkaa, ja niitä on liian paljon. Kauhee homma vaan olis ryhtyä muuttamaan....

Tämä tunnustus tulee jakaa eteenpäin viidelle, ja päätimme jakaa sen seuraavasti:






Ja sit me oltais voitu jakaa näitä vielä vaikka kuinka, mutta viisi on viisi myös Naukulassa!










torstai 24. helmikuuta 2011

Loma ja loma

Hohoija

Mammalla oli eilen lomapäivä. Olipas ihanaa! Likat ovat näistä lomapäiväasioista välillä vähän toista mieltä. Mamman yht'äkkinen kotona olo on varsin rasittavaa. Päiväunet kärsivät. Onneksi nyt on taas palattu arkeen, ja sai rauhassa nukkua. Niin olivat raukat eilisen jälkeen väsyneitä, etteivät millään meinanneet edes vastaan tulla. Pitäisikö näiden lomapäivien käyttämistä rajoittaa? Vai pitäisikö niiden käytöstä ensin neuvotella Naukulan pomojen kanssa?


keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Miksi kissat pitävät valokuvista?

Ja Ifolor vastaa:

Valokuvien kehityksessä käytetään myös Gelatiiniä joka on liivatetta. Tämän vuoksi kissasi pitävät valokuvista.
Toki prosessissa on muita aineta jotka eivät ole myrkyllisiä ,mutta ei kuitenkaan ole suositeltavia syötäväksi.
 
Kiitos vastauksesta Ifolorin asiakaspalvelun Sirpa!

Köyhät eväät

ja pieni alku

Köyhäksi on käynyt Naukulan maissiviljelmät. Onneksi uusi sato on valmistumaisillaan. Kiitos vain vinkistä käyttää popcorninsiemeniä kissanheinänä. Täällä tykätään kovasti!




Uusi vesiautomaatti (alla olevassa kuvassa taustalla) sen sijaan ei kiinnosta lainkaan, ja pienen ruohohetken jälkeen vesi nautitaankin tutusta Mariskoolista.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Valokuvista

Nam, nam.

Naukulassa on kummallisia addiktioita. Ainakin Mamman mielestä. Molemmilla kissoilla on taipumus nuolla valokuvia. Ennen tätä ei ole pystytty ikuistamaan, mutta eilen illalla onnisti. Asialla Wilma Ilona. Mistäköhän tämäkin sitten johtuu?

Wilma ei kuitenkaan nuole omaa kuvaansa, vaan Porvoon Minni-kissan kuvaa.

maanantai 21. helmikuuta 2011

Vaihtoon

Ikealainen

Kuten täällä on aikaisemminkin tullut todettua, Helmin kynsienhoitoväline numero yksi on Ikeasta hommattu palli. Nyt näyttää vain siltä, että laatu on heikkenemään päin, sillä elokuussa hommatusta lentelevät jo suikaleet pitkin huushollia. Ai, mitä? Eikö niitä muka olekaan tehty kynsienhoitovälineiksi? Olipa yllätys! Naukulassa nämä kun ovat toimittaneet Helmin neliraajakynsienhoitovälineen virkaa jo kohta yhdeksän vuotta!


sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Puuhakasta siivousta

ja tietokonehommia

Sillä välin kun Helmi siivosi vaatekaappia, päätti Wilma siivota tietokoneen. Mikäli Naukulan suunnalta on tullut kummallisia viestejä, tiedätte sitten lähettäjän! Ennen Wilman siivouspuuhaa auki olivat niin Facebook kuin sähköpostikin. Noinkohan lienevät edes tilit tallella enää?



´

Kliivia kukkii edelleen aika isosti, joten siitäkin piti laittaa kuva.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Aurinkoa ja aamiainen

Olemisen onnea

Tuntuupa kaikki nyt hyvältä. Aurinko paistaa, aamiainen on nautittu ja Hesari luettu. Kukin on vetäytynyt tahoilleen; Helmi ottaa päivänokoset saunassa ja Wilma tarkkailee lintuTV:tä lupsuvin silmin. Kissat ovat saaneet uudet nimikyltit ruokapaikalleen ja puuhastelu jatkuu. Ihanaa lauantaita kaikille!





perjantai 18. helmikuuta 2011

Näytelmä

Perjantai-ilta

Paikka: Naukula
Aika: Tänään
Pääosassa: Wilma Ilona
Sivuosissa: Helmi Orvokki, Naukulan Mamma

Näin se menee.

Mamma tulee kotiin. Mukana aamiaisleipä, perjantain punaviini ja kukkia kotiin. Naukulan likat hämmästyvät aikaisesta kotiintulosta. Venyttelevät, haukottelevat. Tervehtivät viimein.

Näyttämö on asetettu. Wilma Ilona ottaa oman pääosansa haltuun.

Wilma: Keikistellen ilmoittaa, tänään on perjantai.
Helmi: Venyttelee, haukottelee
Mamma: "Oooo, täälläpä ollaan pirteinä."
Wilma: Keikistelee, puhkuu energiaa. Kiehnää, kiehnää.
Helmi: Katselee menoa ja miettii "Nyt on jotain tärkeetä menossa"
Wilma: "Katkarapuperjantai, katkarapuperjantai"
Mamma: "Jaa-has. Pitäiskös laittaa heti sulamaan?"
Wilma: Kiehnää ja ottaa käyttöön salaisen aseensa. "Mä oon ollu vähän kipee, muistaks? Jos en nyt heti saa, niin voi olla, et tuun kipeeks uuelleen."

torstai 17. helmikuuta 2011

Rauhoittukaa jo!

Minä tiedän!

Huhtikuussa tulee täyteen 45-vuotta. Tiedättekös mitä se tarkoittaa? Sen lisäksi, että silloin ehkä kasvaa seesteiseksi, viisaaksi aikuiseksi, tulee ensimmäisen kerran toimittaa poliisille optikon tai silmälääkärin lausunto näkökyvystä ajokorttia varten. Senpä vuoksi on joka viikko postilaatikossa esitteitä ja muistutuksia asiasta, tänään niitä oli kaksi. Säästäkää paperia, homma on jo hoidettu!

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Näillä mennään!

Varoitus: Vain todellisille eläinten ystäville!

Tämä on kirjoitettu todellisille eläinten ystäville. Muut voivat lopettaa lukemisen samantien ja siirtyä muiden blogien tai puuhien pariin.

Heräsin viime yönä pari kertaa omaan aivastukseeni. Allergia se nosti päätään ja ilmoitti, että sängyssä on liian monta kissaa. Voi, voi. Ensi yöksi otan sitten kaksi antihistamiinia. Kun oikean heräämisen aika oli, kutitti nenää edelleen. Eipä kai se mikään ihme sitten ollutkaan, kun nenäni oli melkein kiinni Wilman pyllyssä. Wilma-neiti oli päättänyt siirtyä nukkumaan vähän ylemmäs sängyllä. Hajuhaittoja ei ollut, merkki tervehtymisestä sekin :) 

Tänään töistä tullessani, Helmi tuli ensimmäiseksi esittelemään pyllyään. Oli ollut asioilla. Puhdasta näytti olevan. Rituaaliin kuuluu myös, että pyyhkäisen villahousuja pari kertaa hyväksymiseni merkiksi. 

Eli kakka kulkee ja pissa lorisee. Naukulassa kaikki hyvin. Sitten kun vielä tulisi se kevät...

tiistai 15. helmikuuta 2011

Edistystä

Ruokavarkaissa

Täällä hommat senkun paranee!

Tänä aamuna huomasin, että Helmiltä oli jäänyt vähän aamuruokaa syömättä ja kukas sillä kupilla sitten olikaan. Juu-u. Meidän Wilma Ilonahan siellä lipoi ruokaa innolla. Normaali päiväjärjestys on selkeästi palaamassa Naukulaan, sillä Mamman komentelukin on alkanut. Siis Wilma komentaa Mammaa, jos nyt jollekin jäi epäselväksi ;) . Wilma haluaa ruokaa, Wilma haluaa ulkotarhaan (tai ikkunan auki n 5 sekunniksi), Wilma haluaa sänkyyn rapsutettavaksi, Wilma haluaa nappuloita aktivointipallosta....Ja sitten sama touhu alkaakin jo alusta. Mitäs sitten tekee Mamma? No, tottelee tietysti.

"Jos nyt tuosta purkista antaisit"

maanantai 14. helmikuuta 2011

Hyvää Ystävänpäivää!

Kiitos, kiitos ja suuri kiitos!

Tänään on paljon asiaa. Iloisia ja ihania asioita.

Wilma voi jo paljon paremmin. Ruoka on maistunut ja vessassakin on vierailtu onnistuneesti. Rakoileva ystävyyskin on jo pikkuhiljaa korjattu, eikä Helmi enää suhise potilaalle tai oikeammin jo ehkä toipilaalle. Mammaakin tultiin iloisesti vastaan ovelle, eikä ikäviä kokemuksia enää muisteltu, vaikka kuljetuskoppakin on edelleen eteisessä.  Kiitos tästä!

Kiitos myös kaikille teille, jotka olette toivoneet, uskoneet, neuvoneet ja välittäneet Naukulan viimeaikaisista koettelemuksista! Hyviä neuvoja, ihania ihmisiä olette kaikki! Kiitos!

Viime viikon ikävien hetkien aikana tuli ilmoitus isokokoisesta kirjelähetyksestä. Tänään Mamma haki lähetyksen postista. Siellä oli ihana, upea yllätys Pömpsälän Kirsikalta. Paketista löytyi kortti, suklaarasia, itsetehdyt, Naukulan otsikon väriset, lilat villasukat sekä kaunis, kaunis sydän tekstillä: "Sitä hyvää, jota olet aina toivonut, sitä kaunista, jota olet aina halunnut, sitä ihanaa, josta olet aina haaveillut, toivon sinulle tapahtuvan" Mukana oli myös kolme suloista kissanlelua. Kiitos Kirsikka! Uskomattoman upea yllätys. Sanat eivät nyt vain riitä kiittämään!

Sillä välin kun Mamma ihmetteli uskomatonta, ihanaa päiväänsä, pyykäisi välillä silmäkulmastansa kiitollisen ja onnellisen kyyneleen, tutustuivat Naukulan likat pakettiin ja sen saloihin.


"Joo, kyl me huomattiin meiän uudet lelut, mut kun täs on meille tärkeitä, salaisia viestejä. Tinkan ja Nekon terveiset! Hur, hur!"

Koska nyt ei löydy sanoja toivottamaan tarpeeksi hyvin ja hyvää, tyydytään perinteiseen:

Hyvää Ystävänpäivää Kaikille!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Pala kerrallaan

Neljä nappulaa ja viisi katkarapua

Ruokahalu ei ole sanottavammin parantunut. Tänään on kuitenkin jo syöty vähän. Uudesta vesiautomaatistakin on käyty maistelemassa vettä. Nyt menossa päikkärit auringonpaisteessa.

Ei auta kuin olla toivekas ja seurata tilannetta. Eilen illalla oli jo parempi mieli, kun huomasin Wilman rouskuttelevan nappuloita itsekseen. Tänään ruokaa on pyydetty, mutta sitä ei ole suuremmin syöty. Houkuttelun jälkeen neljä nappulaa ja viisi katkarapua.

lauantai 12. helmikuuta 2011

Tulin vaan kertomaan

että mulla menee hyvin


Wilmaa viedään ja tuodaan ja kun se tulee niin sit se haisee niin pahalle ettemmä tykkää siitä. Mamma kantaa sille herkkui, jota se ei syö. Mä saan onneks rapsutuksii paljon kans ja herkkui. Ja nää maissitkii on ehtiny kasvaa. Wilma ei oo niitä vielä nähnykää.






perjantai 11. helmikuuta 2011

Kanta-asiakas

Mevet

Keskiviikkona oltiin piilossa Mammaa, torstaina lähennyttiin ja tänä aamuna käytiin jälleen Mevetissä. Wilma ei ole syönyt mitään viime sunnuntain jälkeen ja vettäkään ei ole juotu. Nesteytykset su, ti ja tänään ovat toki auttaneet. Vikaa ei vain löydy. Eläinlääkärilaskun lisäksi Mamma sijoitti rahaa kissojen hyvinvointiin. Kohta ovat keinot vähissä.





Tämän päivän trendiväri on kirpakka oranssi. Side oli Wilman jalassa kun tuli kuljetuskopasta pois ja kyllä ihmettelen miten se sinne oli onnistuttu viemään, tiputtamaan tai palauttamaan. Oliko tämä merkki siitä, että nyt tämä peli riittää, mä alan syömään ja lopetan oksut? Toivottavasti! Ollaan toiveikkaita.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Päivä tiputuksessa

Mevet

Sunnuntaina Wilma siis vieraili Vantaan eläinlääkärillä Ympäristökeskuksessa. Mikäli olo muuttuu huonommaksi, kehotettiin ottamaan yhteyttä. Parafiiniöljyhoito kotona ei auttanut, vaikka Mamma tilapäisesti johtikin kilpailua. Kun tänä aamuna jälleen herättiin Wilman oksentamiseen, oli suunta selvillä - Mevetiin! Tämä tuttu paikka valittiin, koska sunnuntainen eläinlääkäri ei tänään enää päivystänyt klo 7 jälkeen ja Mevet avasi päivystyksensä klo 7.30.

Mamma vietti Mevetissä Wilman kanssa kaksi ensimmäistä tuntia, jolloin oli jo selvillä, että munuaiset kunnossa, ei sokeritautia, ei edes pahaa ummetusta, yläselkä hännän tyvessä aristi. Wilmalle tippa päiväksi ja Mamma töihin. Päivä oli sujunut stressaavasti. Wilmalle ei vieras vessa ollut kelvannut ja oli laskenut allensa kahdesti. Eläinlääkäriaseman tohinaa Wilma oli seurannut tarkkaavaisesti, lähes koko ajan kuolaten.

Nyt olemme jälleen kotona ja tilanteen tarkkailu jatkuu. Ainakin vielä koti tuntuu ihanalta paikalta ja jopa rappusia puskettiin innokkaasti. Kuolaaminen loppui välittömästi. Lennokasta askellusta haittasi vähän jalkaan laitettu side. Uusi trendiväri on sininen.


maanantai 7. helmikuuta 2011

Kissakuvahaaste 148: Siivous

Kissakuvahaaste 148: Siivous

Naukulassa on siivouspäivä. Ja mistä sen sitten tietää? Siitä, ettei kuvassa  ole yhtään kissaa. Imurointiin EI osallistuta.

Järkkäily kuuluu paremmin kissojen hommiin, ja kai sitäkin siivoukseksi voi kutsua? Tässä siis siivotaan Mamman sukkalaatikkoa.

Pelitulos

Mamma 2 - Wilma 0

Parafiiniöljyllä jatketaan tässä sairastuvassa. Yhtä elopainokiloa kohden kuulemma 1 ml ja Wilmalle niitä kertyy sitten kuusi. Paino eilen 5,6 kg. Vaikea sanoa kuinka monta pisaraa menee huti ja kuinka monta päätyy oikeaan osoitteeseen. Homma tehdään kolmesti päivässä ja peli on kovaa. Wilmankin onneksi Mamma johtaa 2 - 0. Vielä yksi erä käymättä tältä päivältä ja uusien juonien punominen käy kerta kerralta vaikeammaksi. Eilenhän oli jo pari harjoitusottelua. Tämä on tekniikkalaji.

Wilma muuten vaikuttaa paljon pirteämmältä kuin eilen. Oksentelu ei ole jatkunut. Hypähti iloisesti vastaankin kun tulin töistä, kunnes muisti: "Ai niin....totahan pitää nyt vältellä. Tiedä mitä se keksii."

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Sairastupa

Huono olo

Heräsin yöllä kahdesti, kun Wilma oksensi. Ei tullut karvapalloa, ei tullut mitään vihreää kukkasista. Pelkkää limaa ja keltaista nestettä. Yksi satsi tuli kirjaston valkoiselle tuolille, juuri Wilman lempipaikalle. Tyyny on nyt pesussa ja kissa tarkkailussa. Wilma on kakannut viimeksi eilen ja pissa on tullut normaalisti. Varmuudeksi annoin kuitenkin ruiskulla parafiiniöljyä suuhun, jos vaikka olisi ummetusta. Näin ehdotettiin viimeksi lääkärikäynnin yhteydessä.  Voi surku!

lauantai 5. helmikuuta 2011

Aamupuuhat

Normilauantai

Lauantai on lähtenyt liikkeelle tavalliseen malliin. Aamiainen ja päivän lehti. Helmi ilmoitti lähtevänsä mukaan politiikkaan ja haluaa uuden perustuslain.



Sitten syödään aamiaista.




Otetaan pienet aamunokoset.



Käydään me vähän koneellakin.

Tästä on hyvä jatkaa! Mukavaa viikonloppua kaikille!

perjantai 4. helmikuuta 2011

Aurinko armas - Edit

Näittekö?

Tänään paistoi AURINKO. Ihanaa! Sen kunniaksi lähdin aikaisemmin töistä kotiin, ja lähden pian heittämään lunta takapihalta. Jos ei se kevät ihan vielä muuten tule, niin sitä on autettava. Ja auttamista kyllä riittää.


Kuva on muutamia viikkoja sitten otettu, joten puista lumi on lähtenyt, muualta ei. Likat huokaisevat helpotuksesta, kun Mamma meneekin ulkohommiin. Päikkärit jatkukoon.

Edit: Vaikkei aurinko enää paistanutkaan kun lumi lensi, niin kyllä tuli silti kevättä rintaan! Tältä takapihalla näyttää nyt, esittelee hän ylpeänä:



Ja hangesta paljastui ruusu. Se on vihreä :)

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Palapeli

Kaikkiea sitä....

Naukulan Mamma(kin) on pyrkinyt välttämään kissa-aiheisen tilpehöörin hankkimista. Mihin sitä nyt tarvitsisikaan kun kotona on aidot, upeat, komeat, suloiset yms yms? Jostain kumman syystä jotain on matkan varrella kuitenkin mukaan tarttunut.

Palapelin olen tilannut itse itselleni ja ajattelin sen tässä näin julkisesti tunnustaakin. Siinä poseeraa pikkuruinen Helmi Orvokki ja jo edesmennyt Onni Wilhelm:


Olipa muuten aika vaikea kasattava. Kuvan pikku pesu tapahtuu alasrevityn verhon päällä ja valkoinen väri ja vaaleanharmaa lattia lisäsivät kyllä vaikeusastetta. Oli kuitenkin rentouttavaa ja ihanaa puuhaa. Palapelit ovat  ihania! Kunhan ne vain voisi jossain säilyttää rauhassa kun kasaus on kesken....