Kuuluisat kissat

ja heidän ihmisensä

Pitäisköhän meiän olla siinä kirjassa? 

Hah, hah, antakaa mun nauraa nappulakerho,
kukakohan täällä oikein se kuuluisa on?

Bazar Kustannukselta tuli tiedote kirjasta, joka kiinnosti heti! Siispä lähetin viestiä ja kysyin voisinko saada arvostelukappaletta. Sellainen tulikin hyvin pian ja siitä lähtien olen kirjaa hipelöinyt ja odottanut koska pääsen sen kimppuun. 

Kirjan ovat kirjoittaneet Heike Reinecke ja Andreas Schlieper ja siinä on kolmisenkymmentä tarinaa kissoista ja heidän kuuluisista ihmisistään. Mukana ovat mm. Ernest Hemingway, Freddie Mercury, Isac Newton ja Frida Kahlo muutamia mainitakseni. 

Kirjaa selatessani jäin miettimään miksi kirjassa ei ole kuvia kissoista lainkaan? Edes piirrettyjä? Kansikuva on varsin viehättävä. Toisaalta, tarinat varmasti vievät mennessään joten mielikuvituksellekin on jätetty tilaa. 

Schesir-maistiaisia

Uutuuksia kissoille (ja koirille)

Saimme jonkin aikaa sitten maistiaisia, Schesir luomuruokasarjan uutuuksia kissoille. Luomutuotesarjassa on sekä kuiva- että märkäruokia ja sitä on jo jonkin aikaa ollut saatavilla ainakin Mustista ja Mirristä. Hieman yllättäen maistiaisten luo tuli ensin Noomi. Noomi ei ole ruokaorientoitunut kissa, Noomista paljon ruokaakin parempaa on esimerkiksi sylittely ja huiskan heilutus. Hetken asiaa pohdittuani ymmärsin kuitenkin mistä kyse. Kassi oli tullut abessiinialaisperheestä ja Noomi on mielestänsä abessiinialainen, vilkas ja erittäin seurallinen. 

Oikea abessiinialainen on koskenut tätä, ihan varmasti on! 

Raksut kelpasivat Sulolle, Namulle ja Hertalle. Yllättäen myös märkäruoka todettiin vallan kelvolliseksi. Sitä söivät ainakin Sulo, Namu ja Hertta. Noomi oli jo siirtynyt odottamaan huiskanheilutusta ja koska raksut sisälsivät viljaa, en niitä Noomille voinut tarjoilla. Noomi on jossain määrin allerginen viljalle, sillä jos maistaa raksuja joissa viljaa, hänen alahuulensa turpoaa.  

Hmmm.... tää ei oo vauvoille. 

Siis sitten mä voin syödä tätä. 

Lisää tuotteista voi lukea täältä www.mustijamirri.fi/schesir

Maistiaisia - suomalaista kuivaruokaa kissoille

Lisätietoja www.elainruoka.com

Olin tarkkaavainen ja huomasin Naukulan Kerhon sähköpostista STT:n ilmoituksen siitä, että markkinoille on tulossa suomalaisen valmistajan kuivaruokaa kissoille. Tutustuin valmistajan sivuihin ja tuotteeseen ja olin yhteydessä valmistajan edustajaan ja kysyin mistä tuotteita löytyy. En nimittäin Oscar-merkkiin ollut aikaisemmin törmännyt. Eikä ehkä ihme, sillä Oscar-tuotteita on ollut aikaisemmin lähinnä koirille. Markettien koiranruokahyllyt ovat minulle aika outo paikka ja tunnen oloni siellä Liisaksi ihmemaassa. Valmistajalta lupasivat ystävällisesti lähettää näytepakkauksen ja paketti saapuikin Kuopiosta pikapikaa. 

Luonnollisesti sain apua jo kun paketti avattiin. Paketista löytyivät molemmat uutuustuotteet; kana-possuateria kissoille sekä kana-ateria kissoille. Tuote on saanut Suomalaisen Työn Liitolta Avainlipputuotteen tunnuksen. 

Kun tuotemaistiaiset pääsivät lautaselle asti, saivat molemmat omat testiannoksensa. Sinivalkoisilta lautasilta, tuotteen kotimaisuuden kunniaksi. 

Kana-possuateria todettiin hyväksi Naukulan testiryhmän toimesta. Tuotteita löytyy lokakuusta lähtien K- ja S-kaupoista, Hankkijalta, Terrasta ja Verkkokaupasta. Huomioitavaa on, että tuote on viljaton ja sillä on hypoallergeeninen koostumus. Se ei sisällä gluteiinia, viljoja, nautaa, soitaa tai maitotuotteita. Siinä ei myöskään ole väriaineita eikä geenimuunneltuja raaka-aineita. Vaikuttaa hyvältä, eikö? 

PS: Ilmeisesti tuotesarjaan kuuluu myös kissanherkku. Sitä lähden metsästämään kaupasta myöhemmin. 

Kirja-arvostelu: Jaakko Enkeli Lentokenttä katoaa

Kirja-arvostelu

Sain taannoin kyselyn, josko haluaisin luettavakseni kirjan ja koska nimi oli kutkuttava, otin kirjan arvostelukappaleen mielelläni vastaan. 

Luin kirjan yhdeltä istumalta, tai no, sohvalla makoillen. Tykkäsin kovasti sekä kirjoitustyylistä, että kuvituksesta. Itse tarinassa oli kuitenkin kaksi kohtaa, jotka olisin halunut olevan toisin. 

Jaakko Enkeli Lentokentän kadottua perheen äiti ehdotti lähes heti uuden kissan hankkimista, onneksi isä oli toista mieltä. Minä olisin jättänyt tämän kohdan pois. Kertomus on suunnattu 5-9 vuotiaille ja mielestäni olisi tärkeää viestiä lapsille, että kissa ei ole kertakäyttöeläin vaan täysivaltainen perheenjäsen eikä niitä niin vain korvata uudella. 

Myös kertomuksen loppua olisin halunut muuttaa. Nyt toinen kissa palasi takaisin metsään kun Jaakko palasi kotiin. Tämäkin antaa vääränlaista kuvaa lapsille. Kissat eivät pärjää yksin metsässä asuen, vaan tarvitsevat kodin jossa niistä pidetään huolta ja hoivataan. 

Jos nämä kaksi kohtaa olisivat olleet kertomuksessa toisin, olisin ollut erittäin ihastuksissani. Nytkin olin ihastuksissani, mutta kaksi mainitsemaani asiaa jäivät mietityttämään ja askarruttamaan mieltäni. 

EDIT 26.3.2018: Kirjailijan haastattelu löytyy täältä: 

http://www.kissakas.fi/ajankohtaista/356-kevaeaen-kissakirjauutuus-vie-karkumatkalle-jaakko-enkeli-lentokentaen-kanssa



Kirjailija: Maami Snellman
Kuvittaja: Sanna Pelliccioni
Kustantaja: Myllylahti Oy, 2018

Maailmanhistoriaa Helkatissa

Kissat, Kirjat, Kahvila

Maanantai-iltaa ei olisi juuri paremmin voinut viettää.

Olin SKS:n kutsumana Helkatissa tutustumassa Petri Pietiläisen kirjoittamaan Kissojen maailmanhistoria -kirjaan. Enkä nyt tiedä mistä aloittaa. 

Aloitetaan nyt kuitenkin siitä, että Helsingin, edukseen uudistuneeseen, kissoja ajatellen sisustettuun, kahvilaan oli rantautunut joukko ilmiselviä kissojen ystäviä. Parhaat tuolit olivat varattuja kun saavuimme ja ne olivat varattuja kun lähdimme - kissoille tietty. 

Siksipä osa hassuista kissatädeistä istui koko tilausuuden ajan lattialla. 

Herra tietokirjailija Petri Pietiläinen oli asialleen omistautunut kissasetä, joka tiesi ja tunsi kissojen maailmanhistorian kuin omat taskunsa. Selvästi oli huomattavissa, että jatko-osallekin olisi tarve. Tutkimus kissoista maalaustaiteessa eri maissa ja maanosissa vaatisi selvästi tekijää ja minä tietäisin henkilön joka olisi siihen tehtävään erinomaisen sopiva (Petri Pietiläinen tietty!). 

Herra kirjailija, kissasetä sekä Kissakas.fi -sivuston Minna. 

Kirja on tuhti lukupaketti, joka varmasti sopii pukinkonttiin kirjojen ja kissojen ystävälle. Jos en olisi tuota kirjaa tilausuudesta saanut, tietäisin kyllä mistä joulupukille kirjoittaisin. Nyt ei tarvitse, mutta jaan mielelläni tätä ilosanomaa. Ja täytyy kyllä tunnustaa, että kun aikaisemmin huomasin, että samanmoinen maailmanhistorian opus oli tehty koirista, tunsin pientä kateutta. Onneksi kuitenkin Petri Pietiläisen tyttäret haastoivat isänsä kirjoittamaan myös kissoista, hassu kissasetä kun on. 

Tuliaisia

messuilta

Ei messuilta ihan ilman tuliaisia kotiuduttu. Mukaan tarttui ruokaa ja peti. Arvatkaa kumpi oli mieluisampaa? 

Sulo:  No oho. Mitä se mamma meistä taas oikein luulee?
Namu: Nii-in. 

No, juu. PrimaCatilta saatu ruoka. Samalta osastolta ostamani peti, siihen ei sitten ole astuttu kuin yhdellä tassulla. 

Oppitunti kissoille

Tiputus

Tiputus on helppo temppu. Siihen tarvitaan rämpytyskelpoiset tassut sekä rämpytykseen erikoistunut kissa. Haastetta temppuun saa kurkottelemalla tiputuksen kohdetta vaikeammasta paikasta. 

Lähtökohta. Tarkasta, että paikalla on yleisö.
Rämpytyksen kohde on hyvä olla tässä kohdin jo valittuna. 

Näytä mitä aiot tehdä. Toista temppu tarvittaessa. 

Muutaman harjoituskerran jälkeen, ojenna rämpytystassusi ja vie suoritus loppuun asti.
Taitavammat rämpyttäjät ovat harjoittaneet molemmat etutassunsa tähän tarkoitukseen. 

Tarkasta, että suorituksesi on huomioitu. 

Poistu paikalta aplodien saattelemana. 

Tällaiset temput Naukulassa jo osataan, vaan miten käy kun ryhdymme tositoimiin? Mamma sai arvostelukappaleen Art Housen julkaisemaan kirjaan

Suuri Kissatemppukirja - 

Opeta kissallesi hyödyllisiä taitoja, temppuja ja tapoja

(tekijät Elinä Väyrynen - Jan Nyström). 

Suuressa temppukirjassa on oppia myös ei-toivottujen tapojen kitkemiseen ja minä mietin mistä aloittaisin; rämpytyksestä vai nakertamisesta vai television päälle hyppäämisestä. 

Blogiyhteistyö: Kirja pukinkonttiin

Runoja ja kuvia

Sain blogiyhteistyönä myös kirjan. 

Samat tekijät Raili Heikkilä - Kirsti Hassinen ja Paperisilppuri ovat tehneet ihastuttavan runokirjan. Tätä kirjaa voi hyvin suositella pukinkonttiin pienelle ja vähän isommallekin kissaihmiselle. Uppoaa hyvin myös keski-ikäiseen kukkahattutätiin. 

Blogiyhteistyö: Rakastuin.

Rakastuin

Mistäs sitä oikein aloittaisi? Alusta ehkä. 

Sain muutamia päiviä sitten Naukulan sähköpostiin kyselyn, josko haluaisin blogiyhteistyöhön. Tutustuttuani tuotteisiin, ei minulla ollut kuin yksi vastaus ja tässä sitä nyt ollaan. 

Tässä tulee tämän yhteistyön ensimmäinen postaus, toivottavasti tykkäätte! 

Yritys on Paperisilppuri ja Paperisilppuri suunnittelee ja kustantaa paperituotteita, esimerkiksi postikortteja. Näillä Railin runokorteilla on Suomalaisen Työn Liiton Avainlippumerkki. Pahvi on ihanan paksua ja tiedättekö mitä? Korteissa on kissoja! Muitakin aiheita toki löytyy. Runot ovat Raili Heikkilän käsialaa ja kuvat Kirsi Hassisen. Jälleenmyyjät löytyvät täältä. 

Tämän postauksen kuvat ovat korteista ottamiani. Kuvat on otettu kehystä vasten ja voin taata, että oikeat kortit näyttävät luonnossa vielä paremmilta. Nämä kuvat ovat sellaista tuhrua, mitä minun kuvani näin pimeään aikaan ovat. Pahoitteluni. 

Nämä ovat kyllä niin valloittavan ihania, että suosikkia on vaikea löytää. 

Ja sille joka sanoo ensimmäisenä HEP, lupaan lähettää mallit kaikista korteista. 

(Jos olit ensimmäinen, niin laita sitten vaan osoitteesi Naukulan sähköpostiosoitteeseen saman tien, vältetään viiveet) 

Pistä nyt se kamera pois....

ja vähän äkkii

Viikonlopun Lemmikkimessuilta tarttui mukaan iso kassi PrimaCatin herkkuja. Kassi ja sen sisältö tuli PrimaCatin sponsoroimana. Naukulan väki kiittää. 

Mamma, mä poseeraan täs nyt hetken,
mut pist sit se kamera jo äkkii pois! 

Mä maistaisin näitä nyt! 

Mä sanoin N-Y-T

Kuivatettuja katkarapuja! 

Namu rakasti kuivatettuja katkarapuja ja meinasi nakertaa jo suljetun pussin, Sulo ei ymmärtänyt yhtään. Kissat. Sellaisia ne ovat, lahjomattomia. 

Avulias

Tämä postaus sisältää tuotesijoittelua. 

Namu Naukula

Mamma lähestyi PrimaCatia huomisen bloggaritapaamisen tiimoilta ja kun he ystävällisesti suostuivat sponsoroimaan tapahtumaa, tuli Naukulaan pieni lähetys. Kotona on siis ollut viime päivinä pahvilaatikkoja roppakaupalla. Onneksi niiden parissa ei tarvitse puuhastella yksin. 

Sori kamut, mut nää laatikot jää kyl meille. 

Nam, nämä on herkkua, ilmoittaa Sulo ja lipoo kieltänsä!

Mamma, näähän täytyy aukaista. 

Mä autan kyllä. 

Ihan just, ihan just. 

Tää on ihan just auki. 

Vielä vähän.

Nyt! Eiku....hups.

Kannattaa siis käydä kurkkaamassa mitä PrimaCat kissoille tarjoilee, laatikoiden saamasta huomiosta päätellen pelkkää herkkua. Ja ei, me ei syöty kuormasta! 

Kaksi lahjaa

ja yksi yhteinen tekijä

Naukulaan on tullut kaksi lahjaa. Toisen lahjan toi perjantaina tullessansa kasvattaja ja toisen oli meille Sulolle järjestänyt Kuin kissa kermakupilla -blogin emäntä (blogiyhteistyössä). Molemmilla lahjoilla oli yhteinen nimittäjä, Finlayson. Aikamoinen yhteensattuma. 

Sulo tai Namu saivat Tom of Finland -kankaasta tehdyn pesän sekä Doggy Style -rusetin.  

Mamma, ei Sulo oo koira?

Namu: Suureen järkytykseen pitää aina juoda vettä. Sulo ei oo koira! 

Ihastuttava paketti, ei voi muuta sanoa! 

Kattokaas nyt mua tirpat, kattokaas vaan.
Ette oo näin komeeta näkyä ennen nähnyt!

Ja näinhän siinä sitten kävi. Uudesta pesästä on oikein hyvä tarkkailla tirppoja rusetti kaulassa. Mitä siitä, että rusetti on tarkoitettu isoille koirille. Kyllä se hyvin yhdelle johtavalle konsultillekin sopii. 

Kiitos hienoista lahjoista!