Hyvää joulua!

Toivoo Naukulan väki

Jännitysnäytelmä huipentui, Noki-Noora teki niin kuin tahtoi ja toivottaa nyt kaikille oikein hyvää, lämpöistä ja rauhallista joulua! 

Muistakaa olla kiltisti, kunnioittaa toisianne ja käyttäytyä myös joulun jälkeen! Koskaan ei tiedä missä ne tontut liikkuvat ja ovatko valppaina läpi koko vuoden. 

Hyvää joulua toivoo: 

Sulo, Namu, Noomi, Hertta, Noki-Noora ja heidän mammansa. 

Vielä vähän

Painikuvia

Kun on tilanne päällä ja kamera käsillä, niin silloin räpsyy. Tarkennuksista viis. Meillä on siis vielä tarjolla sunnuntaisia painikuvia, olkaatten hyvät. Ja huom! mukana myös joulupukki. 

Että sillä lailla. Vaikka missään ei varmasti ole määritelty, että joulukuvan tulisi olla seesteinen, taidamme silti pitäytyä sellaisessa? 

Tavallinen siivouspäivä

Naukulassa

Tänään oli siivouspäivä. Vaikka lattioita harjaillaan useamman kerran päivässä, niin ainakin kerran viikossa täytyy kaivaa imurikin esille. Lakanatkin tuli vaihdettua ja siitä se idea sitten lähti. Koska lakanoiden vaihto on mieluista puuhaa, niin pitäisikö yrittää kuvata jotain jouluista. Tuttu joulupukki esille ja houkutukseksi puhtaisiin lakanoihin, josko se innostaisi? 

Ai samperi, tää on juoni,
toteaa Noomi taustalla olevalle Hertalle. 

Tilannetta tulee tarkastamaan myös Sulo. 

Hertalla taisi olla muut metkut mielessä?

Kimppuun...

Siitä se sitten taas lähti ja puhtaat lakanat muuttuivat painimolskiksi. Täytyy kyllä sanoa, että tämä kaksikko, Hertta ja Sulo, saavat aikaan aina parhaat painit. Jos Hertta haastaa mummuaan Namua tai emoaan Noomia, niin punatabbyiltä pääsee jossain kohdin sellainen paha ääni, että Sulo-poliisi tarvitaan paikalle ja Hertta, eli painin aloittaja, saa tassusta päähän. 

Vaan onkohan se kuitenkin niin, että Sulo haluaisikin pitää Hertan ihan ikiomana painikaverinaan? 

Kenen paikka?

Kuka tietää?

Olin poissa hetken. Ihan hetken. 

Vaan uskooko sitä nyt kukaan? 

Ruska ja Rauha ja Noki-Noora

Kylässä

Kävin sukuloimassa Sulon ja Namun mummun Ruskan (Pinkkitassun Bette, kilpikonnatabby) sekä Ruskan tyttären, Namun emon Rauhan (Pinkkitassun Edina, cremetäplikäs) luona. Meillä oli yhtä mukavaa kun aina. 

Leikittiin, syötiin ja muisteltiin menneitä, sitä aikaa kun Rauha sai Pinkkitassun H-pennut (eli Namun ja sisaruksensa) ja kaikkia muita kissoja ja pentueita, jotka ovat tiellemme osuneet ja tietysti myös Noki-Nooraa. Ruskan ja Rauhan emäntä Paula, liittyy tarinaan tiiviisti. Jos et tunne tarinaa, on se julkaistu täällä aikaisemmin ja pääset lukemaan kirjoituksen linkistä. 

Ruska-mummu

On vetreä mummu. 

Rauha, Namun emo. 

Ja tässä taannoin sain muutaman nuoruuskuvan Noki-Noorasta ja nyt sain kuvaajan luvan julkaista ne. Alla siis Noki-Noora, ennen kuin hänet loukutettiin. 

Pieni Noki-Noora aterioi Mustaksi-Miinaksi kutsutun emonsa kanssa. 

Silmäpeliä Paulan kanssa. Ikä n 1 v. 
Kesältä 2013.

Noki-Noora kirmaili keikistellen puuhun. 

Tässä Noki-Noora 2014 - 2015 vaihteessa kun hänellä oli pennut. 
Kuva: Katinhännän kasvattajan

On mukava muistella menneitä ja vierailla sukulaisten luona. 

Kiitos taas vieraanvaraisuudesta! 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Toivovat Suomen Kansalliskissat ja me muut

Tiesitkö, että eurooppalainen lyhytkarva -kissarotu julistettiin Suomen kansalliskissaksi Suomi 100 -juhlavuotena? 

Olen Pinkkitassun Paula, kansalliskissa Hertta Naukula. 

Olen Noki-Noora, ehta maatiainen ja
rikastuttanut eurooppalaiskissojen geenipoolia
tekemällä aikanani kaksi pentua eurooppalaiskollin kanssa. 
Kissaliiton erikoisluvalla tietty. 

Haluamme toivottaa kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää! 

Onko viesti vanhentunut?

Kieroa peliä Naukulassa

Nyt meillä on pähkinä purtavaksi tai arvoitus ratkaistavaksi. Jo taannoin Naukulan kissoilla oli kirjoittamaton sääntö, että jouluhärpäkkeiden kanssa ei vehtailla. Ei ainakaan niin, että niistä vehkeilyistä saisi kunnollista joulukuvaa. Tämän säännön loivat aikaisemmat asukit Helmi Orvokki ja Wilma Ilona. Sittemmin perinnettä ovat jatkaneet vuorollansa Sulo, Namu, Noomi ja Hertta. Vaan miten on nyt Noki-Nooran laita? 

Sviitti on ollut Noki-Nooran käytössä jo muutaman vuoden ja satunnaiset retkeilyt muualla Naukulan residenssissä ovat tapahtuneet yleensä muulloin kuin joulukuvien aikaan. Voiko olla niin, että Helmin ja Wilman viestit sviitissä olisivat jo heikenneet? Vai onko Noki-Noora itsellinen kissa joka päättää omista tekemisistään ihan itse. 

Hei Noksu, ootko saanut viestit Helmiltä ja Wilmalta
näistä tän näköisistä kavereista?

Jaa-a, sainko vai ei, en kerro. 

Onko mamma kieroillut? Viesti vanhentunut? Mitä tekee Noksu? Tämä arvoitus saanee ratkaisunsa myöhemmin joulukuussa. Pysykää siis kanavalla. 

Hyvää ja rauhallista joulukuuta, ystävät!

Lukuhetki aamupalalla

ja sen jälkeen

Ihan niin kuin kaikissa kunnollisissa kodeissa ensin ruokitaan kissat, hoidetaan muut huoltotyöt ja vasta sitten on tämän mamman aamiaisen aika. Yleensä aamiaisella luetaan jotain. Viimeksi on luettu Inka Töyrylän Porvoon talot kertovat 1 ja 2. 

Namu lukee. 

Namu, Hertta ja Noomi lukevat. 

Noomi lukee. 

Namu ihmettelee mitä me seuraavaksi aamiaisella luetaan?

Ja kyllä, molemmat kirjat on saatu luettua, vaikka apujoukkoja on ollut kaikkina päivinä. 

Lukuintoa, ystävät! 

Pimitetty lämmönlähde

Miksi?

Ystäväni kertoi kissastansa, joka rakastaa lämpöpeittoa. Meillä sellaista ei ole, mutta joku tuollainen pienempi lämpöpatja täältä kyllä löytyy. Kaivoin sen esiin kätköistäni ja esittelin Noomille. Esittely oli kyllä sitä, että laitoin patjan sängylle ja sen töpselin seinään. 

Mikäs se tämä?

Miksi, mamma, miksi vasta nyt?

Onnea on oma lämpöalusta. 

Aikansa pienen patjan päällä oltuaan Noomi siirtyi sängylle. Sai ilmeisesti tarpeeksi lämpöä.