Pesulla

auringossa

Puhdasta tuli. Vaan kyllä noin karkealla kielellä pitää tullakin. 

Sukulaisia

Mikki ja Sissi

Välillä on tärkeää käydä sukuloimassa. Iso-vaari Mikki, Namun ja Sulon Ruska-mummun isä sekä hänen kämppiksensä isoisoisotäti Sissi, ottivat minut vastaan uudessa residenssissään hienosti. 

Sissi.
Silkkiturkin Kaunotar. 

Mikki.
Silkkiturkin Menevä Macho.

Sissin kanssa leikittiin ja Sissi tuntui pitävän myös tuliaisista. Mikki äityi sekä poseeraamaan että juttelemaan kanssani. Ihan kuin tyttärensä Ruska. 

Kiitos mukavasta vierailusta Mikki & Sissi & M ja onnea vielä uuteen kotiin! 

Voitto!

Bélalta! 

Olemme olleet onnekkaita arvonnassa! Haluamme uskoa, että itse Béla vaikutti tähän ja halusi lähettää juuri tähän osoitteeseen hienon palkinnon. 

Vaan kuinka se otettiin vastaan? 

Hmmm... Hyvät tuoksut.
Muttei oo oikee. 

Mitä?!

Murrrrr. 

Tää on mun.

Eikä tätä vie multa kukaan. 

Mä vien tänä talteen. 

Vai oliks se sittenkin aito?

Tää on mun. 

Likat!
Ottaa kaiken niin tosissaan. 

Suurkiitos Pirkolle tosi hienosta arpajaispalkinnosta! 

Se on aiheuttanut tässä osoitteessa suurta hupia. 

Tuutusen basaarissa

kylässä

Kävin basaarissa. Näin i-h-a-n-a-n basaarin valtiattaren. Ihastuttavan Unna Tuutikin. Unna suhtautui kimittäviin kissatäteihin rauhallisesti, esitteli taitojaan ja sulouttaan huokailevan tätilauman edessä. 

Suloistakin suloisempi Unna, kiitos vastaanotosta ja vieraanvaraisuudesta! 

Me kans!

Kun meidän kamutkin

Kato, Zetor, kato!
Mäkin osaan!
Nyt Sulolla ei oo korvii. 

Rakkaudella, 

Namu

Leikki

on lapsen työ

Kivikis-pesä on lähes parhaimmillaan lytättynä. Tai sitten aukaistuna kissatädin sylissä, silloin sinne on hyvä loikata. Namu on kyllä Kivikis-pesän suurkuluttaja, vaikka käyttö ei aina ihan ohjesääntöjen mukaista olekaan. 

Kivikis on niin tärkeä, että sen päällä leikitään kaikilla parhailla leluilla. 

Moitteita

mammalle

Nyt voin vähän moittia itseäni. Viimeiset viikot ovat olleet sen verran kiireisiä, että uusia kuvia ei ole ehditty ottaa. Minun on pakko parantaa tapani tai ei tule juttuja Naukulaan. 

Älkää pelätkö, rämpyttäminen jatkuu silti. 

Myös nakerruspalvelu pelaa. 

Rämpytys ja nakerrus jatkuvat kyllä. Tällä hetkellä Sulo rämpyttää hiekkalaatikolla ja Namu nakertaa omenaa (!) tai sitä omenen raatoa mikä jäi jäljiltäni tuohon vierelle. 

Kuljetusboksit

Esiin

Sulon orastavan aknen ja remppahässäköiden vuoksi kuljetusbokseihin ei ole ollut vapaata pääsyä. Eilen päätin siirtää boksit alhaalta yläkertaan. Ovet repsottivat matkan aikana auki ja...

Minne mennään, hei?

Namu hyppäsi kuljetusboksiin rappusia ylös mennessäni. Sulo hillitsi itsensä ja kulki vain ihan jaloissani kiinni. Yläkertaan päästyäni ja kopat lattialle laitettuani, niissä oli kummassakin kissa. Namu suuremmassa ja Sulo pienemmässä. 

Tää on mun! 

Namu: Mun kans!
Sulo: Hmpf...

Olisi vissiin pitänyt lähteä jonnekin kyläilemään? 

Mummulaan tai töihin? Hotelliin? 

PS. Nyt ei kyllä olla hetkeen menossa minnekään, ollaan vaan kotona ja nautitaan. 

Vieraita

Tuttuja vieraita

Viikonloppuna vein bloggaritapahtumasta ylijääneet maistiaiset Triolaan odottamaan pääsyään Rekku-Rescuelle. Minut vastaanotettiin ylitsevuotavan ystävällisesti. 

Madame Mimmi - HRH,
joka pisti tassulla koreasti ja juoksi paperitollon perässä. 

Nilsson, joka lähestulkoon esitteli rakkauspörröään. 

Elli Karamelli,
joka flirttaili minkä kerkesi. 

Börje, joka näytti miten hepuli lähtee. 

Kerrassaan ihastuttava nelikko! 

Pöytäliina - osa 2

Rämpyti rämps

Pöytäliina. Pöydällä oleva vesikannu. Rämpyttäjä. Halu ulkotarhaan. Mamma joka ei noussut sohvalta 30 sekunnissa. Vesivahinko. Oma vika. 

Otsikon olisi saanut vaikka mistä. Mutta hei, pöytäliina oli pöydällä yhden vuorokauden. Ei ole enää. Nyt se on kuivumassa. 

Tää on märkä! 

Sulo, miks sä tänä teit?

Sulo, kerro nyt Sulo! 

Mitä?
Mitä sä siellä huutelet?

Suloo, kerro nyt, kerro nyt miks sä teit ton?

Minä en tapahtuneesta järkyttynyt, mutta Namu järkyttyi. Namu seurasi Suloa ympäri asuntoa tapahtuneen jälkeen ja halusi ilmeisesti tietää miksi vesikannu piti kaataa. 

Tästä rämpytyksen jalosta taidosta voisi sanoa vielä sen verran, että Namukin on sen oppinut. Sulo puolestaan ei vielä lainkaan nakerra. 

Pöytäliina

Ei olisi uskonut

Täällä ei ole käytetty ruokapöydässä pöytäliinaa sen jälkeen kun Sulo ja Namu ovat asettuneet taloksi, ei juuri sitä ennenkään. Siihen on ollut syynsä. 

Eilen päätin yllättää vieraat, Täplätyttöjen Annin ja Kissa Kermakupilla Emännän.  Laitoin ruokapöydälle pöytäliinan ja ajattelin kyllä saavani myös muutaman otoksen aiheesta blogiin. Vaan kuinkas sitten kävikään? Kumpikaan, toistan kumpikaan Naukulan johtoportaasta ei ollut kiinnostunut pöytäliinasta pätkääkään. 

Helmi joulukuussa 2010. 

On siis yksi ohje edesmenneeltä Helmiltä, joka on jäänyt täällä täysin huomioimatta. Ennenkuulumatonta! 

Yhdestä en luovu

ja se on punainen sänky

19.9.2014

28.10.2014

07/2015

No, emmä kyllä luopuis Namusta ja mammastakaan, muttei kerrota niille etteivät ylpisty. 

Terveisin, 

Sulo

PS: Hauskaa viikonloppua kaikille! 

Kaikki loppuu

aikanaan

Sänky - on

Verhot - paikoillaan

Matot - paikoillaan

Huonekalut - paikoillaan

Verhokiskot - paikoillaan

Sauma verholaudassa - nooh....

Okei - nyt siis sisustetaan. 

Mä autan kans. 

Remontti - oliskos se sitten tässä?

Kulunutta aikaa ja menetettyjä hermoja ei taida mikään vakuutus korvata. Onneksi on kissoja mitä silitellä. Siinä puuhassa laskee verenpaine. 

Toiveikasta torstaita kaikille! 

Kurssilla

Opintiellä

Tämä mamma kävi eilisiltana elämänsä ensimmäisellä valokuvauskurssilla. Koska perustietoja ei ole, meni osa opettajan jutuista ohi. Onneksi osa osui ja upposi. Kuten esimerkiksi se, että katseelle täytyy olla tilaa eikä raajoja ja korvia kannata "amputoida". 

Okei, mä nään ton huiskan,
mut miks mun tassut ja häntä on amputoitu?

Mä oon kovasti nyt huolissani.
Minne mun takapää katosi. 
Odotan innolla seuraavaa paria kurssikertaa sekä
myöhemmin talvella tulevaa peruskurssia.
Nyt olisi halu oppia. 

Hei hei mamma

Parempaa tekemistä

Viime päivinä, aurinkoisella säällä, en välttämättä ole enää saanut saattajia kun lähden töihin. Viikonloppuna oli pakko tutkia miksi minusta ei enää olla kiinnostuneita. 

Näiksä ton?
Joo. Aika muhkee.
Tulis vaan tänne päin.
Ehkä tulee, ootellaan vaan. 

Ai oot lähössä?
No heippa sit. 

Joo, hei nähään sit ku tuut.

Hei, hei. 

Aurinkoisella tiiliseinällä on ilmeisesti paljon kärpäsiä lämmittelemässä ja siellä missä on kärpäsiä, siellä on Namu ja Sulo. Onneksi ovat portinvartijoina, ettei niitä pääse sisälle kiusaksi asti. Saunan pikkuikkuna on nimittäin päivisin vielä ollut auki. 

Onnea Pinkkitassun H ja I -pentueille! 

Kymmenen kuukautta tulee täyteen tänään.