Mesi ja Sipi

Kylässä

Maanantaina kävin tapaamassa Sulon emoa Mesiä (Pinkkitassun Dorothy, EUR n 24) ja siskoa Sipiä (Pinkkitassun Gertrude, EUR g 22). Kuten tapoihinsa kuuluu, rouvat olivat varsin tuttavallisia ja ihastuttavia. Mesi-mamman kanssa pääsin myös ulkoilemaan. Niin on Sulo emonsa näköinen, paitsi että on ihan pojan näköinen. 

Olen Sipi, sinikilpikonnatabby. 

Olen Mesi, ruskeatäplikäs kuten poikani Sulo. 

Mesin kuvaamisessa ulkona oli omat haasteensa. Joko hän tuli luo kovaa vauhtia kipittäen tai sitten hän oli tutkimassa pihan puskien saloja. 

Tänään maisema onkin ihan erilainen, kun lunta tulla tupruttaa. 

Tänään en voi luokses tulla

 Valjaissa mä kiinni oon

Hertan kanssa käymme Noksun luona vierailulla useita kertoja päivässä. Muutamia kertoja Hertta on astellut sinne myös valjaissa. Harmi vaan, että valjashalvausiskee. Ja silloin jos ei iske, niin talutushihnan toisessa päässä on hidaste, eikä Hertta voi rynnätä suin päin Noksun luo. Ehkä vielä jonain päivänä, mutta siihen saattaa kulua aikaa. 

Kukkaispoika

 Kedolla tai omalla pihalla

Sen vaan sanon, 
että tätä kukkien tuoksuttelua en juuri ymmärrä. 
~Sulo Naukula

Hyvää Tove Janssonin ja suomalaisen taiteen päivää! 

Orava ja mahdollinen maitobaari

Sulon kokemuksia

Käytiin taas eilen Sulon kanssa pihalla. Tällä kerralla tassut kuljettivat meidät pihamännyn alle. Siellä oli orava ja ilkikurinen olikin. Heiteli meitä kävyn paloilla. Osui myös, yksi osui Suloa keskelle otsaa. 

Siinä sitä sitten oli Sulolla mietittävää. Voi myös olla, että olisi voinut tassullakin vähän moista huonotapaista oravaa opettaa, mutta orava pahanen ei tullut puusta alas. 

Mietittävää on riittänyt muutenkin. Sulo on aloittanut poikien pesemisen ja tapahtui sitten niin, että eräänä päivänä hän putsasi Arttua. Siitä Arttu sai ajatuksen päähänsä ja pyrki Sulon nisälle. Josko sieltäkin olisi maitoa herunut? Ei voi pieni poika tietää. Sulo kovasti paheksui moista ja joutui hieman kiroilemaan. Arttu antoi periksi, eikä ikinä selvinnyt olisiko sitä maitoa tullut vai ei. 

Ettei ne nyt vaan eksyis...

Vuoropuhelu

Hertta: "No nyt ne meni, ettei nyt vaan eksyis?"
Noomi: Äääh, Sulo tuntee kyllä meiän pihan vaikka vähän hämärtää.
Namu: Osaa sitten tuoda mammankin kotiin."

Naukulan tyttökuoro: "No nyt ne tulee!"

Talvikaudella Sulon satunnaiset valjastelut jäävät vapaapäivien varaan. Pimeällä en oikein uskalla lähteä, kun pihapiirissä asustaa muutama pupu ja onhan täällä irtokissojakin nähty. Viime viikolla kuitenkin rohkaistuin ja vaikka oli jo vähän hämärää, niin lähdin ulos. Sulo nautti pakkasesta ja pötkähteli milloin minnekin. Tytöt olivat huolissaan, eniten ehkä Hertta. Punatabbytytöt tietävät jo, että aina me takaisin löydetään. 

Kuka on sotkenut?

Sulon aurinkopaneeli

Lauantai kun kerran on ulkomaan kielellä caturday, niin se oli mitä sopivin päivä pienelle ulkoilulle. Kaksi kolmesta tytöstä ulkoili tarhassa, yksi vietti päiväänsä toisin. 

Ulos? Älä nyt hullujas puhu, siellähän on kylmä!

Hertalle on hankittu valjaat, mutta niillä harjoitellaan vasta sisäällä. Tällä hetkellä taudinkuvana on valjashalvaus tai vikuroiva poni. Reippain ulkoilija on siis Sulo.

Sadevesikaivo tarkastettu, matka voi jatkua. 

Sitten betonilaatoille, enää ei voinut heittäytyä kieriskelemään. 

Sulon aurinkopaneeli oli kylmä,
melkein meinasi herkkupeppu jäätyä! 

Kuka on sotkenut aurinkopaneelini?
Onko ne ne pahuksen vitsikkäät oravat?
Vai puissa ilkkuvat linnut?

Kun ei täällä voi ees uida, meen sit pussaamaan mammaa. 

Huolimatta siitä, että Sulon aurinkopaneeli oli kylmä, märkä ja sotkuinen, sen päällä vierähti ainakin vartti. Sitten siirryttiin pihakivelle. Se oli liukas, eikä Sulon ensimmäinen yritys nousta kivelle onnistunut vaan poika liukui kyljellään takaisin maahan. Sulo teki nopeasti pienet kaltevuus- ja kelilaskelmat ja toinen yritys olikin sitten täydellinen. 

Nauttikaa sunnuntaista, kissat ja ihmiset! 

Ajatustenlukija

Sulo Naukula

Se on mamma helppoa, sä oot niin helppo tapaus. 

Tullessani kaupan* kautta kotiin mietin matkalla, että nyt voisi olla hyvä aika valjastella hetki pihalla. Siispä laitoin ostokseni syrjään ja katsoin Suloa. Katseessani oli ilmeisesti selvä merkki. Sulo meni kurnutellen pikkueteiseen odottamaan valjaiden pukemista ja retkeä ulos. Ei tarvinnut sanoa sanaakaan. Hän lukee ajatuksia. 

*Kauppa oli kissanruokakauppa ja siellä oli keräys kodittomille kissoille. En huomannut katsoa tarkemmin mille järjestölle (olisiko ollut Rekku Rescue?) ja kuinka kauan, mutta sinnekin sujahti ruokaa. Raksuja, mutta ei kerrota sitä Namulle. Pitäkää siis silmänne auki, nyt sitä ruokaa tarvitaan. 

Onnellinen poika

Lempipaikassaan - Sulo's happy face + happy place

Ulkotarhan valmistauduttua on valjastelu Sulon kanssa jäänyt vähemmälle. Nyt olen kuitenkin kunnostautunut asian suhteen. Aikaisemmin Sulo ymmärsi pääsevänsä ulos kun kosketin pikkueteisessä olevia valjaita. Sittemmin meidän on tarvinnut laittaa myös pikkueteisen ovi kiinni perässämme kun valjaita on ryhdytty pukemaan, muuten siellä on ollut liian suuri kissamäärä. Alussa minun piti nostaa Sulo sinne kanssani, muuten hän olisi lähtenyt pois. 

Kun sunnuntaina päätin, että nyt mennään pihalle, ei minun tarvinut kuin astua lähemmäs pikkueteistä ja Sulo tuli sinne juoksujalkaa. Ymmärsi myös, ettei kannata lähteä karkuun. Hän kaarsi kauniisti oven taa, jotta sain sen suljettua perässämme ja sitten alkoikin vallan äänekäs pörinä. 

Sulon lempipaikka on ehdottomasti kivi. Sen vierellä vierähtikin ensimmäisellä ulkoilukerralla tovi jos toinenkin. Tänään maltettiin sitten jo mittailla mäntyä ja käydä tutustumassa grilliin. Tervehdittiin myös samaan aikaan pihalla ulkoillutta lapsiperhettä. Kysyin heiltä toki luvan saammeko tulla samaan aikaan ja kun lupa heltisi, niin Sulo kiitti perheen äitiä voimakkaalla puskulla. 

Mukana ulkoilemassa oli molemmilla kerrolla toki myös kännykkä. 

Happy place.

Happy face 

Kylläpä olikin hauskaa valjastella taas pitkästä aikaa yhdessä. 

Mä taivalsin läpi tuulen ja tuiskun

nähdäksen sen herkkutikun

La la laa, lumimiestä laulattaa. Kun oli sopiva vieras pistäytymässä, päätin tarjota Sulolle lumipesun. Tai no. Minä pitelin flexin päätä, lumipesun Sulo hoiti ihan itse. Vieras huolehti siitä, etteivät muut (lue Pipsa ja Noomi) tulleet Sulon perässä. 

Kauaa ei lumipesu kestänyt, ehkä sitten uudelleen jos talonmies olisi hoitanut hommansa ja tehnyt Sulolle vaikka pieniä polkuja. Saas nähdä tekisikö. 

Kulmakunnan komein konsulttikolli

Pihalla

Mennään äkkiä kertomaan kaikille

Siis kulmakunnan komein konsulttikolli. Löytyykö tuolta?

Tai tuolta?

Heh heh

Sehän löytyy tästä. 

Kulmakunnan komein kolli edestä.

Ja takaa. 

Askel-askel-kellahdus

Namu ulkoilee

Namu on ryhtynyt pyytämään ulos pihan puolen ovesta. Ihan yhtä äkkiä ja aivan nakuna. Nakunahan täällä ei ulkoilla muualla kuin tarhassa ja valjaissa ulkoilua on harrastanut enimmäkseen vain Sulo. Muutamia kertoja kävin valjastelemassa yhdessä Sulon ja Namun kanssa Namun ensimmäisenä kesänä Naukulassa, mutta totesin moisen liian haastavaksi. Sitä paitsi Namu hidasti Sulon liikkumista, kun valjashalvauksia tuli tuon tuosta. Niin, ja viime talvella yritimme kerran. 

Kaksi askelta ja kellahdus

Näkeekö Noomi ja Sulo? 

Yhtenä hetkenä rauhallisesti maisemia katsellen...

...seuraavana hetkenä Namu oli kellahtanut alas patiolta

Hups, kuinkas tässä nyt näin kävi?

Jaa, mutta mitäs tuolla on?

Mamma, nää härpäkkeet on aivan turhat! 

Näissä ei pysty ees nousemaan

Katso vaikka!

 Tänäänkin Namu yritti livahtaa ulos aivan nakuna, ei onnistunut! Mikäli onnistuisi, niin onneksi piha on verkotettu eikä sieltä ihan hevillä ulos pääse. Noomi onneksi ei yritä ovista ulos ja Sulokin vain silloin kun valjaat on jo puettu.