Rohkelikko

Jo oli aikakin

Pakkasista päästiin, toistaiseksi. Lumesta huolimatta rohkelikko Helmi kunnostautui ja kävi kunniakkaasti ulkoilutarhassa. Tassuja ei kuitenkaan voinut laittaa lumeen, joten vain katetussa tilassa sopi käydä. Wilma tyytyi haistelemaan tuulia ikkunasta käsin.

Tänään kaupassa

Henkilökohtainen kysymys

Paikka: Citymarket
Aika: tänään, klo 14 jälkeen

Mies, keski-ikäinen:"Anteeksi, mutta onko sinullakin koira joka syö kissanruokaa?"
Mamma: "Ei kun mulla on kaksi kissaa, jotka syövät kissanruokaa, mutta joiden kakka kerätään Hauska-koirankakkapusseihin."
Mies: "Ahaa, mulla on ystävä, jonka koira syö vain kissanruokaa."
Mamma: "Ahaa"

Vatsa täynnä

Poikkeuksellinen perjantai

Naukulan Mamma vietti tämän päivän kotona ja huoli oli kova. Tokeneeko se tuosta edes katkarapuja sulattamaan? Kyllä tokeni vihdoin, ja nyt on hyvä pötkötellä vatsat täynnä.

Hieman tavallisuudesta poikkeavaa

Kotiintuloaika

On Mammalla vaikeaa, kotiin ei saa tulla liian aikaisin tai häiritsee päiväunia. Kotiin ei saa tulla liian myöhään, muuten vastassa on kaksi vilkasta kissaa. Yleensä tietää tulleensa liian myöhään kotiin siitä, että Naukulan likat keskittyvät enemmän toistensa pesuun kuin Mammaan. Tänään kävi näin, ja kotona olin vain vähän myöhemmin kuin yleensä, siis edellen ihmisten aikaan.

Uusi lempipaikka

Isoäidin vanha tuoli

Ajoittain täytyy hakea jännitystä elämään ja vaikka vaihtaa nukkumapaikkaa. Tällä kerralla asialla on Wilma Ilona. Viime aikoina on uudeksi lempipaikaksi muodostunut olohuoneessa oleva Mamman Isoäidin uudelleen päällystetty tuoli.

Siitä on sitten hyvä tarkkailla olohuoneen menoa ja päällystää tuoli uudelleen valkomustaharmaakarvoilla.

Nappasin kiinni

Kollon haasteeseen

Kuvahaasteen säännöt:
1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Kuvassa Naukulan kestosuosikki, kynsienhoitoväline ja pallopeli. Mamma(kaan) ei ketään haasta, mutta toivoo jonkun täältä haasteen nappaavan. Tunnustettakoon myös, että ennen haasteen vastaanottoa oli kyllä pakko tarkastaa mikä kuva tulee ja kun oli aiheeseen sopiva, niin ei muuta kuin mukaan.  

Värit takaisin

ja vähän äkkiä!

Tuntuu, että viimeinen kuukausi olisi eletty lähestulkoon mustavalkoisessa maailmassa. Aurinkoakaan ei usein näy sellaisiin aikoihin kun Mamma on muualla kuin töissä. Tämän päiväinen kävelyretki meni tutuissa mustavalkoisissa maisemissa, sydämenpamppailuja aiheutti kameran objektiivi joka tippui maahan ja kieri metrejä. Toistaiseksi kaikki hyvin, joten selvittiin säikähdyksellä. Ehkä.

Puuhastelua

Mikäs sen mukavampaa?

Lauantai on lähtenyt liikkeelle normaaliin tapaan, puuhastellen. On liian kylmä muuhunkaan. Ulkona mittari näyttää - 17 C astetta ja maisema on sen mukainen. Helmi saunoo ja Wilma vahtii Mammaa. Normimeininkiä.

Tänään

Merkkipäivä

Tänään on Mamma ollut samassa työpaikassa 19 vuotta. Mihin tämä aika oikein meni? Pitäisikö nyt tutkiskella itseään ja miettiä tulevaisuutta? On meinaan aika pitkä aika tuo...

Melkolailla hyvä päivä

Plussat ja miinukset (ei tärkeysjärjestyksessä)

+ palkkapäivä
+ siivouspäivä
+ ahkerapäivä töissä
+ jääkaapissa on taas ruokaa
+ kolmet ystävätapaamiset suunniteltu helmikuun alkuun
+ mahdollinen matka Skoda-siskojen kanssa suunnitteilla keväälle

- laskunmaksupäivä
- pakkanen, viima ja jäiset kadut
- muitakin suunnitelmia olisi ehkä voinut tehdä
- sukulaisperheen suru

Kun pakkasen, viiman ja jäiset kadut niputti vielä yhteen, oli päivässä huomattavasti enemmän plussia. Tosin miinuksista sukulaisperheen suru koskettaa myös Naukulassa.

Afrikan tähti

Menikös ne säännöt muka lapsenakin niin?

Viikonlopun maailmanparannussessio ystävillä päätyi peli-iltaan. Afrikan tähteä ja Monopolin Suomiversiota. Ei paha. Mutta kyllä ne säännöt vähän aina yllättävät. Niinkö se oikeasti oli? Muka. Eikä siinä Monopolissa sitten kuitenkaan menneet omat ja pankin rahat pahasti sekaisin kun kuitenkin ensimmäisenä tein konkurssin. Niin.

Taistelu

tietokoneen herruudesta

Helmi ei aikaisemmin ole oikein ymmärtänyt Wilman kiinnostusta tietokonehommia kohtaan. Vasta tänä viikonloppuna on Helmi löytänyt tietokoneesta sen lämmön. Sitten ei auttanutkaan muu, kuin lähteä puolustamaan uutta löytöä ja paikkaansa tietokoneväen keskuudessa.

Puuhastelua

Valokuvausta ja punaviiniä

Naukulassa lauantai on lähtenyt hyvin liikkeelle. Pesukoneet hurisevat, perjantailta jääneet katkaravut on pistetty parempiin suihin, seuraavaksi vuorossa aamiainen ja Hesari, sitten valokuvailemaan kaunista talvea. Illaksi ystävien seuraa, ruokaa ja punaviiniä. Ei hullumpaa.

Ystävä ja Pablo

Pablo ja Ystävä

Tänään on nähty Ateneumissa Pablo (onneksi tuli jatkoaika) ja parannettu maailmaa ystävän kanssa. Mukavaa, ja ihanaa. Kiitos Ystävä ja Pablo.

Kuvakaappaus

Eiriävät suunnitelmat

Niin oli tulossa toisenlaista juttua ja kuvia, mutta TietokoneWelho Wilma Ilona Naukula päätti toisin. Kesken kuvien latauksen ja suunnitelmien, pienten tassujen näpyttely sai aikaan kuvakaappauksen Picasasta ja koko näytön näkymästä. Mammalta on turha kysyä miten tämä tehtiin.

Pitäkää pintanne

Puut

Kyllä ovat olleet kauniita nuo puut. Harmi vaan, etten ole niitä ehtinyt pahemmin valokuvailemaan. Joten siksi siis kaino toive, pitäkää pintanne puut ja säilyttäkää kaunis kuura viikonloppuun. Sitten en enää tarvitsisi muuta kuin kauniin auringonpaisteen, puolipilvinenkin riittäisi.

Signe Brander

www.museot.fi

Pidätkö valokuvista? Historiasta? Jos vastaat kyllä, niin kannattaa käydä! Naukulan Mamma kävi eilen ja nautti.

Ollaan nätisti

Ikkunaprinsessa

Ulos on keretty pyytää tänään jo useamman kerran. Yllätys on joka kerran yhtä suuri kun pienen kissan nenänpäähän tulee -15 C asteista ilmaa. Ei sitten auta muu kun haaveilla ulkoilusta, katsella maisemia ikkunasta ja olla nätisti.

Lauantain urheilut

Penkkiurheilupäivä

Pakkanen pitää pois ulkoa, vaikka muuten näyttääkin houkuttelevalta. Naukulassa päätettiin siis pyhittää päivä penkkiurheilulle ja pienelle puuhastelulle. Helmi tosin jätti kisat kesken ja lähti saunomaan.

On ilmoja pidellyt & katkarapuperjantai

Sää, sää ja vielä kerran sää

Eipä sitä enää osaa juuri muuta päivitelläkään kun tätä talvikeliä. Tämä ei voi olla enää totta. Kylmää, kylmää ja vielä kerran kylmää. Siis liian kylmää.

Onneksi kuitenkin Naukulassa on ajanlaskussa päästy oikeaan päivään eli perjantainahan niitä taas sai. Katkarapuja. Mutta on se odottavan aika vaan niin pitkä, eikä sitä oikein tietäis mitä sillä välin tekis.

Paluu arkeen

ja aamuherätyksiin

Tänä aamuna herätti kello jälleen klo 06:15. Mamma ja Wilma nousivat. Helmi ei, käänsi vain kylkeään. Vasta Mamman aamutoimien jälkeen suvaitsi nousta ja silloinkin vähän avustettuna. Ei ollut kivaa ei. Ei ehkä kenestäkään.

Ennätys ja synttärit

N. 30 sekuntia ja yksi vuosi

Johan se riittikin päivän ulkoiluksi. Kolmekymmentä sekuntia.  

Enemmän aikaa on vierähtänyt tämän blogin aloittamisesta. Tänään vietetään 1-vuotis synttäreitä! Blogin aloittaminen oli vuoden 2009 juttu, tämän vuoden juttu vielä keksimättä. Pingistä olisi kiva kokeilla, vai pitäisikö tänä vuonna vihdoin lukea se kameran ohjekirjanen? Raportoidaan kun on raportoitavaa, sitä ennen mietiskellään.

Lumityöt tekemättä

Talkkari lomalla

Juu, jos ei vaivaa paukkupakkaset, niin sitten lomaileva talkkari. Tassuthan tuossa kastuisivat.

Liian kylmä

Mielikuvitus liikkeelle

Jos ulos tekee mieli, ja kylmyys sen estää, täytyy käyttää mielikuvitustaan. Siispä Helmi jo toista aamua pyytää ulos lasitetulle parvekkeelle. Pikkasen menevät lasit huuruun, eikä mitään juuri näe, mutta silti Helmistä tämä on ilmeisesti sivistyneempi tapa ulkoilla näillä pakkasilla.

Kosto elää

Wilman kosto

Mä sammutan sun koneen ja käyn nukkumaan sen päälle, koska:

• unohdit, että eilen on perjantai
• kerroit kaikille, että täytän pyöreitä
• sanoit, että mul on dementian alkua
• näpelöit vaan sitä konetta
• et tajua rapsuttaa kissaa

Ajanlasku sekaisin

Mikä päivä nyt on?

Montaa kertaa ei viimeisen 9 vuoden aikana ole perjantai mennyt ohi ilman katkaraputarjoilua. Eilen sitä perjantaita ei huomannut Mamma, eikä likat. Mamma unohtelee asioita kyllä, mutta että Wilmakin. Onkohan tämä sitä alkavaa dementiaa? Ikää kun tulee tänä vuonna täydet kymmenen. Pyöreitä vuosia tiedossa Naukulassa.  

Parempaa vuotta toivoen

2010

Eipä vuodessa 2009 suurempia vikoja ollut, mutta silti lienee parasta toivoa parempaa vuotta 2010. Vuosi vaihtui rakettien räiskeessä, pakkasessa, ruuan ja punaviinin sekä ystävien kera.

Tänään onkin sitten nukuttu ja kuunneltu Wienin uuden vuoden konserttia ja katsottu mäkihyppyä. Niitä perinteisiä ensimmäisen päivän juttuja.