Viikset

Voihan kissanviikset

Kissanäyttelyn jälkimainingeissa laitoin kamerani (Canon EOS 7D) näyttelylaukun päälle ja yritin heilauttaa laukun kuskin penkin taakse lattialle. Heilautin kyllä, mutta heilautin kameran maahan. Se tippui objektiivi edellä, eikä kamera sen jälkeen toiminut. Kotona vaihdoin objektiivin toiseen ja iloitsin, että kamera toimi ja  että olin myös sopinut uuden objektiivin hankkimisesta. 

Hain uuden käytetyn ja sitten oli pakko kuvata, jos ei muuta niin vaikka sitten kissanviiksiä ja niitähän tässä taloudessa riittää. 

Sulon viikset. 

Namun viikset. 

Noomin viikset. 

Hertan viikset. 

Jos asfaltti vei voiton objektiivista, niin mielestäni Noomi vie voiton muista. Noomi on kasvattanut itselleen huikeat viikset, eikö?

(Kuvat otettu uudella objektiivilla)

Hei, mä oon Noomi

Noomi Naukula

Hei, 

Mä oon Noomi, Noomi Naukula. Mä asun täällä kotona mun äitin, äitin serkun ja meidän mamman kanssa. Mun kodin nimi on Naukula. Täällä mun kotona on ulkotarha, parveke, saunan ikkuna, mamman sänky ja olohuoneessa leikkikenttä. Ne on kaikki mun tärkeitä paikkoja. Ja sit meil on mikro. Se on tärkeä, siellä sulatetaan herkkuruokia, seitä, sydäntä ja kieltä. Mä tykkään niistä ja sit mä tykkään mun omista raksuista. Niistä ei tykkää kukaan muu. Ei ees mun äiti. 

Nää kaikki täällä on ihan mun tassun alla ja mä oon kohta ihan kuningatar. Mun äiti yrittää vielä hangotella vähän vastaan, mut kyllä se oikeesti tietää. 

Täten nimitän teidät kuningataräidiksi. 

Mä osaan käyttää tietokonetta ja käytän sitä aina kun mun mammakin. Oon siinä tosi hyvä. Mamma haluais välillä käyttää sitä tietokonetta yksinkin, mut ei se osais. Mä joudun niissä tietokonehommissa aina asettumaan mamman ja tietokoneen väliin, mamman ranteiden päälle. Siinä heittäydyn sit selälleni ja leivon mamman leukaa. Ettei nyt vaan tuplaleuka enää tosta kasvais. 

Mä oon kaunis, hurmaava ja älykäs. Vaikka mun viikset joskus kutittaakin mun mamman naamaa liian aikaisin aamulla, se on vaan sen mielipide. Nukkuis päivällä. Niin kuin kissat. 

Terkut teille kaikille! Me mennään nyt leikkimään huiskaleikkejä. 

~ Noomi Naukula ~

Harjoittelua, harjoittelua

lisää harjoittelua

Eilisilta kului harjoitellessa, tänään oli toinen kurssipäivä. Nyt kun on saanut jotain vihiä asioista, ei auta kuin harjoitella. 

Namu metsästää Dragon Flytä. 

Punaisen kissan paksut posket, punaisen kissan paksut posket...
Mitä paksummat posket sen mielenkiintoisempaa nähtävää. 

Yllä olevien kuvien valaistusolosuhteet olivat lähes samat, ero on tehty kameran säädöillä. Jos joku on haaveillut valokuvauskursseille osallistumisesta, suosittelen toteuttamaan haaveen. Minulla on nyt sellainen tunne, että olen tuhlannut elämästäni monta vuotta! Ainakin kymmenen. 

Vastaus kissojen movember-haasteeseen

Liukuvärjätty nenä ja torahampaat

Sulolla on liukuvärjätty nenä, hurjat torahampaat ja kaksiväriset viikset. Lähdemme tällä kuvalla mukaan Trio MiuMaun ja Herra Nilssonin kissanviiksihaasteeseen. 

Samalla Sulo lähettää lämpimät terveiset sisustajakolleegalleen Herra Nilssonille. Rämpytys rokkaa ja sisustaminen on taidetta! 

Viiksi-indikaattori ja kalavale

leikkiessä

Kyllä me täällä leikitäänkin, olen vaan huomannut, että leikin valokuvaaminen on lähes mahdotonta. Kun kaappiin piilotettu lempilelu - Cat Dancer - löytyi siivouksen yhteydessä, oli pakko testata Sulon viiksi-indikaattoria tämän lelun kanssa ihan keittiön pöydällä. 

Viiksi-indikaattorin mukaan tämä on erinomainen lelu. Kun viikset sojottavat suoraan eteen on lelu täysi kymppi. Niin oli Cat Dancerin lisäksi myös Tarun tuomat sulkalelut, mutta kas, niistä on jo sulat irrotettu, sekä Pikku Punapippurin lähettämä pakettinarulelu. 

Se oli näin iso kärpänen minkä mä sain melkeen kiinni.

Sen verran tässä ympärillä nyt onkin tohinaa, että täytyy mennä taas leikkimään! Muistakaa leikkiä! Se virkistää mieltä. 

Lahja

ystävältä

Helmi sai tarpeellisen lahjan Lontoon reissulla olleelta ystävältäni. Pinsetit. Niillä on hyvä nyppiä mummokarvat pois. 

"Mitä? Nypi kuule ihan omas vaan." 

Pinsettien värityskin on kivan tyttömäinen. Kyllä meidän nyt kelpaa. 

No oikeasti en kyllä Helmin mummokarvoja nypi, omiani voin sitten nyppiä vaikka kaksin käsin. Kiitos ystävälle lahjasta! 

Lemmikit

ja omistajat

Puhutaan, että lemmikit ja omistajat alkavat muistuttamaan ajan myötä toisiaan. Siitäköhän se sitten johtuu, että Helmi on kasvattanut leikaansa tumman, hieman kihartuvan karvan? Sellaisen mummokarvan. Ei niin, että minulla näitä mummokarvoja nyt niin paljon olisi, mutta hiukset ovat tummat ja vähän taipuisat. 

Kuvaa klikkaammalla sen saa suuremmaksi ja karva näkyy erittäin hyvin. 

Helmin mielestä kuvakulma on muutenkin oikein hyvä. Helmi on pöydällä ja minä istuin lattialla ja eikös se niin ole, että kuninkaalliset aina ovat vähän tavallisia kansalaisia ylempänä?

Valkoista

ja vähän mustaa

Helmin viikset ovat lähes valkoiset. Toisella puolella on ripaus mustaa tai harmaata. Tuntuu, että vanhemmiten toisen puolen viikset harmaantuvat entisestään. Kai valkoisetkin viikset voivat harmaantua? 

"Kattele kuule vaan omia harmaitas!

Mä otan nyt aurinkoa"

Tänäänkin on siis viiksipäivä! 

Saunatontun

paluu

Saunatonttu on tullut takaisin! 

Ja jos minä joskus valittelisin saaneeni tikkuja takapuoleen saunoessani, niin syykin on sitten selvillä. Saunatonttua häiritessäni se rapsuttelee etutassuilla lauteita tervehdyksenä. 

PS: Koskaan ei ole liian myöhäistä osallistua Viiksipäivään, sillä se on joka päivä. 

Vierailevia viiksiä

Onni ja ipanat

Minulla on ilo esitellä Leenan pojat! 

Haastoin Leenan poikineen mukaan viiksipäivän haasteeseen ja kun omaa blogia ei ole, niin palstatila tuli Naukulasta. Katsokaapas vain näitä viiksekkäitä. Sopii myös arvata kuka näistä on Helmin salarakas? 

Kaapo.

Onni.

Papu.

Vierailevat tähdet ovat syötävän suloisia ja lähetämme heille virtuaalirapsutukset! 

Kiitos

Viiksipäivään osallistuneille! 

Kiitos kaikille viiksipäivään osallistuneille! Epäilen, etteivät kesäkissoja ottavat ihmiset ole kissablogien lukijakuntaa, mutta ei silti haittaa asiasta rummuttaa tälläkin kanavalla. Kesäkissoja ei saa ottaa! Jos otat kissan, koiran tai minkä tahansa lemmikin, pidät siitä hyvää huolta koko ajan. Ihan koko ajan. 

"Mä tulin tänne Naukulaan Porvoon eläinsuojeluyhdistyksestä. 

Se oli hyvä paikka, mutta kyllä koti on aina koti." 

Ja koska viiksipäivä on joka päivä, voi osallistua silloin kun haluaa! 

Kissanviikset

Haaste! 

Täplätytöt haastoivat kaikki nenähaasteella mukaan ja me haluamme nähdä viiksiä! Pitkiä, lyhyitä, suoria, kiharoita, valkoisia, mustia viiksiä. Kissojenviiksiä, koirienviiksiä, kunhan ovat lemmikkien viiksiä. 

Helmi näyttää mallia ja on varsin ylpeä valkoisten taipuisien viiksiensä pituudesta. Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi, jos haluaa lähemmin tutustua tämän neitokaisen viiksiin. 

"Ei se oo likka eikä mikään, joka ei viiksillänsä hurmaa." 

Nenäpäivän jälkeen on hyvä järjestää viiksipäivät. Viiksipäivänä toivotaan, ettei kesäkissoja enää oteta. Kissa ei pärjää luonnossa ja on tarkoitettu rakastetuksi lemmikiksi, anteeksi, työnjohtoon yksityistalouksissa. Kannattaa tutustua oman seutunsa eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan ja katsoa miten itse parhaiten voisi auttaa.