Rakkaus

 Voi näyttää tältä

Jos täällä löytää kissat vierekkäin, 

kyseessä on takuuvarmasti aina Noomi ja tyttärensä Hertta. 

Rakkaus

Noomi ja Hertta

Välillä sydän pakahtuu kun katsoo tätä onnea ja rakkautta. 

Ja sitten vielä vappupallovideo, lässytysten kera, olkaa hyvät!  

Valoisaa ja ihanaa toukokuuta, teille kaikille rakkaille lukijoille! 

Rakkautta, rakkautta vaan

Noomi ja Hertta ja Hertta ja kaikki muut

Noomin ja Hertan yhteiseloa on niin ihana seurata. Tai oikeastaan Hertan ja kaikkien muiden. Hertta on tuonut Naukulaan hyvän tasapainon ja hän on löytänyt kaikkien kanssa yhteistä tekemistä. Mummunsa Namun kanssa Hertta ulkoilee eniten ja myös ruokailu yhdessä on mitä mainioin ajanviete. Sulon kanssa painitaan ja juostaan, kuten myös Noomin kanssa. Ainoa kenen viereen Hertta hakeutuu nukkumaan, on kuitenkin emonsa Noomi. 

 Ja kun on oikein hyvä olla, saattaa maitobaarikin aueta. Ainakin hetkeksi. 

 Video ja kuva eiliseltä. 

Oikein mukavaa, vai pitäisikö sanoa rakkaudentäyteistä viikkoa kaikille!

Kun tädit pussaa

Vettä korvassa

Sulo on sellainen naistenmies, että kaikki tädit yleensä pussaa. Ja mitä tekee Sulo? Teeskentelee, että pusut ovat niin märkiä, että menee vettä korvaan. 

Siihen ei sitten auta kuin rivakka pään ravistus ja joutuupa sitä joskus ihan tassunkin avukseen ottamaan. 

Vähän palstatilaa

Noomilla

Noomilla tuntuu olevan täällä aika vähän palstatilaa, eikö? Jos näin on, niin siihen on vain yksi syy - Noomista on vain vähänlaisesti julkaisukelpoisia kuvia. Miksi sitten niin? No siksi, kun Noomi on aina niin lähellä, että kuvaaminen on miltei mahdotonta. Joskus sentään kännykkä mahtuu minun ja Noomin väliin, aina ei sekään. 

Valoitetaan tilannetta huonolaatuisten kännykkäkuvien kera. 

Eräänä aamuna. 

Huomaa Noomin närkästynyt ilme kun tyttärensä änkesi lähemmäs kasvojani. 

Se ei nimittäin ole hyväksyttävää. 

Koti-ilta, elokuva alkamassa. 

Luetaan lehteä aamusella, 

eikä anneta somen sokaista. 

Lehteä voi lukea sylissäkin. 

Huomaa peittomyllärin peitot lattialla edellisen illan leikeistä. 

Sometushetki kirjastossa. 

Aamuherätys. 

Toinen aamuherätys. 

Etätöissä kotona ja Noomin piti päästä minun ja tietokoneen väliin leipomaa poskeani. 

Jostain syystä tällä hetkellä Noomi on muualla, eikä tätä kirjoittaessani pöydällä ole yhtään punatabbyä. Ennätys sekin. 

Kuvitteellinen keskustelu

Namu ja mamma

Mamma: Sä muistit vissiin aamulla viideltä, että rakastat mua?

Namu: Hmmm...

Mamma: Ne oli rakkauspuraisuja, eikö ollutkin Namu?

Namu: Raksu, siis rakkaus, rakkaus se vaan oli kun iski

Mamma: Ja sitten se iski se rakkaus puoli kuudelta ja kuudelta ja puoli seitsemältä?

Namu: Hmm...

Mamma: Mäkin rakastan sua, Namu

Namu: Raks.., eikun rakkaus se mut herätti. Mutta saisinko nyt niitä raksuja kun ollaan hereillä kerta? 

Mummun mussukka

Pieni Pipsa Pippuri

Mummut yleensä rakastavat lapsenlapsiaan, eikö?

Miksi kissamummu sitten olisi poikkeus? Ja rakkaudestaan huolimatta mummu tarvitsee myös omaa aikaa, että ihan koska tahansa ei sentään kainaloon kelpaa tulla. 

Leppoisaa lauantaita! 

Kurrr kurrr kurrr

sanoo Namu

Osa ehkä muistaakin, että Namun steriloinnin jälkeen meillä oli hieman hankalaa. Nakertaja nakersi vatsaansa kun tikki alkoi kutittamaan ja veti varmuudeksi vielä potkupuvun haavan päälle ja vaikka ja mitä. Aiheesta on kerrottu täällä. Namu parantui loppujen lopuksi hyvin eikä kantanut kaunaa kauluristakaan, anteeksi, siis kruunustaan. 

Vähän myöhemmin soittelin eläinlääkäriasemalle ja kysyin voisiko Namulla vielä olla juoksuja kun minusta vähän näytti siltä. Sitten meille tuli hoitoon steriloitu komistus Bono ja Namu rakastui. Siis ihan niin paljon, että tapahtui myös astumisia. Vaikka Bonokin oli steriloitu. Sitten oli hieman rauhallisempaa. 

Tänä kesänä havaitsin Namulla vuotoa. Se tietenkin huolestutti, vaikka Namu muuten tuntuukin olevan elämänsä kunnossa. Kävimme lääkärissä ja selitin kaikki kurnutukset ja tilanteet, joissa Namu menee ulkotarhaansa ja alkaa huudella ympäriinsä josko joku kiva kolli sieltä tulisi. Namu sitten nukutettiin ja häneltä otettiin mm papa-koe. Tuloksista selvisi, että Namulla on jäljellä sellaisia soluja joita ei pitäisi steriloiduilla kissoilla kissoilla olla. Muuten kaikki oli kunnossa, ylipainoa lukuunottamatta. 

Namu:
"Mamma, kuule, miten niin tässä laatikossa ei ole eurooppalaiskissamiehiä,
kun tässä kerran lukee niin?" 

Jatkoa seuraa ja kunhan seuraavat tutkimukset on tehty, sitten päätetään mitä tehdään. Namu voi siis hyvin, eikä mitään hätää tai kiirettä ole.  

Pussataanko?

Äiti ja tytär

Noomi tykkää pussailusta. Kursailematta suoraan suulle. Noomi pussaa Suloa, Namua ja minua. Viimeisemmästä ei juuri ole kuvamateriaalia. 

Namu-mama?

Niin, kultaseni?

Mä tykkään susta.

Mä pussaan sua.

Muiskautus. 

Kuvateksti vaihtoehto nro 1: On muakin pussailtu!
Kuvateksti vaihtoehto nro 2: Eikä mennyt edes painiks! 

 Minua Noomi pussaa aamuin illoin, suoraan suulle. Ilman pusua ei voi nukahtaa eikä herätä. 

Omia juttuja

Jokaisella

Meille on muodostunut omat hellittelyhetkemme, ihan jokaiselle. 

Namun kanssa pussailemme aamuin illoin. Namu hoitaa minua edelleen antaumuksellisesti ja kehrää minkä kerkeää. Tuntuu myös, että työpäivän jälkeen tai minkä tahansa pienenkin poissaoloni jälkeen Namulla on ollut eniten ikävä (kuten jo helmikuussa kerroin). Namu on söpö, ylipainoinen, mutta niin söpö. Villi ja leikkisä ja minä niin rakastan Namua. Ja Suloa ja Noomia myös. Tietenkin. Jostain syystä vain tuntuu, että Namu on saanut liian vähän palstatilaa. 

Joo, joo. Rakastan rakastan minäkin. 

Kyllä se vaan on ilo ja onni olla kissojen palvelija. 

Puhdas pöytäliina

pääsiäiseksi

Minä kärvistelen täällä ikävän flunssan kourissa ja mikä lie kuumehouruinen ajatus päähäni tullut kun ryhdyin silittämään ruokapöydälle puhdasta pöytäliinaa. Vaan ihan tarpeeseen tuli. Se lienee jopa parempi kuin lakananvaihto ja lattioiden luuttuaminen konsanaan. Vai mitä olette mieltä? 

Sulo meni tästä puhtaasta, vastasilitetystä pöytäliinasta ihan pyörälle päästään. En ehtinyt sitä edes pöydälle laittaa kun herra oli jo paikalla. Siinä sitten sukelleltiin huolella. Melkeinpä tämä ilo ja riemu saa tämän mamman tarttumaan silitysrautaan useamminkin. 

Niin, ja meillä kissat saavat olla pöydälläkin. Mieluiten kuitenkin silloin kun se ei ole ihmisten ruokailukäytössä.