Lupaus

Namulle

Ulkotarha on alkanut kiinnostamaan Namua. Sulo käy siellä säännöllisesti ja Namu ihmettelee. 

Mamma lupas, et mäkin saan mennä sitten kun mä oon iso tyttö.
Ehkä jo huomenna. 

Nyt mä tiedän mikä on se oma rauha. 

Onks nyt jo huomenna?

Vaikka kaksikko järjestää raveja ja muuta hauskaa, myös omaa rauhaa ja aikaa osataan ottaa. 

Yllätys?

Tai sitten ei. 

Vain hetkeä myöhemmin...

Kun olin ottanut eilisen postauksen kuvat, tehnyt niistä jutun, katsoin uudelleen tilannetta pienellä punaisella sängyllä. Se oli vallattu. 

Pala palalta

Naukulan valloitus

Se nyt ei vaan riitä, että täällä olisi vain kännykkä lähellä. Pitäisi olla oikea kamera lisäsalaman kanssa, mutta eipä taas ollut. 

Ei tätä todeksi uskoisi. Sulo on rakastunut ja Namu käyttäytyy kuin kuningatar. Asenteella menee minne haluaa, Sulon kainaloon tai ruokakipolle. Ihan minne vaan ja Sulo silti vaan rakastaa. Antaa tilaa, hoitaa ja hoivaa. 

En tiedä kuuluuko videolta kehräystä, jos kuuluu, niin se on sitten Namu Naukula. 

PS. Ja tuo kangas on tuossa ollut suojaverkkona pudotukselta, mutta joutanee kohta pois. Rappujen sivusta kankaan jo poistin, koska Namu käytti sitä kiipeilyyn. 

Parveke

Hyväksytty

Namu on hyväksynyt myös Naukulan parvekkeen. Huh, mikä helpotus. Ei tarvitse ainakaan heti ryhtyä sitä uudistamaan. 

Mamma, nyt voit kuvata.
Mä pidän tästä kiinni niin kukaan ei näe,
että tää on päässy tästä vähän repsottamaan. 

Ulkotarha on vielä valloittamatta. Sen kanssa odotamme vielä vähän. 

Ennen päiväunia

pesuja ja söpöyttä

Lähdin eilen asioilleni hyvillä mielin, sillä juuri ennen lähtöäni molemmat kissat astettuivat sängylle, suorittivat pesun, takajalkatömpsyttivät toisiaan hetken ja asettuivat sitten nukkumaan. Minua ei tultu edes saattamaan. Ei edes Sulo. 

Mut ton lampun mä kyllä vielä joskus nappaan! 

Eikä tultu muuten vastaankaan kun muutaman tunnin kuluttua saavuin kotiin. Ei vaikka kuinka huutelin jo ulko-ovelta. Nukkumapaikat olivat kyllä vaihtuneet. Nämä pärjäävät kyllä keskenään. Ihan varmasti. 

Ensimmäinen yö

yhdessä

Viime yö oli ensimmäinen kun vietimme kaikki yhdessä. Se meni hyvin ja erittäin rauhallisesti. Sulo nukkui pienessä punaisessa sängyssään ja Namu vieressäni sängyssä. Nyt kissat ovat syöneet aamiaisensa yhdessä ja käyneet vessassa peräjälkeen. Samassa tietenkin. 

Täällä ovat asiat paremmin kuin hyvin ja se sopii meille. Tänään on ensimminen kerta kun jätän kissat tänne muutamaksi tunniksi kahdestaan. Hieman minua hirvittää, mutta hyvin se menee. Vaikka minua hieman jännittääkin. 

Hei hulinaa

Villipetoja

Täällä on villiä menoa. Sulo kurnuttaa minkä kerkeää, Namu juoksee välillä karkuun ja välillä Sulon kimppuun. Yhteinen sävel tuntuu löytyneen (?) aika helposti ja välillä tuntuu, että molemmat katsovat minua ihmeissään, että mitä sä nyt tähän puutut. Ei vain voi olla puuttumatta kun toinen on kuitenkin lähes kuusi kiloinen ja toinen parin kilon verran. 

Kuvat kertokoon menosta ja juu, ei ole suutarin lapsilla kenkiä, eli patterivarastoni on loppunut enkä ole pystynyt ottamaan kuvia lisäsalamalla kuten pentuja kuvatessani. Tuhrua siis tiedossa. 

Sulo-setä, Sulo-setä minne sä menit?
Oota mua mä tuun mukaan! 

Ai miten niin sä tarviit happee välillä, Sulo-setä?

Tuosta sängyltä kun Namu heräsi, niin Sulo antoi kunnon pesun. Tuntuivat olevan erityisesti korvat kovin likaiset. 

Maailman rohkein Namu

ja maailman uteliain Sulo

En tiedä onko täällä nukkunut kukaan muu kuin minä ja minäkin vain kuutisen tuntia. Aamulla oli herätys ennen seitsemää ja menimme heti Sulon kanssa Namun luo. 

Muista sit ku mä tuun, että mä en oo mikään Sulo-setä.
Mä oon Sulo-serkku. 

No saako tulla?

Huomenta Setä.
Sul on aika pitkä kaula. 

Namu on maailman rohkein. Tänä aamuna on hyökkäillyt Sulon häntää kohden jo ainakin kahdesti. Sulo kiertelee Namua kuin kissa kuumaa puuroa ja kurnuttaa kutsuvasti. Kun Sulo menee jonnekin, lähtee Namu perään, vaikka joskus sitten piiloon päätyykin. 

Sitä Namu ei vaan ymmärrä miksei samasta ruokakiposta voi syödä? Se olisi niin mukavaa. Sulosta se on vähän hassua, että tuollainen ipana tunkee samalle kupille. 

Rohkaiseva alku. 

PS. Videoita latailen päivän mittaan Naukulan You Tube -kanavalle. 

Kahden kissan talous - Naukula

Namu kotiutui

Namu on kotona. Kuten kuvioihin sopii, murinaa ja sähinää on kuulunut molemmin puolin. Aika vähän kuitenkin. Nyt minä olen Namun kanssa työhuoneessa tekemässä tätä päivitystä ja Sulo on oven toisella puolen. Haistelevat toisiaan oven ali. Namu ehti jo kehräämäänkin ja on todella reipas tyttö. Häntä pystyssä on tutustunut uuteen kotiinsa. 

Älä sä serkkupoika lähentele yhtään,
mä oon tosi hurja mimmi. 

Aika näyttää miten etenemme. Kuka nukkuu ja missä. 

Saattaja

ja vähän niistä Naukulan säännöistä

Sulolle on jätetty tänne Naukulaan useita kissoille tarkoitettuja sääntöjä ja ohjeistusta. Osa ilmeisen ehdottomia, osassa on tulkinnan varaa. Asiasta on raportoitu aikaisemminkin. 

Yksi säännöistä on ehdoton. Mamma hyvästellään keittiön ikkunalla. Tästä ei poiketa.

Oppipoika. 

Tämän säännön laati Helmi Orvokki. 

Tehdessäni eilen lähtöä Sulo nukkui saunassa. Ilmoitin lähteväni ja kun olin saanut kengät jalkaani oli Sulo jo ikkunalla toivottamassa hyvää matkaa. Sinne sujahti niin, etten ehtinyt edes huomata. 

Poseeraus

ja erään leikin loppu

Nyt se on tapahtunut, Rooibos-pussi on tullut tiensä päähän. Enää minulle kannettiin vain repaleisia osia pussista sänkyyn. Kuvat ovat kahden päivän takaa kun pussi vielä kelpasi leikkeihin. 

Ei auta kuin toivoa, että jostain löytyisi yhtä mieluisa lelu tai edes kunnon leikkikaveri. 

Kutsu kahdelle

Kylässä kasvattajalla

Saimme kutsun Pinkkitassujen kotiin vierailulle. Hui, sanoin minä ja suostuin oitis. Riku-setä (perheen cairnterrieri, joka on Naukulassakin nähty) oli kyläilemässä muualla, joten vastaanottokomiteaan kuuluivat kasvattajan ja muiden vieraiden lisäksi talouden kolme kissaa, eurooppalaisveljekset Leo ja Ludwig sekä Ludwigin tytär Pupu. Jännittävää. Erittäin jännittävää. 

Sulo oli ehtinyt olla pois matkaboksistaan vain hetken, kun paikalle saapui ensimmäinen isäntä, punatabby Leo. Sulon selkäkarvat nousivat, häntä tuuheni ja suusta kuului pieni shääh-suhinakin. Ensimmäistä kertaa minun kuulteni. 

Shääh oot kissa Leo! 

Tämän ensikohtaamisen jälkeen Sulo tutkiskeli asuntoa ja oli mielestäni oikein reipas poika. 

Leo ja Pupu seurasivat menoa kiinnostuneita. 

Mutta kun molemmat isännät Leo ja Ludwig päättivät tulla yhdessä tervehtimään vierasta, pakeni vieras kuljetuskoppansa turviin. Näin ihmissilmin todettuna ihan turhaan, sillä isännät olivat vain ystävällisen kiinnostuneita vieraastaan, mitään vihamielisyyttä ei ollut ilmassa kertaakaan. Ei koko vierailun aikana. Ehkä Sulo osaa kuitenkin puhua paremmin koiraa kuin kissaa?

Viimeiseksi nenätervehdittiin kotitalouden emäntä, Pupu. Pupu on Sulon Ruska-mummun äiti. 

Kun kaikki oli asianmukaisesti tervehditty siirtyi Sulo sohvan alle miettimään tapahtunutta. Ennen lähtöämme viihtyi koko nelikko hyvän tovin sängyn alla kaikessa rauhassa ja kun Sulo oli lähtövalmis, kävi Leo puskemassa vielä viimeiset terveiset kuljetusboksin kylkeen. 

Erittäin onnistunut vierailu, vieraanvaraiset isännät ja emäntä, maukasta ruokaa ja hyvää seuraa. Kiitos! 

PS: Kissavierailuja kannattaa harkita tarkoin. Tutustumisvaiheessa olimme koko ajan kissojen vieressä ja Sulolla oli mahdollisuus oman kuljetuslaatikkonsa lisäksi päästä myös muihin tiloihin turvaan, jos aihetta olisi tullut. Uskalsimme toteuttaa tämän tapaamisen kissojen luonteiden ja aikaisemman käytöksen perusteella (mm. kissanäyttelyissä, vieraita tavatessaan).