Pöytä

muutos

Mitenkäs se sanonta nyt menikään? Kun kissa on poissa, hyppivät hiiret pöydillä? Tai kun kissa nukkuu päiväuniaan, siirtävät kissamammat pöytää? Kauaa ei kyllä tarvinnut yksin puuhastella, Helmi tuli hätiin. 

Päiväunien aikaan näytti tältä. 

"Täältä tullaan!"

"Tää on mamma aika hyvä! Pidetään tää näin."

Nyt on pöytä käännetty toiseen suuntaan, olohuoneeseen tuli lisätilaa ja Helmi näkee pöydältä paremmin ulos. Tuon ikkunan takana on ulkotarha ja sitä on vähän tarkkailtava. Sanoisin tätä muutosta win-win tilanteeksi. 

Passikuvassa

Helmi Orvokki Naukula

Valo lisääntyy! Ihanaa. Nyt on taas kohta mahdollista ottaa kuvia, jossa värit ovat kohdillansa. Niin kuin nyt tässä Helmin tuoreessa passikuvassa eiliseltä. 

Kuvaa suurentamalla pystyy näkemään oikealla puolella ihan suupielen vieressä mustan kiharan karvan. Helmi on sellaista siihen viime aikoina kasvattanut. 

Kampaajalla

kotona

Kun Helmi sairasteli viime kesänä (pissatulehdusta, B-vitamiininpuutos yms) meni turkki huonoon kuntoon. Turkki on nyt paranemassa, päästä alkaen. Selässä on kuitenkin ikävä rasvainen kohta, eikä Helmi pääse sitä oikein itse hoitamaan. Niinpä minä ryhdyin toimiin. 

"Onks tää varmasti kuivashamppoota?"

Huono kohta, ennen kuivapesua. 

Pesussa. 

"No mihin sä nyt? 

Tää pitää kuivata pyyhkeellä kuivaks!"

Nyt täällä on mustikkamuffinsin tuoksunen kissa, joka käyttää vauvatalkin tuoksuista kissanhiekkaa. Koska pesusta on vasta hetki, en tiedä auttaako tämä kuivapesu vain ei. Olisi kuitenkin ollut hyvä löytää kuivashampoota ilman hajusteita, vaikka ei tuo tuntunut Helmiä haittaavan. 

Pienen kissan seikkailuja

viidakossa

Muistikirja-blogissani minut haastettiin esittelemään lapsuuskuviani. Helmikin haluaa osallistua tähän haasteeseen. Kuvat ovat Helmin ensimmäiseltä vuodelta, silloin kun minulla vielä oli viherkasveja. Näitä kuvia en muistaakseni ole täällä aikaisemmin esitellyt, ainakaan kaikkia. 

Arvatkaapa vaan, oliko tuo hylly Helmin suosiossa? Entä miten kävi pikkuhiljaa viherkasveille? Ilmeisesti minussa jo silloin asui pieni bloggari, kun ryhdyin tapahtumaa valokuvaamaan sen sijaan, että olisin Helmin hyllystä alas nostanut. 

Lisää Helmin lapsuuskuvia pääseen näkemään painamalla arkisto-tunnistetta. 

Jännitystä

Kisakatsomossa 

Linnoittauduin eilen sohvalle katsomaan jääkiekkoa. En tiedä mikä etiäinen minulle tuli, sillä otin kameran viereeni. Harvemmin sitä sentään jääkiekkoa kameran kanssa seuraan. Ensimmäisen erän aikana alkoi tapahtua ja ihan muualla kuin itse ottelussa. Sivusilmällä huomasin liikettä ikkunan takaa. Meille pyrki sisälle hiiri! Siis Naukulaan. Hiiri! 

Kunnon bloggarin tapaan otin ensin kuvan ja vasta sitten koputtelin ikkunaa hätistääkseni hiiren matkoihinsa. Luulin onnistuneeni, kunnes katsoin Helmiä. Hetkeä aikaisemmin sikeässä unessa ollut johtajatar oli erittäin hereillä ja valpas. 

Ei kestänyt aikaakaan, kun Helmi jonotti ulkotarhaansa. Ensimmäistä kertaa sitten joulukuun. Kaveri oli tullut kylään. 

Minä olin ikävä ihminen, enkä päästänyt Helmiä ulos leikkimään. Jostain syystä Helmi kuitenkin rauhoittui, kun minäkin olin tämän tapauksen huomannut. 

Jäin miettimään onko Helmi halunnut herätellä minua viime aikoina juuri tätä pienokaista katsomaan?

Kovaa peliä

Naukulassa

Helmin herätystoiminto on mennyt epäkuntoon. 

Ennen tuo suhteellisen säntillisesti tapahtunut kello 6 - 7 herätys edistää nykyään lähes joka aamu. Ensin ajattelin, että täällä ollaan siirrytty ajoissa kesäaikaan, mutta sitten tuli tassusta päähän jo kello 01.30. Edistämisen lisäksi otteet ovat muuttuneet tiukemmiksi. Enää ei riitä se, kasvojen viereen tullaan kauniisti kehräämään, sanotaan pari äH-komentoa ja laitetaan tassua käteen. Nyt mäiskitään tassulla naamaan tai hiuksiin kovemmilla otteilla, kynsien kanssa, ja kun eräänä yönä aamuyön tunteina piilotin pääni tyynyihin, tassulla ryhdyttiin repimään yöpaitaani. 

"Pientä kurinpalautusta vaan.

Ettei unohdu kuka täällä määrää." 

Torkun puuttuminen täällä ollaan havainnoitu jo ennen. 

PS: Jäätelöauto on saanut kovan kilpailijan! Sen löydät täältä. Kannattaa käydä katsomassa. 

Lähtöraksut

aamulla

Ilmeisesti se on niin, että lähtöraksutkin (normi diabetesraksut) maistuvat parhaimmilta aina aamusta. 

Helmin herätys tuli tänä aamuna 6.30, herätyskello olisi soinut vasta 7.15. Mutta kukapa sitä nyt kolmenvartin lisäunia olisikaan kaivannut? Aamutoimet sujuivat kuten normaalisti ja Helmiä tuntui kovasti ilahduttavan etten mennytkään niiden jälkeen takaisin nukkumaan. Kun kävin suihkussa, meikkasin ja puin vaatteet päälle, Helmi tarkkaili minua jatkuvasti ja tuntui olevan kovin tyytyväinen näkemäänsä. Viimeistään siinä vaiheessa kun puin ulkovaatteita, varmistui Helmi asiasta ja hyppäsi keittiön pöydälle lähtöraksuja odottamaan. Kehräys oli kova. 

"Hurrr, hurrr, mamma lähetee, hurr, hurr, hurrr." 

Pitäisikö minun kirjoittaa seuraavaan työpaikkahakemukseeni mainoslauseeksi: 

Ottakaa minut töihin - kissanikin haluaisi niin! 

Kylässä

Mesillä ja Puolulla

Viime viikolla pääsin katsomaan Ruskan (Pinkkitassun Bette) lapsenlapsia, Mesimarjan eli Mesin (Pinkkitassun Dorothy) pentuja. Se oli hienoa, sillä minä olen nähnyt Mesin ensimmäistä kertaa reilun viikon ikäisenä. 

Mesi nukkuu kuvassa pää toiseen suuntaan kuin muut pennut. 

Muut syövät, Mesi urheilee. 

Kauniista pennusta oli kasvanut kaunis aikuinen kissa. Äitinsä näköinen.  

Kaverina Mesillä asustelee koira nimeltä Puolukka, eli tuttavallisemmin Puolu. Kun astelimme sisään toisen kissatädin Paulan kanssa Puolu oli innokkaasti ottamassa meitä vastaan. Tuntui kertovan meille heti ovella: "Tulkaa katsomaan, tulkaa katsomaan, meillä on jotain ihmeellistä ja hienoa!". 

Puolun ja Mesin yhteiselo sujuu hienosti ja ystävyys on selkeästi molemminpuolinen. Kun Mesi hoiti pentuja, päivysti Puolu pentuaitauksen ulkopuolella. Pentuja on kolme, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Suloisia kuin mitkäkin ja touhukkaita. Hämärä sää ei valitettavasti ollut pentujen kuvaamiseen kaikkein parhain (ja salamaahan ei voi käyttää), mutta tässä kuvat Mesin pennuista. 

Poika. 

Tyttö.

Poika. 

Kiitoksia emännälle, että pääsin näitä ihanuuksia katsomaan ja kiitoksia Paulalle, että järjestit tämän. 

Reitit

Ruokapöydälle

Naukulan isompi ruokapöytä on lähes ainoastaan Helmin käytössä. Sinne mennään kahta reittiä pitkin (merkitty punaisella) ja sieltä poistutaan useampaa reittiä pitkin (vihreällä). Välillä Helmillä on suorastaan vaikea päättää kumman käsinojan alta tällä kerralla tuolita poistutaan. Joskus reitti kulkee myös suoraan tuolilta alas. 

Pöydällä Helmi juo, nukkuu, tarkkailee minua ja lukee satunnaisesti päivän lehden. Varsinainen monitoimitila. 

Kortti

Helmille ja Mammalle

Eilinen päivä oli täynnä romanttista rakkautta ja ystävyyttä. Myös saamamme kortit sen kertoivat kumpi oli kummalle. 

"Puss"

Kiitos P! 

Kyllä minäkin pienen pusun Myrskylle muiskautin! Eikä Helmi yhtään pistänyt pahakseen. 

Tänä aamuna saimme lisää kannustusta tähän puuhaan, sillä Pelle lähetti meille tunnustuksen Ruotsista asti! Kiitos Pelle! Pelle on hyvin suvaitsevainen ja hieno kissa, sillä hän antaa mammansa toimia sijaiskotina löytökissoille ja mamma tekee hienoa työtä eläinsuojelun parissa. 

Me lähetämme tunnustuksen edelleen Marian Pieneen Kissahoitolaan sekä Trio MiuMaulle ja Herra Nilssonille.  Myös näiden blogien takaa löytyy sellaisia kissamammoja, joiden sydän lämpenee eläinsuojelutyölle. Molemmat mammat tapasin taannoin messuilla jakamassa kissatietoutta ja eläinsuojelutyön tärkeyttä. 

Ystäville

Hyvää päivää! 

Ottaakaa pari raksua, olkaa hyvät! 

Nauttikaa päivästänne ja muistakaa pitää huolta itsestänne ja toisista.

Olette meille tärkeitä. 

Yritys

hyvä kymmenen

Minä en ole kateellinen juuri mistään. Paitsi... siitä, että toisten kissat tulevat syliin. Meillähän tätä ei ole tapahtunut sitten Helmin pentuaikojen. 

Tai no, eihän Helmi silloinkaan sylissä ollut, hengaili vaan käsivarren päällä omistajan elkein kuten yllä oleva kuva kertoo. 

Eilen päätin nostaa Helmin syliini sohvalle ja katsoa mitä tapahtuu. 

"Mamma, tääl on ihan liian pehmeetä. 

Pääsiskö pois?"

"Mä meen nyt!"

No, eipä siinä sitten muuta. Katselen kyllä edelleen mielelläni, ihastuksesta huokaillen, muiden sylittelykuvia. 

Bloggariretki?

Korkeasaareen

Kävin sunnuntaina Korkeasaaressa ja Muistikirja-blogini puolella Pepi esitti bloggaritapaamisen järjestämistä siellä. 

Jos olet kiinnostunut, käväise kommentoimassa Muistikirja-blogissani tai lähetä minulle viestiä Naukulankerhon sähköpostiosoitteeseen (osoite löytyy oikeasta sivupalkista). 

Katsotaan löytyykö kiinnostuneita! Olisiko tässä ideaa? Mitäs sanot?

"Kääk, mä en pääse mukaan! 

Mulla on sinne porttikielto, sanoo mamma."

Yhdessä

puuhailua

Kyllä se vain niin on, että täällä tehdään asioita yhdessä. Melkein aina. Ja kun jotain on tehty, siitä pitää ottaa asianmukainen valokuva. 

"Ja jos mä nyt asettuisin tähän, 

niin toi risukasaki näyttäis paremmalta." 

Kun olin pistänyt kukan kappaleiksi, oksat maljakkoon ja maljakon pöydälle, tuli Helmi heti sen viereen poseeraamaan. Helmi selvästi nauttii valokuvamallina olostaan. 

Hyppy

ja amatöörin kuva

Niin se vaan on, että ei kannattaisi amatöörin ryhtyä kuvaamaan balettia. 

Saattaa olla, että amatöörin kamera ei pysy balleriinan vauhdissa mukana ja hieno hyppykin saattaa ikuistua ei-balleriinamaiseen asentoon. 

Osallistumme tällä kuvalla Robertin hepulikuvahaasteeseen! Mihinkään balettikilpailuhaasteeseen tästä tuskin on. 

Balleriina

tassutyöskentelyä

Naukulassa on balleriina. 

"....sit tää tekis kohta hienon loikan..."

"Mitä, eksä oo nähny ennen kunnon tassunojennusta vai?"

"No, kattele nyt sit."

"Saanks mä nyt jatkaa mun balettia?" 

Balleriina hoiti mielikuvaharjoitteluaan pöydällä pitkään. Ilmeisesti nyt oli juuri se hetki, kun tassua piti treenata. Valokuvauskaan ei haitannut harjoitusta. 

Keittiössä

valvovan silmän alla

On se mukavaa, kun ei tarvitse keittiössä yksin kokkailla. Seura on aina taattua ja välillä liedeltä tulevat tuoksut saavat valvojan terästämään katsettaan. 

Tarkkailu on mieluisaa puuhaa, vaikka ruoka päätyykin minun suuhuni. Kyllä Helmi silti parhaansa tekee, että muutama murena hänellekin päätyisi. Tiedättehän? Pyöreät vihreät silmät, herkeämätön tuijotus ja pari Äh-komentoa. 

Huonona (?) tapana on antaa Helmin haistella ruokaani. Haistelun jälkeen annan yleensä muutaman kissanraksun ja ne maistuvat tässä tilanteessa erinomaisen hyvin. Ruuista ainoastaan banaanin haju saa Helmin perääntymään välittömästi.

Ohje Mr Carsonilta

Downton Abbeyn hovimestarilta

Sain joululahjaksi Downton Abbey -kalenterin. Se ilahduttaa minua päivittäin. Helmin mielestä siellä on myös erittäin hienoja kissanhoito-ohjeita. Tässä hieman mukailtuna hovimestari Carsonin ohje tältä päivältä: 

"To progress in your chosen career, Mamma N, you must remember that a good servant at all times retains a sense of pride and dignity that reflects the Cat she serves." 

Kamaripalvelija, palvelua, kiitos! 

Alunperin ohje oli annettu Willamille, joten sitä piti hieman muokata. Lisäksi siinä puhuttiin perheestä. Alleviivatut kohdat on muutettu, jotta soveltuisivat ohjeiksi Naukulaan ja muihinkin kissatalouksiin. 

Mielikuvitusystävä?

Hiiri?

Helmillä taitaa olla mielikuvitusystävä. Luulen, että se on pieni hiiri ja Helmi sitä ruokkii. Hiiri asuu mitä ilmeisimmin viinihyllyn sokkelissa, ihan siinä Helmin olohuoneen ruokapaikan takana. 

"Tse tse. Aamiaisen aika. 

Mä laitoin sulle jo!"

Viinihyllyn sokkelissahan on kaksi hiirenkoloa, joista toinen näkyy Helmin oikean korvan kohdalla yllä olevassa kuvassa. Toisaalta, voi se Helmin ruokittava ystävä hämähäkkikin olla. Se ei olisi edes mielikuvitusta, ainakaan kuvan nurkasta päätellen. Sen verran on seittiä kertynyt. 

Vahinko

vai ei?

Minulla on ollut maalausurakka. Sen vuoksi lattia on ollut hyvin suojattu sanomalehdillä. Eilen illalla niille tuli sitten muutakin käyttöä. Helmi rapsutteli lehtiä aikansa ja kun ehdin paikalle tätä ihmettelemään, oli Helmi jo kakkausasennossa. Siihenhän se sitten tuli, kaunis, hyvinmuodostunut pötkö. Sitä myös peiteltiin asianmukaisesti. 

"Mamma, se oli näyte.

 Eiks ollutki hyvä?"

Tämä taisi olla esimerkki siitä, että mitä tahansa täällä tapahtuu ja tehdään, kaikki tehdään vain Helmin vuoksi? Kun maalausurakka on nyt ohi, otin kaikki ylimääräiset suojapaperit pois samantien. Ettei vaan tulisi tavaksi. 

PS: Pissat on sittemmin tehty kyllä oikeaan paikkaan. 

Pöytä

monikäyttöinen paikka

Keittiön valkoisella pöydällä on monta käyttötarkoitusta. Se on lintutv, siellä asuu mini-Helmi, se on juomapiste, siinä annetaan lähtöraksut, sen päällä voi ottaa hyvät päiväunet, sillä harjataan. 

Se on myös talon paras paikka valokuvaukseen. Ainakin tällaisina harmaina talvipäivinä. 

Mukavaa sunnuntaita kaikille! 

Sanomalehden lukemisesta

pöydällä

Helmikuun kunniaksi minut herätettiin ajoissa kuuden pintaan. Pussailun, rapsuttelun, aamutoimien ja mamman lumitöiden jälkeen siirryimme lukemaan päivän lehteä. 

"Mä tiiän nyt. Lehdes luki. Se on Helmikuu."

Kuinka ihanaa se taas olikaan. Hurina ja pörinä oli kova, eikä Helmi oikein tiennyt miten päin olisi lehteä lukenut. Ei kuitenkaan liene ihme, että yleensä luen lehden jossain muualla.