Parhaat paikat ikinä

Tuolit

Meillä kävi eilen vieraita. Sulon, Namun, Noomin ja Hertan kasvattaja eli Pinkkitassun kasvattaja sekä Sulon ja Namun syntymäkotien ihmiset kävivät kylässä. Tein kyläilyjärjestelyitä valmiiksi, jotta me kaikki sopisimme saman pöydän äärelle kahvittelemaan. Osa järjestelyistä oli tuolien siirtoa ja kuinkas sitten kävikään. 

Naukulassa ei takuulla ole koskaan ollut näin hyvin nukkumapaikkoja, siis ei ikinä. Nämäkin tuolit oli kissojen kiusaksi työnnetty pöydän alle. 

Leppoisaa sunnuntaita, ystävät! 

Ruska ja Rauha ja Noki-Noora

Kylässä

Kävin sukuloimassa Sulon ja Namun mummun Ruskan (Pinkkitassun Bette, kilpikonnatabby) sekä Ruskan tyttären, Namun emon Rauhan (Pinkkitassun Edina, cremetäplikäs) luona. Meillä oli yhtä mukavaa kun aina. 

Leikittiin, syötiin ja muisteltiin menneitä, sitä aikaa kun Rauha sai Pinkkitassun H-pennut (eli Namun ja sisaruksensa) ja kaikkia muita kissoja ja pentueita, jotka ovat tiellemme osuneet ja tietysti myös Noki-Nooraa. Ruskan ja Rauhan emäntä Paula, liittyy tarinaan tiiviisti. Jos et tunne tarinaa, on se julkaistu täällä aikaisemmin ja pääset lukemaan kirjoituksen linkistä. 

Ruska-mummu

On vetreä mummu. 

Rauha, Namun emo. 

Ja tässä taannoin sain muutaman nuoruuskuvan Noki-Noorasta ja nyt sain kuvaajan luvan julkaista ne. Alla siis Noki-Noora, ennen kuin hänet loukutettiin. 

Pieni Noki-Noora aterioi Mustaksi-Miinaksi kutsutun emonsa kanssa. 

Silmäpeliä Paulan kanssa. Ikä n 1 v. 
Kesältä 2013.

Noki-Noora kirmaili keikistellen puuhun. 

Tässä Noki-Noora 2014 - 2015 vaihteessa kun hänellä oli pennut. 
Kuva: Katinhännän kasvattajan

On mukava muistella menneitä ja vierailla sukulaisten luona. 

Kiitos taas vieraanvaraisuudesta! 

Attention, Madame!

Ystäviä kylässä

Naukulassa kävi vieraita. Namun syntymäkodin Paula ja ystävämme Christine Ranskasta. Ja kun meillä käy vieraita, on Sulo aina ensimmäisenä eteisessä vastassa. Vieraiden pois lähtiessä hän saattelee heidät matkaan keittiön pöydältä käsin. 

Näiden tuttujen rituaalien lisäksi Sulo on ottanut tavaksi opettaa vieraat aina avaamaan kissatarhaan johtavaa ikkunaa. Sitä saakin sitten tehdä kahvittelun aikana usein. Jos ei Herraa heti huomata, täytyy Sulon antaa tassulla merkki. Christinen kuvat näyttävät tilanteen. 

Tämän tarhan ikkunan lisäksi, olen kuullut, että Sulo on koputellut myös eläinlääkäriaseman oleskelukolon pientä ikkunaa silloin, kun on ollut hänen mielestään aika päästä jo vähän väljemmille vesille. 

Ihmisten kanssa on vaan oltava niin selkeitä viestinnässä, toteaa tähän Sulo. 

Rakkain terveisin, emosi ja mummo

Terveisiä syntymäkodista

Kävin tänään tervehtimässä Namun syntymäkodin väkeä, Namun emoa Rauhaa ja Namun ja Sulon mummoa, Ruskaa. 

Namun emo, Pinkkitassun Edina eli Rauha. 

Mukava tavata. Tavataanhan taas?

Rauhalla oli minulle paljon asiaa ja keskustelimme hyvän tovin toistemme kanssa. Minä tietenkin kerroin Namun kuulumiset ja kerroin kuinka hyvä kissa Rauha on. 

Rauhan emo, Pinkkitassun Bette eli Ruska, 
piti huolta tarjoiluista ja
lämmitti ruokapöydän tuolin valmiiksi minulle. 

Minä sain kotiin tuomiseksi lahjan, joka oli kääritty suojapaperiin. Kuten tapoihini kuuluu annoin sen kissojen tutkittavaksi. Mitä ilmeisemmin siinä oli miellyttäviä terveisiä Namun syntymäkodista, sillä Namu tutkii sitä hartaasti ja omi sen omaan käyttöönsä. Jonoakin vähän muodostui, mutta Namu piti pintansa. 

Sukulaisten luona on aina niin mukava vierailla. Toivottavasti tapaamme pian uudestaan. 

Leppoisia välipäiviä lomalaisille ja työniloa meille töihin palaaville. 

Laatikkoleikki

 Siivouspäivänä

Ai, että imuroit?
No tämä laatikko ei tästä siirry, 
se on varma se. 
Imuroi sitten ympäriltä. 

Sulo: "Mistä vetoa, että laatikko lähtee?"
Namu: "No ei voi lyödä vetoa, kun mäkin oon samaa mieltä." 
Sulo: "Mut tänne saunaan se ei nyt tuu, 
kun se alkaa kohta keittelemään vieraille riisipuuroa 
ja tekemään voileipiä."
Namu: "Mitäköhän niiden voileipien päälle tulee?" 

Sukuloimassa

Mamma edusti 

Mamma kävi sukuloimassa ja vei terveisiä koko Naukulan väeltä Sulon emolle, Sulon siskolle sekä Sulon Puolu-tädille. 

Sulon emo Pinkkitassun Dorothy (EUR n 24)

No oonko emoni poika, oonko?

Sulon sisko Pinkkitassun Gertrude (EUR g 22)

Vaikka Sulon sisko on sinikilpikonnatabby ja
Sulo emonsa lailla rusketäplikäs, 
näen Sulossa ja Sipi-siskossa paljon samaa. 

Sipi kertoo mielipiteitään
kun muut ollaan oven toisella puolen. 

Sulon Puolu-täti. 

Mesi-mamma 

Olipa mukavaa käydä sukuloimassa ja herkuttelemassa. Kiitos kutsusta, Tellis ja tyttökullat. 

Arttu ja Lupsu

Päiväretkellä

Eilinen kului kissamaisissa tunnelmissa. Triolan ja Nilssonin Taru haki minut päiväretkelle, kohteena Artun ja Lupsun residenssi kolmen tunnin ajomatkan päässä Naukulasta. Kuten arvata sopii, reissu oli hauska ja viihdyttävä. 

Artun mieltymykset tuntien, tuliaiset olivat sen mukaiset. Äippänsä Hertta lähetti kuitenkin pojalleen matkaan myös pelastusrenkaan, ihan varmuuden vuoksi, vaikka vesipeto ei sitä ehkä itse tunnusta tarvitsevansa. 

Kylpyankkaa ei tähän hätään sitten löytynyt mistään, mutta onneksi sellainen löytyi heiltä jo ennestään. 

Kuviakin löytyy, kuinkas muuten. 

Kiitos, Taru-täti, kun toit mulle kukkasia.
T. Pinkkitassun Ursus

Pinkkitassun Louise, 
tunnettu pentuna myös nimellä Pikku-Pulu. 
Sopivaa, eikö?

Pitäisikö teidän jo lähteä, 
kun poikaparka uupuu ihan. 

Kertakaikkisen hieno päivä, kiitos ystävät! 

Vieraita

Naukulassa

Meillä kävi vieraita, Sulon syntymäkodin Tellis ja Puolu-täti. Sulo söpöili Tellikselle ja Puolulle minkä kerkesi, mutta kameran lähestyessä pinkoi pois paikalta. Namu on yleensä aluksi rappusilla, Noomi ja Hertta olohuoneen kiipeilypuussa. Tällä kerralla Noomi päätti tutustua hieman tarkemmin Sulon Puolu-tätiin. Noomi on tavannut Puolun ensimmäistä kertaa vuonna 2017, joten ei tässä kiirettä ole pidetty. 

Puolu lattialla, Namu pöydällä. 

Tytöt osallistuivat kahvitteluun ja vaativat rapsutuksia. Pöydällä, kuten tapana on. 

Noki-Nooraa Puolu-täti ei tavannut, kun rappuset ovat hieman hankalat. Kuten aina vieraiden käydessä, Noki-Nooralle ja muulle väelle tarjottiin kuitenkin herkut. Ne maistuivat hyvin. 

Ystäviä kylässä

tai siis sukulaisia

Naukulassa kävi sukulaisia. Ja kun sukulaiset astuivat ovesta sisään, oli Sulo heti pötköllänsä esittelemässä masutäpliään ja odottamassa kunnon möyhiä. 

Harmi vaan, että kunnollista yhteiskuvaa ei saatu. Syy siihen on luonnollisesti valokuvaajan (eli minun). Sulon selitykset siitä, että on Puolu-koira on hänen tätinsä tuntuu aiheuttavan edelleen kysymyksiä talon muissa asukeissa. Noki-Noora ei tähän omaa mielipidettänsä voinut antaa, kun Puolu-täti ei kulje liukkaita rappuja. 

Nää ei taaskaan usko, mamma! 
Sano sä, että on sukua. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!