Mummun mussukka

Pieni Pipsa Pippuri

Mummut yleensä rakastavat lapsenlapsiaan, eikö?

Miksi kissamummu sitten olisi poikkeus? Ja rakkaudestaan huolimatta mummu tarvitsee myös omaa aikaa, että ihan koska tahansa ei sentään kainaloon kelpaa tulla. 

Leppoisaa lauantaita! 

Mummun mussukat

ja viheliäiset kakarat

Namu on mummu, joka antoi tuoreelle emolle tilaa hoitaa pentunsa itse. Namu kauniisti nuuskutti tyttärensä Noomin nenää ja suupieliä ja katseli pentuja ihaillen pentukopin laidalta. Kun pennut lähtivät liikkeelle, Namu seurasi tilannetta kaikessa rauhassa hyväksyvän oloisena. Noomi salli Namun olla mukana, kuten Sulonkin. 

Pentujen kasvaessa Namu paininut pentujen kanssa, mutta on myös kiroillut heille. Varsinkin jos tulevat häsläämään aamu- tai iltahellittelyhetkeen. Se on vain meidän kahden välinen. Namu ei myöskään halua juuri ketään viereensä nukkumaan. Tässä eräänä iltana Namu kiroilikin kahdelle pennulle, jotka yrittivät tulla samaan nukkumapaikkaan. Seuraavana iltana tilanne oli toinen: 

Tuskin sieltä mitään maitoa tuli, mutta Tove, Patci ja Pekka nauttivat tilanteesta kovin. Aikamoinen mummu. 

Toive

Kissa syliin

Minä olen aika ajoin haikaillut sylikissan perään. Sulo tulee luo ja puskee ja kehrää ja esittelee masutäpliään auliisti. Namu tulee hoitamaan minua aamuisin kovan kehräyksen saattelemana. Myös aikaisemmat kissani ovat minua hellästi hoitaneet ja pitäneet tukevasti tassun alla. Sylikissaa minulla ei ole ollut. Nyt on. Tavallaan. 

Noomi istuu mielellään sylissä. Ei tosin minun, vaan äitini. Niinä muutamina kertoina kun kissat ovat olleet mummulassa hoidossa äitini on valitellut ettei voi tehdä mitään kun Noomi haluaa olla koko ajan sylissä. Pöh, sanon minä. Mielissään on ollut. 

Vaan kyllä minäkin osani saan Noomin runsaasta rakkaudesta. Noomi nimittäin haluaa nukkua ihan liki, mieluiten niin, että nenät osuvat yhteen, tai pitkittäin koko käsivarteni päällä, tai rintakehäni päällä poikittain. Tai jalkojeni päällä tai muuten vaan kovin lähellä. 

Enkä minä valita. On minullakin ollut hetkeni.

Mutta sylikissaa minulla ei taida vieläkään olla. 

PS: Pahoitteluni kissabloggaajan aamunaamasta ja muista kuvissa vilahtelevista ruumiinosista. Näistä tilanteista on ollut hiukan vaikeaa ottaa todistusaineistoa ilman. 

Viikonlopun kuviot

Naukulassa ja Porvoossa

Mummulassa on käynyt hassusti. Mummu on murtanut jalkansa ja siinä on kipsi seuraavat kuusi viikkoa. Siispä aikataulut hiukan muuttuivat ja kotiviikonlopusta osa sujui mummua siis äitiäni hoidellen. 

Ja koska Namu hoitaa pentunsa (tänään 9 viikkoa) esimerkillisesti, niin minä ehdin hoitamaan hieman kotiakin. Jostain syystä tänne kertyy ajoittain lattioille kissanhiekkaa. 

Siivous on rankkaa hommaa, se on selvästi nähtävillä yllä olevista kuvista. Siivouksen jälkeen on hyvä ottaa pienet torkut (paitsi minä en ehtinyt).

Sulon pyynnöstä lisätään tähän postaukseen hieman mieskauneutta. 

Mummun herkkukaapilla

Minilomalla

Serkukset ovat olleet minilomalla. Pitkästä aikaa. Mummulassa, missäpä muualla. Kaksikko selvästi ilahtui kun tulin kotiuttamaan heitä. Sulo oli heti paras kaverini, mutta Namu näytti, että kyllä mummukin kelpaa. Lisäksi kertoivat uusista harrastuksistaan ja näyttivät herkkukaapin paikan. 

Aamu on todellakin aloitettava lehdenluvulla, paperilehden, toteaa Namu. 

Mä oon opettanu mummulle, että vesihana on avattava kun pyydän.
Mummu on tottelevainen. 

Mummu on koulutettu myös ruokkimaan noita puluja heti kun tulevat pyytämään.
Sopii meille.
(Toim. huom. fasaaneja, selpelkyyhkyjä ja puluja)

Sitten me ollaan opetettu mummulle ja enolle mihin meidän herkut on piilotettu. 

 Hyvä loma, vaan kyllä se aina vaan on oma maa mansikka. 

Vierailuja

Kissakodeissa

Olen käynyt viemässä Sulon ja Namun terveisiä ahkerasti ystävillemme. 

Tammikuussa kävin viemässä terveisiä Hartsalle, Namun veljelle Pinkkitassun Harveylle (EUR d 22). Hartsa on...IHANA! Ei sille mitään voi. Minä olen vakuuttunut siitä, että Hartsa tunnisti minut, sen verran tuli pentupesän vierellä aikanaan aikaa vietettyä ja sen verran hellästi Hartsa minua kädestä puri. Ihan kuten Namu tekee. Eikä Hartsa kuulemma koskaan pure ketään. Paitsi minua. Olen otettu. 

Hartsa kotonaan tammikuussa 2016. 

Hartsa harjoittelee temppuja. 

 Sitten kävin tervehtimässä Namun emoa Rauhaa ja samassa taloudessa asuvaa Namun ja Sulon mummua, Ruskaa. Rauha odotti pentuja ja mallaili sopivaa pentupesää. Kuvan pesää ei kuitenkaan synnytykseen kelpuutettu, vaikka Rauha siitä kovaasti piti. 

No olisihan tämä yksi vaihtoehto, tuumaa Rauha. 

Ruska-mummu kertoi,
että aikoo tälläkin kerralla huolehtia siitä,
että pienokaiset oppivat hoitamaan kysiään. 

Sitten kävin ottamassa oppia isoisotädiltä, Silkkiturkin Kaunottarelta eli Sissiltä sekä hänen kämppikseltään Silkkiturkin Menvältä Macholta eli Mikiltä. Saattaa olla, että oppeja tuli ammennettua myös heidän palvelijattareltaan. 

Silkkiturkin Kaunotar eli Sissi poseeraa. 

Silkkiturkin Menevä Macho eli Mikki poseeraa.
Mikki on Ruska-mummun isä. 

Sitten Rauha ja puolisonsa Simba (eli Tiikerililjan Lounatuuli EUR d 22), saivat perheenlisäystä. Kolme ihanaa pienokaista tuli sukuun. Yksi pienokainen oli jouduttu eläinlääkärin toimesta päästämään paremmille metsästysmaille ensimmäisten tuntien aikana. Iloista perhetapahtumaa varjosti suru. 

Minä sain kunniatehtävän sylitellä Ruska-mummua.
Kuva: Paula Eskola. 

Sulon siskon Sipin pesue kasvaa ja kotijoukoilla on kova työ villikkojen kasvatuksessa. Onneksi perheeseen kuuluu myös Puolu-täti ja kasvatusvastuuta voi jakaa ja tuoda siihen myös uusia näkökulmia. Kuten esimerkiksi möyhäämisen ja koirien kielen ymmärtämisen. Tärkeitä taitoja molemmat.  

Kuvassa möyhennetään Pinkkitassun .... no, J-poikaa!
Nyt en pysty tunnistamaan. 

Pinkkitassun Jonas (EUR d 22) 

Keskellä Pinkkitassun Jóhanna, pikku prinsessa
veljiensä Pinkkitassun Jorman ja Jeanin vartioimina.
Enkä pysty sanomaan kumpi pojista on kumpi. 

Paljon ihania vierailuja, paljon ihania ystäviä ja hienoja kissoja. 

Kiitos ystävät! 

Kotona olen harjoitellut valokuvausta, enkä ole viikolla ottanut yhtään julkaisukelpoista kuvaa. Salama tutuksi -kurssia varten pitäisi tehdä kotitehtäviä ja yrietty on. Jostain syystä kameran ja salaman asetusten saaminen kohdilleen on minulle nyt tosi vaikeaa. Harjoitukset jatkukoon! 

Parveke-elämää

ja pieniä erikoisuuksia

Isänäitini peruja  oleva kukkajalka on päätynyt parvekkeelle. Vaikka se aika kiikkerä kolmijalkainen onkin, pystyy taitava tyttö hyppäämään sen päälle istumaan. Eipä ole kukaan tätä istuinta aikaisemmin keksinyt, tai sitten siihen ei vain ole tarjoutunut mahdollisuutta. 

Kukaan ei myöskään ole aikaisemmin keksinyt sitä, että parvekkeella olevan mökin rappuset ovat tarkoitettu kissan kuljettaviksi. Sekä Sulo, että Namu ovat keksineet. Helmiä eivät moiset rappuset kiinnostaneet tippaakaan, vaikka mökki kuningatar-Helmille auringonottopaikaksi sopikin. 

Tapansa kullakin. 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 

Mummu on paras

ja harjoittelua tulevaan

Vierailin eilen ystävilläni Paulalla, Ruska-mummulla ja Rauha-tädillä. Ensimmäiset hetket vietin olohuoneen pöydän alla Rauhan kanssa. Ei tiennyt Rauha kuinka päin olisi ollut. Oli niin onnellinen siitä, että joku ymmärsi paijata ja silittää häntä juuri siellä pöydän alla. Ihan paras paikka Rauhan mielestä. 

Pinkkitassun H-pentue kasvaa ja kehittyy juuri niin kuin kissanpentujen kuuluukin. Vauhtia riittää ja ruoka maistuu. Ruska-mummua ihaillaan edelleen todella paljon ja Ruskan lempipaikat  ovat pientenkin suosiossa. Varsinkin, jos siellä on myös Ruska itse. 

Mummu, mummu, me löydettiin sut.
Saadanks me olla sun vieressä mummu?
Me oltais ihan nätisti.

Etualalla Hilda,
sitten Hartsa
ja Downton Abbey dvd:n päällä kiipeilee Namu. 

Mummu,
saanks mä tulla ihan sun viereen mummu?
kyselee Namu. 

Ihanaa mummu!

Etualalla Hilda, keskellä Hartsa ja vieressä Namu. 

Mummu, mä oon niin onnellinen huokaa Namu.

Mummu antoi tyttärentyttärelle Namulle periksi ja siirtyi itse toiseen paikkaan päiväunilleen.
Tästä kuvasta näkee, että Ruskan suosiossa ovat pienet korit.  

Huomioitavaa on myös se, että Namun kylmäharjoitukset Naukulassa aika-ajoin vietettäviä Downton Abbey -maratooneja varten ovat alkaneet. Hyvä niin.