lauantai 31. tammikuuta 2015

Ostoksilla

Lihatukussa

Kävin eilen ostoksilla lihatukussa. Koska en ole kummoinenkaan lihansyöjä itse, tunsin olevani kuin Liisa Ihmemaassa. Sain erittäin hyvää palvelua ja ostoskassiin tarttui Sulolle possun sydäntä, poron maksaa sekä hevosen jauhelihaa. Kiloja yhteensä kaksi ja hinta 10 euroa. Tuotteet olivat pakastettuja ja ystävällinen herra sahasi pakasteet minulle pienempiin paloihin ja kirjoitti kuittien päälle mistä tuotteesta oli kysymys. Tätä ennen hän oli kysynyt minulta kohteliaasti tunnistanko tuotteet ja tunnustin, etten tunnista. Erinomaista palvelua. Tästä käynnistä jäi hyvä mieli. 







Tarkkaavainen saattaa huomata, että korttimaksukuittini loppusumma (viimeisessä kuvassa) on hieman suurempi. Se johtuu vain siitä, että jouduin ostamaan itselleni kaksi munkkia ja muovikassin. 

Possun sydän kelpaa takuuvarmasti, nyt jännitämme jauhelihaa ja maksaa. 

PS. Niin, ja sienitesteistä ei löytynyt mitään. Eli tältä osin saimme puhtaat paperit. 

perjantai 30. tammikuuta 2015

Kiirettä kiirettä

Kiirettä pitää

Naukulan Johtava Konsultti on täystyöllistetty. Kiirettä pitää niin ettei edes kamera mukaan ehdi. Ensimmäiseksi konsultointityökseen Sulo on valikoinut lelutestauksen. Kaikki lelut kelpaa, kaikilla leikitään. Ihan kuin pentuna. 




Vointi on siis erinomainen, leikkisä ja hellä. Valitettavasti kaulan rapsuttelu jatkuu. Allergiatestien tulokset tulivat ja ne mitä on pystytty testaamaan näyttävät kaikki, ettei allergiaa ole. Valitettavasti testeissä ei pystytty testaamaan possua, nautaa eikä kanaa, mutta nyt ainakin tiedämme, että poro, hevonen, strutsi, kani, hirssi ja kaura sopivat ruokavalioon. 

Tässä vielä näytettä Sulo Salamatassun nykykunnosta ja vauhdista videon muodossa. 




torstai 29. tammikuuta 2015

Naukulan Johtava Konsultti

ilmoittaa seuraavaa: 


  • Kävin mamman kanssa ajelulla, enkä ole ihan varma mitä tapahtui. Nukahdin kesken kaiken. 
  • Kun mentiin siihen paikkaan, mamma vei mut sisään etuovesta. Mun mielestä meidän olisi pitänyt käyttää ovea, missä luki tavarantoimitus. Olikohan mulla joku etiäinen?
  • Siellä oli se sama täti kun viimeks. Kehu mun turkkia ja erityisesti sano, että oon tehnyt tosi hyvää työtä mun kaulan kanssa. On kuulemma taitavasti tehty ja symmetrinen ja kaikkee. Kai mä sen tiedän ku ihan itte oon tehnyt. 
  • Mamma otti mut kainaloon ja sitte mua nipisti kankusta ja taju läks. 
  • Sitten mä heräsin ja mun pää oli tosi painava. Takapää tuntu kuitenkin jotenkin kevyeltä. 
  • Kun mamma vilautti korttia, se toinen täti sano, että mä saatan sit ehkä nähdä kotona myös pieniä vihreitä hiiriä. Ei oo näkyny. 
  • Mul oli kamala nälkä kun mä pääsin kotiin. En muista koska olin syöny viimeks. Mamma anto mulle ekaks naurettavan pienen annoksen. Sain sit lisää vähän myöhemmin. 
  • Sitten mä keksin, että mun jalassa oli tuppo. Aika miehekäs
  • Kävin kastelee sen yhdessä juomapisteessä ja se tuli ihan litimäräks. Mamma otti sen sitte pois. Olisin kyl voinu pitää kauemminkin. 
  • Sitte mä istuskelin ja kattelin ikkunasta näkyykö niitä pieniä vihreitä hiiriä mitä vähän luvattiin. Ei näkyny, mut oli kyl ihan kivat maisemat muuten. 
  • Mamma on kiva. Mä en muistanutkaan kuinka kivaa se on kun sillä on villasukat jalas. Miksiköhän mä sen olin unohtanut? Mitä mun päässä oikein on pyörinyt? 
  • Sitten mä muistin et keittiön vesipisteessä on kans tosi kivaa uittaa tassuja. Tein sitten niin ja vesi vaan lensi ympäriinsä. Tuli ihan pentumainen olo. 
  • Kolisuttelin ruokakippoja, odotin palvelua ja lisää ruokaa. Ei tippunu enää. 
  • Se täti sano et mun paino 5,8 kg on tosi hyvä ja sopiva. En tiedä mitä siitä ajattelisin. 
  • Mamma on ihana. 
  • Jotenkin mul on kamalan kivaa ja ihan pentumainen olo. 
  • Mamma sano että mulla on uus titteli, Naukulan Johtava Konsultti. 
  • Mä luulen että sen myötä mul on myös uusia ajatuksia, että jos tartteette konsultointii, niin ottakaa vaan rohkeesti yhteyttä. 

Terveisin,
Sulo Naukula
Naukulan Johtava Konsultti


keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Muisto

Onni-kissasta ja vähän tulevaa

Kun edesmennyt Onni-kissani kastoroitiin aikanaan, kuulin eläinlääkärin ja hoitajan puhuvan keskenään. Toinen heistä tokaisi: "Onpa tällä kissalla pienet pallit." Lähes loukkaannuin kun sillä tavalla Onnia arvostelivat. Sulon sulojen koko on nyt ikuistettu ja arkistoitu. 



Sulon kalleudet nimittäin lähtevät tänään. Saa pitää peukkuja, että kaikki menee hyvin. Operaatiohan on suhteellisen pieni ja toipumisenkin pitäisi viedä vain muutaman päivän. 

tiistai 27. tammikuuta 2015

Hys hys

pieni salaisuus

Nyt on päätetty, että Sulo siirtyy kastraattipoikien kuoroon jo ennen Namun tuloa. Tämä on vielä salaisuus, eikä Sulolle ole asiasta kerrottu. Tännekin uskallan kirjoittaa vain kun Sulo on ulkoilemassa. 


 Onneksi Sulo on päässyt jo miehen mittoihin ja lempeä luonne yleensä vain lisääntyy operaation myötä. 

maanantai 26. tammikuuta 2015

Päivän ensimmäiset

uutiset

Päivän ensimmäiset uutiset Sulo katsoo saunassa. Tämän uutislähetyksen jälkeen tiedossa on ainakin sää, kotipihan lintutilanne ja ties mitä muuta. 


Kun uutiset on katsottu, siirtyy Sulo pesäänsä lämmittelemään. Kuvakin on tarpeeksi epäselvä, sillä kukapa kissa nyt haluaisikaan tulla kuvatuksi kissanpesässä. 


Aika pieneksi on Täplätyttöjen Annin tekemä pesä käynyt, mutta se ei haittaa. Siihen on oikein mukava käpertyä keräksi huilimaan. Sillä edellytyksellä, että paparazzi ei ole lähettyvillä kameroineen. 

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Systeri

Pinkkitassun Gertrude

Moi! Mä oon Sulon systeri Sipi. Siis isosisko. Oon tosi nätti ja mul on luonnetta. Mä osaan olla kiltti, osaan herättää mun ihmisen hyppimällä sen päällä ja mä noudan hiirtä. Mä osaan olla näyttelyissä tosi nätisti ja kuuntelen tarkasti kaikki ihailut. Mul on tosi hieno turkki. Saa ihailla. 



Ne näyttelyihmiset oli varannu Sulo sulle yksiön mun vierestä, oli ikävää ettet päässy paikalle. Mut mä lähetin sulle tällaisen synttärilelun kanssa, eri värisen vaan. Toivottavasti tykkäät! 

lauantai 24. tammikuuta 2015

Yksi

vuosi

Pinkkitassun G-pentue täyttää tänään yksi vuotta. 

Onnea Gertrude, Ganymedes ja Gilles!




Mihin tämä aika oikein on vierähtänyt? Vastahan siitä on hetki kun kävin Gillesin eli Sulon kotiin hakemassa. 


Sulo syntymäkodissaan emonsa Mesin eli Pinkkitassun Dorothyn kanssa
hetkeä ennen lähtöä Naukulaan toukokuun 3. päivänä 2014. 


Paljon onnea Sipi, Kapsu ja Sulo, 
syntymäkodin väki, 
ja kissala! 

perjantai 23. tammikuuta 2015

Tuoksuja

Mummulasta

Sulo sain eilen ensimmäiset tuoksuterveiset mummulasta. Siis Ruska-mummulta, Rauhalta ja Pinkkitassun H-pennuilta




Istuintyyny on ollut mummulan pentuhuoneessa jo noin yhdeksän viikkoa. Sen verran pitkään, että terveisiäkin oli tyynyyn tarttunut roppakaupalla. Sulo haistoi tyynyä suurella mielenkiinnolla ja pitkään. Jännittävää. 

torstai 22. tammikuuta 2015

Reittejä

ja taidetta

Helmillä oli omat reittinsä ja Sulolla omansa. 

Sulo siirtyy keittiöstä ulkotarhaan vievän ikkunan eteen lähes aina ruokapöytää pitkin. Pöydälle hypätään suoraan lattialta ja sen päällä suorastaan juostaan. 

Myös ulkotarhasta tullessaan Sulo hyppää suoraan pöydälle. Jos tassut ovat märät, ne liukuvat siinä oikein hyvin. Joskus on aikaa myös taiteelle ja ruokapöydän takana oleva peili saa tassuteoksen. 

Teoksen nimi: Märät tassut.
Myös taideteoksia nimeltä Kostea Nenä tavataan Naukulasta. Yleensä tiputeeveen ikkunalta. 


Tehdäänkö teillä taidetta? 

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Toisenlainen

rapinaputki

Kissoille on tarjolla kaikenlaisia rapinaputkia, täältäkin löytyy yksi sellainen. 

Eilisellä ulkoilulla Sulo löysi toisenlaisen rapinaputken. Tämän ulkovaraston katolta tulevan rännin sisältä kuului rapinaa, jopa minä sen kuulin. Kuulin myös pientä piipitystä, mutten voi olla varma oliko se sittenkin vain mielikuvituksen tuotetta. 









 Saalista ei kuitenkaan tassuihin tarttunut. Minä iloitsin, Sulo ehkä ei. 

tiistai 20. tammikuuta 2015

Tuoksuja

Sulolle

Vierailin Namun luona sunnuntaina. Vein mukanani tyynyliinan, jonka tuon jossain kohdin takaisin kotiin Naukulaan. Tuoksuterveisiä Sulolle. Namua tyynyliinan teksti hieman hämmästytti, kirjaimia yritettiin napata pois tyynyliinasta. 


Emmä osaa vielä ruotsia.
Mitä toi sov gott och dröm om mig oikein tarkottaa?

Vierailun aikana sain todeta myös, että kissanpentujen kuvaaminen on varsin haastavaa (niin kuin en olisi tätä jo tiennyt). Varsinkin silloin kun kovasti leikityttää ja Namua leikitytti. 




Mä oon lentopalloilija,
täältä lähtee iskulyönti. 

Seuraavalla vierailulla vien mukanani Namun kuljetuslaatikon, toivottavasti kelpaa. 

maanantai 19. tammikuuta 2015

Tutulla reitillä

lauantaina

Jos osa pihastamme oli lauantaisella ulkoilulla yhtä jäärataa, osa oli hankea. 






Vaan eipä hankikaan Suloa haitannut. Siellä hangessa minunkin kenkäni pitivät paremmin, eikä lunta mennyt edes varresta sisään. 

Valjasulkoilu on kutinan alkamisen jälkeen ollut minimissään. Olen vältellyt sitä, koska en ole halunnut, että valjaiden remmit hankaisivat Sulon kaulaa. Lauantaina teimme poikkeuksen. 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Liukasta

ja upottavaa

Sää kuin sää, keli kuin keli, pienen kissan on mentävä silloin kun siltä tuntuu ja siihen on tilaisuus. Päämäärä ulkoilulla oli selvä. Ainakin Sulolla. Veeti-koiran portille oli päästävä hinnalla millä hyvänsä. Ei haitannut vaikka tassuissa ei juuri pitoa ollut, ei myöskään jään päällä paikoitellen lainehtinut vesi.  





Tässä tarkastetaan pito. 

Pitoa ei ollut. Tahtoa kyllä löytyi. 



Ei ollut Veeti-koira kotona, matka jatkuu. 
Vain kerran on Sulo tänä talvena kieltäytynyt ulkoilusta. Silloin oli vasta satanut lunta, aurinko paistoi ja keli oli mitä mainioin. Mutta kun ei niin ei. 

lauantai 17. tammikuuta 2015

Raps, raps, raps

raps, raps, raps

Tiedetäänhän me kuinka nautinnolliselta rapsutus tuntuu silloin kun kutittaa. Ei siis pitäisi ihmetellä Sulonkaan nautinnollisia ilmeitä. 




Viime päivinä Sulo on syönyt rypsipossua, possunsydäntä, karitsaa sekä Schesirin lammasraksuja. Välillä kutittaa, välillä ei.