Kun minä bloggaan, on Helmi usein vieressä. Pitää varmasti vahtia ja kannustaa kehräyksellään. Joskus myös lähettää terveisiä tutuille. Niin kuin nyt lomalla kävi.
Minä sain tällä viikolla kommentin vanhaan tekstiini "Viidakko" Englannista asti. Päätin vastata kommentoijan sähköpostiosoitteeseen ja tulos on nähtävillä täällä:
Eli Michael Broad oli löytänyt tiensä Naukulaan ja halusi kirjoittaa Naukulan ulkotarhasta. Minä annoin luvan siihen sekä valokuvieni käyttämiseen, sillä en usko Helmin pistävän pahakseen kansainvälistäkään kuuluisuutta! Käykääpä lukemassa juttu.
Siellä kerrotaan mm. että Helmi Flick on maailmankuulu kissakuvaaja.
"Mamma, tää nyt on vähän väsynyt juttu.
TIETENKI mä oon tähti."
To Michael: Thanks for the nice story you wrote!
Helmi thinks it's a bit strange that it took you so long time to find her. Cats... You know!
Helmin astiasto on ryhtynyt kertymään muilla kuin ruokalautasilla, kipoilla sekä juoma-astioiksi tarkoitetuilla mariskooleilla. Nyt ollaan siirrytty jo vähän vaativampaan kalustoon. Mutta tokihan nyt Naukulassa täytyy olla pieni lävikkö perjantaiherkkujen sulatukseen?
Kuten eilen mainitsin, oikeita vastauksia ei ollut! Minä kylläkin näin kahdessa ensimmäisessä sen pupun. Pystyin kyllä näkemään aika monta muutakin ehdotusta! Nämä ovat niin hauskoja, kun varjokuvista löytyy aina uusia näkyjä ja näkökulmia.
Helmi fanikuvan saa, kun laittaa osoitteensa Naukulan sähköpostiin!
"Mamma sit lähettää sen kuvan, mut sepä ei oo tämä!"
Minä näen selvästi kahdessa ensimmäisessä varjokuvassa eläimen, väärinpäin. Eikä se ole kissa. Arvauksia?
Kolmelle arvaajalle lähetetään Helmi-fanikuva, mikäli arvaaja/kommentoija niin haluaa (voi siis vastata mitä näkee, eikä tarvitse nähdä samaa kuin minä). Arvonta suoritetaan huomenna, klo 18 jälkeen, mikäli osallistujia on enemmäin kuin kolme. Arvonnan jälkeen voi laittaa postitusosoitteen Naukulan sähköpostiin, joka löytyy tuosta oikeanpuolisesta palkista jostain kohtaa!
Viimeisen kuvan varjokuva oon selvä. Sehän on leijona!
Piipahdin eilen Myyrmäki-hallin kissanäyttelyssä. Ihastuin siellä erityisesti Stellan turkkiin sekä kotikissoihin.
Kotikissoja siellä oli kokonainen rivistö ja kun niille juttelin, eräskin poitsu innostui niin, ettei meinannut häkissään pysyä. Valloittavia tapauksia. Hauska oli myös huomata, että kotikissojen näyttely-yksiöiden pohjalla oli räsymattoa. Se jotenkin kuuluu kuvaan!
"Mamma, mä oon sun kotileijona."
Kuvan kissa ei kuulu Myyrmäki-hallin näyttelijöihin.
Aina ei ole helppoa keksiä uusia kuvakulmia - tänään onnisti! Helmikin oli yhteistyhaluinen ja odotti kiltisti parvekkeella, mökin päällä, kun hain kameran. Mökki on nyt kelvannut ja tänään sen päällä on viihdytty jo tovi.
Helmillä on mummolassakin lelukoppa. Itse asiassa se on Minni-kissan jäämistöjä, mutta kelpaa myös Helmille hyvin. Sisältö on aina tutkittava tarkkaan, vaikkei niillä sitten niin leikkiä viitsisikään.
"Aina vaan nää samat lapselliset lelut."
Nyt leikitään kotona maanantaihin asti ja sitten minä palaan töihin.
Mummolassa on yksi huono puoli, mutta onneksi vain yksi. Hieman häiritsevä se kuitenkin on. Emme kunnolla mahdu yhdessä samaan sänkyyn niin, että molemmilla olisi omat tyynyt. Onneksi Helmi on kuitenkin keksiväinen kissa ja vieressä on kirjoituspöytä. Ilta- ja aamutervehdykset sujuvat hyvin siltäkin.
"No nih. Pistä ne simmut nyt kiinni vaan, mä haluun nousta viideltä."
Aamuisin heräsin usein siihen, että Helmi tuijotti minua ja kehräsi. Desibelimittaria ei ollut.
Eilisen päivän piristykseksi Naukulaan tuli tunnustus Cheriltä! Kaunis kiitos, olemme otettuja.
Tunnustuksen säännöt: 1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen. 2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla. 3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi. 4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin. Naukula lähettää tunnustuksen eteenpäin seuraaville:
On täällä joskus aikaisemminkin ollut puhe meidän salaisista iltaharjoituksista, mutta mikään ei estä meitä ottamasta aihetta uudelleen puheeksi. Minä siis heittelen Helmille nappuloita (niitä samoja diabetesraksuja) välillä pitkin olohuonetta. Erityistesti Helmi tykkää siitä, kun niitä viskoo pöydän alle. Voi sitten samalla harjoitella aitajuoksua.
Jos laittaa mukaan äänen,
saa kaupanpäälle TV:stä selostusta Lontoon olympialaisista.
Ei kyllä oikein sovi yhteen, selostus ja suoritus.
Mummolan reissun jälkeen on ulkotarha ollut taas suosiossa. Siitäkin huolimatta, että se on viikossa hieman metsittynyt. Se ei kuitenkaan kotileijonaa häiritse kun se lähtee saalistusmatkalleen. Toistaiseksi tuloksena on noin kilo koivun siemeniä.
"Täs tää harkitsee meniskö. On vähän esteitä matkalla meinaan."
"Pääshän tosta sentään aika hyvin."
"Näin näit koivun siemenii metsästetään."
"Mamma, onks sul nyt jotenkii sihti hukassa? Mä oon tääl alhaal!"
Jos kaikista koivun siemenistä tulisi koivu, ei tänne kyllä muuta mahtuisikaan!
Kun lähtöpäivä koitti, pakoili Helmi mummolassa lähes kaikkia. Vaikka ääneen ei mitään mainittukaan, taisi Helmi lukea ajatukset. Itse kiinniotto sujui kuitenkin vaivattomasti. Automatkalla tuli pientä kitinää ja kotona kaikki oli jälleen hyvin ja kaikki paikat tarkastettava perusteellisesti.
Kun tuli päikkäreiden aika, koitti selkeästi valinnanvaikeus. Käytiin parvekkeella, sängyssä, ehkä saunassakin. Helmi kuitenkin päätyi kirjaston näköalapaikalle ja hups, oli sieltä myös hetken kuluttua kadonnut. Etsin ja etsin, kunnes sitten tajusin kurkata näköalapaikan kakkostasolle.
Tyhjää täynnä.
"Siis mitä NYT?!"
Kurkatessani näköalapaikan peiton alle, löytyi sieltä huriseva Hempukka.
Mitenkäs se sanonta vuoresta ja Muhammedista meni? Jos ei vuori tule Muhammedin luo, niin Muhammed menee vuoren luo. (Sitaattia tarkastaessani päädyin tänne, enpä ole aikaisemmin tuollaiseen sitaattipaikkaan löytänytkään, saati tiennyt että tämä olisi Francis Baconin sanomaa)
Naukulaksi käännettynä lausahdus menee näin: "Jos ei mene Helmi pihalle, niin piha tulee Helmille saunaan."
"No mikäs se nyt toi on?"
"Jaahas."
"Että tommonen tapaus."
"No kyl mä voisin tota fasaania ottaa huikopalaks. Mut vähän myöhemmin, kiitos."
Ja niin jatkuivat jälleen Helmin päiväunet saunassa. Rauhassa.
Edellinen ulkoiluyritys johdatti meidät saunaan, joten taktiikkaa oli vaihdettava. Seuraava yritys tehtiin siis ilman valjaita. Minä ulos kameran kanssa Helmiä huhuilemaan. Tulos on nähtävissä seuraavista kuvista.
Ja mitä sitten tapahtui? No, Helmi tietenkin vetäytyi ja marssi tyytyväisenä saunaan nukkumaan. Päivän raitisilma-annos oli nautittu.
Minä olen pyöritellyt toisen blogin aloittamista jo pitkään. Tänään otin sitä kohden uuden askeleen ja loin toisen blogin. Sen ajattelin pitää ihan itselläni ja koska halusin päästä molempiin yhdellä kirjautumisella, oli nimimerkin vaihduttava.
Naukulan Mammasta tuli siis Mamma N.
Mutta älkää huoliko, kyllä edelleenkin tunnistan myös nimen Naukulan Mamma.
Eilen täällä saunottiin, muutkin kuin Helmi. Tämä tietenkin tarkoitti sitä, että minun piti kantaa Helmi pois löylyhuoneesta. Tämä herätti epäilyjä, sillä yhden kerran on Helmi kannettu lauteilta suoraan kuljetuskoppaan.
Aikansa uutta nukkumapaikkaa etsittyään, Helmi teki löydön! Huhtikuussa Lidlistä ostettu pesä(kuvia pesästä linkin takaa, vaikka postauksessa muusta kerrotaankin) löytyi huoneemme nurkasta. Että näin täällä yllätettiin koko porukka!
Muuten päivä sujui varsin leppoisissa merkeissä!
Helmi ei välitä onko saunassa kylmä vai lämmin, siellä sopii silti nukkua. Liian kuuma ei kuitenkaan saa olla. Jos on, niin silloin kieli käy suusta ulkona tiheään tahtiin lämpötilaa tarkastamaan.
"Siis mä tulin tänne rauhas päikkäreille."
"Niin et mitä siinä kattelet?"
"Kattele sit vaan."
"Mä ainaki pesen."
"Et heippa sit vaan!"
Myöhemmin illalla myös drinkkibaari oli avoinna ja saunaan tarjoiltiin viileää vettä.
Me majailemme Porvoossa. Vanhempieni lähtiessä aamulla (= ennen klo 9) kauppaan, päätin kokeilla valjastelua. Valjaiden laittaminen aiheutti hurinaa ja hyvänolontunteita. Ihan niin kuin kotonakin. Oven aukaisu vähän säpsähdytti, kun ovien välissä oli hyttysverkoksi tarkoitettu muovisuikaleverho, siitä sitten matka jatkui iloisena häntä pystyssä eteenpäin. Hetken jo ajattelin, että Helmi haluaa mielummin mennä ulos takkahuoneen ovesta, mutta ei, saunaan oli meillä matka. Ensimmäiset tirsat kun täytyy ottaa siinä kohdin kun toiset tekevät kauppareissun.
"No mennään sitte."
"Tähän aikaan oikeesti kuuluu mennä saunaan."
"Usko nyt! Näin aukastaan tää ovi."
Tämän jälkeen ryhdyin riisumaan Helmiltä ulkoiluvarustusta.
Täällä nautiskellaan ensimmäisestä kesälomapäivästä!
Lomapäivä lähti liikkeelle huoltotoimin; vuorossa hammaslääkäri ja kampaaja. Helmi huolletaan mahdollisesti myöhemmin, mutta sitä ennen nautitaan kesästä. Nyt kun se sitten tuli.
"Mamma, nää on ihan ku heiniä mut isoja."
Kun tulin asioiltani takaisin kotiin,
oli vastaanotto hieman hämmästynyt.
Olin lukevinani Helmin pään yläpuolella olevasta puhekuplasta kommentin:
"Häh. Mitä sä nyt jo tulit?"
PS: Muut bloggerin käyttäjät: Saatteko punaisella taustalla olevan tekstin varoituskolmiolla varustettuna: Viestisi tallentamisessa tai julkaisussa tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen. Ohita varoitus. Tämä tulee Naukulan päivitysvaiheessa nyt jo toistamiseen vajaan viikon sisällä. Vähän häiritsevää.
Minä kävin tänään Porvoossa. Vierailin serkkuni tytön rippijuhlissa ja ehdin hetken ihastelemaan vanhempieni omenapuutakin. Se on kuulemma jo 40-luvulta. Aika reipas vanhus.
Helmi vietti laatuaikaa kotona,
vaikka taitaapa Helminkin tie vielä mummolaan lomalla viedä.