Ensi tiistaina

Eläinlääkärille

Helmi on laihtunut. Se on varmasti yleisesti ottaen hyväksi, mutta minä valitettavasti uskon, että sen on aiheuttanut diabetes. Juominenkin on nyt erittäin runsasta. Varasin ajan eläinlääkärille ensi tiistaiksi. Katsotaan miltä sokeriarvot nyt näyttävät. Lantustahan annetaan tällä hetkellä kaksi kertaa päivässä 4 yksikköä, joten pienistä määristä ei ole kyse. Muuten Helmi kyllä vaikuttaa hyvinvoivalta ja energiaa riittää hyvin ylläpitämään Naukulan päivittäisiä rutiineja. 

"Eläinlääkäritäti hei, onks sulla ollu mua ikävä?" 

Minulla on tietenkin kova huoli, vaikka Helmi muuten käyttäytyykin johtajattaren arvolle sopivasti. 

Asiallista väkeä

Ikkunankorjaajia

Tässä taloyhtiössä käydään läpi ovet ja ikkunat ja huolletaan se mikä huollettava on. Helmin mielestä huoltotoimet sujuivat asiallisesti. Kävi kuitenkin näyttämässä, kuten tapoihin kuuluu, mikä ruoka kuuluu kissalle. Pieni pauke ja vieraat ihmiset eivät Helmiä haitanneet. Taisi todeta jo alkuvaiheessa, että kummatkin remonttimiehet ovat kissaihmisiä ja molemmilta löytyi kotoa kissa. 

Pääasia on, että myös ikkuna Helmin ulkotarhaan huollettiin ja tarhaan ja sisälle voi astella huolettomin mielin. 

Ulkotarha kelpaa edelleen, mutta heinätupolle ei enää haluta. Sen on syksy korjannut. 

Otsakiehkura

Uutta muotia?

Helmi on selkeästi alkanut kasvattamaan itsellensä otsatukkaa. Uskokaa tai älkää, mutta näin on. Sitä myöskin hoidetaan pesun yhteydessä ja siihen tehdään mitä uskomattomampia kampauksia. Kuva todistakoon. 

Pitäisiköhän minun hankkia joku kiva hiuspinni kasvatuksen ajaksi? Sellainen söpö tyttömäinen tai sitten ehkä enemmän aikuiseen makuun sopiva? 

Kysymys

ja liian helppo vastaus

Arvatkaa kuka ei vielä ole talviajassa? 

Helpotetaan vähän. Se on punertava creme, se pitää huolta aikatauluista, se herättää aamuisin. Laittaa tassun nukkuvan käteen ja vähän puristelee kämmentä kynsillään. Se sanoo ÄH ja haluaa henkilökuntansa nousevan ylös, jotta voi itse mennä päiväunille. 

Harmaa ja sateinen päivä

sekä pieni yllätys 

Heräsin, hoidin aamutoimet, söin aamiaista ja painuin takaisin pehkuihin. Herättyäni toisen kerran, päätin piristää Helminkin aamua ja tarjoilla raksuvälipalan parvekkeen pöydälle. 

"Onko tää tottakaan?"

Helmi tuntui olevan tästä tarjoilusta kovasti hämillään ja ihmetteli tovin mistä nyt tuulee. Raksut kuitenkin maistuivat hyvin ja minut palkittiin kehräyksellä.

Herra Päätoimittajalta luin, että nyt olisi kaksi kissaa vaikka sijaiskotia. Olisiko sinulla mahdollisuus auttaa? 

Villirucola

Ei kelvannut

Luin vehnänoraspostauksen kommenteista, että toiset kissat syövät talvella villirucolaa. Näin tekevät ainakin Myrtti sekä Molleyn kissat. Minä  olin tästä kovin hämmästynyt, sillä villirucolahan on aika voimakas. Mutta toisaalta Myrttihän myös kasvattaa chilejä, joten ei kai minun nyt niin kummissani pitäisi olla. 

Ostin siis Naukulaan purkin villirucolaa. 

Siinä kävi sitten niin, että Helmi tuli paikalle yhden valokuvanoton ajaksi ja poistui sitten paikalta vähin äänin. Ei kelvannut. 

Hyväksytty pehmuste

Räsymatto

Edesmenneen äidinäitini, mamman, ihanat räsymatot päätyivät aikanaan äidilleni. Sieltä ne runsaan käytön jälkeen päätyivät minulle. Ne ovat olleet parvekkeella ja milloin missäkin. Pidän niistä kovin ja niin onneksi Helmikin. Asetin yhden niistä parvekkeen pöydälle ja kuinka ollakaan matto kelpaa Helmille. Taljahan siinä ei ollut hyvä. 

"Mitä nyt?" 

"No mutta tässähän on ideaa!"

"Oikein hyvä. Pidetään tää." 

Toinen räsymatto on Helmin mökin kattoterassilla ja sekin kelpaa hienosti. 

Taidamme olla molemmat räsymattofaneja. Räsymatot vain paranevat vanhetessaan, nämäkin taitavat olla 50-luvulta. Ainakin äitini muistin mukaan. Vaikka kyllä Helmille tietysti kelpaa punaisetkin matot. 

Tuumaustauko

Mennäkö vai eikö mennä? 

Viikonloppuaamuna mittari näytti jossain kohdin -1,1 C. Pihaoven aukaisu aiheutti rivakkaa päänpyöritystä, eikä sinne enää haluttu mennä. Seuraavaksi pyydettiin auki parvekkeen ovea. Kylmä ilmahan se sieltäkin tuli vastaan ja oli paikallaan pitää tuumaustauko. 

Hetkisen aikaa luulin Helmin sietokyvyn olevan nollassa asteessa, mutta tänään parvekkeella käytiin ja viihdyttiin vaikka pakkasta oli yli neljä astetta. Ehkä se on tottumuskysymys - meillä kaikilla. 

Lauantai-illan puuhia

ja pieni märkä yllätys

Minä päätin eilen illalla siivota Helmin vessan kunnolla. Hiekat pois toiseen vatiin ja se kylpyhuoneen ulkopuolelle varavessaksi, vessa superpesuun ja siitä se sitten lähti. Tuli pestyä kylpyhuoneen seinäkin sekä lattia ja kaikki. Pesussa vierähti aikaa ja hätähän Helmille sitten tuli. 

Yleensä vessansiivouksen aikana varavessa on kelvannut kummasti ja asiointi hoitunut normaaliin tapaan. Yllätys, yllätys, nyt ei. Varavessaan laitettiin vain etutassut ja sitten pissata lorotettiin iloisesti kylpyhuoneen ulkopuolella olevalle matolle. Samalla katsottiin minua epäilevästi silmiin: "Näätkö nyt ihan huono ratkaisu tämä?" 

"Mitä sä oikeen taas kerrot?

 Mähän yritin kertoa, että se oli kyllä huono viritys." 

Kuvan matto ei kuulu tapahtuneeseen. Se matto, jolle pissattiin on huomattavasti vaikeampi pestä. Oma vika. Kai. 

Liika on liikaa

Lunta

Naukulan aamu lähti tavallisesti liikkeelle. Muutos tuli vasta kun oli aika lähteä käymään ulkona. Patiolla oli muutama valkoinen hiutale. Tassuja piti nostaa tosi korkealle ja pitää niitä vuorotellen hetken ilmassakin. 

Näyttäisi siltä, että johtajattaren mielestä patiolla oli liikaa lunta. Kuva kertoo kaiken ja jos ei häiritsevä lumi näy, voi kuvaa suurentaa ja hakea vaikka suurennuslasin avukseen. 

Epäonnistuneen ulkoilun jälkeen Helmi on kulkenut perässäni, tuijottanut suoraan silmiin ja sanonut useasti ÄH. Minä olen kertonut ettei tuo runsas lumi ole minun vikani. Tai ehkä Helmi vain ilmoitti, että olisi ne lumityötkin voinut jo tehdä? 

Vahinko

ja vielä dokumentoitu

Minä siirsin tässä taloudessa ainakin kymmenen vuotta olleen korin parvekkeelle. Poistin sieltä loput kirjat, ne jotka eivät Muistikirjan kirppikseltä ole lähteneet tai ole varattuja. Tarkoituksenani on viedä ne Hesyn kirpputorille. Kori ei ole koskaan tämän talouden johtajatarta kiinnostanut. Paitsi...

"Mitäs täällä...?"

"No voihan hiiripaisti sentään!"

"Nyt mä taisin jäädä kiinni!"

"Äkkiä pois. 

Ehkä se ei kerenny ottamaan tästä todistusaineistoa."

Usein ei Helmille näitä vahinkoja satu. Todistettavasti näin on kuitenkin käynyt joskus. Esimerkiksi 9.1.2013, 16.8.2012 ja 17.11.2010. Ei niin että näistä kirjaa pitäisin.

Kaksi kättä

Rapsutukseen

Meillä on päivittäiset rapsutushetkemme. Se nyt ei mikään yllätys ole varmasti kenellekään. Mutta päivittäiset rapsutushetkemme ovat saaneet uuden käänteen. Jos rapsutan (laiskasti) vain toisella kädellä, ryhtyy Helmi puskemaan toista kättäni. Sitä ei rapsuttavaa. Olen tulkinnut tämän niin, että rapsutukset on nyt annettava kaksikätisinä. Siksi kai minulla kaksi kättä onkin. 

"Kaikkihan sen nyt tietää. 

Kaksi kättä on paljon parempi." 

Helmin sana on Naukulassa laki, joten rapsutukset ovat nyt muuttuneet kaksikätisiksi. Ilmeisesti pysyvästi tai ainakin kunnes Helmi toisin määrää. 

Kommunikointia

Syksyisessä maisemassa

Aika: Syksy
Paikka: Naukulan syksyinen takapiha
Pääosassa: Helmi Orvokki Naukula
Sivuosassa: Mamma N
Vuorosanat: Äh ja no niin

Tarina saa alkunsa kun on aika mennä ruohotupolle. Helmi Orvokki sanoo jo ovella: "Äh." Mamma ymmärtää viestin, pukee kengät jalkaansa, heittää takin niskaan. Ovi avautuu ja sitten mennään. Ilma on kirpeä, talvi on selvästi tulossa ja pihavaahtera luopunut lopuistakin lehdistään. Reitti on tuttu ja niin myös päämäärä. Ruohotuppo. Sekin valmistautuu jo lepokauteen, eikä siitä oikein ole enää syötäväksi. 

Kun on aika palata takaisin, sanoo mamma: "No niin." Helmi pyörähtää tupolla ja ryhtyy matkaamaan kotia päin. Siellä he sitten elelivät onnellisena tämänkin päivän. Sen pituinen se. 

Vahdissa

ikkunalla

Vaikka parveke onkin ollut viime aikojen lempipaikka, ei vahtihommiakaan ole hylätty. Helmi ottaa hommat vähän rennommin kuin mini-Helmi vehnänoraspuskien takana. 

Vehnänorasta ei juurikaan ole syöty ja se mikä syödään, syödään tuosta kuivahtaneemmasta versiosta. Makunsa kullakin. 

Kylkiäinen

ja ruokaa

Kiitos Leenalle ja pojille! He kertoivat minulle kommentissaan, että Zooplussasta saa tilattua myös erikoisruokia. Niitä mitä yleensä Suomessa myyvät vain eläinlääkäriasemat ja Yliopiston apteekki. Tilaus tehtiin ja diabetesraksuja tuli pahvilaatikollinen. Huikeat 2 x 3,5 kg. Niin paljoa kuivamuonaa ei tässä taloudessa olekaan kerralla ollut aikaisemmin. 

Ruokien kylkiäisenä tuli tietenkin pahvilaatikko. Helmi osoitti sitä kohtaan hieman huomiota. Ilmeisesti siksi koska kissat yleensä pahvilaatikoista pitävät. Meillä ne eivät ole Helmin suosikkeihin koskaan kuuluneet, mutta mamman mieliksi siellä käytiin. Ainakin kerran. 

"Mikäköhän se näissä oikein viehättää?" 

Kun asianmukaiset valokuvat oli otettu, sai pahvilaatikko jäädä oman onnensa nojaan. Olkoon parvekkeella nyt vielä hetken. Jos vaikka vähän myöhemmin kiinnostaisi. 

Syysretki

heinätupolle

Meidän elämä on niin jännittävää. Tänä aamunakin tehtiin syysretki. Heinätupolle. Hieman oli Helmin ihmeteltävä myös lehtien paljoutta.

"Oho."

"Tääl on mamma ihan sekasta!"

"Ruokarauhaa, kiitos!"

Eipä tuossa heinätupossa enää niin paljoa syötävää ole, mutta pääasia tuntuu olevan, että sen luo pääsee. 

Pöytä

parvekkeelle

Parveke on Helmin valtakunta. Kesähuone nro 1 ja kyllä siellä kelpaa oleskella keväisin ja syksyisinkin. Parvekkeella on mökki, kori ja näköalatorni. Nyt sinne siirtyi myös kirjoituspöytä. 

"Mamma, onks tää mulle?" 

En ehtinyt edes laatikoita laittaa paikoilleen, kun pöytää jo testattiin. Ilmeisesti se myös hyväksi todettiin, sillä se on nyt osoittautunut uudeksi lempipaikaksi. Pöytä on n 85 cm korkea, joten sen päältä pystyy hyvin tarkkailemaan pihan tapahtumia. Laitoin sen päälle taljan, koska muillakin kissoilla on tällaista nähty. Esimerkiksi Paavo ja Harmi rakastavat taljaansa.  

"Näkymä on ihan jees, mutta mutta..."

Näyttäisi siltä, että se mikä sopii yhdelle ja toisellekin, ei välttämättä sovi kolmannelle. 

"Mä tykkäisin et ois paljas pöytä." 

Nyt pöytä on ilman taljaa ja se sopii johtajattarelle enemmän kuin hyvin.

Sotku

lattialla ja vähän muuallakin

Minulla on vielä paljon opittavaa äh-kommunikoinnista. Siinä on niin paljon eri sävyeroja ja niiden tulkinta on vielä aivan alkutekijöissään. Ihmisen rajoittuneisuutta, tiedättehän? 

Eilen kuulin ystäväni kanssa äh-komennon. En ymmärtänyt sen tarkoitusta. Olisi kannattanut, sillä se varmasti liittyi itsekseen hellalla porisevaan sosekeittoon. Muistikirjassani siitä enemmän. Yöllä tuli myös äh-komento. Silloin ymmärsin sen viestin ja kävin siivoamassa vessan vaikka kello näytti 01:28. Kakan tulo ei katso aikaa. Nyt ähistään työhuoneessa. Täällä on lattialla sotku. 

Minä epäilen, että Helmissä asuu samanlainen siisteysintoilija kuin Totossa. 

Tunnustus

Pelleltä Ruotsista!

Helmi on saanut tunnustuksen Ruotsista, Pelleltä! Kiitos ja kumarrus, pusku ja pörinä. 

Säännöt: 

1. Tunnustus tulee antaa vastakkaisen sukupuolen edustajalle
2. Tunnustuksen saaja tulee linkittää
3. Täytyy kiittää tunnustuksesta
4. Meidän tulee kertoa kenelle annamme tunnustuksen

Kuten Pellelläkin, Helmillä on useita ehdokkaita. Tämä tunnustus lähtee Naukulasta nyt miesten miehelle. Arvaatteko jo? No Myrskylle tietenkin. Ole hyvä Myrsky, ota koppi. 

"Mamma, oonks mä nyt sellainen kansainvälinen kaunotar?" 

Suurin

ihmettelynaihe Helmille

Helmi jaksaa ihmetellä aina kun makuuhuoneessa tuuletetaan ja minä jaksan ihmetellä miksi tämä aina vaan jaksaa Helmiä ihmetyttää. Usein on tätä ihmettä käyty sitten parvekkeeltakin tarkastelemassa. 

Täällä näyte tammikuulta ja tästä tämä kaikki muistaakseni alkoi. Kun tuuletin, kipitti Helmi kovaa vauhtia parvekkeelle katsomaan tätä tapahtumaa toisesta näkökulmasta. Ja uskokaa vaan, kyllä minä aika usein tuuletan ja Helmi päätyy istumaan avoimen ikkunan alle lähes joka kerran. 

Haaste

11+11

Helmi haastettiin Just Kittying -blogissa 11 kysymyksen haasteeseen! Katsotaanpa nyt mitä tästä tulee. Epäilemme, että tunnette Helmin kuin omat taskunne, eikä uutta paljastettavaa ole. Yritämme kuitenkin. Kertaushan on kuitenkin opintojen äiti. 

Haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alla 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Ensin 11 asiaa mamman näkökulmasta: 

1. Helmi on kiltti kissa.
2. Helmi harrastaa nukkumista, syömistä, ulkoilua sekä äH-kommunikointia. 
3. Kehräys alkaa kun otan kameran käteeni. 
4. Kun lähden pois kotoa, tulee Helmi hakemaan lähtöraksut keittiön pöydältä. 
5. Helmillä on diabetes. 
6. Helmi oppi valjaisiin noin vuosi sitten, mutta kun valjastelut päätyivät aina samalle heinätupolle, valjaista luovuttiin. 
7. Nykyään Helmi ulkoilee heinätupollensa nakuna. 
8. Helmillä on ulkoilutarha ja parveke. 
9. Helmi tykkää maharapsuista, mutta ei tule syliin. 
10. Helmi pitää kovaa kuria ja järjestystä Naukulassa. 
11. Helmin tassutyöskentely on erinomaista ja taitoja harjoitetaan koirien aktivointilelulla. 

Ai tiesitte nämä kaikki? Mitäs minä sanoin. Uusia asioita on vaikea keksiä kun kaikki on tullut täällä jo kerrottua. 

Sitten niihin kysymyksiin. Helmi vastaa. 

1. Mistä unelmoit? Ikuisesti läpi vuoden viheriöivästä ruohotuposta ja tottelevaisesta mammasta. 
2. Maaseutu vai kaupunki? En tiiä. Hyvä olis kuitenkin että ois tarha ja ulkoilumahdollisuudet ja lämmin koti. 
3. Mitä hankkisit viidensadan euron lahjakortilla? Uuden aktivointilelun ja sit ruokaa niille kun sitä ei oo ja kodit kanssa kodittomille. Ja sit vois vielä miettiä voisko sillä lahjoa eläinlääkäritätin ettei se ottais mun tassusta verta kun käyn siellä. 
4. Mieluisin tapa viettää lomaa? Mummolassa.
5. Paras muistosi viimeisen kuukauden ajalta? Se kun mamma aukaisee parvekkeen oven aamulla. 
6. Vihertääkö peukalosi? Peukalo? Onko mulla muka peukalo?
7. Uskotko avaruusolentoihin? Onko sama ku kummitus? Jos on, niin sit uskon. Kattokaa vaikka täältä. Tollanen asuu mun tarhassa. Zepa täti otti kuvan. Mamma ei oo tommosta saanu. 
8. Ihanin sisustuskauppa netissä? Mä en shoppaile. Henkilökunta hoitaa sen puolen. Mut toi Elsan lempituoli on ihan hyvä ku siel voi nähdä mieskauneutta ja sit mä tykkään SekäEttästä ku sen täti on meijän kaveri. 
9. Mitä katsot televisiosta? Oon kattonut itsenäisyyspäivän juhlia ja sit jotain muita hyviä ohjelmia. 
10. Millaisia blogeja luet? En osaa lukea. Olen kissa. Kuuntelen kyllä tarkasti kaikkien kissablogien videoiden äänet. Jos olen hereillä. 
11. Parasta elämässä? Säännölliset ruoka-ajat ja elämä itse. 

Helmi haluaa esittää seuraavat kysymykset: 

1. Mikä tehoaa?
2. Yksin vain yhdessä?
3. Kuunteletko radiota?
4. Mikä olisi paras aika herätä?
5. Koska kehräät? 
6. Oonko mä susta söpö?
7. Miksei kaikilla kissoilla oo kotia?
8. Miks ihmiset on joskus tyhmiä?
9. Ootko oikea- vai vasentassuinen?
10. Kuka on sun paras kaveri?
11. Mikä saa sut kaikista onnellisimmaks? 

Sit meidän pitäis pistää tämä eteenpäin 11 blogille ja se on aika paljon se. Me toivottais vaan, että joku tän mukaansa nappaisi. Tää sopii kyllä hyvin koirillekin. 

Hyvää päivää

Eläinten päivä

Naukula haluaa toivottaa hyvää eläinten päivää kaikille! Niin eläimille kuin ihmisille. 

"Mitä? Siis vain yksi päivä. 

Tässä täytyy nyt olla joku virhe." 

Itseasiassa tämä päivä aloittaa eläinten viikon. 

"No nyt vaikuttaa jo vähän paremmalta!" 

Minä juhlistin päivää liittymällä Eläinsuojeluyhdistysten kummeihin. 

Lisäksi Naukulasta lähtee sylintäydeltä onnea Ransulle, joka viettää tänään viidettä syntymäpäiväänsä. Kurr, kurr ja pusi pusi. Oot ihana hurmuri! 

Kuluja

kuluja, kuluja

Kävin eilen kaupoilla. Se nyt ei varsinaisesti mikään uutinen ole, mutta ostoslistan esittely sopii tänne mitä mainioimmin. Ostin siis 4 x 14 kg kissanhiekkaa 60 eur, 5 x 3 ml Lantus insuliinikyniä 74,90 eur sekä paketillisen neuloja insuliinikynään 25,52 eur. Tämän lisäksi vielä normaalia märkäruokaa viikon tarpeisiin. Helmin eiliset kulut olivat siis noin 175 euroa. Seuraavaksi ostoslistalla ovat diabetesraksut. 

"Kuningattarella on kuningattaren kulut."

Onneksi eilisillä ostoksillä pärjätään tovi. Insuliinikynät riittävät seuraavaksi viideksi kuukaudeksi, eikä hiekkaakaan tarvitse lähiaikoina ostaa. Neuloja menee kaksi päivässä, eli tuo ostamani 100 neulan paketti kestää 50 päivää. 

Minä kyllä ihmettelen tuota neulojen hintaa. Joka toisella kerralla minulta veloitetaan 35 euroa ja nyt taas 25. Nyt pistän kuitin talteen ja olen pontevampi kun seuraavalla kerralla minulta peritään tuota 35 euroa. Tosin jossain toisessa apteekissa minulle on kerrottu, että yleensä 100 kpl neuloja maksaa 35 eur. Että tiedä sitä sitten. 

Pakkasta

yöllä ja vielä nytkin

Viime yö on minun havaintojeni mukaan ensimmäinen pakkasyö tänä syksynä. Ainakin Naukulan seutuvilla. Se ei silti estä parvekkeelle pyrkimistä. Hieman on kyllä epäuskoinen ilme pienellä kissalla. 

Vielä nytkin mittari näyttää -2,2 C. Vieläköhän lämpenee? 

Kuningatar

ja hänen tiaransa

Koska Helmi on Naukulan Kuningatar, on hänellä toki myös tähän arvonimeen sopivat tarvikkeet. Ainakin tiara. Se on tullut Naukulaan aikanaan kissanäyttelystä. 

"Ai tää. Mut tää on niin pieni." 

"Sä laitoit sen ihan vinoon!"

Tällä kerralla kuvaukset onnistuivat hieman paremmin kuin vuosi sitten. Nyt tiara pysyi hetken päässäkin ilman, että pidin siitä kiinni.