Lakananvaihto-operaatio

Hiki tuli! 

Kissatalouksien suurta hupia voi olla hyvinkin arkiset asiat, kuten nyt esimerkiksi lakananvaihto. Täälläkin se on todistettu jo monen monta kertaa. Pakko on kuitenkin jakaa muutama kuva viimeiseltä lakananvaihtokerralta. Sen verran oli nimittäin vaikeusastetta, että vaihtajalle tuli hiki. 

Ja vaikkei Noomi kuviin päässytkään, mukana toki myös hän. 

Ja näillä kuvaan päässeillä oli tämän kertaisessa lakananvaihto-operaatiossa sellainen "ei väistytä" -taktiikka. 

Leppoisaa lauantaita kaikille! 

Ei hetkauta

Ei mikään, ei kukaan

Jos täällä joskus jonkun maailma järkkyy hetkeksi, niin kuin nyt Noomin maailma jos joku on tunnin poissa, niin Namun maailma ei järky mistään. Ei ainakaan jos: 

a) aamu- ja iltaharjaus on totuttuina aikoina

b) aamuruoka tulee ajallaan

c) ruuan jälkeen pääsee ulkoilemaan edes hetkeksi

d) päiväunet saa ottaa saunassa

e) illalla ollaan porukalla olohuoneessa ja tulee paljon rapsutuksia

f) iltaruoka tulee ajallaan

g) iltaruuan jälkeen pääsee ulkoilemaan edes hetkeksi

Namu on Namu ja elämä on mallillaan. Mikään ei hetkauta Namua ja hyvä niin. 

Elämäntehtäväni?

Lämmitin?

Olen ehkä löytänyt, tai viimein ymmärtänyt, elämäntehtäväni. Mitä ilmeisemmin minun tulee vain pötkötellä ja sylitellä kissoja, ainakin jos kysytään Hertalta, Noomilta ja viime aikoina myös Namulta. Sulo vain kävelee ylitseni ja jopa Noki-Noora on ryhtynyt seisomaan sylissäni kun on herkkutarjoilu. 

Hertta kaulan päällä ja Noomi alempana. 

Sama asetelma.

Hertta ja Namu. 
Namu: "Onko ton pennunkin nyt pakko änkee tähän.
Eikö mummut saa tehdä mitään rauhassa." 
Hertta-pentu on toki jo viisi vuotias. 

Jos kissoilta kysyttäisiin, niin vähintään 30 minuuttia per kissa tarvitaan sylittelyä. Kyllä siinä sitten tulee pakostakin pysähdyttyä, ainakin hetkeksi. 

Lepoa lauantaihin, toivottelemme me täältä Naukulasta! 

Television äärellä

Ihan väärään aikaan

Lauantaina ponkaisin ylös sängystä, ruokin kissat, siivosin heidän hiekkalaatikkonsa ja ryntäsin kymmeneksi eläintarvikeliikkeisiin täydentämään ruokavarastoja. Ajoin kiireen vilkkaa kotiin, tein aamiaista ja asetuin television eteen. 

Toimin siis avain väärin, enkä noudattanut Naukulan totuttuja rutiineja. Erityisen huolissaan tästä oli Noomi, joka yritti ohjata minua toisenlaisten toimintojen pariin. Televisiohan avataan vain illalla jos silloinkaan. 

Lakananvaihtolauantai

 ja aputassut

Arvaatte varmaan, että priimaa tuli kun oli näin komeat aputassut mukana. Ja kyllä tytötkin päättivät sitten apuun rientää. 

Lokoisaa lauantaita kaikille! 

PS: Kuvat epätarkkoja suuren vauhdin vuoksi. 

Etätöitä kissataloudessa

Neuvottelupuhelut sun muut

Jokin aika sitten kyllästyin pitämään luureja korvissani työpalavereissa. Hankin kotiini pöydällä olevan konferenssikaiuttimen. Se on ollut käytössäni jo muutaman kuukauden ja töiden teko kotoa on sujunut hyvin. Paitsi, että. Se on ilmeisesti alkanut häiritsemään Hertan päiväunia. Päiväunet kun luonnollisesti otetaan jollain työhuoneen nukkumapaikoista.  

Anteeksi, anteeksi miten mä nyt tälleen myöhässä oon! 
Puheluhan alkoi jo. 

Viime viikolla Hertta on muutamaan otteeseen herättänyt itsensä umpiunesta ja tullut työntämään kaiutinta nenällään pois pöydältä. Vielä ei ole selvinnyt saako sen aikaan tietyn ihmisen ääni vai mahdollisesti puhuttu kieli. Jäämme seuraamaan tilannetta. 

Noomi on ollut tuttu näky videopalavereissa jo pitkään. Uusinta uutta on kuitenkin se, että hän mielellään majailisi minun ja tietokoneen välissä. Tai valvoisi hiirenkäyttöäni. Pitäisi sen tiukasti hallinnassaan. 

Työhuone on aamuauringon puolella ja se tietenkin tuo työntekoon muitakin ulottuvuuksia. 

Onneksi kuitenkin kauneusunet vievät noin 95% työpäivän kestosta. Ja onhan se hyvä, että lounastauolla kuitenkin saa ulkoilla ulkotarhassa. 

Leppoisaa lauantaita kaikille! 

(Postauksen kaikki kuvat otettu työtuolilla istuen)

Yhdessä

 Eri kokoonpanoilla

Meillä ollaan yleensä yhdessä, eri kokoonpanoin, eri paikoissa, mutta yhdessä. 

Esimerkkini erään aamun aamiaiselta. Minä luen lehteä ja juon aamukahviani tuolla tuolilla. 

Sulo tarkkailee tilannetta tarhasta käsin, Hertta on mennyt tuolin nojan taa ja Noomi valloittanut koko lehden. Tuossa tilanteessa Namu on nauttinut aamiaisensa ja mennyt sen jälkeisille nokkaunille. Minunkin mielestäni ne unet ovat ihan parhaat, vaikka harvemmin niin tulee tehtyä. 

Yllä olevassa kuvassa teemme töitä. Tai siis kuka tekee, kuka ei. Hertta nyt ainakin näyttää olevan hereillä ja vartioivan Naukulan pihaa. Sulo on tässä kohdin päiväunillaan saunassa. Sitä nukkumapaikkaa minä en olekaan kokeillut, mutta pakko sen on hyvä olla, kun on niin kovasti kissakansalaisten suosiossa. 

Hyvää viikonloppua, 

muistakaa kohdella lemmikkejänne tilanteessa kuin tilanteessa lempein ottein. 

Kun kello lyö neljä

 Valpastuu työnjohto

Ensi kuussa tulee vuosi etätöitä täyteen. Aluksi tein töitä toisessa huoneessa, mutta pian kaipasin hieman avarampaa näkymää eteeni. Niinpä työhuoneesta tuli lepohuone ja kirjastosta työhuone. Kun tein töitä entisessä työhuoneessani, sain satunnaisesti seuraa. Nyt uudessa työhuoneessani seura on taattu. Toki se tilanteesta riippuen hieman vaihtelee, mutta kun kello lyö neljä, tulevat kaikki pörisemään ja tassuttelemaan kuka mihinkin. 

Tämä sopii kyllä mulle. Tarpeeksi tilava. 

Reunat tuovat turvallisuutta, toteaa Sulo. 

Ja jos ei toi työnteko lopu, niin saatan nakertaa johdon poikki. 

Sinänsä hassua tämä, sillä olen sellainen kello yhdeksästä viiteen työntekijä ja toimistolta en takuuvarmana koskaan vielä neljältä kotiutunut. 

Tänään ei kuitenkaan tehdä töitä, paitsi kotitöitä ja kaikkien iloksi jopa sitä kaikkein kiinnostavinta eli lattioiden luuttuamista. 

Turkoosia, kiitos

 Lakananvaihtolauantai

Lauantai on Naukulan virallinen lakananvaihtopäivä. Tällä kerralla kaikki tytöt auttoivat kiitettävästi ja lakanoidenvaihto kestikin tästä syystä aika tovin. 

Mamma, missä meidän turkoosi lakana on? 
Se sopisi mun turkkiin niin kauniisti, miettii Namu. 

Erityistä riemua lakananvaihtolauantai aiheutti tällä kerralla Namussa. Ehkä oli hänen vuoronsa. 

Rattoisaa viikkoa kaikille lukijoille! 

Kummitus tai kekripukki

 Naukulassa

Likat sano, et mun takana ois kummitus tai kekripukki. 
Itte mietin, että vois se Batmankin olla. 

Lauantai-illan mysteeri

Mistä se tuli ja minne se meni - Naukulan Kerho selvittää

Oli synkkä ja myrksyinen yö, no ihan oikeasti oli. Jos nyt iltayhdeksää voi yöksi sanoa. Mutta tuuli kyllä ulisi Naukulan nurkissa ja sade hakkasi ikkunapeltejä. Sitten meille tuli ötökkä. Naukulan Kerho lähti selvittämään mysteeriä täydellä kokoonpanolla. 

Huolimatta uutterasta tutkimuksesta selvittämättä jäi ötökän saapumisreitti. Oliko se saunan avoin ikkuna vai lennättikö tuuli sen sisään ulkotarhan kautta? Jossain kohdin ötökkä katosi, noin vain, pufff, kuin savuna ilmaan. Vai olisiko kuitenkin kadonnut parempiin suihin? 

Mysteeri jäi selvittämättä, ainakin osittain. Mutta se on varmaa, että tämän tutkimuksen aikana Hertta lihoi ainakin gramman verran. 

Noomin paluu

Vapaus koitti

Tunnettu tosiasiahan on, että kissa piilottaa kipunsa. Mutta voiko olla myös niin, että kissa liioittelee kurjuuttaan? Ryhdyin miettimään tätä kysymystä, kun katselin kaulurin kanssa kulkevaa Noomia. Mielestäni vaikutti siltä, että kun Noomi kuvitteli etten häntä nähnyt häntä askel kulki kaulurin kanssa varsin varmasti, sen suuremmin horjumatta. Kun oli ilmiselvää, että näin Noomin, tuntui ettei hoipertelulle tullut loppua. Pääkin oli painuksissa kuin suuren surun murtamalla. 

Rappusten kulkeminen onnistui hädin tuskin. 

Koppaan päästiin vaivalloisesti. 

Namu-mamman vieressä oli hyvä. 

Oma lempipaikkakin löytyi vaivoin. 

Mutta kun silmä vähän vältti, löytyi Noomi yläpetiltä. 

Eipä täällä mitään, kattelen vaan josko kärpäsiä näkyis, 

toteaa Noomi. 

Lisäksi olin havaitsevinani, että Namu jotenkin opetti tai rohkaisi Noomia. Namu meni paikkoihin ensin ja Noomi perässä. 

Kaulurin poistin tiistai iltana (leikkaus edellisenä perjantaina 17.4.), tarkoitus oli laittaa se takaisin sen jälkeen kun Noomi oli saanut pestyä itsensä. Tarkkailin Noomia lähietäisyydeltä koko 62 minuuttia kestäneen pesun aikana, eikä hän nuollut haavaa kertaakaan. Jätin siis kaulurin pois ja tarkastin tilanteen uudelleen heti seuraavana aamuna. Haava näytti hyvältä ja nyt sitä tuskin enää edes näkee. 

Leppoisaa lauantaita kaikille! 

Kesken kaiken, ufo

Lakananvaihtolauantai

Lakananvaihtolauantaihin kuuluu oleellisesti myös lakanoiden silitys. Tällä kerralla siitä huolehti Sulo. 

Siis hetkinen, onko tuolla UFO?!

No heh heh, olipa hauskaa. 

Vaan Sulopa alkoi vitsailemaan kesken silityspuuhiensa. Noomi ei ollut vakuuttunut vitsistä, häntä ei naurattanut yhtään.