tiistai 30. syyskuuta 2014

Heräämisen vaikeus

aamuisin

Sitä minä vaan, että joskus täällä on kovin vaikea nousta ylös sängystä. 





Kuvassa myös kummankin lelut; tabletti ja muutamia kissanleluja. Näillä kissanleluilla minä sitten alan leikkimään jos Sulo rämpyttää tauluja aamulla viideltä. Joskus minulle tuodaan myös uusia leluja - vaihtelun vuoksi. 

maanantai 29. syyskuuta 2014

Vihreä kala / Green fish

and a message to Karin

Kesäkuussa luonamme kävi Karin, Pikku Punapipprin blogista. Karin toi meille vihreän kalan. Pikku Punapippurin blogissa vierailusta kerrottiin näin

Vihreä kala on suosittu. Sillä leikitään kovasti, varsinkin kun se menee niinkin hassuun paikkaan kuin riippukeinuun. 



Suuren surun, Karinin Stranin poismenon johdosta, haluan liittää tähän mukaan tuntemattoman kirjoittamat säkeet - poem from unknown for the memory of Stran:

Do not stand at my grave and weep; 
I am not there. I do not sleep.
I am a thousand winds that blow. 
I am the diamond glints on snow. 
I am the sunlight on ripened grain. 
I am the gentle autumn rain. 
When you awaken in the morning's hush
I am the swift uplifting rush
Of quiet birds in circled flight. 
I am the soft stars that shine at nights. 
Do not stand at my grave and cry; 
I am not there. I did not die.  

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Sunnuntaiaamuna

Kello 9.36 

Sulo nukkuu. Saunassa, kuljetuskopassaan. Tuhisi tyytyväisenä kun kävin silittelemässä. Sieltä se sitten pienen runon luikautti, Puolu-tädille, kelles muulle. 

Moi
Mä oon Sulo
enkä yhtään nolo.
Oon poika Eurooppalainen,
lähes maailmankansalainen.

Mun ystäväni Puolukka
on tosi kiva likka.
Sillä on kaunis vaalea turkki
ja se otsatukan takaa mua kurkki.

Jo silloin kun mun kotina oli oma pesä,
silloin kun oli melkein kesä.
Silloin mä näin sen kauniin nassun,
ja vikkelän vikkelän etutassun.

Yhdessä ollaan tehty kaikenlaista,
osa jutuista on kyllä vähän sa-laista.
Mut kerron teille möyhyhetkistä,
yhteisistä retkistä.

Ei kukaan osaa möyhätä niin kuin Puolukka,
ei edes mamman villasukka.
Puolukka pistää mut lattialle selälleen
ja sitten se antaa töitä kuonolleen.

Se poraa mun täplämassua,
onhan se vähän hassua.
Mut mä tykkään siitä kovasti,
ihan kissojen oikeesti.

Voi olla pieni yllätys teille,
vaikkei mikään uutinen meille.
Koirahan se Puolukka on,
ystäväni verraton.


lauantai 27. syyskuuta 2014

Sulo valokuvamallina

Valokuvaustuokio

Olen viime päivinä etsinyt Naukulassa kiivaasti yhtä torkkupeittoa. Muistin selkeästi, että viimeksi torkkupeiton nähdessäni päätin laittaa sen hyvän paikkaan, parempaan talteen. Siellä se sitten oli, paremmassa tallessa, hyvässä paikassa, onneksi kuitenkin löytyi. Välillä tällaiset tavarat tuntuvat katoavan kokonaan. 

Tarvitsin peittoa, koska halusin järjestää Sulon kanssa pienen valokuvaustuokion. Tässä sen tuotoksia, olkaa hyvät.  





Olipas hauskaa. Halpaa ja hauskaa hupia, mukavaa yhdessä tekemistä, kun ei päivänä eräänä uloskaan päästy. 

perjantai 26. syyskuuta 2014

Juhlat kasvattajan silmin

Lisää kuvia

Kuten eilen mainitsin, saatte tänään nauttia 8-kuukautisjuhlien kuvista kasvattajan silmin. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Sulon kasvattajan Mikko Murtosen ottamia. Kiitos Mikko kuvista! 


Mikko hei, mulle tuli nyt sellanen déjà-vu et me oltais oltu täällä sun kanssa aikaisemminkin.
Mä en nyt tajuu, mamma, mitä sä tol sormel huidot.
Mähän vaan katon ku Riku-setä syö välipalaa. 
Sitä mä vaan mietin, et nää on kyl mun parhaat synttärit ikinä. 
Riku-setä on taitava!
Se osaa ottaa ton pallon tosta pelistä pois tosi nopeesti.
Paljon nopeemmin kuin mä.
Riku-setä poseeraa.
Oiskohan mamman sittenkin pitänyt imuroida ennen näitä mun pirskeitä? 
Puolu-täti poseeraa. 
Sankari ja vieraat nauttivat kauniisti vierekkäin juhlatarjoilusta. 
Mamma, saanks mä eka, saanks mä eka?


Kiitos vieraille, lystiä oli! 

torstai 25. syyskuuta 2014

Juhlat

ja vieraat

Sen lisäksi, että eilen vierailtiin eläinlääkärissä, oli täällä myös pienet juhlat. Kahdeksan kuukauden kunniaksi. Vieraina olivat itseoikeutetusti kasvattaja ja Tellis, Puolu-täti ja uutena tuttavuutena kasvattajan koira, Riku-setä



Tulimme kaikki yhtä matkaa eläinlääkäristä tänne Naukulaan. Sulolla oli siis varsin jännittävä päivä. Se ei kuitenkaan tuntunut Suloa haittaavan. Riku-setä otettiin hyvin vastaan ja toivotettiin tervetulleeksi. Sulo hyökkäili Rikun kimppuun leikkimielisesti ja Riku komensi välillä Suloa kuin omia kissakavereitaan. Puolu-täti toimi tarvittaessa diplomaattina ja komensi molempia poikia. 



Riku-setä on kova poika pelaamaan palloa.
Sulo seurasi tarkasti.
Sulo yritti houkuttaa setää myös laatikkoleikkiin ja saikin napattua hännästä kiinni. 

"Setä, sä oot nyt hippa!"
Älä sä ipana mulle ala, toteaa Riku-setä. 
Puolu-täti järjesti juhlien kunniaksi kunnon möyhynäytöksen. 





Juhlinnan jälkeen tuli väsy ja kun vieraat poistuivat, katseli Sulo heidän peräänsä hetken ikkunasta ja siirtyi sitten ansaituille päiväunilleen. 


Hyvät juhlat! 
Kasvattajan kuvia päivästä tulossa seuraavassa postauksessa. 

PS: Muistutus itselleni: Kun Sulolla on seuraavan kerran koiravieraita, voisi tapahtumaa yrittää myös videoida. 

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kahdeksan kuukautta

Tänään

Tänään Pinkkitassun G-pentue täyttää kahdeksan kuukautta! 

Sen kunniaksi pistäydyimme eläinlääkärissä jalostustesteissä. Koska Sulo on komea kolli, on Sulolla tällä hetkellä deitti-ilmoitus netissä. Eihän sitä koskaan tiedä josko joku kaunis Eurooppalaistyttö kiinnostuisi. Katsotaan mitä tuleman pitää. Mikään pakkoavioliitto ei kuitenkaan ole mielessä. 

Testitulokset olivat niin kuin pitää, joten se ei tuota esteitä Sulon mahdolliselle kosiomatkalle. Kun eläinlääkäri tarkasti kiveksiä, päätti Sulo antaa myös pienen näytteen. Ihan varmuuden vuoksi. Tämä näyte ei kuitenkaan päätynyt purkkiin asti, verinäyte sen sijaan päätyi. 

"No oonhan mä komea, ei käy kieltäminen.
Mamma selitti mulle kyllä tän kaiken etukäteen,
mut ei sit puhunut mitään siitä että pitäisikö pissanäyte antaa.
Annoin varmuudeks, ettei heti tarvii uudelleen tulla."

Kaikki sujui hyvin, menomatkalla hieman laulatti, mutta se on asiaankuuluvaa, kuuluuhan Sulo Naukulan Kerhoon ja autolauluista tämä blogi on nimensäkin saanut.

Eläinlääkärikäynnin jälkeen meillä oli kiire kotiin, sillä saimme vieraita juhlistamaan kahdeksan kuukauden merkkipaalua. Siitä lisää myöhemmin. 

Onnea sisaruksille Sipille ja Kapsulle sekä Mesi-mammalle!

PS. Paino 5,5 kg. Saimme luvan siirtyä aikuisten raksuihin. 

tiistai 23. syyskuuta 2014

Runo syyspäivän ratoksi

Kirjoitti mamma, saneli Sulo: 


Moi
Mä oon Sulo,
enkä muuten yhtään polo.
Vaik olin pahnanpohjimmainen,
pienen pieni kissanpoikanen.


Kolme oli äitini ponnistelujen tulos.
Viimeinen olin kun tulin ulos,
Sellainen oli se määrä,
ja ensin syntyi se tättähäärä.

Toisella nimellä tunnette kuitenkin,
Sipi-siskona ehkä varmaankin.
Sitten oli veljeni vuoro,
lauloiko jossain jo Puolu-tädin kuoro?

Sitten tulinkin jo minä,
ihan viimeisenä.
Taisi olla hyvä tämä järjestys,
sen todisti se eka punnitus.

Grammoja oli mulla satakakskytäviis
isoin olin, mutta siitä viis.
Komeita kissoja oli meidän kolmikko,
näki sen heti Telliskin ja Mikko.

Mesi-mamma antoi meille heti maitoa
sitä herkullista kissanmaitoa aitoa.
Sitä me paljon nautittiin
ja oikeiksi kissoiksi kasvettiin.

- Sulo Naukula - 



maanantai 22. syyskuuta 2014

Pörröhäntä

Sulo Pörröhäntä

Uutta naapuria tervehtiessä pörröhäntää ei tullut, eilen sitten tuli. Sulo ulkoili tarhassansa ja minä ryhdyin jossain kohdin ihmettelemään pitkää ulkoilua. Kävin kurkkaamassa tilanteen ja mitä minä näinkään - pörröhännän Sulolla. 


Kun kurkistelin vähän lisää, näin kissan. Tällaista kissaa en ole täällä aiemmin nähnyt. Vaikutti hyvin ystävälliseltä ja seuralliselta tapaukselta. Vaikka näki minut, ei lähtenyt karkuun.  Toivottavasti kaveri oli luvallisella ulkoilulla ja oma koti on lähellä. 




Näitteks te? 
Jäämme tarkkailemaan Sulon kanssa tilannetta. 

PS: Naukulan FB-sivuille on tullut ilmoitus kotia etsivästä aikuisesta kissasta (omistajan äkillisen kuoleman vuoksi). 

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Uusi naapuri

Perttu

Tapasimme eilen ulkoillessamme uuden naapurimme, amerikanbuldoggipennun Pertun. Tapaaminen sujui hyvässä yhteisymmärryksessä ja ihastus oli molemminpuoleinen. 







Hyvin on Puolu-täti opettanut Sulon puhumaan koiraa, sillä väärinkäsityksiä ei syntynyt. Uusi naapurimme oli niin kiva, ettei Sulolle tullut edes puuhkahäntää. Taisipa Sulo hetken miettiä, jos olisi Pertun kanssa lenkille lähtenyt ja kyllä Perttukin kaihoisasti peräämme katseli. 

lauantai 20. syyskuuta 2014

Ystäväkirja

Sulon sivu

Ystävämme Herra Harmaa ja Ilona aloittivat blogistaniassa täyttämään Ystäväkirjaa. Mukaan ovat lähteneet ainakin Karkkikaksoset ja Tassulinna. Sulokin haluaa mukaan ja kirjoittaa itse oman sivunsa tekstin. 

Nimi: Sulo Gilles Vallunpoika Naukula, FI*Pinkkitassun Gilles. 

Ikä: Kun on nukkunut neljä yötä ja rämpyttänyt neljä kertaa viideltä aamulla nukkumahuoneen tauluja, niin sit mä oon kahdeksan kuukautta. 

Kansalaisuus: Eurooppalainen.

Isä, äiti, sisarukset: Isä on Vallu, äiti on Mesi. Sit mul on Kapsu-veli ja Sipi-sisko. Mun perheeseen kuuluu kyl viel Puolu-täti. 

Karvan väri: Ruskea ja musta. Sellainen ruskeatäplikäs. Toiselta nimeltä se on black spotted.  

Mistä pidän: Ihmisistä, ulkoilusta, rypsipossun suikaleista, herkkutikuista, palloista, raksuista, ulkotarhasta, mammasta, sisustamisesta, runoilusta, rämpyttäisestä, juoksemisesta, nukkumisesta, saunan ikkunasta, vedestä, leluista, näyttelypesästä, riippumatosta. Sanoinko jo kaikki? Mut Puolu-tätiä mä rakastan. Miksei sitä kysytty täällä?

Mistä en pidä: No nyt tuli vaikee kysymys. Eilen en tykänny siitä, että meidän pihalla oli sellanen nosturiauto kun mun oli tarkoitus ulkoilla. Enkä kyllä oo ihan varma siitä oravastakaan. 

Lempiruoka: Liha ja raksut ja herkkutikut ja märkäruoka ja ötökät. Raksut erityisesti itte tarjoiltuna. 


Lempiväri: Se on pinkki se.

Harrastukset: Ulkoilu, nukkuminen, rämpytys, kiipeily, sisustus ja uusimpana runoilu. Se on hyvä tuoda esille sitä herkempääkin puolta. 




Lempikouluaine: Mä en oo koulussa. Meen ehkä myöhemmin, en tiiä vielä. En oo kuullu kissakouluista, koirakouluun mua ei ehkä otettais.

Isona minusta tulee: Iso kissa. Oliko tää kompakysymys?

Parhaat kaverit: Puolu. Mesi-mamma, Sipi ja Kapsu. Tellis, Mikko, Paula, Saila, Taru, Pirkko, AnnaS, Pepi, Ulla, Upi, Sami, Päivi, Cheri, Anna, Patrik, Pauliina, Ella, Satu, Marko, Aku, Lea, Kirsi, Leo, Sari, Liisa, Jonna, Anni, Tuija, Inka, Jenni, Jukka, Veeti, Irina, Kari, Pauliina, Sonja, Jacob, Piia, Karin, Kati, Monika, Kaisu ja Kassulat. Toivottavasti mä muistin nyt kaikki? Ai niin, mamma.

Mottosi: Voiko tähän vastata, että rakastan rakastan?
  

perjantai 19. syyskuuta 2014

Sulo runoilee

Runoillaanko teilläkin? 


Moi
Mä on Sulo
ehkä vähän ujo
paitsi kotona Naukulassa
täällä mä oon aito kissa.

Kotona mä asun ja häärään,
vähän kohellan ja paljon määrään.
Syön, nukun, syön ja leikin.
Ehkä oot sen jo nähnytkin?


Mun äiti on Mesi,
se on selvä kuin vesi.
Me ollaan kuin kaksi marjaa,
vaik' ollaankin me kaksi kissaa.

Oon mä välillä vähän juoni,
niinku nyt kun puhkes tää runosuoni.
Mut ei enempää karkkia tänään teille,
kaikki herkkutikut he-ti meille.

Lempinimiä on paljon mulla,
kuinkas on sulla?
Oon Salamatassu,
jolla on täplämassu.

Sitä se mamma mulle aina laulaa,
ei siltä saa hetken rauhaa.
En tiedä mitä mieltä oon siitä pussailusta
ei se oo ihan poikien juttu musta.

Olisko tässä nyt ne tärkeimmät?
Ne mistä herkistyy kaikki kissamammat?
Tässä siis runoilun tulos.
Heippa, mä lähden nyt ulos.

- Sulo Naukula -

Mä tiiän kyl et tohon yhteen kohtaan ois rimmannu paremmin yks toinen sana, 
mut mamma sano ettei sitä saa käyttää. 
Höh.

t. Sulo, kohta aikamies, melkein 8 kuukautta.

torstai 18. syyskuuta 2014

Sisustaja Sulo

Valmis 

Kun Sulon laskelmat valmistuivat, oli minun vuoroni toimia. Tyhjensin hyllynpäällyksen turhista tavaroista ja sijoitin sinne Sulon näyttelypesän. Vaikka pesä kelpaa hyvin näyttelyissä ja kotona lattialla, kaapin päältä se mätkäistiin alas tuota pikaa. 


 Paljaana on parempi. Jouluvalojen säilytykseen hylly ilmeisesti sopii Sulonkin mielestä hyvin, sillä ne ovat saaneet jäädä paikoilleen. 


Näin se Sulo täällä vaan määrää sisustuksenkin laadun. Vaikka en minä sitä kiistä etteikö kaikkein kaunein sisustus kaapin päällä olisi Sulo. 

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Kotiin

Pian kotiin

Päivittäiset ulkoilut jatkuvat. Välillä viiletämme pihan poikki puskasta toiseen, välillä patsastelemme suurella kivelllä. 




Minua ilahduttaa kovasti se, että Sulo selvästi tietää missä asumme. Kun on oikea aika siirtyä sisätiloihin, näyttää Sulo tietä. Kahdesti kuvittelin jo, että yhteisymmärrys on saavutettu ja kotiin lähdetään silloin kun minä sanon. Mutta eihän se toki niin ole. Sulo määrää. 


Tästä uutisesta ei varmasti kovin moni yllättynyt. 

tiistai 16. syyskuuta 2014

Sulolle kans!

Kun siskollakin on! 

Minä olen ihaillut kahdessa käymässämme kissanäyttelyssä Sipi-siskon ja Rauha-tädin riippukeinua. Kun Sipi-siskon Tellis lupasi tehdä Sulolle oman riippukeinunsa olin kovin iloinen. 

Riippukeinu valmistui ja se toimitettiin Naukulaan viime viikolla. Halusin laittaa sen kotonakin esille, jotta Sulo pääsee tutustumaan siihen. On sitten jo tutumpi, kun kisaamme lokakuisena lauantaina Masalassa. Onneksi Tellis keksi, että sen voi ripustaa sohvapöytänä toimivaan penkkiin. 


"Mul tuli ihan pörröhäntä ku tää on niin jännää."

"Mä otin mun rusetin mukaan. Sen mä sain Kaisulta.
Mä en saa leikkii sillä, mut me kokeiltiin sitä." 
"Kiitti Tellis! Tää on hyvä. Mä tykkään."
"Tääl voi hyvin lepuuttaa rämpytyksen jälkeen tassujaki." 
Tämä sopii oikein hyvin Täplätyttöjen Annin tekemän pesän kanssa yhteen. Meillä on sitten täpliä ja raitoja. 

PS: Kuvat kännylaatua, ei ollut muutakaan lähettyvillä ja kuvia oli toki taas pakko ottaa.