Naukulaan
Kuten edellisessä jutussa kerroin, keskiviikkona 18.8. saimme verkko-oven ja jo samana iltana saimme Naukulaan uuden asukkaan, Noki-Nooran. Noki-Noora oli asustellut eurooppalaiskasvattajaystäväni luona tilapäisesti kuukauden päivät. Koska Noki-Nooraa ei voi hänen arkuutensa vuoksi koskea, oli kuljetuskoppaan laittamisessa pieniä haasteita eikä ilman verenvuotoa onnistuttu. Tahallista se ei Noki-Nooran puolelta ollut, hän vain yritti ottaa ponnahdusvauhtia käsivarrestani kun otin hänet kiinni etutassujen alta.
Sanomattakin on selvää, että Naukulaan ei noin vain tulla ovesta sisään ison kuljetusboksin kanssa. Tarkastuspartio punatabbyt oli paikalla välittömästi. Kuvan ulkopuolella luonnollisesti myös Sulo ja Hertta. Ensimetreistä lähtien oli siis selvillä myös Noki-Nooralle, että Naukulassa asuu pelottavan ihmisen lisäksi myös kissoja. Varsin uteliaita kissoja, jotka kaveeraavat kummallisesti sen pelottavan ihmisen kanssa.
|
Hei, mä olen Hertta. Ootko mun kaveri? |
|
Hei, mä oon Sulo, tän talon isäntä ja kuninkas. Tossa mun vierellä on Noomi. Sängyllä Hertta ja takana Namu. |
|
Siis mä olen Namu, tän talon kuningatar vaikka muut toista väittäis. |
Illan mittaan kävi selväksi, että jonkinmoinen näköeste olisi tarpeen. Sen verran uteliaita täällä vierasta kohtaan oltiin. Murinoita, suhinoita tai karvojen pörhistelyitä ei kuitenkaan nähty. Erittäin pian kävi myös selville, että näköesteen olisi parempi olla Noki-Nooran sviitissä eikä sen ulkopuolella. |
Ensimmäisessä turvapaikassa. |
|
Näköeste Noki-Nooran sviitissä. |
|
Toinen turvapaikka. |
|
En tiedä missä oon, mutta tuntuu siltä, että mä olen täällä se ainoa normaali. |
Hertan kanssa olemme vierailleet huoneessa niin, että Hertta on ollut yleensä sylissäni. Kerran nenuttelivat ja sitten Hertta hermostui ja läimäisi Noki-Nooraa. Siitä ei kuitenkaan traumoja tullut. Onneksi niin. Etenemme pienin askelin ja katsomme mihin tämä tilanne johtaa. Noki-Nooran tahdissa edetään.