Sataa, sataa ropisee

Sadepäivä

Aamulla on ehditty ulkoilla, ennen sadetta. Kesäsadetta tämä ei nyt kovasti muistuta, ennemminkin syksyä. Mutta ei valiteta, sade tekee hyvää. Luonnolle ja meille kaikille, ainakin se on saanut meidät ottamaan tämä päivä rauhallisesti, voimia keräten. 

Kuvat eivät ole tältä päivältä, koska kyllä täällä aurinkoisinakin päivinä lepäillään. Noki-Noorasta olisikin ollut aika mahdotonta ottaa tänään kuvaa, koska hän on keksinyt itsellensä uuden nukkumapaikan. Kesähuoneessan toki, mutta taljan alla. Kylmänä kesäpäivänä oikein kelpo nukkumapaikka. 

Mummu opettaa

 Elämän saloja

Syksy on tullut ja sateet. Sateiden mukana kastemadot. Aikaisemmin Hertta on tuonut niitä sisälle ja minä olen kantanut niitä takaisin ulos. 

Tuuppa Hertta katsomaan,
kuinka pulleaksi tämä kastemato on sateella tullut. 

No okei. 

Näitä ei saa viedä sisälle, Hertta hyvä.
Nämä tekevät hyvää mullalle. Kuohkeuttaa ja sillä lailla. 

Sori mamma, mä en voikaan tuoda tätä sulle sisälle, 
kun mun mummu sanoo että sen on parempi täällä ulkona.

Mitä ilmeisemmin jotain on tapahtunut, koska nyt niitä vain katsellaan. Yhdessä Namu-mummun kanssa. Tämä sopii kyllä minulle. 

Leppoisaa sunnuntaita kaikille! 

Sadepäivän puuhia

Naukulassa

Hyvin on saatu tämä sadepäivä kulumaan. 

Eikä sitten muuta kuin hyvää yötä ja toivottavasti ensi viikolla taas nähdään aurinkoakin. 

Satu

Olipa kerran...

Olipa kerran pieni punainen prinsessa, 

hyvin itsepäinen pieni prinsessa. 

Prinsessa johti valtkuntaansa tiukalla tassulla ja terävillä hampailla

ja oli tyytyväinen jos valtakunnan palvelija teki niin kuin prinsessa tahtoi. 

Prinsessan henkivartijana toimi prinsessan serkkupoika, 

jota prinsessa rakasti paljon ja kiihkeästi. 

Prinsessä hyrisi, puski ja pussasi serkkupoikaansa niin paljon ja niin usein, 

että serkkupoikaa välillä ihan nolotti. 

Eikä?
Tuleeks se taas pussaamaan?

Vaan prinsessan palvelija oli välillä kovin hidasälyinen, 

eikä tehnyt heti niin kuin prinsessa määräsi. 

Senpä vuoksi prinsessa oli kehitellyt tavan saada liikettä aikaan. 

Prinsessa hyppäsi aina television päälle tepastelemaan silloin,

kun ovi salaiseen puutarhaan ei auennut tarpeeksi nopeasti. 

Silloin prinsessa sulki television, vaihtoi kanavaa tai sääti äänenvoimakkuutta. 

Näin tapahtui myös itsenäisyyspäiväjuhlien aikaan. 

Ei meinannut palvelija millään ymmärtää, 

että vesisateessakin oli prinsessan puutarhaansa päästävä. 

Kastematoja metsästämään ilmeisesti. 

Prinsessa viipyi sateessa ainakin vartin, 

tuli sisälle litimärkänä, 

pyyhki rapaiset tassunsa pöytäliinaan ja jatkoi komenteluaan. 

Mitä? Kuka? Missä?
Mitä sä siellä taas oikein satuilet?

Siellä he elivät elämäänsä onnellisesti, 

serkkupoika, punainen prinsessa ja palvelija, joka taas oli oppinut uutta. 

Sen pituinen se. 

Ei sadetta, kiitos

aurinkoa, kiitos

Keskikesän juhlan, pitkän viikonlopun, kesälomien ja ihan vaan omien hermojeni vuoksi toivoin juhannukseen aurinkoa ja hyviä kelejä. Vaikka ei ne hermot aina aurinkoisellakaan säällä ihan parhaimmassa kunnossa ole. Onneksi harmitus yleensä vaihtuu nauruun, ei oikein muutakaan voi. On ne vaan niin ihania. 

Pyysin ulos, näitkö?

Mul ei oo mitään tekemistä sisällä,
paitsi ehkä juhannustanssit tän lampun kanssa. 

No kumpi?
Ulos vai juhannustanssit?

Ulos vai alas?

Ootan vastausta. 

Tavalla tai toisella minä olen aina tassunalla. Tietävät keinon jos toisenkin. Yleensä riittä sekin, että ovat vaan. 

Hyvää juhannusta kaikille vielä uudemman kerran! 

Arvelluttava kapistus

Aura-auto

Se kolisee, se rämisee, se jurnuttaa pihalla niin, ettei pieni kissanpoika siitä yhtään tykkää. 

Meidän puolestamme voisi kyllä tämä lumentulo jo loppua. Eihän se ole edes kunnollista lunta, vaan ihan räntää. 

Hups

Pylly kastui

Jos ulkosalla pitää aina tarkastaa oravapuut, niin myös grillin suojaksi laitettu kattolevy on tarkastettava. Vaan sepä ei ollut tällä kerralla auringon lämmittämä ja ihana. 

Hetkisen ihmettelyn jälkeen siinä istuttiin kuitenkin tovi. Tällä kerralla se ei aiheuttanut hurmoksellista pyörimistä. 

Aurinkoa on kyllä jo vähän ikävä. 

Sulo valokuvamallina

Valokuvaustuokio

Olen viime päivinä etsinyt Naukulassa kiivaasti yhtä torkkupeittoa. Muistin selkeästi, että viimeksi torkkupeiton nähdessäni päätin laittaa sen hyvän paikkaan, parempaan talteen. Siellä se sitten oli, paremmassa tallessa, hyvässä paikassa, onneksi kuitenkin löytyi. Välillä tällaiset tavarat tuntuvat katoavan kokonaan. 

Tarvitsin peittoa, koska halusin järjestää Sulon kanssa pienen valokuvaustuokion. Tässä sen tuotoksia, olkaa hyvät.  

Olipas hauskaa. Halpaa ja hauskaa hupia, mukavaa yhdessä tekemistä, kun ei päivänä eräänä uloskaan päästy. 

Kärsivällinen odottaja

ja kiireinen kulkija

Valjasulkoilulle lähdettäessä meillä on jo selvät rutiinit. Sulo odottaa kiltisti kehräten ulko-oven edessä kunnes talutusremmi on laitettu paikoilleen, oven turvalukko ja ovi avattu ja mamma saanut muutenkin tavaransa järjestykseen. Sitten mennään. 

Välillä ulkoilu on vauhdikasta, välillä lymyilemme puskissa. Naapureille voisi esittää pahoittelut siitä. Puskissa lymyily vaikuttaa aika epämääräiseltä touhulta, joten olen ottanut tavakseni kertoa ulkoiluttavani kissaa. 

Sulo myös tietää missä asuu. Kun on ulkoiltu tarpeeksi tai tulee joku muu hyvä syy, Sulo juoksee kipin kapin kotiovelle. Syitä on monia, kova sade yksi niistä. Tänään tulimme syreenipuskan läpi. 

PS. Olen yrittänyt ladata tänne huonolaatuista ulkoiluvideota, mutta en onnistu. Video on ilmeisesti liian suuri. Yritän keksiä miten sen saisin esille. 

PS2: Ja tässä video! Toivottavasti näkyy. On vähän hassu kun minä siinä kaikkea puuhaan. 

Ukkosella

nukutaan

Näissä maisemissa jylisteli eilen hurja ukkonen. Aiemmista sääennustuksista huolimatta, tämä oli meille kesän ensimmäinen kova ukkonen. Samaa herkkua taisi tulla ympäri Suomen. 

Minua hieman jännitti, mitä mieltä Sulo on ukkosesta. Mutta eipä tarvinnut kauaa asiaa pohtia. Ukkonen tuli päiväuniaikaan ja silloin nukutaan. Paikaksi oli valikoitunut tällä kerralla virkkaamaani tyyny (ent. kaulaliina). 

Kun sade alkoi vihmoa maisemia Sulo heräsi ja ihmetteli hetken. Vesi on niin kovin mielenkiintoista. 

Väsyttää

väsyttää

Tänään on ollut väsyttävä päivä. Harmaata ja sateista. Onneksi tällaisina päivinä on sopivaa ohjelmaa. Kuten kuvasta näkyy. 

Ja ei, kyseessä ei ole nauruterapia, vaan haukotus. 

Täti soitti

Eläinlääkäritäti

Minä sain eilen soiton Helmin eläinlääkäritädiltä. Haimatulokset olivat tulleet ja ne olivat normaalit! Jatkotoimenpiteenä haen vielä ensi viikolla B12 ampulleja ja kuivaruuaksi kokeilemme hypoallergiaraksuja niiden diabetesraksujen tilalle. Märkäruokana Helmi syö nyt Applawsin kanaa. Kaikenkaikkiaan Helmi on nyt saanut kolme B12 vitamiiniruisketta ja olo on mitä parhain. Turkin kunto on kohentumassa ja vessatuotokset normaaleja. 

Meillä menee nyt oikein hyvin! Helmin mielestä menisi kyllä vielä paremmin jos sade ei haittaisi tarhailua. Eilen sinne pyydettiin ainakin viisi kertaa ja aina vaan satoi. Myös silloin tällöin suljettuna pysyvä parvekkeen ovi häiritseen hieman. 

"Muistakaa ottaa vitamiininne!"

Huomenna (aamupäivällä) tämä mamma menee lemmikkimessuille ja toivoo tapaavansa siellä tuttuja. 

Onneksi on

katettu parveke

Täällä elellään rauhallista maanantai päivää. Kovin on harmaata ja sateista, mutta ei se Helmiä haittaa. Parveke on katettu ja lasitettu. Suojaa sopivasti kissaa, joten tämäkin päivä on pääsääntöisesti vietetty parvekkeella. Pöytä on edelleen suosiossa ja niin myös räsymatto. 

"Täällä on hyvä ja raikas." 

Huominen ell-käynti jännittää. Ilmeisesti jännittynyt ilmapiiri on tarttunut myös Helmiin. Kissanvessaa siivotessa sen huomaa. Tietänette mitä tarkoitan. 

Vieno

kuorsaus parvekkeelta

Lämpötilan laskettua, Helmi on päätynyt taas ottamaan päiväuniansa parvekkeella. Helteiden aikaan sisätilat olivat neidille sopivammat. Hetken aikaa ihmettelin missä Helmi on, mutta parvekkeelta kuulunut vieno kuorsaus kertoi tilanteen. 

"krooh zzzzz krooh zzzzz kroooh puuuh"

Tällä kerralla paparazzi ei viitsinyt mennä parvekkeelle asti toista kuvaamaan, yhdet saunaunet kun jo tuli häirittyä. Tassut vaan vipattivat kun Helmi veti sikeitä. Ties mitä Helmi metsästi.

Leijonan liaanit

Ulkotarhassa

Eilisen päivän rasituksista on toivuttu hyvin. Ennen iltaruokaa annoin Helmille ensimmäisen annoksen tulehduskipulääkettä. Se meni ruiskulla hyvin, eikä tipan tippaa mennyt hukkaan. Sen jälkeen maistui ruokakin ihan normaalisti ja insuliinipiikin antaminen sujui hyvällä rutiinilla. 

Yksi hieman häiritsevä asia eiliseltä löytyy ulkotarhasta. Olen karsinut siellä kasvavaa liaania (lue villiviiniä) liian vähän ja leijona joutuikin astelemaan tarhaansa liaanien välistä. 

Sittemmin tämä epäkohta on korjattu ja tänään on rappusia asteltu taas normaaliin tapaan. Ainakin kun sade hetkeksi taukosi. 

Roolileikki

Parvekkeella

Tänään sataa, alkuviikosta meitä helli aurinko. Vietimmekin yhteistä lukuhetkeä parvekkeella ja Helmi aloitti roolileikin.

"Mamma, arvaa mikä tää ois nyt?" 

Hieman toispuoleinen on, mutta ihan selvä tapaus. Vai onko?

PS: Huomenna onkin sitten se hammaskivenpoisto...

Aurinko armas

tule pian

Sateista, sumuista ja syksyistä. Huomenna halutaan valoa, aurinkoa ja kirpakkaa syksysäätä. Keinovalo on jotenkin niin ikävä, eikö?

Toisaalta, kun on tähti, niin kai sitä nyt pitää kestää parrasvaloissakin.

Ulkotarhassa

Valo vähenee

Ulkotarha on ollut taas suosiossa ja jotenkin minulla on sellainen tunne, että hiiret ovat lähteneet liikkeelle. Valot on siis sytytettävä, jotta voi varmistua Helmin tulevan yksin kotiin. Varsinaisessa hiirestyksessä Helmi ei ole vielä näyttänyt kykyjään. Yksi hiiripolo oli kerran - vuosia sitten - suussa kun Helmi pyrki rappuja pitkin sisään, mutta minä sen kuitenkin äkkäsin. Tempasin ikkunan Helmin nenän edestä kiinni. Helmillä loksahti suu auki ja pieni pullea hiiri kiiruhti karkuun.

Kristallikruunun sytyttämisen lisäksi, toinen vaihtoehto on ulkoilu valosalla, mahdollisuudet siihen vaan vähenevät kovaa vauhtia, sillä pimeys tuntuu taas kiirehtivän. Ehkä jopa hiiriä nopeammin.  

Helmiä ei pimeys haittaisi, mutta sade saisi jo loppua!

Ostoslistalle?

Kumisaappaat

Minä hankin viime syksynä keltaiset Hai-saappaat ja niille on kyllä käyttöä ollutkin. Edelliset saappaat jäivät pihakäyttöön kun niistä hajosi etupuolella ollut vetoketju.

Sen verran huomiota pihasaappaat saavat, että epäilen Helminkin haluavan vastaavat. Onhan se nyt ikävä tassujansa koko ajan kastella.

 "Sitä vaan mietin, et toimisko nää? Pysyiskös tassut kuivina?"

Toisaalta Helmi on kyllä muutenkin sitä mieltä, että haistelemalla kenkiä, ihmiseen tutustuu parhaiten. Niin Helmi tekee aina. Käsilaukkukin on hyvä nuuhkia.

Lisää kysymyksiä

Vastauksia vailla

Tässä taannoin pohdiskelin muurahaisia ja tuholaisia. Niihin kysymyksiin sain asiantuntevia vastauksia, kiitos! Nyt kiinnostaisi tietää miksi aina sen jälkeen tulee rankkasade kun pioni on aukaissut painavat kukkansa?

Helmi puolestaan miettii miksi ulkotarhassa oli ennen tosi mukavaa, mutta nyt tarhailu ei tunnu enää juuri miltään.

Kaikenlaista pohdittavaa koko ajan!