Rupia

niskassa

Kuinka ollakkaan tässä päivänä eräänä rapsuttelin Helmiä niskasta siitä kohdin, mihin yleensä pistän insuliinia. Hämmästyksekseni huomasin niillä kohdin kaksi selkeää rupea. Olenko siis todella onnistunut pistämään aina kahteen eri kohtaan? Kuinka en muka ole tuosta kohdasta aikaisemmin rapsuttanut? Onko Helmissä ollut rapsuttamaton kohta?

"Näätteks, tuolla niskas ne on. Mun ruvet." 

Pistäminen sujuu edelleen kuin lasten leikki, joten ainakaan Helmi ei kovasti ole voinut tapahtuneesta kärsiä. Eihän?

Vahdin vaihto

Vuorot

Helmin elämä on nykyään niin paljon helpompaa kun mini-Helmi hoitaa osan vahtivuoroista ja Helmi voi keskittyä paremmin mamman tarkkailuun.

Mammahan voi vaikka tehdä ruokaa, joten mini-Helmi huolehtikoon naapuruston tarkkailusta!

Ennen kuin

saa taas oikeaa

Nyt on oikeasta heinäsadosta kulunut jo sen verran aikaa, että korvikekin kelpaa. Viikonloppuna maisteltiin vähän vehnänorasta. Ainakin mamman mieliksi.

"Ai taas se toi näitä?"

 "Leikitään nyt sitte mukana ettei sille tuu paha mieli."

 

"Sulais jo toi pirhanan lumi, ni sais oikeita."

Kovasti Helmi näitä näyttäisi napostelevan, mutta puskan koossa ei kyllä liiemmälti eroa huomaa.

Tarkastaja

Tarkkana

Tänään on selkeästi kevättä ilmassa. Tarkastajakin sen on toki huomannut. Huolimatta vajaan viiden asteen pakkasesta, oli päästävä ulos tarkastamaan lumitilanne. Aurinko ei ihan vielä ollut paljastanut tietä heinätuopolle. Selkeästi se tuppo kuitenkin jo on mielessä.

Odotamme ensi viikkoa ja auringolta hurjasti tehoja. Kyllä se jo lämmittääkin. Ihan selkeästi.

Mielialoja

Mielialoja

Mitä liikkuu Helmin ajatuksissa? Ehkäpä satu Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä? Minun tulkintani mielialoista ovat kuvien päällä.

Ujo

 

 Lystikäs (oikaisti tämän pitäisi olla utelias, muttei sellaista hahmoa löydy sadusta tästä)

 

 Vilkas

 

Viisas

Enää ei puuttuisi kuin Nuhanenä, Jörö ja Lystikäs. Eikä mammaakaan nyt ihan Lumikiksi voi kutsua.

Vaihtelu virkistää

Myös kirjastokissaa

Yksi Helmin lempipaikoista on Wilmalta vapautunut kirjaston näköalatorni. Sen Helmi otti omakseen, kun Wilma oli siirtynyt paremmille hiirestysmaille. Eikä sen koommin paikasta ole hevillä luovuttu. Se kuuluu aamupäiväunille. Joskus kuitenkin käy niin, että myös kirjaston tuoli kutsuu.

Huolellinen pesu kuuluu asiaan, ennen sitä ei voi siirtyä ottamaan päikkäreitä, ei vaikka päikkäripaikkojen välissä ei olisi metriäkään.

PS. Ja eilisille kommentoijille tiedoksi: Helmi ei mennyt koppaan, mamma ei pyörtynyt, vaan Helmi asteli pois arvokkain kissamaisin askelin.

Mitä miettii Helmi?

Erikoinen tapahtuma

Sunnuntaina Helmi osoitti ehkä ensimmäistä kertaa kiinnostusta kuljetuskoppaansa kohtaan. Meni sen eteen istumaan, kurkisti sisään ja selvästi mietti jotain. Mutta mitä?

Ton täytyy olla maailman tyhmin keksintö.

 

Pitäiskö toi myydä?

 

Mihinköhän reissuun sitä seuraavaks lähtis?

 

Matkustaiskohan mammakin tommoses muoviboksis?

 

Pyörtyisköhän mamma jos mä menisin tonne?

Helmi Pitkätossu

Sulahopsulahopsula trallallaa - vai miten se oikein meni?

Aina välillä käy niin, että Helmi ei tule minua vastaan eteiseen kun tulen töistä kotiin. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että tulen liian aikaisin. Kuten nyt tänään klo 18 paikkeilla. Tässä huushollissa on hyvin tarkat käyttäytymissäännöt.

Jos on unoset kesken, niin eihän sitä nyt turhaan kiirehditä. Sen sijaan poseeraamaan ehtii aina tässä uudessa lempipaikassa - työhuoneen tuolilla.

 

Sen verran on tuolilla viihdytty, että se on nyt päällystetty myös kissankokoisella cremen punaisella päällyksellä.

Leppoisa sunnuntai

Raukeata puuhastelua

Helmi nautti aamiaistaan suht normaaliin viikonloppuaikaan eli kello 8.30. Sen jälkeen minä pujahdin vielä sänkyyn ja kuinka ollakaan sain jopa seuraa viereiselle kissankorille. Tuossahan korissahan Helmi siis nukkuu joka aamuyö, mutta harvemmin tulee takaisin nukkumaan siihen aamiaisensa jälkeen.

Nyt on sitten jo täysi tohina päällä ja komento on kova. Miuuuuuh! Minäpä sitten lähden toteuttamaan pyyntöä.

Rakkautta ilmassa

Posti toi

Eilen postilaatikostamme löytyi sydämin koristeltu postikortti. Se oli osoitettu meille molemmille, ja olimme siitä varsin otettuja. Helmi sen kortin kuitenkin omi itsellensä. Arvaatte varmaan miksi?

"Ihan selkeet tuoksuterveiset. Hurrrr." 

"Ja sydän mulle ihan joka kulmassa."

 

 "Tää on mun, mun, mun <3 font="">

 "Ai miten nii mun täytyy näyttää tää muillekin? Tää on MUN."

 

 

"Tää tuli Myrskyltä. Mulle. Myrskyltä <3 font="">

 

Helmi oli häkellyttävän onnellinen saamastaan kortista. Mammansa myös. Kiitos!

Hyvää ystävänpäivää

Ystävänpäivän aattona

Paikka: Naukula
Aika: Ystävänpäivän aatto
Pääosassa: Helmi Orvokki Naukula
Sivuosassa: Mamma N

Mamma saapuu kotiin. Vastaaottokomiteaa ei näy missään. Mamma ottaa laukun pois olalta, laittaa sen lattialle. Kaivaa sieltä aamulla ostamansa kissanruokapussit ja puhelimensa. Lukee saamansa tekstiviestin.

Mamma: "Helmiii, missä on Helmi? Mamma tuli kotiin."
Helmiä ei näy, ei kuulu.
Mamma jatkaa yksinpuheluaan: "Missä se Helmi kulta on? Mamma tuli kotiin."
Helmi säntää alas yläkerrasta, heittäytyy olohuoneen matolle selälleen.
Mamma: "No siellähän se kulta on."
Mamma polvistuu Helmin eteen ja ryhtyy rapsuttamaan.
Helmi: "Hurrurrurruu. Hurrurruur. Miau."
Mamma: "Onko noin hyvä olo, onko? Ja ihan asiaakin vielä."
Helmi: "Hurrurrur"

Sitten ruokaa Helmille, insuliinia niskaan ja hurina senkun jatkuu. Mamma jättää Helmin ruokailemaan, siirtyy itse yläkertaan ja vaihtaa työvaatteensa kotiasuun. Helmi seuraa kohta perässä.

Helmi: "Hurrurrur."
Mamma: "No tule tänne, niin toivotetaan hyvää ystävänpäivää kaikille ystäville."
Helmi hyppää työpöydälle, mamma ryhtyy kirjoittamaan.
Helmi: "Hurrururuuu."

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Toivottaa Naukulan väki.

 

Ja hurja hurina jatkuu.

Lähes vuoden vanhoja

Maaliskuulta 2012

Maaliskuussa 2012 maailma näytti keväisemmältä. Eikä maaliskuuhun nyt enää niin pitkä aika ole!

 

Ja maaliskuun viimeisenä päivänä tilanne ulkotarhassakin näytti paljon paremmalta. Sitä oli hyvä tarkkailla ulkopuolelta uusissa valjaissa.

 

Odottavan aika on kyllä pitkä, mutta eiköhän tämä tästä.

Kohta lähtee?

Kevättä rinnassa

Kyllä se kevät nyt vain on piakkoin tulossa. Vai miten muuten on selitettävissä, että ulkoilemaan tekee kissan mieli? Aikaisemminkin on kyllä pyydetty, mutta vielä ei ole tämän vuoden puolella "melkein menty" ulkotarhaan.

Ei siis menty nytkään, mutta pääsyyllinen on selkeästi se sama tyyppi, joka ottaa näin tuhruisia kuvia (eli siis minä). Jospa tulevana viikonloppuna teksi tuolla tarhassa lumityöt kunnolla.  

Neuvottelu

Johtajatar vs Palvelusväki

Tänään on Naukulassa neuvoteltu lisämurkinasta ennen päiväunia.

Vaihe 1: Johtajatar tuijottaa palvelusväkeä herkeämättä.

Vaihe 2: Johtajatar hylkää alkuperäisen suunnitelmansa kissannappuloiden saamiseksi (huomaa avonainen rasia) ja lähtee havittelemaan palvelusväen aamiais-/lounasleipiä.

Vaihe 3: Erinäköisten vaiheiden jälkeen palvelusväki on antanut johtajattarelle  keittokinkun siivun. Johtajatar on tyytyväinen.

 

Tämän jälkeen Naukulan elämä jatkui normaaliin tapaan.

Salainen ihailija

Naukulassa

Helmillä on ihailija. Tilanteeseen sopisi hyvin Juice Leskisen laulun sanat: "Mä taivalsin läpi tuulen ja tuiskun nähdäkseni sun puuterihuiskun..."

 

Näyttäisi siis siltä, että Helmin kiertoon mennyt nelijalkarynsienraapimaväline houkuttaa myös ihailijoilta paikalle.

 

"Tiietään, tiietään, mä vaan oon niin hieno misu."  

 

Helmi ei ole ihailijastaan tietoinen, vaan nauttii katkarapuannostansa.

Tai ehkä juuri siksi? Ettei ihailija vaan tule ja syö niitä.

Joka päivä

pyydetään

Helmi lopetti ulkoiluharrastuksensa kertaheitolla lumentuloon. Ulkoilu ei enää kiinnostanut lainkaan, kun kulku heinätupolle oli näin julmasti estetty. Nyt on jo pikkuhiljaa Helminkin mieli siirtynyt kevääseen, sillä ulos pyydetään taas joka päivä.

Viime keväänä ruohotuposta ei ollut vielä tietoakaan ja silloin maltettiin tutustua myös muuhun tarjontaan pihalla. Kun ruohotuppo löytyi, ei sitten muuta enää huomattukaan. Kuva on otettu viime maaliskuussa ja on mielestäni varsin onnistunut otos Johtajattaresta.

Kissamaista päähierontaa

Apuväline nro 1

Toiset tykkäävät maharapsuista, toiset leuanalusrapsutuksista, toisille sopii kokonaisvaltainen silittely. Helmille sopivat nämä kaikki. Väilillä täytyy kuitenkin tehdä kissamaista päähierontaa ihan itse.

Paras apuväline kissamaiseen päähierontaan on tässä taloudessa ruokapöydän tuolin selkänoja. Luonnollisesti hoitomuotoon kuuluu mukaan valtaisa hurina.

Tiedättekö?

Mikä kuu?

Tiedätteköhän mikä kuukausi nyt on meneillään? Kannattaa olla tarkkana, sillä päivän kuvassa on teille pieni vihje.

Tai siis 6.5 kiloinen vihje. Mutta on se pieni jos vertaa vaikka tiikereihin.

Nuuhkunenä

ja tuliaisia

Naukulassa kävi vieraita. Helmi suhtautui vieraisiin kuten kissan sopii. Ensin vähän mennään liki, sitten juostaan häntä suorana ohitse ja kun on aika nukkua saunassa, niin sitten nukutaan saunassa ja kun on aika tulla sieltä pois, niin sitten tullaan. Kyllä Helmiä hieman silittääkin sai, silloin kuin Helmi sen suvaitsi.

Helmi sai tuliaisiksi kissanlelun ja nuuhkaisi sitä hetken. Olisi kyllä varmasti mielellään seurannut enemmänkin kun tädit sillä keskenään olisivat leikkineet.
Tapoihin kun kuuluuu enimmäkseen vain katsella ihmisten leikkivän kissanleluilla.

Mammakin sai hienoja tuliaisia, Helmililjan sekä pöllöservettejä ja laukun. Laukku osoittautuikin sitten varsin tarkasti tutkittavaksi tuliaiseksi.

"Mitäs terveisiä tässä on?

Sit mä huomaan kans,

että tossa oikeassa yläkulmassa olevassa tyypissä on vähän jotain tuttua."

Kiitos Paula ja Saila vierailustanne!

Inspiroiva blogi ja omituiset tavat

Kiitos Saila ja Pojat

Saimme Saaripalstalta tunnustuksen, joka pitää sisällänsä myös pienen haasteen. Meidän on paljastettava viisi omituista tapaa.

 

Olemme tuikitavallisia keski-ikäisiä,

mutta yritämme kuitenkin jostain kaivella esiin omituisia tapoja.

 

1. Helmi maiskuttelee viikonloppuaamuisin korissansa kun mamma herää ja avaa silmänsä. Tämän mamman tulkinta on se, että tarkoituksena on kertoa aamiaisen jo maistuvan.

 

2. Makuuhuoneen tuuletus on jatkuva ihmetyksen aihe, ja jos vain sää antaa periksi, on makuuhuoneen avointa ikkunaa käytävä katsomassa myös parvekkeelta käsin.

 

3. Vain mummo ja eno saavat harjata Helmiä. Mummolassa harjausta oikein kerjätään ja äitini muistaakin tästä aina hienovaraisesti mainita.

 

4. Raksuja heitellään ja metsästetään Naukulassa harva se ilta.

 

5. Kaikki mitä tämän talon ovesta tulee sisään on tarkoitettu vain kissoilla. Ääh. Ei tämä ole omituista!

 

5. Helmi hoitaa kyntensä lähes ainoastaan neliraajakynsienhoitotekniikalla. Tämän takia mamma on Ikean kanta-asiakas.

 

Hassumpiakin tapoja varmasti löytyisi. Ehkä saamme kuulla niistä kommenteissa?

 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

"Täs mä vaan mun kaverin kans kattelen tipuja." 

 

Haaste lähtisi Mustalle ja Harmaalle! Sekä sitten Mäykyselle ja Ellille!