tiistai 20. elokuuta 2019

Onnellinen poika

Lempipaikassaan - Sulo's happy face + happy place

Ulkotarhan valmistauduttua on valjastelu Sulon kanssa jäänyt vähemmälle. Nyt olen kuitenkin kunnostautunut asian suhteen. Aikaisemmin Sulo ymmärsi pääsevänsä ulos kun kosketin pikkueteisessä olevia valjaita. Sittemmin meidän on tarvinnut laittaa myös pikkueteisen ovi kiinni perässämme kun valjaita on ryhdytty pukemaan, muuten siellä on ollut liian suuri kissamäärä. Alussa minun piti nostaa Sulo sinne kanssani, muuten hän olisi lähtenyt pois. 

Kun sunnuntaina päätin, että nyt mennään pihalle, ei minun tarvinut kuin astua lähemmäs pikkueteistä ja Sulo tuli sinne juoksujalkaa. Ymmärsi myös, ettei kannata lähteä karkuun. Hän kaarsi kauniisti oven taa, jotta sain sen suljettua perässämme ja sitten alkoikin vallan äänekäs pörinä. 

Sulon lempipaikka on ehdottomasti kivi. Sen vierellä vierähtikin ensimmäisellä ulkoilukerralla tovi jos toinenkin. Tänään maltettiin sitten jo mittailla mäntyä ja käydä tutustumassa grilliin. Tervehdittiin myös samaan aikaan pihalla ulkoillutta lapsiperhettä. Kysyin heiltä toki luvan saammeko tulla samaan aikaan ja kun lupa heltisi, niin Sulo kiitti perheen äitiä voimakkaalla puskulla. 

Mukana ulkoilemassa oli molemmilla kerrolla toki myös kännykkä. 




Happy place.

Happy face 




Kylläpä olikin hauskaa valjastella taas pitkästä aikaa yhdessä. 

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Naukulan naiset

Punaiset ja kilpikonna

Naukulan naiset tuntuvat liikkuvan laumoissa. Niin sisällä kuin ulkonakin. 



Sulon ja Hertan "vielä" toisistaan erottaa, mutta kun Namu on hoikentunut ja Noomi toipunut kuutosistaan on punatabbytyttöjä välillä jo vaikea erottaa toisistaan (jos nopeasti katsoo). Erojakin tosin on, Noomi ei juuri juttele eikä Namu sylittele. Eikä imetä enää tytärtänsä Noomia. Noomi taas on ottanut imettämisen ohjelmanumerokseen ja tätä tapahtuu nyt harva se aamu tai ilta. 



Niin ja Hertta ja muu P-pentue täytti eilen 11 kuukautta, kuukauden kuluttua onkin sitten 1-vuotis synttäriedän vuoro. 

torstai 15. elokuuta 2019

Schesir-maistiaisia

Uutuuksia kissoille (ja koirille)

Saimme jonkin aikaa sitten maistiaisia, Schesir luomuruokasarjan uutuuksia kissoille. Luomutuotesarjassa on sekä kuiva- että märkäruokia ja sitä on jo jonkin aikaa ollut saatavilla ainakin Mustista ja Mirristä. Hieman yllättäen maistiaisten luo tuli ensin Noomi. Noomi ei ole ruokaorientoitunut kissa, Noomista paljon ruokaakin parempaa on esimerkiksi sylittely ja huiskan heilutus. Hetken asiaa pohdittuani ymmärsin kuitenkin mistä kyse. Kassi oli tullut abessiinialaisperheestä ja Noomi on mielestänsä abessiinialainen, vilkas ja erittäin seurallinen. 





Oikea abessiinialainen on koskenut tätä, ihan varmasti on! 


Raksut kelpasivat Sulolle, Namulle ja Hertalle. Yllättäen myös märkäruoka todettiin vallan kelvolliseksi. Sitä söivät ainakin Sulo, Namu ja Hertta. Noomi oli jo siirtynyt odottamaan huiskanheilutusta ja koska raksut sisälsivät viljaa, en niitä Noomille voinut tarjoilla. Noomi on jossain määrin allerginen viljalle, sillä jos maistaa raksuja joissa viljaa, hänen alahuulensa turpoaa.  

Hmmm.... tää ei oo vauvoille. 

Siis sitten mä voin syödä tätä. 



Lisää tuotteista voi lukea täältä www.mustijamirri.fi/schesir

perjantai 9. elokuuta 2019

Lämpöä, lisää lämpöä

Lisää lämpöä

Vaikuttaa vahvasti siltä, että perheen punatabbyt toivoisivat lisää lämpöä. Namu nukkuu kissanpedissä ja Noomi haluaisi olla vain sylissä värjöttelemässä. 



Vaan yksi hyväkin puoli näissä kylmenevissä ja pimenevissä illoissa on. Ötökät. Muuta en sano. 

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Vieraita

Kissankellon eurooppalaisia

Kesälomallani sain kutsun Kissankellon kissalaan katsomaan eurooppalaispentuja. Minuahan ei tarvitse kahta kertaa kutsua. Kun aikataulut saatiin sovitettua yhteen, latasin kamerani akun ja lähdin matkaan, sillä tiesin, että haasteita on edessä runsain mitoin. Pentueeseen nimittäin kuului kaksi mustaa tyttöä. Ja jos kissanpentujen kuvaaminen on haastavaa, niin mustien kissanpentujen kuvaaminen on ekstra haastavaa. 

Ryhmäkuvista ei juuri mitään tullut, mutta joihinkin yksilökuviin olen tyytyväinen. Niin tyytyväinen kuin olosuhteisiin nähden on mahdollista, salama nimittäin oli kotona ja joskus sen käyttö on aiheellista. 

Yksi tarkka, kolme epätarkkaa kissanpentua. 

Yksi tarkka ja yksi koheltava velipoika. 

Täti, kokeile nyt oikeesti kohdistaa meihin molempiin. 


Hymypoika Kissankellon Oma Kulta

Kilpparityttö, emonsa kopio.

Poseeraaminen onnistuu myös kahdella tassulla seisten. 



Toinen musta tyttö?

Heiluta vielä sitä huiskaa, täti, pliiiiz

Asiantunteva  kuvausassistentti selitti kärsivällisesti pennuille miten olla ja mitä tehdä. 
Täytyy sanoa, että oli yksi viihdyttävimmistä kuvaussessioista pitkään aikaan. Sen verran oli hulvatonta meno sekä pentujen että vieraiden kesken. 

PS: Ja edelleen tilanne on se, etten käsittele kuviani. En edes rajaa. Joku kaunis päivä vielä siihenkin hommaan ryhdyn. 

lauantai 3. elokuuta 2019

Kärpästen kauhu

ellei peräti kauhutalo

Nyt on kuulkaa ollut jännää. Kaikilla hieman eri tavoin. Tytöt Namu, Noomi ja Hertta ovat rymistelleet ympäri Naukulaa niin, että on saanut pelätä etteivät ikkunat tai kissat mene rikki. Kärpäsiä, hyttysiä ja muita lentäviä öttiäisiä on löytynyt näillä hieman kylmenneillä ilmoilla kiitettävästi. 

Olen Hertta, kärpästen kauhu. 

Välillä kärpäset katoavat. Sitten taas yllättäen löytyvät. Erittäin jännää. 





Myös hiiret ovat selvästi liikkeellä terassin laudoituksen alla. Sekin on vallan jännää. Välillä kaikki (paitsi mamma) ryntäilevät terassilla kuin suuremmatkin saalistajat. 



Minua on jännittänyt se, ettei vaan mitään sisälle tulisi, eikä ole tullut. Vielä *koputtaa puuta* . 

Rentouttavaa viikonloppua kaikille! 

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Karhulla pääsee

Elefantin lisäksi

Naukulan elefantti, jolla matkustetaan lähinnä Intiaan, on saanut vahvan haastajan. 

Tiietään jo, että karhu vähentää ravia korvista ohjaamalla. 


Mutta miten tähän saa vauhtia?
Kopoti kopoti kop....

Toki karhu sopii myös hottiksien auringonpalvontaan, kuten jo Noomi aikanaan näytti 



Nyt pitäisi vielä tietää, minne tällä karhulla matkustetaan? 

keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Kissaharrastuksen toinen puoli

Se surullisempi puoli elämää

Täällä Naukulassa on aikanaan tehty päätös pitää yllä kepeää linjaa, sellaista jossa lukijalle tulisi arkisten murheiden ja kiireen keskellä iloa. Aina ei kuitenkaan voi olla kepeä ja iloinen, välillä on tuotava esille myös se toinen puoli. Se surullisempi puoli elämää. Kuten niin monessa muussakin ikävässä, on ihmisillä tässäkin roolinsa. Puhun nyt hylätyistä kissoista, puhun kodittomista ja kissoista, jotka ovat päätyneet kissapopulaatioihin. 

Kuulun sekä Eläinsuojeluyhdistysten kummeihin että Porvoonseudun eläinsuojeluyhdistykseen.  Olen järjestänyt hyväntekeväisyystempauksia edellisessä työpaikassani ja kuljettanut lahjoituksia Hesylle. Kannatan lemmikkien sirutusta ja haluan, että eläinsuojelurikoksista saadaan suurempia tuomioita. Tunnen tuskaa joka päivä siitä, että jossain on kissa tai muu eläin jota kohdellaan kaltoin tavalla tai toisella. 




Rakas, jo edesmennyt kissani, Helmi Orvokki Naukula oli Porvoonseudun eläinsuojeluyhdistyksestä. Helmin emo ja pentue oli tuotu sinne Kouvolasta, jonka eläinsuojeluyhdistyksen tilat olivat täynnä. Ja nyt on taas se aika vuodesta kun yhdistysten tilat täyttyvät, vapaaehtoiset raatavat pitääkseen suojaan saaduista kissoista huolta ja loukuttaakseen muita. Tarvitaan lääkkeitä, matolääkkeitä, ruokaa, hiekkaa ja vaikka mitä. 

Myös kissanäyttelyiden yhteydessä on yleensä paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen esittelypöytä, jonne voi viedä lahjoitukisia tai muuten kysellä aiheesta. 

Miten sinä voisit auttaa? 

Asiallisia ja hyviä kirjoituksia kissoista, eläinsuojelutyöstä ja sen tilanteesta Suomessa  löydät oheisten linkkien takaa: 

https://www.sey.fi/ajankohtaista/tiedotteet/1153-karanneiden-ja-hylaettyjen-lemmikkielaeinten-maeaerae-loeytoeelaeintaloissa-laskenut-apua-tarvitsevien-kissojen-maeaerae-silti-kasvussa-elaeinsuojeluyhdistyksissae

https://www.sey.fi/julkaisut/tilattavat-esitteet/hyvinvoiva-kissa-opas

sekä ystäväni Trio Miumaun ja Nilssonin Tarun kirjoitus kissabloggaritapahtumasta Kissakoti Kattilaan: 

http://triomiumau.blogspot.com/2019/07/kissakoti-kattila.html


Tiedän toki, että vakiolukijani ovat tietoisia asioista ja tuntevat kanssani samaa tuskaa, mutta ehkä joskus kirjoitukseni tavoittaisi jonkun muunkin. Jonkun jonka silmät avautuisivat ja joka liittyisi joukkoon ja lähtisi muokkaamaan ihmisten ajatuksia ja toimintatapoja uuteen ja parempaan. 

Kiitos, että luit tämän. Kiitos, jos sain sinut ajattelemaan asiaa. 

tiistai 23. heinäkuuta 2019

Söpöysvaroitus - Turussa

Päiväretkellä

Kesälomalla on ollut varsin mukavaa tehdä kissamaisia päiväretkiä ystävien seurassa. Yksi näistä retkistä vei meidät Turkuun kahteen eri osoitteeseen. Molemmissa osoitteissa oli päällä söpöysvaroitus, mutta rohkeina kissanaisina uhmasimme tuota hälyyttävää varoitusta. 

Ensin vuorossa oli Kyöpelivuoren kissala ja siellä olevat eurooppalaispennut. Kolme poikaa ja kilpikonnatyttö. Älkää pyörtykö! 





Emo ja pojat

Yhtään en yllä nyt tiedä yllä olevista kuvista kuka poika on kuka, kun korvat kertakaikkiaan menivät lukkoon, enkä pystynyt omaksumaan tuntomerkkejä. Kilpikonnatytön toki tunnistan. Emo ei ehtinyt poseeraamaan, sillä hän viiletti tuliaslelujen perässä sellaista kyytiä, että ei ollut mitään toivoa saada hänestä yksittäiskuvaa. 

Seuraava osoite Turussa johti Lumihelmen sijoituskotiin. Täällä pennut olivat vasta viiden vuorokauden ikäisiä. Ja millaiset pennut! Söpöysvaroitus on siis edelleen voimassa sekä lisänä erityinen täplämassuvaroitus







Että sellainen kesäretki kauniiseen Turkuun. 

maanantai 22. heinäkuuta 2019

Viikonloppu Hämeenlinnassa

Kissanäyttelyssä

Kun muut viettivät kaunista kesäpäivää rannalla, ulkoillen tai kissabloggaritapaamisessa, minä pakkasin autoni ja hurautin kohti Hämeenlinnaa ja siellä olevaa SUROK RY:n järjestämää kissanäyttelyä. 

Näissä kisoissa Hertta oli jo aikuisten naaraiden avoimessa luokassa, sillä kymmenen kuukauden ikä oli tullut täyteen edellisellä viikolla, 17. heinäkuuta. Lauantaina tulokseksi tuli EX2 ja meidän missi sisko nappasi sertin luokassamme sekä kilpikonnatabbyjen värin parhaan tittelin. 

Jännitystä lauantaille toi se, että meillä oli rinnakkaisarvostelu. Sen lisäksi, että kävimme oman tuomarin luona, kävimme myös tuomaritutkintoa suorittaneen tuomarin luona. Vain varsinainen tuomari (ensimmäisessä kuvassa oleva) antoi meille suullisen ja kirjallisen arvion. Hän tykkäsi Hertasta kovin, mutta sisko päihitti pään mitalla. 


Kuva: Tarja-Leena Sillasto

Mitä ilmeisemmin näyttelykokemusta on tullut sen verran, että Hertalla ei enää ole tuhatta tassua tuomarin pöydällä. Nyt siinä vain pusketaan ja pussaillaan tuomareita, heitetään kuperkeikkaa ja ollaan erittäin tyytyväisiä saadusta huomiosta. 

Alla olevat kuvat ovat ovat rinnakkaisarvostelun värin parhaasta ja Hertta oli varsin rentona kuten kuvista ja ilmeestä näkee. 

Kuva: Tarja-Leena Sillasto


Kuva: Tarja-Leena Sillasto

Minä puolestani opin sen, että mustaa vaatetta en seuraaviin kisoihin laita.  

Sunnuntaina saimme toivotun sertin. Koska kilpikonnatabbyjä ei ollut tarvittavaa kolmea, ei värin parasta järjestetty. 



Mainittakoon vielä, että lauantaina käytin matkassa ollutta teippiharjaa ainakin kolme kertaa ja sunnuntain tunikan kanssa (kuva yllä) en käyttänyt kertaakaan. Kuvakin on otettu vasta kun olimme kotiutuneet. 

Sellaisen asian voin vielä mainita, että kun kotiuduimme, kukaan kotijoukoissa olevista ei kiroillut Hertalle. Ehkä uskovat jo, etten minä sieltä kissanäyttelystä  ketään vierasta tuo tullessani Naukulaan.