torstai 13. kesäkuuta 2019

Viikset

Voihan kissanviikset

Kissanäyttelyn jälkimainingeissa laitoin kamerani (Canon EOS 7D) näyttelylaukun päälle ja yritin heilauttaa laukun kuskin penkin taakse lattialle. Heilautin kyllä, mutta heilautin kameran maahan. Se tippui objektiivi edellä, eikä kamera sen jälkeen toiminut. Kotona vaihdoin objektiivin toiseen ja iloitsin, että kamera toimi ja  että olin myös sopinut uuden objektiivin hankkimisesta. 

Hain uuden käytetyn ja sitten oli pakko kuvata, jos ei muuta niin vaikka sitten kissanviiksiä ja niitähän tässä taloudessa riittää. 


Sulon viikset. 

Namun viikset. 

Noomin viikset. 

Hertan viikset. 

Jos asfaltti vei voiton objektiivista, niin mielestäni Noomi vie voiton muista. Noomi on kasvattanut itselleen huikeat viikset, eikö?

(Kuvat otettu uudella objektiivilla)

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Puolu-täti tarkastaa

Kissatarhan

Silloin kun on tapahtunut Tärkeitä, on parasta kutsua paikalle tarkastusta tekemään Puolu-täti. Siis Sulon Puolu-täti. 


Kaikki eivät ymmärrä, että Sulon Puolu-täti on koira. Mutta Sulon se saa käännähtämään melkein katolleen lähes 30 sekunnissa. Niin nopeasti, ettei siinä ehdi Tellis edes takkia riisua. 




Kun Sulon syntymäkodin Tellis ja Namun syntymäkodin Paula sekä tämä mamma joivat kahvia ja söivät mitä mainioimpia leivonnaisia (Ikinä en oo näin hyviä leivoksia syönyt, olivat Min Kaka'n tarjontaa), tarkasti Puolu-täti tarhan. 

Vähän kapee väli tää. Tarttis tehdä jotain, sanoo Puolu. 


Siis eikö Puolulla ole raksujansa mukana tällä kertaa, pöyristyy Namu.


Kolme kissaa ja koira. 


Puolu hyväksyi tarhan pienillä korjauksilla ja vierailu oli kaikinpuolin onnistunut. Sulo näyttää esimerkillään kuinka Puolu-tätin kanssa seurustellaan ja mitään paniikkia täällä ei synny. Ja miksi syntyisikään, Puolu-tätihän se. Sulon hyvin tuntema Puolu. 

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Sisko on missi

Eikun BIS

Viime viikonloppuna oli Vermossa kansainvälinen kissanäyttely, johon Hertta osallistui. Hertan lisäksi siellä oli monta tuttua, kuten esimerkiksi Namun veli Hartsa, Katinhäntiä, Aurinkokiven edustus ja yksi Vinhaviiksi sekä paljon muita kissaystäviä ja näyttelytuttuja. Ja mikä mukavinta, näyttelyyn osallistui myös Hertan sisko, Pinkkitassun Psipsina eli Tove. 

Mamma toimi Toven emännälle neuvonantajana ja mitä ilmeisemmin joitain neuvoja tuli myös Hertalta. 

Istut vaan Tove nätisti sitten siinä pöydällä, äläkä yhtään huuda, neuvoo Hertta.

Etkä yhtään venkuloi. Ei ne siitä tykkää, jatkaa hän. 

Ja jos aikas käy pitkäks tällä kopperossa, niin voit yrittää sisustaa sitä mieleiseks. 
(Jostain syystä toisena näyttelypäivänä Hertta päätti pujotella itsensä verhojen taakse, yläreunassa olevan vaijerin yli. 
Molempina päivinä siskosten välillä oli kisaa siitä kumpi sai EX1 arvostelun ja kumman oli tyytyminen EX2 arvosanaan. Ensimmäisenä päivänä Hertta sai erinomaiset arvostelut ja arvosteluseteliin oli piirretty seitsemän sydäntä. Mutta kun Tove kaunotar astui tuomarin eteen, oli peli selvä. Tove oli EX1 ja Hertta jäi hopealle. Toisena päivänä ei tullut sydämiä kummallekaan, mutta järjestys oli sama. 

Koska kisoissa oli kolme kilpikonnatabby eurooppalaista, niin tuomari valitsi myös näiden neitokaisten joukosta parhaaksi katsomansa eurooppalaisen. Siis sellaisen joka edusti rotuaan parhaiten (englanninkielinen nimike BIV = Best in Variety). Ensimmäisenä päivänä sen kisan voitti ystävämme Feronian Neilikka ja toisena päivänä Tove! 

Tove valittiin myös molempina päivinä kategorian kolme tuomarin parhaaksi nuoreksi ja eteni loppukilpailuun. Ensimmäisenä päivänä tuli yksi ääni ja seuraavana päivänä Tove voitti ja valittiin oman kategoriansa parhaaksi nuoreksi (ikä 7 - 10 kuukautta). Ihan huippu juttu! Vaan rankka myös kun tämä mamma joutui tirauttamaan ilon kyyneleitä useampaankin otteeseen Toven puolesta.  

Paljon onnea Tove ja emäntä! Huipputulokset ja mikä hieno esiintyminen ensimmäisissä kisoissa Tovelta. 


Hertan esiintyminen tuomarinpöydällä on parantunut. Neidillä ei enää ole tuhatta jalkaa, ehkä vain sata. Näyttelyhäkkinsä hän halusi tällä kertaa auki kahdelta sivulta, ja lepuutteli arvostelun jälkeen myllättyjen alusten alla. 

Tätäköhän ne jutut siitä sinisestä tarkoitti? 
Siis, että tulen tässä sinisessä sturdissa tänne näytelmiin, miettii Hartsa. 

Katinhännän Survivor Amber sai titteliensä liitteeksi myös arvonimen DVM. 
DVM = Distinguished Variety Merit. 
Eli hän on voittanut 10 kertaa värin parhaan tittelin näyttelyurallaan. 
Hän taitaa olla ensimmäinen hopeatiikeri, jolla kyseinen titteli on. 

Hertta ja seitsemän sydämen setä nenuttelevat tai pussailevat. 
Kuva: Tarja-Leena Sillasto. 

Oli hieno viikonloppu! Kiitos kaikille seurasta ja janojuomasta.  
Ja onnea vielä kerran Tove! 

(Mikäli joku ei tiedä, niin Tove on Pinkkitassun Noomin eli tuttavallisemmin Noomi Naukulan tytär ja asui emonsa ja viiden sisaruksensa kanssa Naukulassa syntymästään 17.9.2018 uudenvuoden päivään 2019 asti. )

torstai 6. kesäkuuta 2019

Tuloksia

Namun laihdutusoperaatio

Sulo rakastaa herkkuja, herkkutikkuja ja muitakin herkkuja. Herra on varsinainen herkkupeppu. Herra on normaalipainoinen, komea kolli. Noomi ja Hertta rakastavat herkkuja myös, mutta suppeammin. Herkkutikuista eivät ymmärrä lainkaan. Namu, Namu rakastaa ruokaa. Erityisesti raksuja, mitä tahansa raksuja. 













Pinkkitassun P-pentujen asustellessa Naukulassa, oli Namulla (vapaa)pääsy penturaksuihin viimeisen kahdeksan viikon aikana, siis silloin kun pennut olivat valloittaneet koko asunnon. Namun paino oli jossain kohdin 6,1 kg. Kun pennut olivat lähteneet  ja talouteen hankittiin ruoka-automaatti , alkoi paino tippua. Kun näihin lisättiin vielä se, että raksut vaihtuivat Namulla metabolicraksuihin, oli voittoisa konsepti valmis. Namu kevenee kohti tavoitepainoaan sopivaa vauhtia. Olen punninnut Namun päivittäisen raksuannoksen. Sovitun annoksen (ja pienen ekstran lisäksi), Namu saa ihan sitä samaa ruokaa kuin muutkin. Ruokavalioon kuuluu sekä raakaruokaa (mm possua, nautaa, kalaa) että teollisia valmisteita. Nälkä ei Namua vaivaa, vaikka aamulla onkin mukava tulla herättelemään. Niin tehtiin vaikka tarjolla oli penturuokaakin. 

Puhuttaisko välillä sun painostas, mamma? 
Ruokavaliomuutoksen lisäksi täällä on lisätty leikkiä. Itse asiassa jos Namun motivaattoria mietitään, niin se on kyllä ehdottomasti leikki. Huiskan perässä painellaan kuin villeinkin pentu. Projekti jatkuu, mutta hyvällä tiellä ollaan. Kun kävin ostamassa raksuja tällä viikolla, oli Namu mukana. Tarkoitus oli saada paino samalta vaa'alta ja se vaaka näytti nyt lukemaa 5,7 kg. Tammikuun alusta paino on tippunut 400 grammaa. Se on sopivasti se, liian nopea painonpudotusn ei kissoilla saa ollakaan. 

Mikäli koet, että kissasi on ylipainoinen, kannattaa sinun neuvotella eläinlääkärisi kanssa painonpudottamisesta, ruokavaliosta ja sen muutoksesta. 



keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Pieni esittely

Ulkotarha

Meidän paras sijoitus vähään aikaan on kyllä kieltämättä tämä uusi ulkotarha. Tein siitä pienen esittelyvideon Naukulan ihmismummulle (hän on edelleen sairaalassa, mutta kunto on kohenemaan päin) ja kun aamukäheällä äänellä on kerran selostus tehty, miksei sitä tännekin voisi laittaa. 


Pieniä muutoksia tapahtuu koko ajan, jos ei muuta niin olemassa olevat kalusteet vaihtavat paikkaansa ja asiat selkiytyvät. Mikä onkaan sen ihanampaa kuin avata ulko-ovi sepposen selälleen ja nauttia elämästä kissojen kanssa ulkotarhassa. 

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Kutistuva mikrokupu


Ja virkattu kupu ystävältä

Hertta rakastaa mikrokupua, kuten muutkin pennut. Maaliskuussa esittelin Hertan parhaimmat muuvit ja ystäväni länsirannikolta huomasi, että kupu on auttamattomasti tulossa liian pieneksi. Hän virkkasi/tuunasi meille uuden kuvun. Mutta ei, silti Hertta ajoittain joutuu edelleen pyörähtelemään mikrokuvussa, vaikka se selvästi onkin jo kutistunut ja kohta käyttökelvoton. 




Miksikö näin? No siksi, että uusi kupu saattaa hyvinkin olla varattu toiseen käyttöön. 



sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Rakas kilpakumppani, Silkkiturkin Samettikukka

ja hänen pentunsa

Joku ehkä muistaa, että Noomilla oli näyttelyuransa alkumetreillä varsin kaunis ja harmoninen vastustaja, Silkkiturkin Samettikukka. Samettikukan kauneus ei ole kadonnut äitiyden myötä, päinvastoin, hän kaunistuu kaunistumistaan ja on nyt jakanut kauneuttaan myös neljälle pennulleen. 

Tässä Silkkiturkin Samettikukka todistaa, 
että vaaleanpunainen sopii punapäille mitä mainioimmin. 

Siis minäkö muutan sukulaismiehen Silkkiturkin Menevän Machon eli Mikin 
ja Pinkkitassun Kristiinan eli Pippin kaveriksi?







Unta, ruokaa, leikkiä ja lisää unta. Siinä se. Ystävyyttä, huolenpitoa ja rakkautta. Kerrassaan ihania lapsukaisia. 

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Nalan pennut

Noomin siskon pennut

Pääsiäisen aikoihin kävin katsomassa Noomin siskon, Nalan pentuja. Reilu viikko  (tai kaksi?!) sitten kävin katsomassa näitä söpöläisiä uudelleen. 

Nala otti meidät vastaan jo pihalla, missä hän oli valjastelemassa emäntänsä kanssa. Pennuilla oli päiväuniaika ja emo käytti hyvin ansaitsemansa aikuisten rentoutumishetken tällä tavoin oivallisesti hyödykseen. 

Minulla oli luonnollisesti mukana kamera, kuinkas muutenkaan. 

Pojat nukkuvat, Rasmus ja Ralf, olettaisin.

Pinkkitassun Rudolf. 

Pinkkitassun Natalie eli Nala

Terveisiä vaan Naukulaan 
Noomi-siskolle, Namu-emolle ja 
Sulolle, lähettää Nala. 

Roberta


Meillä oli mitä erinomaisemmat kahvikestit. 

Sitten yritettiin ryhmäkuvia. 

Pinkkitassun instagram-tililtä löytyy paras otos. 



Nala tutkii Naukulan terveiset ja jättää omansa tämän mamman laukkuun. 


Sitten tulikin taas uni. 
Ihanan reippaita pentuja, rentoja ja kaikesta kiinnostuneita. Erinomaisen kasvatustyön on Nala tehnyt apujoukkoineen. Pennut lähtevät pian omiin koteihinsa ja varmasti valloittavat uudet perheensä heti. 

Onnea uusiin koteihin, Pinkkitassun R-pennut! 

tiistai 28. toukokuuta 2019

Auttavat tassut

ja saunova poika

Kiireisen viikon ja viikonlopun jälkeen sunnuntai-ilta alkoi tällä mammalla leppoisasti sohvalla leväten. Sitten nousi syke ja sitten Naukulan leijonat havaitsivat aputassuja tarvittavan ja ryhtyivät partioimaan television edessä vuorotellen. 






Sitten nousi syke niin paljon, 
että koko kolmas erä meni huiskaa heilutellen lattialla 
ja sitten saunoikin jo poika. 


Ihanaa, leijonat, ihanaa!