Kun on hyvä olla

niin silloin

Mitä ilmeisemmin Naukulassa leikitään kotia silloin, kun on kamalan hyvä olla. 

Mun pennulla on nälkä. 

Mä hoidan sitä. 

Lemmikkirattaissakin on hyvä imettää. 

Noomi-mami ja Hertta-pentu ovat keksineet nämä kotileikit nyt uudelleen. Eikä loppua näy. 

Jos metsään haluat mennä nyt...

niin takuulla yllätyt

Jos minä tuoksuttelin saamiani suppilovahveroita ihastuksissani, niin niin teki myös Hertta kun sieniä putsasin. 

Mitä ilmeisemmin tuoksu oli Hertastakin erinomainen. Toinen vaihtoehto on, että hän etsiskeli josko mukaan olisi päätynyt myös muutama mäyräkoira. 

Kotoilua

Naukulassa

Tänä viikonloppuna on kotoiltu. On nukuttu, leikitty, siivottu, pyykätty ja vaikka mitä. Nukkumisessa avustaa aina vähintään Noomi, yleensä myös Hertta. 

Mamma, mä oon sun painopeitto. 

Tarkistitko etten oo siellä ennen kun käynnistit?

Sohvanvaltaajat.

Siis käveleekö joku taas meidän ohi?

Nää ei taida olla kissanminttuu.

Sunnuntain rauhaamme on vahtinut Sulo. Joka kerran kun joku kävelee Naukulan ohi, Sulo murisee. Ohi ei saisi kävellä, mutta sisälle ovat kaikki tervetulleita. Ainakin kaikki jotka ymmärtävät kehua ja rapsutella herraa itseään. 

Hertan hepuli

ja vehnänoras

Osaa täällä pienemmät, tai siis nuoremmatkin hepuloida. Jos edellisessä postauksessa Namu sai hepulin huiskasta, niin Hertta saattaa saada hepuleita ihan itsekseenkin. Vaikkapa vehnänoraan kanssa. Ei siis mikään ihme, että vehnänoras saattaa välillä löytyä lattialta ja onpa täällä muutama ruukkukin alas pöydältä tippunut. 

Ai pitääkö poseerata välillä?

Mitä sä siellä naksuttelet? 

Etkö oo ennen hepulia nähnyt?

Ja nyt Hertta painitaan, 

sanoo Noomi-mami ja ottaa niskalenkin. 

 Hilpeitä hepuleita teillekin, muistakaa leikkiä! 

Namun hepuli

Pois alta kollipojat ja pennut

Silloin jos on hepuli, niin sitten on. Ei sitä voi estellä, ei kollipojat eikä pennut. Täältä tulee Namu!

Hepulikatse. 

Syöksy sohvan alle

Ja jos Naukulan sohvan alareunassa on punainen karvareunus, niin se vain tarkoittaa sitä, että pienesti pyöreällä Namu-mummulla on ollut hepuli. Hepuli aiheuttaa sohvanallesukelluksia. 

Kuka on sotkenut?

Sulon aurinkopaneeli

Lauantai kun kerran on ulkomaan kielellä caturday, niin se oli mitä sopivin päivä pienelle ulkoilulle. Kaksi kolmesta tytöstä ulkoili tarhassa, yksi vietti päiväänsä toisin. 

Ulos? Älä nyt hullujas puhu, siellähän on kylmä!

Hertalle on hankittu valjaat, mutta niillä harjoitellaan vasta sisäällä. Tällä hetkellä taudinkuvana on valjashalvaus tai vikuroiva poni. Reippain ulkoilija on siis Sulo.

Sadevesikaivo tarkastettu, matka voi jatkua. 

Sitten betonilaatoille, enää ei voinut heittäytyä kieriskelemään. 

Sulon aurinkopaneeli oli kylmä,
melkein meinasi herkkupeppu jäätyä! 

Kuka on sotkenut aurinkopaneelini?
Onko ne ne pahuksen vitsikkäät oravat?
Vai puissa ilkkuvat linnut?

Kun ei täällä voi ees uida, meen sit pussaamaan mammaa. 

Huolimatta siitä, että Sulon aurinkopaneeli oli kylmä, märkä ja sotkuinen, sen päällä vierähti ainakin vartti. Sitten siirryttiin pihakivelle. Se oli liukas, eikä Sulon ensimmäinen yritys nousta kivelle onnistunut vaan poika liukui kyljellään takaisin maahan. Sulo teki nopeasti pienet kaltevuus- ja kelilaskelmat ja toinen yritys olikin sitten täydellinen. 

Nauttikaa sunnuntaista, kissat ja ihmiset! 

Etätyöpäivänä

Työnjohtoa

Ehkä noin kerran kuussa tai kahdessa tämä mamma pitää etätyöpäivän. Työpisteeksi on valikoitunut olohuoneen ruokapöytä. Se on siinä mielessä kätevä, että ikkunaa ulkotarhaan voi avata kunhan vaan nousee seisomaan. Palveluskunnan tehtäviä voi siis hoitaa vaikka neuvottelupuhelussa. Vessassa jos erehtyy käymään, niin silloin saattaa menettää paikkansa. Eikä etätöissä ole mitään mahdollisuuksia laiskotella. Sen verran tiukkaa valvonta on, ainakin aamupäivisin. 

Pidä nyt vaan ne sormet siellä näppäimistöllä,
naukaisee Namu. 

Vahdin vaihto. 

Ai, sä tulit takaisin?

Jos vain hetken nojaan ja lämmitän uupunutta rannetta? 

En olis halunnutkaan tota sun eväsleipää,
että ihan turhaan käänsit kupin sen päälle. 

Välillä täytyy kyllä pitää varansa, ettei vaan ala hihittelemään kun kesken neuvottelupuhelun koneen takaa pilkistää punatabbyn pää. Namu vitsailee. 

Sylikissan on päästävä syliin

silloin kun on päästävä

Noomi on sylikissa. Silloin kun Noomi niin päättää, syliin on päästävä. Ja koska mamma ei ymmärtänyt heittäytyä pitkäkseen, jotta Noomi olisi päässyt rinnanpäälle nukkumaan, otti Noomi varasuunnitelman käyttöönsä. 

Noomi heittäytyi tyttärensä syliin. Tytär oli hetken ihmeissään, mutta toivuttuaan tästä yllättävästä ratkaisusta, selvästi mielissään. 

Söpöysvaroitus - söpöysvaroitus - söpöysvaroitus - söpöysvaroitus

Katinhännän pentuja

Uskollisimmat lukijat tietävät, mitä otsikko tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että tämä postaus sisältää pentukuvia. Tästä eteenpäin siis omalla vastuulla. 

Tämän Katinhännän eurooppalaiskissapentueen osalta täytyy vielä mainita erikseen, että pennut osasivat poseerata erinomaisen hyvin. Eli jos kuvista puuttuu söpöyttä, se on vain ja ainoastaan kuvaajan vika (illat pimenevät…)

Kasvattajan hellässä huomassa. 

Olenko soma? 

Sisarukset, samasta emosta, samasta isästä*. 

Mä tein ne kaikki, ne on mun vauvoja. 

Emosta huomaa, että hän imettää. Kuulemma syö hurjia määriä ja on silti erittäin hoikassa kunnossa. Ihan kuin meidän Noomi aikanaan. Pennut olivat ihania pikku palleroita, hyvin hoidettuja ja puhtaita. Kissaemo on tehnyt erinomaista työtä, niin kuin heillä tapana on. 

* Yksi pennuista on pitkäkarvainen, vaikka molemmat vanhemmat ovat lyhytkarvaisia. Tämä on mahdollista silloin, jos molemmat vanhemmat kantavat pitkäkarvageeniä. Vanhempien rekisterinumeron perään tulee tällöin merkintä var. Se kertoo siitä, että kantaa pitkäkarvageeniä. Aika ajoin kuulee sanottavan pitkäkarvaisista kotikissoista tai maatiaisista, että "sen isä oli norjalainen metsäkissa". Suurimmassa tapauksessa näin ei ole, vaan molemmat vanhemmat ovat vain kantaneet pitkäkarvageeniä ja tiedättekö mitä, se ei tee kissaa yhtään sen huonommaksi.