Muistakaa levätä

 ja juoda vettä!

Pidän menotassusta kiinni jotten riehuisi, huomauttaa Sulo

Lepäillä voi toki muuallakin kuin taljan päällä, ja vedenkin voi nauttia muuta kuin sein kanssa. 

Vilukissan onnen päivät

Noomi

Noomi on vilukissa ja sylikissa. Sylikissaahan Namulta toivoinkin, mutta joskus tuntuu että vähempikin olisi riittänyt. Niin kuin nyt näillä helteillä. Mutta ei, sylikissan on pidettävä huolta sylittelystä oli keli mikä hyvänsä. Tai tilanne mikä hyvänsä. Kun Noomi tarvitsee sylittelyhetkeä, se on hänelle suotava, vaikka olisi puhtaat pyykit viikkaamatta kaappiin tai blogin päivitys käynnissä. 

Hyvää juhannusta!

 Toivoo Naukulan väki

Ei lämmin luita riko, 
toteavat Noomi ja Hertta. 

Mamma, missä on mun kukkaseppele? pohdiskelee Namu.

Eikö juhannukseen kuulu kalaruoka? 

No, juhannusta sitten jos kerran semmoinen on. 

Hyvää juhannusta teille kaikille meiltä kaikilta 

Namun mietteitä

Päiväretkestä

Tällä mammalla on pienen pieni lomanen ennen kuin oikea loma sitten jossain kohdin koittaa. Ensimmäisen päivän päiväretkestä kertoo seuraavasti Namu: 

"Aamiainen oli hieman myöhässä, en kuitenkaan ryhtynyt pureskelemaan mammaa ennen kello kahdeksaa. Ajattelin ottaa tänä aamuna vähän rennommin. Sitten kun se aamiainen tuli, nautin sen yhdessä Hertan kanssa. Hertta on ihan parasta ruokailuseuraa, muut eivät ole niin ruokaorientoituneita tässä perheessä, mammaa lukuun ottamatta. 

Aamiaisen jälkeen tutkin vähän nurkkia kunnes vetäydyin aamupäiväunille saunaan. Noomin petiin, jotta mamma voi taas miettiä osaanko lukea vai en. No, juuri hyvien unien aikaan mamma tuli ja nosti minut ja koko pedin pois saunasta. Laski maahan ylätasanteella missä odotti tuttu punainen kuljetusboksi. Menin sitten sinne. Ja mitä teki mamma? Kuljetti minut alakertaan, ovesta ulos ja siihen harmaaseen pölynimuriin, jonka sisällä matkustetaan paikkoihin. 

Huomasin kyllä heti, että ei lähdetty mummun suuntaan vaan siihen toiseen paikaan missä ajoittain käymme. Tiesin mikä on edessä. Punnitus! Menimme sisään ja huomasin, että vastaanottotiskin takana oli tuttu henkilö. Se sentään vähän rauhoitti, vaikka yhdellä käyntikerroista hänellä oli kummallinen halu pukea päälleni mitä kummallisempia vermeitä. Eläinlääkäri oli uusi, joten oli oikein hyvä, että se tuttu tuli sitten mukaan asioimaan. Tuttu nimittäin tietää, että minulle on paras antaa muutama raksu. Raksun rapina saa korvani kummasti suotuisampaan asentoon. Niin tapahtui. Onneksi. Yrittivät laittaa jotain raksupolkua vaa'alle, mutta siihen ansaan en sentään mennyt. Nostivat sitten ja mammalta pääsi helpotuksen huokaus. Painoni oli vain 6060 g. Oikein pyöreä ja mukava luku minusta ja vain 100 g enemmän kuin edellisellä kerralla. Silloin kun minulta tutkittiin sydän, joka tietenkin on täyttä kultaa. 

Älkääs höpötelkö, 
raksut esiin vaan. 
Tiedän, että täällä niitä on. 

Sitten mamma ja tuttu rapsuttivat kovasti ja se uusi tuikkasi jotain kankkuuni. On kuulemma rokotus sitten taas kolme vuotta voimassa. Sen olisin voinut jättää välistä, mamma kuitenkaan ei. Mamman mielestä hintakin oli ihan kohtuullinen, minusta kuitenkin sillä hinnalla olisi voinut saada enemmän kuin kaksitoista raksua. Ei niin että olisin niitä laskenut. 

Hyppäsimme sitten takaisin siihen harmaaseen. Tultiiin kotiin. Kävin heti keittiössä katsomassa olisiko jonnekin jäänyt ruokaa. Ei ollut. Sitten kämppikset tulivat tutkimaan sen punaisen kuljetusboksin ja minä menin takaisin nokosille. Mamma oli tyytyväinen tästä päiväretkestä ja sanon vaan, että ilman niitä raksuja olisin ollut erimieltä. 

Terveisin, 

Namu Naukula, kuningatar"

Onko ollut ikävä?

Suloa

Vaikka täällä kulkisi puhelin tai kamera kaulassa päivät pitkät, niin Sulosta on vaikea saada kuvia. Ehkä siksi, että aina kun yritän, niin tassut tuovat vauhdikkaasti pojan luokseni. Sulo on mammanpoika. 

Sulo edestä. 

Sulo takaa. 

Sulo sivusta. 

Sulo makaa. 

Ja vähän flirttailee. 

Lisäksi en saa jostain syystä kuva ladattua enää Google Kuviin, jotta voisin laittaa instaan kameralla otettuja kuvia. Nyyh. 

Leppoisaa lauantai-iltaa! 

Lukkosepän uurastus palkittiin

Murto!

Noksun tulosta lähtien on ollut selvää, että Hertta on Naukulan lukkoseppä. Pieni hakanen ei ole ollut Hertalle enää pitkään aikaan haaste, aamutakin vyön eli ns. turvavyön salaisuus on ollut edelleen ratkomatta. Tänään siivouspäivän tohinassa unohdin kuitenkin laittaa turvavyön kiinni ja siirryin imuroimaan alakertaan. Jonkin kolahduksen kyllä kuulin, mutta niitä täällä kuuluu tuon tuosta. Kun sitten noin puolen tunnin kuluttua siirryin yläkertaan, oli sviitin ovi auki ja sieltä löytyivät Sulo, Namu ja itse lukkoseppä Hertta. Noomi oli ulkotarhassa, oli tarpeeksi lämmintä. 

En tiedä onko suhinoita tai murinoita kuulunut. Tilanteesta muutama video (taas enemmän instagramiin kuin you tubeen sopivassa muodossa) ja kuva. 

Sittemmin sviitin ovi on sulkeutunut jälleen ja Namukin on tullut toiselle puolen. Huomenna sitten seuraavan kerran. 

Kissatarhan tapahtumia

Kattoremontti

Ensinnäkin kattoremontti on saanut kesän ensimmäisen oravapesueen poikaset liikenteeseen. Toisaalta näihin aikoihin näitä hönöjä pienokaisia on kyllä aikaisemminkin nähty ja onpa vielä hätistelty niitä pois kissatarhastakin. Eipä siis ollut yllätys, että Hertan oravamainen kiipeily verkoissa, oli oravien aiheuttamaa. 

Bongaa orava. 

Tuutko mun kaa leikkimään, pyytää Hertta. 
Kuvassa sekä orava että Hertta. 

Työhuoneeni ikkuna toisella puolen taloa. 
Tässä kohdassa minäkin meinasin oravien lailla paeta pesästäni 
kun ikkunan alle ja katonrajaan porattiin tukirauta.

Lauantaiaamuna jatkuivat telineiden pystyttämiset
kissatarhan puolella. 

Suuri helpotus on se, että kissatarha pysyy käytössä kesän ajan. Olisi nimittäin ollut hieman selittelemistä jos näin ei olisikaan ollut. 

Mainittakoon vielä, että ensimmäisen tämän talon telineidenrakentamisen aikana Hertta oli pois tolaltaan kun pakollisen toimistopäivän jälkeen tulin kotiin. Seuraavina päivinä näin ei enää ollut. Tänään toki hieman hämmästeltiin kun väkeä alkoi kulkea kissatarhan puolella. 

Leppoisaa viikonloppua kaikille! 

Kaikki rakastava Suloa

Niin myös Noki-Noora

Pahoittelut videon koosta, pystyasennossa kuvatut toimivat paremmin Instagramin storeissa. Söpöyden vuoksi, piti sitten julkaista täälläkin.

Kiipeilijä

Höpö-Hertta

Naukulan nuorimmainen, aikuinen kumminkin, on Hertta. Hertta on silti meidän vauva (syntynyt v 2018) tai teini nyt vähintään ja silloin ei aina tarvitse käyttäytyä niin aikuismaisesti. Voi hassutella ja joskus vähän kapinoidakin. Kapinointi näkyy yleensä etätyöpäivinä aamupalavereissa. Niiden kulkuun kuuluu periaatteessa jo se, että nostan Hertan pois työpöytäni vieressä olevan viherkasvin kukkaruukusta. 

Hassutteluun puolestaan voidaan laskea vaikka se, että eilen Hertta päätti hieman kiipeillä. 

Tai olisiko kysymys kuitenkin siitä, että naapurikyttäys on saanut uusia ulottuvuuksia?