Pelastava tolppa

Vain kaksi yritystä

Ei pitäisi kai sanoa, ei tuuletella, ei paljastaa strategiaansa. Mutta kerron silti, minä johdan. Uuden television päälle on vain kaksi hyppy-yritystä. Tolppa ja leikki ovat pelastaneet ja säästäneet uuden television. Minä johdan. 

Tai no, johdankohan sittenkään? Entä jos tämä oli kissojen strategia leikin lisäämiseksi?

Sympatiat menevät Simban kotiin, jossa televisio kesti vain neljä päivää. Sitten se kaatui. Simba on kaunis punatabby eurooppalainen, kuinkas muuten. 

Kuvassa mukana Simban ja emännän lisäksi tuomari ja tuomarioppilas viikonlopun kissanäyttelystä. Sekä viereisen pöydän tuomarin selkä. 

Onko oikea sävy?

Lakanassa

Vaihdoin lakanat. Namu tarkasti aluslakanan sävyn.

Sopii mainiosti pinkkitassuun.

Kananpalalle

poseerauksia

Millepä sitä mieluummin poseeraisi kuin kananpalalle?

Kameralle poseeraamisesta ei ole merkittävää etua kissalle, mutta kun mukaan ottaa kuivatun kananpalan niin asetelma on jo ihan toinen.

Rakkautta, rakkautta vaan

Paljon rakkautta

Namu rakastaa. Sulo ja minua, minua ja Suloa ja kun Namu rakastaa Namu tekee sen täysillä. Puskee, pyörii ja kurnuttaa, puree hellästi ja puskee. Puskee niin kovaa, että Sulo ja minä mennään välillä melkein kumoon kun Namu puskee. 

Namu rakastaa aamulla, illalla ja päivällä. Ihan aina. Nyt rakkaudenosoitukseen aamuisin on tullut mukaan uusi piirre, Namu hyppää sylini kautta viereiselle pyykkikorille silloin kun minä olen aamupissillä. Sitä ennen on purtu nilkkoja ja kantapäitä hellästi näykkimällä. Namu rakastaa niin paljon, että Sulo joutuu joskus laittamaan ison tassunsa Namun kaulan ympäri ja puremaan vähän korvasta tai kaulasta. Että vähän rauhoituisi rakkaudentunnustuksissaan. Vaan rakkaus on kyllä molemmin puolinen kaikkiin suuntiin. Rakkaus on ihana asia. Rakastakaa tekin. 

Uusia asioita

Uusia tapoja

Minä kävin eilen kaupassa. Ostin uuden television. Uuden television myötä harjoittelen uusia tapoja. Enää en katso televisiota sohvalta, sen sijaan istun keinutuolissa. Enää en puhu puhelimessa sohvalla, teen sen jossain muualla. Enää en syö sohvalla, teen sen ruokapöydän vieressä. Ehkä. 

Takaavatko uudet tavat sen, että Namu menettää mielenkiintonsa television päälle hyppimistä kohtaan? Ehkä. Eilen kyllä yritti kun silmä vähän vältti. Ei onnistunut. 

Tänään olen seurannut Namua ja Suloa tarkalla silmällä. Yrittänyt estää kaikki yritykset palvelemalla kaksikkoa erityisen hyvin. 

Olemme siis leikkineet, leikkineet, leikkineet ja siinä sivussa olen nähnyt ensimmäistä kertaa Australian MasterChefin uuden kauden jakson ja viimeisimmän jakson Pemberleyn kartanon viimeisistä vaiheista. Ei hullummin. 

Apuja

ja apuja

Vaikkei täällä ole kissojen mielestä tänä kesänä lainkaan luututtu lattioita tarpeeksi usein, niin onneksi sentään tiskipöydällä on tapahtunut.

Toinen ottaa makuualustakseen kaikki tiskipöydälle olleet kosteat pyyhkeet.

Toinen käy avuliaasti tarkastamassa vastapyyhityn tiskipöydän tassuillansa. Harmi vaan kun en saanut kuvaa kun Sulo maalaili pintaa.

Jos alimmaista kuvaa katsoo oikein tarkoin, näkee vesipisaroita altaassa ja ruskean juomakupin vieressä. Sulo läiskytteli ja ihan tahallaan vielä.

Seuraavan siivouskerran yhteydessä täytyy varmasti pestä myös lattiat, ihan kissojen mieliksi. Tai muuten vaan läikytellä vettä.

Sunnuntai-iltana

Kolmisin

Suunnitelmat muuttuvat, niinpä mekin olemme nyt Naukulassa kolmisin. Ihan omalla porukalla.

Ainoa ero normaaliin on se, etten oikein muista koska oli normaalia ja se, että telkkari on rikki. Ei sitten mokoma kestänyt sitä, että pieni neitokainen hyppää sen päälle vähintään kolme kertaa illassa. Uuden ostan sitten kun tuntuu siltä. Aika pian ehkä kuitenkin.

Hupsista

Toiveita

En tiedä mitä tapahtu. Mä mietin kaikessa rauhassa mun tyttöystävää Namua ja sitten seuraavaksi mä huomasin, että oon autossa ja sitten me tultiin perille ja sitten mä tajusin missä oon. Mä mä pöyristyin ja Ilona reipastu. Autos ei tykänny mut kun me tultiin tähän Naukulan eteiseen, niin sit se työnsi heti nenänsä esiin.

 

Sitten me tervehdittiin talon asukkaita. Ilona ihan hiljaa ja mä silleen kun ujomies. Sanoin tsähhhh. Saatiin sit kyyti meidän huoneeseen ja Ilona tuli ulos kopasta ja tutki joka paikan. Mä sanoin tsähhhh. Ja nyt me ollaan sitten täällä ja Iltsu hoiti sit ne tervehdykset Analle. Että saa sitten pian tulla hakee meidät täältä.

Kuuletko Ana, kuuletko?

Kiva kun lähetit lelut mukaan meille.

Tuu pian terveeks, tosi pian.

Terves,

sano Zetor ja rohkea tyttö Ilona

Täällä ollaan

kiireitä

Ilmoitusluontoisena asiana kerrottakoon, että täällä Naukulassa on hiljaiselosta huolimatta kissoilla kaikki hyvin. Minulla on ollut kiireitä isäni poismenoon liittyen, enkä ole päässyt rentoutumaan blogistaniassa niin kuin olisin halunnut ja ehkä myöskin vähän tarvinnut. Kissaterapia on parasta terapiaa, myös blogiystävien kuulumisten seuraaminen.  

Toistaiseksi kaikki liikenevä vapaa-aika on kulunut omia kissoja rapsutellen, onneksi olen muutamia ystäviä ehtinyt tapaamaan. Jossain kohdin tilanne tulee
rauhoittumaan ja sitten suunnittelen viettäväni blogistanian syövereissä tunnin jos toisenkin.

Aina kaikki tytöt pussaa mua.

Rapsutuksia kaikille, kyllä täältä vielä tullaan!

Ei herkille: Viisi sekunttia ja kymmenen senttiä

Mamman vika

Pitkään olen miettinyt kertoisinko vai ei. Päädyin kertomaan ihan siksi kun kissa on kissa ja kissalla on kissan tavat. Vaikka mahdollisuudet eivät aina olisikaan suurimmat mahdolliset saalistukselle, niin välillä kymmenenkin senttiä riittää. Meillä nimittäin on sen ulkoilutarhan katto kursittu kasaan nippusiteillä, ollut jo vuosia, mutta tällaista ei aikaisemmin ole tapahtunut. Onneksi. 

Näin se meni. Kissat ulkoilivat, minä katsoin uutisia aamuteeveestä ja söin aamujugurttiani. Namu tuli sisään ja sitten alkoi tapahtumaan. Näin Sulon sinkoilevan tarhassa, nousin ja ehdin temmata tarhaan vievän ikkunan kiinni. Sitten olikin jo liian myöhäistä. 

Sulo ei ymmärtänyt miksei saanut tuoda tipua sisälle. Koputteli anovasti ja katsoi minua silmiin. Minulle tuli huono omatunto, siitäkin. Kun sain Sulon sisälle ja linnun haudattua, muistin kehua. Sulolle lienee pääasia, että Namu näki. 

Sittemmin ulkotarhaa on edelleen tiivistetty nippusiteillä katosta, muutenhan tarha on niin pienisilmäistä verkkoa, ettei tällaisen pitäisi olla mahdollista. 

Voittaja(t)

Arvonnan tulos

Koska aamiaisella oli possunsydäntä (serkukset) sekä suklaavadelmasmoothie (mamma), arvonnan suoritti random.org. Ymmärtänette, ettei täydellä vatsalla voi riehaantua arpomaan.

Arpaonni kohtasi numeroa kymmenen! Ja kymmenes kommentti on tullut meidän omasta mummulasta Paulalta.

Mummu - kilpikonnaruskeatabby Pinkkitassun Bette (EUR f 22) eli Ruska.

Ruska on sekä Sulon emon Pinkkitassun Dorothyn (EUR n 24) että

Namun emon Pinkkitassun Edinan (EUR e 24) emo.

Pinkkitassun Edina (EUR e 24) eli Rauha, Namun emo.

Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistuneille!

Paperipusseille on selvästi kissatalouksissa kysyntää.

Uusi kesäkassi

mamman vai Namun?

Ostin itselleni kesäkassin. Tai niin kuvittelin. Mitään näin ihanaa en ole kotiini tuonutkaan pitkään pitkään aikaan.

Olen yrittänyt laittaa kassiin lompakkoa, nenäliinoja ja muuta pientä tilpehööriä. Ihan turhaan. Hetken kuluttua ne on taas pitänyt ottaa pois. Tämä kassi on Namun.

Vielä on myös aikaa osallistua arvontaan.

(Kommentoimalla eilistä postausta)

Arvonta

Kaksisataa ja yksi

Meille on muutamia hetkiä sitten tullut kaksisataa rekisteröitynyttä lukijaa täyteen ja heti kohta myös se kahdessadasensimmäinen.

Kiitos kaikille rekisteröityneille, kiitos kaikille rekisteröimättömille!

Olette tärkeitä.

Tämä tapahtuman kunniaksi järjestämme täällä Naukulassa arpajaiset. Voittaja saa palkinnoksi paperipussin, eikä minkä tahansa paperipussin vaan designpussin. Ehkä joku toinenkin on kyllästynyt niihin lähikaupan paperikasseihin lattialla?

Paperipussi vetää 33 litraa. Kissoina kerrottuna sellaisen reilun kuusikiloisen jässikän. Vaikka silloin ei kyllä pussissa mahdu kääntymään, peruuttaen pitää tulla ulos. Pussi on kestävä ja rapisee mukavasti.

Arvonta alkaa nnnnn-yyyyy-teee nyt ja loppuu sunnuntaina 7.8.2016 klo 10.00. Arvontaan pääsee osallistumaan kun jättää tähän postaukseen kommentin (jossa mukana s-postiosoite). Palkinnon arvo on 9 euroa ja sen olen tähän pussukkaan ihan itse sisustuskauppa Nougatissa sijoittanut. Saattaa olla, että mukaan livahtaa jotain muutakin, vielä sitä ei voi tietää.

Arvonnan suorittajista ei vielä ole tietoja. Vaihtoehtoja on: Sulo, Namu, Mamma tai Random.org.

Onnea arvontaan ja mukavaa viikonloppua!

Viimeinen kerta

Näköalatornissa

Tuli tilanne päälle, Sulo säntäili ympäri ulkotarhaa ja siinä meni sitten näköalatorni.

Pidän pystyssä tätä, lahoaa kokonaan.

Laho puu ei kestänyt, alkoi klenkkaamaan. Minä kannoin näköalatornin aamulla ulos tarhasta. Heitin sen osia ympäriinsä. Ehkä toimii hyönteisten hotellina vielä. En tiedä.

Kunhan ikkuna- ja oviremppa on jossain kohdin ohi, niin tarhalle täytyy yksinkertaisesti tehdä jotain. Ennen kuin lahoaa seiniään myöten ja sehän meille ei sopisi yhtään.

Uudet kalusteet

Sieltä ruotsalaisesta

Sellaista olen miettinyt, että tarhassa ei oikein ole sateensuojaa. Kun sitten taannoin kävin ruotsalaisessa, näin alennuksessa vihreän pallin (alle 5 euroa) ja vihreän pöydän (noin 14 euroa). Lähtivät mukaan. Pöytä on niin iso, että sen alle mahtuu suojaan kaksi. Se on myös niin iso, että se estää valokuvaamisen tarhan pienestä luukusta.

Niin, että jos joku on ihmetellyt ulkotarhan suppeita kuvakulmia, niin tuosta pienestä luukusta olen kuvia yleensä ottanut. Taitolaji sekin.