Yhteinen aamiainen

Kolmeen naiseen

Kissat saavat aamiaisensa aina ensin. Sen jälkeen hoidan heidän pottansa ja vasta sen jälkeen käyn laittamaan omaa aamiaistani. Keitän kahvit, paahdan leivät ja kuorin jonkin hedelmän tai kaksi. Jääkaapista nappaan vielä kauragurttia. Aamiaiseeni ei kuulu mitään kissoille sopivaa. Se ei tätä kaksikkoa kuitenkaan yhtään haittaa. 

Hertta hakee huomionsa tuosta oikealla olevasta viherkasvista. Ja istuin kummalla tahansa tuolista, ei siinä auta kuin nousta ylös ja noukkia Hertta pois kasvin keskeltä. Yleensä sinä aikana Noomi sitten istahtaa luettavana olevan lehden päälle. 

Tänään kuitenkin tein poikkeuksen ja kerroin heille selväsanaisesti ettei yhtään nyt kiinnosta sellaiset touhut. Jätin Hertan kasviin, siirsin lehden ja aamiaiseni olohuoneen pöydälle. Kävin santsaamassa kahvia ja kun tulin takaisin, niin näky oli seuraava. 

Aina ei voi voittaa, mutta jos edes joskus? 

Lukuhetki aamupalalla

ja sen jälkeen

Ihan niin kuin kaikissa kunnollisissa kodeissa ensin ruokitaan kissat, hoidetaan muut huoltotyöt ja vasta sitten on tämän mamman aamiaisen aika. Yleensä aamiaisella luetaan jotain. Viimeksi on luettu Inka Töyrylän Porvoon talot kertovat 1 ja 2. 

Namu lukee. 

Namu, Hertta ja Noomi lukevat. 

Noomi lukee. 

Namu ihmettelee mitä me seuraavaksi aamiaisella luetaan?

Ja kyllä, molemmat kirjat on saatu luettua, vaikka apujoukkoja on ollut kaikkina päivinä. 

Lukuintoa, ystävät! 

Aamu-unisuutta ilmassa

Työviikko alkaa

Edellisviikko kului talvilomalla ja kotosalla. Tänään on taas herätty (etä)työviikkoon. Kello soi tuntia myöhemmin kuin silloin kun työt tehtäisiin toimistolla. 

Hänellä on molemmat etukulmurit tallella, tarkastin nähtyäni tämän kuvan :D

Kummallista kyllä, talvilomaviikon aikana myös kissoista tuli aamu-unisia. Paitsi Namusta ja Hertasta, he olivat aina valmiina nousemaan varsinkin jos tassuttelin keittiöön päin. Noomi ja Sulo olisivat nukkuneet vaikka ja kuinka. 

Pitäiskö olla huolissaan?

Ruokavaliosta

Ei ymmärrä pieni kissa, ei. 

Noomi, Tove ja Pipsa. 

Patci ja Tove. 

Kyllä oli taas mammalla omituiset eväät. Kuppi kahvia ja kulhollinen hedelmiä. 

Aamupusut ja pesut

Sunnuntaiaamuna

Aamumme alkavat usein pesuilla, pusuilla ja rakkauspuremilla. Namu hoitaa mammaa, Noomi köllöttelee rinnuksilla ja Sulo, Sulo kiertää, kiehnää ja puree yöpöydällä, lattialla tai sängyssä olevia kirjoja. Hyvä alku aamuun. Tietää milloin pitää herätä ja ryhtyä aamupuuron keittoon. 

Leppoisaa ja aurinkoista sunnuntaita kaikille! 

Vitsikäs aamu

ja vitsiniekat

Minä uskon siihen, että kissoilla on huumorintajua. Ainakin toisilla kissoilla. Täällä sitä on näillä vanhemmilla, Sulolla eritoten. Se näkyy ja joskus myös kuuluu. Noomin huumorintajusta ei vielä ole tietoa eikä havaintoja. 

Tänä aamuna olin näkevinäni huumorin pilkahduksen Sulon silmissä kun hän vaihtoi pö lvc x (kirjoitti Noomi, yliviivasi mamma) paikkaa aina vähän ennen kuin minä. Tiedättekö reitin makuuhuone - kylpyhuone - keittiö - kylpyhuone - vessa ja ovesta ulos? 

Kohta se tulee lähtöpissille ja laittamaan huulipunaa. 

Trio Sulo ja redtabby Girls,
uusi orkesteri.

Ihan alusta asti en ymmärtänyt tilanteita kuvata, kertokoon se sitten vaikka huonosta huumorintajusta ja tilanneherkkyyden puuttumisesta. 

Oikein hyvää kansainvälistä naistenpäivää! 

Rakkautta, rakkautta vaan

Paljon rakkautta

Namu rakastaa. Sulo ja minua, minua ja Suloa ja kun Namu rakastaa Namu tekee sen täysillä. Puskee, pyörii ja kurnuttaa, puree hellästi ja puskee. Puskee niin kovaa, että Sulo ja minä mennään välillä melkein kumoon kun Namu puskee. 

Namu rakastaa aamulla, illalla ja päivällä. Ihan aina. Nyt rakkaudenosoitukseen aamuisin on tullut mukaan uusi piirre, Namu hyppää sylini kautta viereiselle pyykkikorille silloin kun minä olen aamupissillä. Sitä ennen on purtu nilkkoja ja kantapäitä hellästi näykkimällä. Namu rakastaa niin paljon, että Sulo joutuu joskus laittamaan ison tassunsa Namun kaulan ympäri ja puremaan vähän korvasta tai kaulasta. Että vähän rauhoituisi rakkaudentunnustuksissaan. Vaan rakkaus on kyllä molemmin puolinen kaikkiin suuntiin. Rakkaus on ihana asia. Rakastakaa tekin. 

Höpsöttelyä

Höpsöt höpsöttelevät

 Joskus aamuhetket kestävät. Varsinkin silloin kun pitää höpsötellä. 

 

 

 

Eikä se resepti niihin höpsöihin aamuhetkiin kummallinen ole. Tarvitaan vain yksi höpsö kissa ja yksi höpsö mamma ja siinä se sitten on. 

Illalla

ja aamulla

Aamuherätykseni ovat vähentyneet puolella. Iltaunista porukkaa ollaan kaikki. 
Sängyssäni näyttää useimmiten tältä: 

Olen onnellinen. 

Vielä olisi tilaa yhdelle. Jos näin onnellisesti kävisi, niin sitten se toinenkin puoli aamuherätyksistä loppuisi. 

Kaksi paperitolloa ja...

yksi etana

Viime yönä minua yritettiin herättää neljän pintaan rummuttamalla vaatekaapin liukuovea. Rumpalipoika oli tosissaan ja oli pyytänyt avukseen nakertajaneitosen. Nakertajaneitonen repi hampaillaan yöpaitaani. En suostunut heräämään, enkä nousemaan ylös. Asia oli kuitenkin ollut ilmeisen tärkeä, sillä aamulla löysin sängystäni kaksi paperitolloa (rypistettyä teepussin suojapaperia) sekä yhden etanan. 

Tärkeitä asioita pitäisi huomioida paremmin, sanon minä.  

Mietinkin, oliko hyvä idea ottaa koko kesän pihalla kasvaneet yritit samassa ruukussa ja suojaruukussa sisään. 

Aamusella

alakerrassa

Herättyämme ja aamutoimet suoritettuamme, matkaamme alakertaan aamiaiselle. Alakerrassa on ensimmäiseksi avattava pikkuruisen tuulikaapin ovi. Sulo johtaa joukkoja. 

Pientä kynnystä raavitaan rivakasti kunnes ovi aukeaa, tai kunnes aamutoimia häiritään. 

Yleensä ovi aukeaa ja Sulo onkin nykyään päättänyt odottaa aamuruokaansa tuulikaapissa, jonne ruoka myös hänelle tarjoillaan. 

Voi meitä ja meidän rutiineja. 

Silmänräpäys

ja aamuherätys

Kai sitä ihminen liikehtii ennen heräämistään jollain tunnistettavalla tavalla. Pelkkä silmien avaus kun tuskin saa kissoja paikalle. Mutta niin vaan joka aamu silmät avatessani saan heti seuraa. Useimmiten paikalle rynnistää pieni punatabby. Punatabby hyppii päälläni, kävelee, yrittää kirputtaa hiuksiani ja puree kyynärtaipeitani. Välillä nahkaa muualtakin, mistä vaan kiinni saa. Ei siinä sitten enää oikein nukuta, ei vaikka viikonloppuna välillä mieli tekisikin. 

Mitä? Liitynkö mä muka tähän juttuun?

Toisaalta, minähän olen aina toivonut olevani aamuihminen. Että mikäs hätä tässä sitten. 

Aamupainit

torstain ratoksi

Mikään ei virkistä niin hyvin kuin kunnon aamiainen, ulkoilu ja aamupainit. Niillä lähti Naukulankin torstai hyvin liikkeelle ja kuinka ollakaan minulla oli sekä kamera, että myös aikaa. Ainakin sen ylimääräisen vartin verran. 

Varautukaa siis kuvatulvaan. Ehkä kannattaa jotain evästäkin varata, käydä vessassa ja tarkastaa, että laitteessa riittää virtaa. Sen verran tuli hauskoja otoksia. Ainakin minun mielestäni. 

Sulo on Namua kaksi kiloa painavampi, mutta se ei tahtia haittaa. Namu on sinnikäs ja häikäilemätön taistelija, oikea sisupussi. Vaan kyllähän sen näki jo heti alusta alkaen.