Naukulassa
Likat sano, et mun takana ois kummitus tai kekripukki. Itte mietin, että vois se Batmankin olla. |
Naukulasta
Ilmoitusluontoinen asia Hertalta: Kärpäsiä löytyy vielä. Olkaa tarkkana tassutoverit!
Ja niin vain tämäkin kärpänen päätyi rapeaksi välipalaksi herkeämättömän tuijotuksen, sinkoilun ja tarkan tassutyön päätteeksi.
Tietokone hajosi - lopullisesti
Tänään se sitten tapahtui, Naukulan tietokone hajosi lopullisesti. Tai ainakaan se ei saa virtaa, eikä siis käynnisty. Kone on ollut kahdesti huollossa ja siitä on vaihdettu emolevy (?) ja sen lisäksi Namu on nakerrellut sen virtapiuhan poikki kahdesti. Tällä kerralla suojaus oli sen verran hyvä, että siitä ei voinut olla kysymys.
Onni onnettomuudessa on se, että edellisellä kerralla otin kuvista varmuuskopiot myös erilliselle kiintolevylle. Pilveen kuvat menevät toki myös. Ehkä minulla oli jokin etiäinen.
Ei oltu me, ei varmana oltu. |
Valokuvaus
Ostin ystävältä objektiivin kameraani ja olen yrittänyt käyttää sitä ahkerasti. Valoisan aika vähenee ja suurimman osan siitä olen töissä, eikä valokuvaaminen silloin onnistu. Joskus kuitenkin saan kuvia otettua.
Tähtää nyt, mamma, tähtää |
Mä oon tässä ihan sua varten mamma. |
Äiti ja tytär
Taistelupari, söpöstelijät, niin rakkaat toisilleen ja meille kaikille. Kun näitä katsoo niin melkein unohtuu kirjahyllystä tiputellut kirjat, vaatekaapista ulos heitetyt vaatteet, yöherätykset ja kaikki muu pieni tihutyö.
Söpöstellään tässä nyt hetki. |
Joo, voi tulla tarpeeseen. Kaiken sen jälkeen. |
Niin, ne kirjat. Miksei ne voi olla lattialla ja mitä ihmettä on se puhe karvaisista vaatteista? |
Vartija
Sulo on Naukulan vartija. Hän murisee vakuuttavasti kun joku kävelee Naukulan ohi. Sisään saa kyllä sitten tulla. Kaiken lisäksi näyttää nyt siltä, että Sulo on ottanut oppia naapurin saksanpaimenkoiralta. Eikö Sulossa olekin jotain kovin saksanpaimenkoiramaista?
En kommentoi. |
Turvallisuus on taattu. Tuskinpa tänne mitkään tauditkaan uskaltavat tulla.
Kotoilua
Sunnuntain aamu oli sateinen, eikä meistä kenelläkään ollut kiire nousta ylös. Vasta hieman ennen yhdeksää tuli tunne, että päivä on saatava nyt kunnolla käyntiin. Siispä aamutoimiet, aamiainen ja sängyn petaus. Heti kun se vapautui.
Sitten otin kahdesta tuuletusikkunasta hyönteisverkot talvisäilöön (jottei linnut revi niitä rikki etsiessään hyönteisiä).
Sen jälkeen pesin perusteellisesti yhden kissanvessan. Niitä Naukulassa on viisi. Sääntöhän menee, että kissojen lukumäärä plus yksi.
Tämän jälkeen kaikki sujuikin kuin tanssi, kun apulaiset olivat kertakaikkisen väsyneitä osallistuttuaan ihan kaikkeen ja vetäytyivät päiväunilleen.
Sulo ja Namu loikoilivat saunassa, mitä sitä nyt turhaan hötkyilemään, antaa nuorempien hoitaa.
Älä hylkää kesäkissaa
Eläinten viikko tuli ja se meni. Tänä vuonna teemana oli Arvokas kissa ja sloganina Älä hylkää kesäkissaa. Olen miettinyt koko viikon enemmän tai vähemmän miten tätä aihetta lähestyisin. Sanat eivät nyt yksinkertaisesti riitä.
Siispä toteamme vaan yhteen ääneen älä hylkää kissaa keväällä, kesällä syksyllä tai talvella. Pidä huolta, hoivaa, järjestä aktiviteetteja ja tarjoa sopivaa ruokaa.
Suhtautuminen kissaan on osittain edelleen suoraan jostain takapajulasta ja sieltäkin vuosien takaa. Valistustyötä saa ja tulee tehdä. SEY Suomen Eläinsuojelu ry on omistanut aiheelle kokonaisen numeron ja tehnyt erittäin viehättävän ja hyödyllisen oppaan lapsille.
Monasti mietin kuinka tämä viesti tavoittaisi suuremman väkijoukon? Kuinka se menisi perille takapajulan joka kolkkaan? Jos jaan viestiä omassa sosiaalisen median uutisvirrassa se tavoittaa ystäväni ja muita samanhenkisilä ihmisiä, kun jaan viestiä täällä blogissa, se saattaa tavoittaa suuremman väkijoukon. Epäilen kuitenkin, että täälläkin lukijoissa on vain henkilöitä, jotka parhaan kykynsä mukaan pitävät kissoistaan ja muista lemmikeistään mahdollisimman hyvää huolta.
Miten viestin saa kaikkialle? Kysymys, johon emme osaa vastata.
Vaikka Naukulassa yleensä kepeällä linjalla liikutaan, ei se muuta sitä tosiasiaa, että täällä jokainen kissa on arvokas. Rotuun, ikään tai lähtökohtiin katsomatta.
Ja ajatukset varsinkin
Ilmeet
Joskus joku on väittänyt, että kissat ovat ilmeettömiä. No, sellaisen väitteen sanoneet henkilöt eivät ole kovin montaa kissaa elämässään tunteneet, siitä voin lyödä vaikka vetoa.
Katsotaanpa nyt vaikka, miltä näyttävät Namu ja Noomi kun olen tullut liian aikaisin kotiin viikonlopun kauppareissulta.
Namu: pöyristynyt, pettynyt ja vähän paheksuva. Ilme kysyy miksi, miksi mamma miksi. |
Noomi: Älä nyt yhtään jaksa leperrellä. En oo yhtään sillä tuulella nyt. |
En nyt kamalan tyytyväisiksi kuvailisi.
Kissataloudessa onkin hyvin tarkat säännöt kotiintuloajoille. Ei saa olla pois liian pitkään, muttei missään tapauksessa liian lyhyttäkään aikaa.