Matkailu avartaa

.... työmatkat ei

Mamma pyörähti Englannin suunnalla ja Naukulan likat viettivät laatuaikaa keskenään. Ystävällinen naapuri kävi hoitamassa ruokinnan, ulkoiluttamisen ja vessan siivouksen. Kiitos siitä!

Vielä kun tässä vähän toipuu, niin sitten jaksaa taas. Toivottavasti aurinko ja lämpimät kelit jaksavat vielä hetken.

Parveke-elämää

Sää varauksella

Kun sää sallii, viettää Helmi parveke-elämää antaumuksellisesti. Nukkumapaikkoja parvekkeella on kaksi. Ikealainen säilytyskori, sekä valkoinen korituoli. Kun täytyy hetkittäin valvoa valtakunnan tapahtumia, sopii siihen mainiosti kissojen kiipeilyteline. Välillä täytyy toki peilaillakin.

Hyvää Juhannusta!

Naukulasta

Naukulan väki toivottaa mitä parhainta juhannusta kaikille lukijoille! Olkoon juhannuksenne toiveittenne mukainen.

Juokaa vettä viinilasista, kehittäkää juhannusromanssia, kehrätäkää niin kuin ei koskaan ennen. Tai vain yksinkertaisesti pistäkää juhannuskimppu parempiin suihin.

Meidän ex

Onni Wilhelm

Mammalla vapaapäivä ja edessä kasa keittokirjoja. Jotain kivaa pitäisi kehitellä juhannusjuhliin. Tomaatti-oliivipiirakka kuullostaa hyvältä ja siitä pienen aasinsillankautta Mamma päättikin kertoa Naukulan jo edesmenneestä jäsenestä Onni Wilhelmistä.

Onni oli ensimmäinen asukki. Toinen nimi oli kehiteltynä jo ennen Wilmaa ja Helmiä, ja vasta aikaa Wilman ja Helmin tulon jälkeen Mamma keksi, että siinähän on WIL ja HELM, että niin viksuja ja tarkkaavaisia täällä ollaan.

Kerran Onni ja Wilma (Helmi oli silloin vain pilke jonkun kollin silmäkulmassa), kerjäsivät Mammalta salaattia, jossa ei ollut katkarapuja, ei tonnikalaa. Siinä oli mustia kivettömiä oliiveja. Mamma päätti sitten tarjoilla niitä. Ensin molemmat hullaantuivat täysin, pyörivät oliivien päällä selällänsä ja viimein pistivät oliivit tyytyväisinä poskiinsa. Sen jälkeen oliiveja tarjoiltiin 1 kpl per kissa noin kerran kuukaudessa. Koskaan eivät tuoneet samanlaista hurmosta, mutta aina maistuivat. Wilmalle todennäköisesti myös myöhemmin tänään.

Kuninkaallinen paisti

ja naapurin Sankari

Huh. Sydän hakkaa sataa ja kädet sekä hikoavat, että tärisevät.

Mamma vietti leppoisia sunnuntaipäivän hetkiä koneella yläkerrassa, kun alakerrasta alkoi kuulumaan varsin uhkaavia ääniä. Piip, piip, kviik. Mitä tekee Mamma? Nappaa kameran mukaansa, ottaa parit kuvat ja pakenee puhelimensa kanssa ulos pihalle. Soittamaan naapuriin. Apua, apua!

Prinsessa Wilma on saanut kunikaallisen paistin.

Onneksi Naapurin Sankari oli paikalla.

Aseinaan puutarhahanskat, lasipurkki sekä grillipihdit, taltutti hän tämän suuren pedon. Kiitos, kiitos, kiitos, sanoo siihen Mamma. Prinsessa Wilma näyttää varsin tyytyväiseltä, suurpedon metsästäjältä.

Satu tasavaltalaisesta

prinsessoista ja itkijänaisesta

Olipa kerran Naukula. Siellä sulassa sovussa asuivat tasavaltalainen Helmi, prinsessa Wilma ja itkijänainen Mamma. Yhdessä he juhlivat naapurivaltion prinsessahäitä kukin omalla tavallansa.

Tasavaltalainen Helmi ei juuri häähumusta perustanut ja pakeni sitä parhaimpaan mahdolliseen piilopaikkaan.

Prinsessa Wilma otti hyvän asennon, jottei mikään prinsessasadun yksityiskohdista jäisi näkemättä ja linnoittautui television eteen.

Itkijänainen Mamma tirautti aina sopivassa kohdassa asiaankuuluvat kyyneleet.

Sitten he kaikki elivät elämänsä onnellisena loppuun asti. Sen pituinen se.

Mamma on vähän väsynyt

ja rakkauden paluu

Mammalla on ollut rankka viikko töissä, huh! Nyt ladataan akkuja, syödään hyvin ja puuhastellaan jotain pientä ja olematonta. Ensi viikolla vain 3 päivää töitä, joten voimia pitäisi sitten riittää lähestyvään juhannukseenkin.

Muuten Naukulassa on kaikki hyvin ja Wilma on uudelleen rakastunut Mammaan viimeaikaisesta vastoinkäymisistä huolimatta. Enää ei tarvita öljyä ruiskulla suuhun, ja tämä lieneekin vaikuttanut tilanteeseen huomattavasti.

Helmikin on edelleen rakastunut - koirien aktivointileluunsa. Kuinka hyvältä ruoka sieltä maistuukaan. Sitä sitten muuten haetaan aina kovaäänisesti kehräämällä.

Rakkaus koetuksella

ja pieniä haisevia iloja

Wilmalla ja Mammalla on sukset ristissä. Onko se nyt yllätys, kun kerran öljyä laitetaan ruiskulla suuhun? Mutta iloitakin voi, "pieni" haiseva lahja putkahti sujuvasti vessaan. Kyllä kissankakka on sitten iloinen asia <3

Paitsi tietenkin Wilman mielestä, sillä sitä löysähköä hajupommia jäi pyllykarvoihin, ja nyt Mamma jahtaa kissaa taas. Ei ole pienen kissan elämä aina helppoa. Jos ei sitä ole Mammankaan.

Näköalatorni

Tää on mun

Helmillä on ulkoilutarhassa näköalatorni. Sinne könytään varsin epäkissamaisella tavalla. Peffa maahan, kaikki tassut runkoon ja eikun matkaan.

Tyylistä viis, se on kuitenkin tuonut näköalatornin kuningattaruuden Helmille. Wilma vain kaihoisasti katsoo sankaritarta.

Wilman kanssa on muitakin pieniä haasteita. Parafiiniöljyn antaminen tuottaa tuskaa, mutta on jotenkin onnistunut. Ainakin hajusta päätellen. Lisää pitäisi saada uppoamaan ja seuraavana listalla onkin perjantaiherkku - katkaravut. Joskos niiden kanssa saisi ujutettua vähän lisää?

Syntymäpäivä

Onnea, onnea!

Onnea Ystävälle täältä Orvokintuoksuisesta Naukulasta!

Vieras?

ja pahat hajut

Niinpä siinä sitten on käynyt, että Helmi murisee ja ulisee edelleen Wilmalle. Ihan kuin vieraalle kissalle. Vain heinät yhdistivät kissat hetkeksi ja niitä syötiin rintarinnan. Harkitsenkin täällä uusia mainoslauseita: Heinä - Connecting Cats, Parempi Heinä - parempi mieli.

Vihanpito tuskin kestää kauaa, eivätköhän nuo vieraat hajut Wilmasta pian katoa. Pienenpieni kissankakan haju saattaa kestää pidenpään, kiitos parafiniöjlyn. En toki saanut Wilmaa sitä maistelemaan, paitsi vähän omalta tassulta. Mutta kakka on kyllä siis kulkenut edelleen.

Höh. Kyl mä tiiän kuka se on. Mut se haju....

Suuri helpotus!

Myös kukkarolle

Wilma Ilona on hurauttanut taksilla edestakaisin Mevetiin. Siellä todettiin, että maksa ja munuaiset kunnossa. Verensokeri hiukan, ihan pikkiriikkisen, koholla - stressistä. Ei merkkejä nivelrikosta. Ei hammaskiveä. Anaalirauhaset täynnä ja suolistossa kakkaa (eilen kävi viimeksi). Anaalirauhaset tyhjennettiin, lääkkeeksi annettiin parafiiniöljyä (3 pvän kuuri). Wilmalla oli myös nestehukkaa, ja sai nesteytystä. Kaikki verikokeet ja nesteytykset luonnollisestikin rauhoitettuna. Matokuuri tuli myös.

Keikka kesti lähes kolme tuntia ja kotona odottikin sitten muriseva kaveri. Kaveri madotettiin myös sillä ihanalla niskaanlaitettavalla Profenderillä. Sitä tässä taloudessa suositellaan kovasti.

Wilmalla jalassa side (nesteytyksen ja kipupiikin takia) ja sitä piti pitää kotona kaksi tuntia. Sanoi lääkäri jo valmiiksi nauraen.

Teen tässä vaan pienen lenkin tän mun trendikkään värisen siteen kanssa.

Oho, kato. Se tippu tällä 20 sekunnin matkalla. Ihan vahingossa.

Lisälääkkeeksi toivottiin kissan juovan enemmän. Hmmm. Miten juotan kissaa? Laitan jo käytössä olevien kolmen vesikupin kaveriksi toiset kolme lisää.

Epäilys

Aika varattu

Noin kaksi viikkoa sitten Wilma Ilona oksensi muutamana päivänä peräkkäin. Ei nyt varmasti ihmeellistä, kun on ollut himo heiniin. Nyt vaikuttaisi kuitenkin jotenkin siltä, että vatsa olisi kipeä? Kakka ja pissa kulkevat normaalisti ja ovat muutenkin normaalin oloiset, silmät normaalit (eli ei näy se vilkkuluomi). Mutta näyttäisi olevan jotenkin vaikeata hypätä vaikkapa tuolille, ainakin sitä harkitaan enemmän kuin ennen. Siitäpä siis on lähdettävä ottamaan selvää ja aika Mevetiin on varattu perjantaille. Ei heiniä sitä ennen tähän talouteen. Eikä saa kertoa Wilmalle. Ei ilahdu autoilusta, ei. Eikä se eläinlääkärikään ihan suosikkeihin kuulu, vaikka Mamman mielestä mukavia yleensä ovatkin.

Unettava päivä

Nukkuu, nukkuu, kaikki väki nukkuu

Onpas ollut unettava päivä. Mammakin pötkähti Wilman viereen, eikä väsyttänyt yhtään. Kunnes sitten heräsi neljää tuntia myöhemmin aivan hämmästyneenä ja voipuneena. Päikkäreiden ottaminenkin on taito ja siinä Naukulan likat ovat mestareita. Mamma vasta amatööri.

Mä osaan kans

Tassuttelua

Naukulan perheen tassuttelumestari on Helmi Orvokki. Myös Wilma Ilona näyttää taitonsa satunnaisesti. Varsinkin kun Mamman Veli on paikalla. Ilmeisesti on todennut, että Veljessä on lahjakkuutta tassutteluun. Helmi antaa Veljen myös harjata, Mamman ei. Hmm....

Joka ilta kun

lamppu sammuu

Mammalla on parisänky. Tokihan sellainen pitää ollakin, jotta Mamma ja unikaveri voivat kellistää päänsä tyynylle. Mamman kissa-allergia ei tästä varsinaisesti ilahdu, mutta muuten kehrätään kyllä.

Lauantai

ja aamupäivän puuhat

Lauantaiaamut ovat mukavia. Voi nukkua pitkään ja tuntea välillä kynsien kipristelyn peiton alta pilkistävällä jalalla (Mamma, herää jo!) Voi rauhassa leikata ruohoa ja tehdä pihahommia (Heinää, meille heinää ja heti!). Ja kun nälkä yllättää, voi käydä Hesarin ja aamiaisen kimppuun (Ai, nyt me luetaan lehteä!).

Perjantai

ja miniloman alku

Jostain syystä neljän päivän miniloma, ei tuonut Mammalle samanlaista vapauden tunnetta kuin oikealle lomalle lähtö. Nautitaan nyt kuitenkin näistä päivistä ja mietitään tämä ilta miten ne vähäiset lomapäivät saisi hyödynnettyä niin, että tuntuu!

Likat pitävät kuitenkin Mamman kurissa, ja alakerrasta kuuluukin vaativaa huutoa. Tänäänhän on perjantai ja katkarapupäivä, joten mitäpä muuta sitä osaisikaan odottaa?

Mä oon täällä alhaalla, ja huudan. Etkö sä kuule? Mul on nälkä, enkä jaksa odottaa.

Kuumailmapallolento

Nyt se on tehty!

Pitkäaikainen haave, tältä kesältä jo kerran sääolosuhteiden takia peruttu, kuumailmapallolento toteutui eilen. Lähtö Malmilta ja laskeutuminen Tapiolaan. Mukavaa ja jännittävää. Voisi ottaa uusiksi vaikka heti! Suosittelen!

Paronitar kiittää matkaseurasta Prinssejä ja ilmoittaa muulle kansalle, että Naukulan likat eivät osallistuneet tapahtumaan ja ovat siitä tietämättään kovin kiitollisia.