Kermakupilla

kylässä

Eilen meillä kävi vieraita, Tuija Tassulinnasta ja Emäntä Kermakupilta. Aikamme punanuttuja ihasteltuamme, suuntasimme kaikki Kermakupille. Aah, mikä ihana nelikko meitä sillä odotti. Emäntä heilutti huiskaa tottuneesti ja pentue poseerasi ihanasti. Tunsin pitkästä aikaa valokuvauksen riemua. Kuvia rajaamalla niistä olisi saanut taas paremmat, mutta minähän en sellaisia harrasta (vaikka kyllä pitäisi). 

Perheessä oli juhlapäivä, ihastuttava Coco täytti neljä vuotta! 

Syntymäpäiväsankarista ei ole edustuskuvaa, sillä hän nautti merkkipäiväänsä vierailumme aikana saunassa ylälauteella jälkilöylyistä nauttien. 

Arki on ihana

Arki on 

Arki seitsemän kissan kanssa on ihana ja se on myös työntäyteinen. Sulolla ja Namulla on täysi työ opettaa tenavat kaikennäköisiin välttämättömiin asioihin. Kuten esimerkiksi: 

• Kuinka herättää ihminen yöllä hellästi näykkimällä?
• Kuinka päästä ruokapöydälle jos ei jaksa hypätä sille vielä lattialta?
• Kuinka hallita ihmisen televisionkatsomista?
• Kuinka varmistua siitä, että perjantain pinaattilettuillallinen nautitaan Nachon kanssa?
• Kuinka huolehditaan siitä, että ihminen vihdoinkin pistäisi olohuoneen verhot pesuun?
• Miten vaihdetaan lakanat?
• Kuinka osallistutaan perheen arkisiin askareisiin, kuten esimerkiksi lattioiden lakaisuun?

Kuten huomaatte, lista on pitkä, jollei peräti loputon. 

Vaikka kamera usein lähellä onkin, kaikista tapahtumista ei valitettavasti ole kuvamateriaalia, osasta kyllä. 

Lakanoiden vaihtoon kuluva aika on noin tunti.
Siinä ajassa kissanpoikanen väsyy jo hieman kun on riehunut kyllikseen. 

Nachoa nukuttaa jo Pekka haluaisi vielä painia. 

Kynsien hoito on tärkeää, Namu-emo on kertonut, toteaa Pekka. 

Olen hyvä opettaja, ehkä yksi parhaista.
Keksin reittejä ja esittelen miten hallita telkkarinkatselua. 

Kun on kouluttanut tenavat hyvin, voi itse vain chillailla. 

Pinaattilettuja ja puolukkahilloa lattialla istuen,
Nacho puree varpaita.
Taustalla kukkajakkara, kukka muutti pieneen ikkunattomaan kylppäriin. 

Voisi toki joitain askareita tehdä niin, että sulkisi pienet kissanpoikaset yhteen huoneeseen, mutta enhän minä niin raaski tehdä. 

Namu jaksaa riehua tenaviensa kanssa vain ajoittain, imettää edelleen ja kipittää paikalle jos jokin pieni hätähuuto jostain kuuluu. Ja niitähän kuuluu, varsinkin silloin kun painit äityvät liian koviksi tai kakka on vähän kovalla. 

Nala otti punnitukseen mukaan hiiren, halusi ilmeisesti varmistua siitä,
että on edelleen pesueen suurinNachon tullessa hyvänä kakkosena.
Perää pitää Noomi. 

Vauhdikasta viikonloppua kaikille, muistakaa myös levätä! 

Syntymäpäiväsankari

Kolme vuotta

Ruskeatäplikäs Pinkkitassun Gilles (EUR n 24) juhlii tänään syntymäpäiviään. Syntymäpäivänään hän on ilmoittanut nauttivansa aamiaiseksi kuivattua kanaa, välipalaksi herkkutikkuja ja illallisella jälleen kuivattua kanaa. Syntymäpäivälahjakseen hän haluaisi ulkoilua kaikkien koiraystäviensä kera sekä kunnon möyhyt Puolu-tätiltä. Lisäksi hän toivoo saavansa hiiren ulkotarhastaan, raikasta vettä sekä hieman pusuja. Mutta vain hieman, etteivät korvat kastu. Erityistoiveenaan Sulo on ilmoittanut, ettei mamma enää koskaan esittäisi laulua: "Ootkos nähnyt tään massuni ruskeatäplikkään" 

Sulo Gilles Vallunpoika Naukula - kolme vuotta, eikä suotta! 

Onnittelut lähtevät myös Sipi-siskolle Mesilään sekä Kapsu-veljelle! 

Mesi-mammalle pusu poskelle ja Tellikselle myös hyvästä hoidosta. 

Ihme ja kumma

sunnuntai-ilta

Sunnuntai-iltaisin Naukulassa on Pinkkitassun N-pentueen viikkokuvaukset. Niin myös eilen kun kymmenen viikkoa tuli täyteen. Hieman ihmettelin miksi kasvattajalla kesti niin kauan tulla sisälle ja kun hän tuli sisälle, oli ihmetys ja kummastus vielä suurempaa. 

Pekka, Nacho ja Lulu näyttävät mitä outoa meillä tapahtui. 

Vasemmalla ylhäällä Pekka, oikealla Lulu,
Nacho alemmalla. 

No niin, no niin,
antakaas kun Sulo-setä näyttää nyt mallia. 

Voi ottaa ihan rennosti näin. 

Tai näin. Näinkin voi olla. Rennosti vaan. 

Namu-mamma näyttää, näin on myös hyvä,
vaikka tunnustaakin Sulon paremmuuden tässä asiassa.

Ei tarvitse olla yhtään valppaana. 

Pekka, Nacho ja Lulu:
"Mitä silloin pitää pienten kissanpoikasten tehdä kun koko muu perhe on mennyt sekaisin?
Eii tiietä. "

Jösses, tätä ei Nala usko kun herää, tuumaa Noomi. 

Puolu-tätin paras ystävä, Riku-setä, oli tullut kylään!

Mä ainakin juksaan Nalalle, että mä ajoin sen pois näin!

Namu poistui jossain kohdin yläkertaan ja jätti pentunsa Riku-sedän kanssa samaan kerrokseen. Nala ei päässyt todistamaan Riku-sedän vierailua lainkaan, eikä uskonut herättyään sisarustensa kertomusta mustasta karvaisesta nelijalkaisesta sinisissä housuissa lainkaan. Sulon mielestä Riku-setä on hyvä jätkä, vaikkei Sulon pettymykseksi kissoja jahtaakaan, eikä myöskään möyhää. 

Koska Nala katsoi parhaimmaksi olla kauneusunilla, voi Nalan kuvia katsoa täältä tai täältä. 

Tätä nyt ei kukaan usko

Kerron silti

Perjantaina meillä oli jännittävä ilta. Pinkkitassun N-pentueella oli ensimmäinen rokotus ja kaikki saivat niskaansa tunnistesirut. 

Vaikka kuljetuskopat (omat ja Ännien omat) ovat koko ajan esillä, tarvitsi niitä hieman viritellä. Pohjalle laitoin paksun peitteen lämmittämään pentuja ihka ensimmäisellä automatkalla ja lisäksi kiinnitin kuljetuskoppiin ovet. Ne ovat turvallisuussyistä irti ettei kuvaan vaan päädy koppaan jumiin kun olen poissa kotoa. 

Edellämainittuja toimenpiteitä suorittaessani, Namu meni makaamaan sfinksinä toiseen koppaan. Oli siellä rauhassa hetken, pennut ihmettelivät tätä ja pyörivät kopan ulkopuolella. Hetken kuluttua Namu nousi ja käveli kylpyhuoneessa olevaan vessaan, pissasi, peitteli ja tuli pois. Seuraavaksi sinne meni kaksi pentua tekemään samaa hommaa, kaksi meni makuuhuoneen vessaan ja yksi työhuoneen vessaan. Kun tämä homma oli hoidettu, Namu kurnutteli ja kolme pentua meni kuljetuskoppaan. Minulla oli helppo homma, nostin sinne loput kaksi ja suljin oven perässä. Namu pyöri toisen kopan edessä ja hieman pyllystä kun tuuppasin, oli Namu boksissa. Toimenpide johon olin varannut ainakin puoli tuntia aikaa, oli hoidettu viidessä minuutissa ja tähän sisältyi pissatauko. 

Uskomaton juttu, mutta niin siinä kävi. Vieläkin ihmettelen. 

Nathan eli Nacho

Eläinlääkäriasemalla tapasimme Pinkkitassun M-pentueen, heidän sijoitusmammansa sekä Pinkkitassun kasvattajan. Bonuksena paikalla oli myös Errun eurooppalaiskasvattaja kahden eurooppalaisen kanssa. Paikalla oli siis yhteensä 13 eurooppalaista. Olikohan ennätys siinä paikassa?

Automatkat sujuivat hyvin, muutama pieni naukuminen tuli. Lääkärissä meni myös hyvin. Vain Nanette eli Lulu ja Noomi ilmaisivat vastalauseen sirun laittamiselle niskaan. Pennut punnittiin ja lääkärin vaaka näytti vähemmän kuin keittiövaaka kotona. Enkä ihmettele, kotona hyöritään ja pyöritään ja oikeaa lukua on vaikea saada. Lääkärissä puntarilla oltiin rauhallisesti. Namu oli mukana ja hänen painokseen saatiin 5,01 kg. Tuhti mamma vaikka viiden lapsen emo onkin. Ennen hääyötä painoa oli 5,4 kg kotona mitattuna. 

Kotiuduttuamme Sulo vastaanotti meidät hienosti ja kaikki oli kuten ennen. 

åä (kirjoitti Noomi)

Tänään oli myös varsin hauskoja hetkiä (videot alla) kun Namu päätti nauttia maisemista kirjaston näköalatornista ja ehkä ottaa pienet tirsatkin. 

Noomi ei tähän sessioon kerennyt ja löytyi sittemmin sängyn alla olevasta kissanpesästä makoisilta torkuilta. 

Lisää punanuttuja

sekä isoisosetä

Minä kävin kylässä Sulon ja Namun isoisosedän ja hänen perheensä luona. Pidemmän aikaa Naukulan Kerho -blogia seuranneet saattavat muistaa isovaari Mikin? Siis Silkkiturkin Menevän Machon.  Tänään tapasin hänen veljensä, Silkkiturkin Mahtavan Mikaelin eli Nappulan. 

Ruskeatabby Silkkiturkin Mahtava Mikael. 

Ai kerro vielä kuinka mun velikin on sulle poseerannut. 

Kissat olivat ihanan seurallisia ja leikkisiä. Toki kauneusunet tuli ottaa silloin kun oli niiden aika, eikä vieraan käynti häirinnyt tässä tärkeässä puuhassa perheen 16-vuotiasta senioria Silkkiturkin Heikunkeikun -kissaa eli Kukkaa. 

Tässä Kukka nukkuu yhdessä talouden pienen punanutun kanssa. 

Punatiikeri Silkkiturkin Jimi Hendrix eli Pirkka näytti miten leijonat lepäilevät ja lähtiessäni yritti selvästi omia kassini. Oli selvästi Pirkan kokoa. 

Ja sitten, sitten siellä oli niitä Silkkiturkin punanuttuja. Enpä mene nyt yhtään sanomaan kuka on kuka (!), sillä vaikka omani tunnenkin, niin toisia näemmä en. 

Höh. Mähän oon mä enkä kukaan muu. 

Ai siis tää oli se täti ku tykkäs täplämassuista?

Pikkuisten emosta, Silkkiturkin Pihlajanmarjasta eli Pimusta en saanut tämän parempaa kuvaa kun siinä kävi sitten niin, että Pimu tuli syliini. En pistänyt pahakseni. 

Silkkiturkin kasvattajan kotisivut löytyvät täältä ja siellä pääsee ihailemaan käsittämättömän upeita Inkeri Siltalan ottamia kuvia tästä punanuttupentueesta. Tuollaisista kuvista minä voin vain haaveilla. Huoh. Sieltä löytyvät myös yhteystiedot, sillä näistä punanutuista kaksi on vielä vapaana. Olisi vissiin pitänyt varoittaa jo heti!