perjantai 30. syyskuuta 2016

Kaikki loppuu aikanaan

Paluumuuttajat

Naukulan lomahotellissa vietetään viimeistä kokonaista päivää. Huomenna vieraat siirtyvät jälleen omaan kotiinsa. 





Toivon, että vierailijoille jäi tästä lomasta hyvät muistot. 

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Kun eurooppalaiset loppuivat kesken

Kissanäyttelyssä

Oli tehtävä muita ratkaisuja kun eräästä myyntipöydästä loppuivat eurooppalaiset kesken. 


Tällaiset Naukulasta vielä puuttuivat ja tulivat tuikitarpeeseen. Kröhöm. Olisihan sen nyt nimittäin peräti kummallista jos mummulassa ei tiedettäisi ketä sinne välillä lomailemaan tulee. 

tiistai 27. syyskuuta 2016

Tiistaina

Kissojen elämää

Meillä ovat rutiinit muuttuneet sellaisiksi, että Naukulan vakituiset asukkaat eivät enää pyri joka kerta mukaan työhuoneeseen kun menen sinne (tai tulen tänne). Sitä vastoin työhuoneesta pyritään nykyään ulos, ainakin Zetor pyrkii. Ilona on nyt valloittanut kaapinpäällysen, parvekkeen peilihyllyn, työpöydän ja työtuolin. Osasta on jopa julkaisukelpoisia todisteita, osa lähtee vain Analle. Puhelimen kuvilla mennään. Järkkäriä ei ole juuri esille kaivettu. Paitsi puuhasunnuntaina. 







Ilona ja Zetor ovat erityisen ystävällisissä väleissä ja keskustelevat selvästi keskenään. Välillä jos Ilona vähän säikkyy minua, käy Zetor selvästi kuiskimassa: "Älä nyt Ilona, toi nyt vaan on tommonen." 



Tänä aamuna saunan ikkunalla oli niin jännittävää katsella aavemaista sumua, että Naukulan Namu ja Sulo joutuivat pitämään toisiaan hännistä kiinni. 

Että tällaista meillä tänään. 

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Tänään kotona

Sunnuntai kotona

Tänään on ollut ansaittu kotipäivä. On puuhasteltu yhtä sun toista. Siivottu sukkalaatikko, vaihdettu peitto talvisempaan ja vaihdettu lakanat. Luettu, rapsuteltu ja vaikka mitä. 















Pienistä viiveistä huolimatta kaikki on saatu tehtyä ja vielä vähän enemmän. 


lauantai 24. syyskuuta 2016

Ken on kaikkein suurin?

Edelleen parvekkeella

Zetorin ja Ilonan päivään kuuluu parvekeulkoiluja. En ole tohtinut jättää ovea auki päiväksi, sillä ulkona on jo aika kylmä. Parvekeulkoilu tapahtuu valvotusti aamuin illoin, silloin kun minä istun koneella tai lattialla muuten vaan seurustelemassa vieraiden kanssa. 

Zetor antoi oivan tilaisuuden koko vertailuun kiipeämällä eilen peilihyllylle. 


Mitä? Näkeeks Ana?

Mä oon täällä kans, Ana.





Vertailukuvat ovat toukokuulta 2015, jolloin Sulo oli 1 v 4 kk ja Namu 6 kk. 

Aikaisempia kokovertailuja löytyy myös alla olevan linkin kautta, silloin kun Naukulassa kyseltiin peililtä kaikenmoista.  

http://naukulanperhe.blogspot.fi/2015/04/kerro-kerro-kuvastin.html


torstai 22. syyskuuta 2016

Oma istuin

kohteliaat vieraat

Naukulassa on aikaisemminkin ollut puhetta kirjoittamattomista säännöistä. Niitä on jättänyt Helmi Orvokki Sulolle ja Namulle. Sääntöjä on löytynyt milloin mistäkin ja hyvin ovat toimineet. Niissä on kerrottu esimerkiksi, että pienellä kukkajakkaralla istuminen nenä ikkunaan päin tarkoittaa sitä, että ulkotarhan ovi aukeaa. 

Ilmeisesti myös Sulo ja Namu ovat jättäneet viestejä nyt hotellikäytössä olevaan osaan Naukulan residenssiä. Ilmeisesti elefantilla saa ratsastaa vain talouden kuningatar, Namu Naukula ja pöytä on varattu Sulollle. 

Vieraat ovat kuitenkin kekseliäitä ja ovat löytäneet oman valtaistuimensa. 




Onneksi on ollut tuo kukkajalka tuolla odottamassa. Ilmeisesti ihan tätä tilaisuutta varten! 

PS. Ana on siirretty pois teholta. Omaan yksityiseen huoneeseensa. 

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Vieraita

ja kiireitä

Naukulan lomahotelli avasi ovensa maanantai-iltana. Hotelliin saapuivat neiti Ilona, Leipuri sekä herra Zetor, Putkimies. 

Neiti suhtautui matkaan ja perille pääsyyn arvokkaan rauhallisesti. Asteli itse pois kuljetusboksistaan ja totesi tulleensa tuttuun paikkaan. Huonepalvelun sormia ja varpaita haisteltiin heti kättelyssä. Myös aamuin illoin annettava pillerinpuolikas on sujahtanut kurkusta alas ilman ongelmia. 




Herra Zetor, Putkimies, katsoi aiheelliseksi vaihtaa roolia ja muuttui hetkessä erittäin vakuuttavaksi Turvamieheksi. Suljetun oven takaiselle elämälle murrataan ja niin myös Huonepalvelulle. Välillä miukaistaan väliin ja käydään puskemassa Huonepalvelun kättä. Pienellä miehellä on nyt ristiriitaisia tunteita. 





Huonepalvelulla on nyt ruuhkaviikot ja päivitykset pysyvät varmasti epäsäännöllisen säännöllisinä. 

Naukulan vakituiset asukit puolestaan ovat ottaneet tilanteen varsin tyynesti. Asiat hoidetaan siinä järjestyksessä kuin pitääkin, vain muutamia hetkiä vietetään oven takana vieraiden kanssa kommunikoiden. Silloinkin vain ajatuksen tasolla, eikä murinoita tai suhinoita kuulu. Häntää ei pörhistellä, eikä muutenkaan uhitella. Vain Turvamies pitää pientä ääntä hetkittäin. 

PS: Eikä ollut puhe mitä täällä saisin sanoa vieraiden vakihenkilökunnasta, mutta kerrotaan silti, että leikkaus oli mennyt suunnitelmien mukaan. Vakihenkilökunta todennäköisesti vetää vielä sikeitä. Kaikki peukut pystyyn vakihenkilökunnalle! 

perjantai 16. syyskuuta 2016

Ulkona

valjastelemassa

Aurinkoiset syyspäivät ovat kuin tehtyjä ulkoiluun. Voi tutkia kaikki viemärit, kävellä häntä pystyssä hiekkakäytäviä pitkin ja asettua poseeraamaan kuin kukkulan kuningas. Asiantuntija näyttää. 









Toivotaan aurinkoista viikonloppua ja asianmukaista toimintaa kaikkiin talouksiin. 


torstai 15. syyskuuta 2016

Täällä ollaan!

Blogistanian ihmeellisessä maailmassa

No niin, täällä ollaan taas. Blogistaniassa. Kaikki ei mennyt ihan putkeen, joten uutta nettiliittymää odoteltiin tähän iltaan asti. Mutta ei siitä enempää, ettei verenpaine taas nouse turhaan. 





Blogihiljaisuuden aikana täällä on nukuttu, luettu, syöty, aloitettu jooga, tehty töitä ja nautittu alkavasta syksystä ulkoillen. 




Näin pitkää taukoa ei taida koskaan ennen ollutkaan! Puhelimella olen seuraillut blogikamujen kuulumisia, mutta kommentointi on jäänyt. Mutta nyt, nyt olemme takaisin. 

perjantai 9. syyskuuta 2016

Pieni testi

Viikonloppua ajatellen

Viikonloppuna meillä ei ole nettiä. Paitsi puhelimessa. Voisihan sen yhteyden sieltäkin jakaa, mutta kutkuttaa kokeilla bloggausta puhelimella. Ainakin tämän kerran.


Kuvien lataaminen puhelimesta on hieman kummallista, näytää vain heinäkuisia kuvia.   Tällä jo julkaistulla kuvalla toivotamme kaikille

leppoisaa viikonvaihdetta!

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Vuoropuhelu

teipistä


Eräänä päivänä muistin ostaa teippiä ja rullata sen puhelimen laturin johdon ympärille. 

Paikalle saapuu tiedustelija.
Sulo: "Namuuuu, tuuppa vähän tänne."

Siis mitä sä sanoit, että siellä on tehty?

Supinaa, supinaa ja pari suukkoa. 

Älä nyt kato sinne päin, mutta mamma on päällystäny ton laturinjohdon teipillä! 

Etkä sitte kerro että mä sanoin! 

Oi oi, mitäs täällä on tapahtunut...