Laiskottelua

ja paistattelua

Vaikkei teekään oikein mitään, niin hikeä pukkaa. Mitään en ole tällä viikolla tehnyt ja mukavaa on! No, on sitä rapsuteltu pihalla, pesty pyykkiä ja kylppäri (kiitos Helmin), luettu pari kirjaa ja käyty shoppailemassa. Tänään olisi tarkoitus mennä oikein ihmistenilmoillekin.

Makuuhuone on yksi lukupaikoista, ja päivällä se onkin suhteellisen siedettävä. Tietäähän sen jo siitäkin, että lukukavereita löytyy.

"No minne sä nyt taas menit?"

 "Krooh, puuh, krooh."

"Kirjaski on vielä kesken." 

Alati valpas Wilma havahtuu heti kun liikahdan,

Helmiä se ei niinkään stressaa.

Vessakäyttäytyminen

Helmi Orvokin tyyliin

Vaikka Wilma on tämän kotitalouden neiti, kyllä Helmistäkin sitä vikaa hieman löytyy. Löytyi sitten näillä helteillä, että kiitos vaan vinkistä Helmi, kissanvessan- ja kylppärinpesu olikin juuri ensimmäisenä listalla.

Wilma kävi pikkukakalla, ja Helmi oli jonossa pissalle. Siinä välissä en sitten niitä kakkoja ryhtynyt poistamaan ja kuinkas sitten kävikään? Helmi pissaa lorotti ohi, kun ei tohtinut kakan yli peremmälle koppiin mennä. Pissaa  valui lattialle, kissanvessan alle, eikä siinä muu auttanut. Onpahan nyt ainakin puhdas kylppäri, kissanvessa ja kylppärin matotkin kunhan kone ne puhtaaksi pyöräyttää. Sopivaa puuhaa hellepäivälle tuo kuuman veden kanssa lotraaminen?

"Onks sun pakko kertoo kaikki? Mä en haluu et Toto saa tietää"

"Mut jos mä syön tän johdon poikki, nii ei oo todistusaineistoo?"

Tarkkasilmäisempi ehkä näkee vessan oviaukkoa koristavan kissamerkin? Se on löytynyt silloin kun Naukulassa oli vielä kolme kissaa; musta Onni, harmaa Wilma ja punainen Helmi. Aika löytö, eikö?

Donna Leon: Wilful behaviour

Haluaako joku?

Naukulan kirjahyllyssä olisi ylimääräinen Donna Leon, in English. Sen saisi täältä jos joku haluaisi. Jos olet kiinnostunut, niin laita tieto siitä kommentteihin ja sähköpostia perään Naukulankerhon s-postiosoitteeseen. Se löytyy sivupalkista.

Kestosuosikki

Osa 1

Tuntuu todellakin siltä, että likoilla on omat lempipaikkansa. Helmillä parvekkeella ja Wilmalla kirjastossa. Kirjastossa on iso valkoinen tuoli ja sen on Wilma vallannut itsellensä. Myös kirjaston matto kelpaa ja se onkin aina tasaisessa karvapeitossa. Vanhoja kuvia tarkastellessa huomasin, että valkoinen tuoli onkin ollut Wilman omaisuutta jo vuosia. Vaikka kyllä Helmikin joskus sen reunalle on istahtanut maisemia katsomaan.

Koristetyynyn teksti Wilman takana kertoo:

"No outfit is complete without cat hair."

Tuntemattomia ovat kissojen reitit

Reitti pöydältä ulkotarhaan

Pöydälle hypätään aina ikkunan vieressä olevalta matalammalta tasolta,

mutta pöydältä ei koskaan hypätä sille takaisin.

Reittivalinnat ovat tarkasti harkitut?  

Vaihtelu virkistää?

No jopas nyt

Naukula on ollut samassa osoitteessa jo vuodesta 2005. Lähes yhtä kauan on parvekkeella ollut ikealainen kori. Se on ollut Helmin vakiopaikka alusta alkaen keväisin, kesäisin ja syksyisin.

Wilmaa ko paikka ei ole kiinnostanut, paitsi nyt! Vaihtelu virkistää tai parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

"Höh. Mun ei oo vaan aikasemmin tehnyt mieli olla tässä. Mikäs siinä nyt niin ihmeellistä on?" 

Siis tämä on ensimmäinen kerta kun Wilma on todistetusti parvekkeella tuon korin päällä. Jo on aikoihin eletty!

Juhannusjuhlissa

Tunnista 7 "yrttiä"

Tämä mamma vieraili juhannusaattona ystävien luona juhannusjuhlissa, ja koska juhlapaikka on sen verran lähellä Naukulaa, tuli siellä vierailtua myös juhannuspäivänä. Kiitos Ystäville hyvistä juhlista!

Juhannusaaton peleihin ja leikkeihin kuului mölkyn lisäksi tunnistamistehtävä. Vaikka voitto tuli kotiin, niin johtui kyllä vain oikeasta parin valinnasta! Ystäväperheen isän äiti kuului Naukulan Mamman joukkueeseen. Voitosta huolimatta tai siitä johtuen, mukava tehtävä!

Omalla pihalla kukkii suloisessa värien sekamelskassa lilja, pioni, ja joku muu.

Tästä on hyvä aloittaa viiden viikon loma!

Hyvää juhannusta!

Satoi tai paistoi

Hyvää keskikesän juhlaa teille kaikille lukijoille! Voi olla, että tämä juhannus vietetään villahousuissa sateenvarjon alla, mutta juhannus se on silti!

"Hui. Taas sataa, äkkiä sisään."

 "Mä vietänki parveke juhannuksen."

"En mä muuta ku et niit katkiksii jäi viel eilisestä. Eikö tarjoilu pelaa?"

Oikein, oikein hyvää juhannusta kaikille!

Kissakuiskaaja

Vierailulla

Nyt on löytynyt vieras, jolle Naukulan likat esiintyivät ihan omina itsenään. Tämä on kuulkaa harvinaista herkkua. Helmiä ei ujostuttanut, ja Wilma näytti miten palveluskuntaa pyydetään hoitamaan ikkunan avaaminen suuremmalle. Olisi toki mahtunut, mutta halusi varmaan esittää miten palveluskunta toimii tällaisessa tilanteessa.

Wilma ja Helmi olivat siis vieraasta kovin otettuja. Helmi majoittuikin vieraan laukun viereen hetkeksi vähän siihen malliin, että mukaan olisi pitänyt päästä. Vieraan mukanaan tuomat terveiset haisteltiin tarkoin, ja todennäköistä on myös se, että Mustan ja Harmaan ihmisen seuraavan vierailun aikana täällä halutaan sekä heinää että katkarapuja. Tämä opittiin varmaan jo kerrasta!

Naukulan väki kiittää mukavasta vieraasta ja toivottaa tervetulleeksi toistekin!

"Tämmönen me lähetettiin tuliaisiks." 

"Ja tämmöne. Toivottavasti kamut tykkää!"

Vihjepalkkio!

Uskomattomia yhteensattumia

Tämähän ei nyt voi olla tottakaan! Eilen tunnustin olevani Mahjong-koukussa, postauksen kuvat olivat mitä olivat ja tänään posti tuo minulle aiheeseen sopivan hiirimaton! Eikä mitä tahansa hiirimattoa tuonutkaan, vaan B.Virtanen -hiirimaton. Maaliskuussahan kirjoitin hänen kissasarjakuvakirjastansa.
Kiitos Saaripalstan Sailalle ja Pojille mainiosta yllätyksestä! Kyllä nyt voi taas pelata Mahjongia ja pasianssiakin :) Vihjepalkkio tämä on selkeästi siksi, että Sailan Paraisten saaristoreitti vie B.Virtanen -tehtaanmyymälän ohi. Nyt siellä on siis vierailtukin!  Kaunis kiitos!

Vertaa siis eilista kuvaa Onnista ja uutta hiirimattoa! Uskomaton yhteensattuma!

Koukussa

Mahjong

Olen koukussa Mahjongiin. Mutta niinpä sitä ollaan Naukulassa ennenkin oltu koukussa tietokonepeleihin.

Nykyään on vain huonommat oltavat, kun näyttö on pieni ja litteä.

RIP Minni Lost

Erään löytökissan tarina

Tänään on vanhempieni luokse majoittunut löytökissa Minni Lost saatettu ikiuneen.

Noin viisi vuotta sitten näillä nurkin ryhtyi kulkemaan aikuinen löytökissa. Aluksi minä ja naapurini kuvittelimme, että kissa on lähitaloista. Aikaa kului, ja kissa pysyi. Ei mennyt minnekään. Odotti aamulla ulkosalla kun lähdin hakemaan Hesaria laatikosta, oli illalla odottamassa kun tulin kotiin. Laitoin ilmoituksen lähikaupan seinälle, ilmoitin Hesyyn josta muutamille kissansa kadottaneille soitettiin, seurattiin paikallisia ilmaisjakelulehtiä. Ei mitään. Tuli syksy ja kylmä, ja kissa oli edelleen ulkosalla. Kissa sai nimen Lost. Myöhemmin siitä tuli Minni Lost.
Kissanaapurini otti sen hoiviinsa, oman Tikrunsa seuraksi. Eivät tulleet juttuun, ja kun naapurit lähtivät matkoille Minni muutti Naukulaan asumaan. Kissoja oli silloin neljä. Kävimme Porvoossa joulun vietossa ja neljän kissan kanssa tulin myös kotiin. Joulun jälkeen ensimmäisellä  Naukulan vierailulla äitini ryhtyi puhumaan Minnistä, ja Minni lähtikin Porvooseen vanhempieni matkaan. Siellä Minni eleli onnellisena, koko perheen silmäteränä, useita vuosia. Viime perjantaina kaikki oli vielä kunnossa, kunnes viikonloppuna tapahtui käänne. Kissa vain nukkui, ei syönyt, ei juonut vapaaehtoisesti. Oli väsynyt ja tänään oli lääkärin vuoro. Kokeiden jälkeen Minni-kissalla todettiin todella paha sokeritauti. Tämä tieto tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vaihtoehtoja oli tasan kaksi, säännöllinen päivittäinen piikitys kaksi kertaa päivässä tai ikiuneen päästäminen.

Minni päästettiin ikiuneen. Suru on nyt suuri. Isääni lainatakseni: "Minni oli enemmän kuin kissa." Kissat ovat.

Pientä puuhastelua

Sadepäivä Naukulassa

Eilen satoi välillä vettä kuin saavista kaatamalla ja välillä paistoi aurinko. Koska joku täällä oli sotkenut koko huushollin, oli paikkoja järjesteltävä. Edestakainen ravaaminen voi olla väsyttävää puuhaa, mutta lakanoiden vaihto jaksoi sentään kiinnostaa Helmiä.

Mitäs sitä sitten tänään oikein tekisi?

Titina, Pele ja Miska

Vuodelta 1980

Kuten Anonyymi-Peppi kommenteissa hiljattain paljasti, on tällä mammalla ollut teini-iässä kissa nimeltä Pele. Pepillä taas oli maltankoira nimeltä Titina. Koska me olimme Pepin kanssa kavereita, oli Pelen ja Titinankin oltava. Ja olivathan ne!

Nauklan mammalla oli toinenkin kissa - Miska nimeltään. Miska ja Titinakin tekivät tuttavuutta, mutta se ei muodostunut koskaan yhtä läheiseksi kuin Titinan ja Pelen.

Tai ainakin niin minä muistaisin nämä 31 vuoden takaiset asiat. Niin ne vuodet vaan vierivät....

Yksi ensimmäisistä

jollei ensimmäinen

Saatiinhan sitten Wilma ja Helmi aikoinaan samaan kuvaankin. Pientä arvojärjestyskeskustelua on selkeästi ilmassa.

Taustalla näkyy Naukulassa tänäkin päivänä oleva kiipeilytorni. Isoäidin tuoli on saanut uudet päälliset, mutta ovat edelleen käytössä.

Enempää ei nyt ehdi, sillä keittiöstä kuuluu pomon huuto: "Rapujaaaa, rapujaaa." Joten edellisiin kommentteihin vastaillaan kohtapuolin....Joku marssijärjestys se olla täytyy.

Ensitapaaminen

Elokuussa 2003

Helmi kotiutettiin Naukulaan niin, että kuljetuskoppa iskettiin keskelle silloisen olohuoneen lattiaa. Ovi auki ja sitten vaan katsottiin mitä tuleman pitää. Ensimmäisenä paikalle tuli utelias Onni, joka ei yleensäkään vähästä säikähtänyt. Ei sitten edes Helmi Orvokista. Helmistä tulikin heti Onnin kaveri. 

Wilmasta Helmi vaikutti kovin epäilyttävältä tyypiltä. Tunne olikin selkeästi molemminpuolinen. Kesti aikansa ennen kuin nuo kaksi leidiä saatiin samaan kuvaan.

Valitettavasti ensitapaamisen aikaan ei käytössä ollut vielä digikameraa, niin kuviakin on suhteellisen vähän. Taas on näköjään säästetty väärässä kohdassa!

Siitä se sitten kuitenkin lähti. Naukulan likkojen yhteiselo.

Palkitsemisesta

Joskus onnistaa

Palkitseminen on taitolaji. Sen täytyy tapahtua oikea-aikaisesti, oikeasta asiasta ja ymmärrettävästi. Sen voi mielellään tehdä niin, että muutkin läsnäolijat tämän huomaavat.

Naukulassa Mammaa palkitaan (kehräämällä) erityisesti kahdesta eri asiasta. Wilma Ilona on erikoistunut palkitsemaan katkaravuista ja Helmi Orvokki puolestaan saamistaan heinistä. Näistä asioista palkitaan mammaa varsinkin silloin jos töihin on vähän täytynyt patistaa. Heinien noukkiminen kahdeksi saman suuruiseksi kimpuksi ja katkarapujen sulattaminen voivat olla vaativia asioita. Siksi niistä palkitaan.

"Emmä voi mitään mut pörinäkone vaan lähtee päälle silloin ku mamma tajuu tuoda heinää."

"Kommunikointi on taitolaji. Ja me ollaan mestareita.

Näkeehän nää jutut nyt jo viiksien asennostakin. Siis me viisaammat."

Muuten täällä kyllä pöristään säännöllisesti ja paljon,

mutta heinien ja katkisten osalta kyseessä on selkeä palkitseminen.

Kuin yö

ja päivä

Eipä olisi uskonut ennusteista huolimatta eilisen ja tämän päivän eroa. Vaikkei tämä muotiblogi olekaan, sanon silti, että huomenna pukeudun pikkasen lämpimämmin. Merellinen tuuli yhdistettynä kovaan sateeseen sai haikailemaan toppatakkia. Ja sukkia. Ja täyspitkiä housuja.

Sisälämpötilakin on laskenut tuosta 27,5 asteesta 26,3 asteeseen. Jippii. Ulkolämpötila hitusen enemmän. Sääasema on joululahja veljeltä. En tuollaista tiennyt tarvitsevanikaan, ja nyt seuraan sitä päivittäin.

Ulkona kukkii kurjenmiekka, sisällä kukat ovat kuivuneet vaasiin. Kivalta näyttää silti. Ainakin minun mielestäni. Taidanpa ottaa veden kokonaan pois.

Viikon köllöttelyn jälkeen Naukulassa on meneillään ralli. Siinä on kaksi osallistujaa ja lujaa mennään.