Ai miten niin pitäisi pedata?

Aamulla

Meillä on uusi tapa tai siis Hertalla on. Joka aamu kun olen noussut sängystä peiton alta, Hertta ryhtää paikalle. Petaamisen kanssa on sitten vähän niin ja näin, koska kuka nyt kissaa komentaisi? Hain sentään kameran ja ikuistin tilanteen. 

Olisi varmasti hyvä tarttua kameraan useammin täällä kotonakin, omista kissoista tuntuu nykyään olevan niin vähän kuvia. 

Vielä vähän

Painikuvia

Kun on tilanne päällä ja kamera käsillä, niin silloin räpsyy. Tarkennuksista viis. Meillä on siis vielä tarjolla sunnuntaisia painikuvia, olkaatten hyvät. Ja huom! mukana myös joulupukki. 

Että sillä lailla. Vaikka missään ei varmasti ole määritelty, että joulukuvan tulisi olla seesteinen, taidamme silti pitäytyä sellaisessa? 

Onko viesti vanhentunut?

Kieroa peliä Naukulassa

Nyt meillä on pähkinä purtavaksi tai arvoitus ratkaistavaksi. Jo taannoin Naukulan kissoilla oli kirjoittamaton sääntö, että jouluhärpäkkeiden kanssa ei vehtailla. Ei ainakaan niin, että niistä vehkeilyistä saisi kunnollista joulukuvaa. Tämän säännön loivat aikaisemmat asukit Helmi Orvokki ja Wilma Ilona. Sittemmin perinnettä ovat jatkaneet vuorollansa Sulo, Namu, Noomi ja Hertta. Vaan miten on nyt Noki-Nooran laita? 

Sviitti on ollut Noki-Nooran käytössä jo muutaman vuoden ja satunnaiset retkeilyt muualla Naukulan residenssissä ovat tapahtuneet yleensä muulloin kuin joulukuvien aikaan. Voiko olla niin, että Helmin ja Wilman viestit sviitissä olisivat jo heikenneet? Vai onko Noki-Noora itsellinen kissa joka päättää omista tekemisistään ihan itse. 

Hei Noksu, ootko saanut viestit Helmiltä ja Wilmalta
näistä tän näköisistä kavereista?

Jaa-a, sainko vai ei, en kerro. 

Onko mamma kieroillut? Viesti vanhentunut? Mitä tekee Noksu? Tämä arvoitus saanee ratkaisunsa myöhemmin joulukuussa. Pysykää siis kanavalla. 

Hyvää ja rauhallista joulukuuta, ystävät!

Vitsiniekat

Sohvalla

Näyttääkö tilanne sohvalla siltä, että poistuin siitä vain minuutiksi? 

No ei minustakaan. Näyttää, että Namu on ollut paikallani jo vaikka ja kuinka kauan ja Noomi olikin tuossa sohvan selkämyksen päällä jo samaan aikaan kuin minäkin. Vitsiniekat. 

Jaahas, se keksi nyt että sillä on kamerassa irtosalamakin,
ei auta kuin poseerata sitten, toteaa Sulo. 

Näinä pimenevinä iltoina on hyvä muistaa, että minulla tosiaan on mahdollista laittaa kameraan myös irtosalama. Tällaisina sateisina päivinä sitä toki saattaa tarvita myös päivällä. 

PR-naisen poseeraus

Kaiteella keikkuen

No nyt?

Ai niin, ne korvat

Noki-Noora

Kuulumisia

Noki-Nooralla on kaikki hyvin, ainakin niin kauan kun muu talon väki pysyy turva-aidan toisella puolen. Nykyään Noksua saa satunnaisesti silitellä oven rakosista myös ilman herkkutikkuja ja ilman, että Naukulan Pinkkitassut todentavat läsnäolollaan tämän mamman vaarattomaksi. Lisäksi nyt koko herkkutikun ja myös raksujakin voi syödä kädestä, toki oven toisella puolen. 

Poseerauskin onnistuu Noki-Nooralta erinomaisesti. Lisäksi hän on viime aikoina alkanut juttelemaan entistä enemmän. 

Minun kärsivällisyysharjoitukseni jatkuvat edelleen. Vaikka olen lähes paras kaveri oven toisella puolen, samalla puolen se ei vielä ole niin. Mutta tiedättekö mitä? Minä olen kyllä härkäpäinen ja jaksan odottaa, kun on selvästi nähtävissä, että toivoa on. 

Hyvä valo

 ja kamera

Kotona olen tarttunut viime aikoina harvoin kameraan. Viime lauantaina lakanoiden vaihdon yhteydessä valo tuntui hyvältä ja kamerakin oli lähellä, joten kysyin Hertalta voisimmeko ottaa pienen valokuvaussession. Hertan vastaukset seuraavissa kuvissa. 

Oikeastaan tarkemmin ajatellen kuvat ovat oikein Herttamaisia. 

Hauskaa viikonloppua kaikille! 

RuusuLinnan

eurooppalaiskissanpennut

Toistaiseksi viimeinen valokuvausvierailu tapahtui RuusuLinnan seitsikon luo. Pennut olivat saapuessamme uneliaita, joten kuvaaminen oli helpompaa. Myös tässä taloudessa oli ikkuna sopivasti nojatuolin ja kiipeilytelineen sivulla, joten sain sivuvalon. 

Kuvista tulisi kyllä parempia jos jaksaisin niitä hieman käsitellä. Siihen en kuitenkaan ole ryhtynyt, vaan tavoitteena on ottaa sellaisia kuvia ettei niille tarvitsisi tehdä mitään. Se laiskuus, se laiskuus. Nämä kissanpennut ovat jo muuttaneet omiin koteihinsa.  

Pikku-Piun

Eurooppalaiskissoja

Kävin ulkoiluttamassa kameraani myös Pikku-Piun kissalassa. Siellä yritettiin kunnianhimoisesti ottaa yhteiskuvaa viidestä pennusta. Hetken aikaa malttoivat pysyä paikoillansa. 

Kissalassa asustelee myös ihana tyttö Pikku-Piun Orvokki (kuva alla). 

Sekä suuri suosikkini, ilmeikäs, ihana, setä-mies Jonne (kuvat alla). 

Jonnen kuvia katsellessa voi vain ihmetellä joidenkin ihmisten mielipidettä siitä, että kissat ovat ilmeettömiä. No, eivät ole.

Kissankellon

Kissanpentuja kuvaamassa

Valokuvaaminen on niin hauskaa, varsinkin silloin kun sitä menee varta vasten jonnekin muualle tekemään. Kotona tulee aina kaikenlaisia muita asioita mieleen, joten kameraan tulee tartuttua harvemmin. Eikä täällä sitä huiskanheiluttajaa ole, eli kuvausassistentti puuttuu. 

Onneksi harrastuksen myötä on mahdollista vierailla muissa kissakodeissa. Ensimmäisenä muutama valokuva Kissankellon eurooppalaiskissapentueesta. Kuvat on otettu jo syyskuun alkupuolella, joten sen jälkeen pennut ovat kasvaneet emonsa hoivissa jo aikalailla. 

Kissankellon Lemmenvala eli Valtsu, musta poika (EUR n)

Kissankellon Lemmenlaulu eli Laalaa, sinikilpikonna (EUR g)

Kissankellon Lemmenliekki eli Loimu, punainen/punatiikeri poika (EUR d/d 23)

Kissankellon pentuja olen kuvannut aikaisemminkin. Yöpöytä on valikoitunut kuvauspaikaksi hyvän sivuvalon takia. Kaikki pennut on jo varattu.