Mamma kuvaa

mitä tekee kissa? 

Kun otin valokuvia syksyisestä asetelmastani Muistikirjaani, ei se välttämättä ollut helppoa. Meillä kun asuu Naukulassa sellainen johtajatar, joka ei ymmärrä, miksi tässä taloudessa kuvattaisiin jotain muuta. 

"Ai nyt kuvataan? Onks tää hyvä?" 

"Entä profiili? Koska sä oot viimeks ottanut musta kunnon profiilikuvan?"

Aika nopeasti pystyy tuollainen isokin tyttö asettumaan kuvattavan kohteen eteen ja olla siinä sen näköisenä kuin olisi ollut siinä aina. Eivät ehtineet edes tarkennukset mukaan. Sinänsä harmi, sillä poseeraukset tehtiin kyllä erittäin ammattitaitoisesti. 

Syksyinen asetelma

ja vesiastia

Syksy tekee tuloaan ja Naukulassakin on valmistauduttu syksyn tulemiseen. Helmin osaltahan tämä tarkoittaa sitä, että hempeämmän sävyinen juoma-astia muuttuu hieman tummemman vihreäksi. Vesi maistuu siitäkin oikein hyvin. 

Virkistäytymishetkenään Helmillä oli aikaa ihailla myös mamman toista uutta asetelmaa. 

Herätys!

Herätys 1 ja 2 

Helmi on luonut meille uudet rutiinit nyt kun olen kotona. 

Ensimmäinen herätys tapahtuu kello 6.45 - 7.15 ja silloin minun pitää antaa Helmille aamuruokaa ja insuliinipistos. Tämän jälkeen saatan mennä vielä sänkyyn nukkumaan. Jos näin käy, tulee toinen herätys viimeistään kello yhdeksältä. Silloin meidän pitää mennä ulkoilemaan. Ulkoilun jälkeen Helmi vetäytyy parvekkeelle nukkumaan. Kun syön lounasta, haluaa Helmi muutaman raksun ja sen jälkeen hän menee ulkotarhaan. Illalla jos katson televisiota, niin Helmi ulkoilee sen ajan myös tarhassansa. 

"Mä tuun ihan viereen ja hurisen kovasti.

Kyllä se siihen herää ja jos ei, niin sitten mä vielä tökin vähän mun nenällä.

 Helppo homma." 

Kyllä minun elämäni on helppoa, kun ei itse tarvitse näitä aikatauluja miettiä! 

Perheonnea

Ihanaa perheonnea

Olimme Paulan kanssa sopineet jo aika päivää sitten, että jos Ruska saa toisen pentueen, menen kuvaamaan heitä. Tänään sitten koitti tämä ilon ja riemun päivä! Pentue on tänään tasan kolme viikkoa ja kuuluu Pinkkitassun sukuun. 

Ruska on mallikelpoinen äiti ja näytti minulle miten hoidetaan ruokinta, komentaminen, vessatus sekä kuritus. Mehän olemme Ruskan kanssa tavanneet aikaisemminkin, sillä vuosi sitten kuvasin Ruskan ensimmäistä pentuetta.  Yritin löytää postausta tästä myös omasta blogistani, mutta sitäpä en löytänytkään. Joko olen tehnyt sen vain ajatuksissani, tai sitten se on hukkunut. 

Kiitos Paula, että pyysit minut kuvaamaan tätä ihanaa perheonnea! 

Uusia tapoja

Kaiteiden välissä

Kun Wilma vielä hallitsi Naukulaa, kuului Wilman tapoihin tervehtiä minua portaikon kaiteiden välistä nenällään sekä tassuttelemalla. Helmi tarkkaili tilannetta sivusta, eikä oikein ymmärtänyt homman perimmäistä tarkoitusta. Vai ymmärsikö sitä nyt oikeastaan kukaan? Kivaa se kuitenkin oli. 

Tällä viikolla tilanne on muuttunut ja myös Helmi on ryhtynyt tervehtimään kaiteden välistä hurjasti kehräten. Pieni nenänpään kosketus kruunaa tämän tapahtuman. Tassuttelua emme vielä harrasta. 

"Ai niin tästäkin jutusta toi mamma tykkää.

Onhan tää vähän hassua mut menköön nyt sitte." 

Mikäköhän tämän muutoksen aiheutti, kysyn vaan.  

Mamma kävi

Kissanäyttelyssä

Minä kävin tänään Rurokin kissanäyttelyssä ja tapasin siellä tuttujakin. Paulaan törmäsin melkein heti ja löytyihin sieltä sitten Elmo, Vertti ja Onnikin. Se mikä kissanäyttelyissä on erityisen ihanaa on, ettei kukaan katso pahalla jos höpöttelee kissoille mitä sattuu. Erityisesti kissat tuntuvat pitävän siitä, jos niitä kovasti kehutaan ja mikäs ihme se nyt onkaan. 

"Kerrankin meillä oli kotona hiljasta.

 Pysty hyvin ottamaan nokoset." 

Helmi ei pistänyt vierailuani pahakseen, vaan nautiskeli päiväunistaan parvekkeella. Huomenna ajattelin pistäytyä myös, jos vain muuten sopii suunnitelmiin. 

Melkein

Äh-elokuva

Eilisissä kommenteissa Elina halusi nähdä ja kuulla ÄH-komennon. 

Koska tämä Äh-elokuva kuvattiin yhdellä otolla, jäi pääosan esittäjälle hieman parannettavaa repliikissä. Tällä kerralla ei valitettavasti kuulla kuin särähtävä H-kirjain. Hyvällä mielikuvituksella tästä kyllä pystyy löytämään sen ÄH-äänteenkin mitä täällä niin kovin käytetään. Myös elokuvan leikkaaja oli teillä tietämättömillä ja video on vähän vinksallaan. Mutta mitäpä me pienistä, esittelemme silti ylpeänä Melkein ÄH -elokuvan. Olkaa hyvät! 

Ehkä me vielä joskus pystymme tuottamaan paremman repliikin ja paremman elokuvan, mutta ei tänään. Pääosan esittäjällä oli kova kiire ulkotarhaansa. 

Mä kans!

Tahtoo vapauteen

Helmi viihtyy ulkotarhassa erittäin hyvin. Yksi poikkeus kyllä on. Jos Helmi on tarhassansa kun minä olen ulkona, haluaa Helmi sieltä pois. Siksi kai tarhassa se ovikin on. 

"Mitä? Sä oot siellä." 

"Äh. Mä haluun kans." 

Helmi ei sano miu, Helmi ei sano mau, Helmi sanoo ÄH. Asiaan kuin asiaan, hieman eri äänenpainolla asian tärkeydestä riippuen. 

Minä harkitsen lähteväni lauantaina Rurokin Kissanäyttelyyn, ihan nurkilla kun järjestetään. Ehkä tapaan siellä tuttujakin, mistäs sen tietää. Helmi jää kotiin. 

Jos Helmi olisi

jonkun muun kissa

Jos Helmi ei olisi Naukulan kissa, niin Helmin paikka olisi Downton Abbeyn keittiössä. Voin hyvin kuvitella Helmin hyörimässä keittiössä yhdessä kokin, rouva Patmoren kanssa. Saattaapa olla, että Helmi kävisi joskus seikkailemassa yläkerrankin puolella, herrasväen kanssa. 

Värin lisäksi yhteinen tekijä molemmilla on kipakka luonne. Varsinkin silloin kun joku pyrkii valtaamaan omaa reviiriä. Rva Patmore sujauttaisi Helmille kuitenkin kinkunsiivun kun kukaan ei ole näkemässä. Luonne on sisimmiltään lempeä. Molemmilla. 

"Mistä näitä juttuja aina tulee?" 

Kuva internetistä. 

Varmaa on se, että kun neljäs tuotantokausi alkaa tänä syksynä, tämä mamma on visusti television ääressä. 

Niitä vessajuttuja

taas

Vajaa viikko on nyt annettu tulehduskipulääkettä ja vessakäyttäytyminen on parantunut. Tuntuu kuitenkin olevan ylä- ja alamäkiä tässä touhussa ja kylpyhuoneen lattian päivittäinen siivous on yhä arkea, vaikkakin osumatarkkuus on paranemassa. 

"Älkää kuunnelko näitä juttuja. 

Laittakaa tassut korvanpäälle ja olkaa niin kuin ette ois kuullukaan." 

Myrskyn ja Tuiskun äippä antoi hyvän vinkin soodasta ja etikasta. Tätä verratonta yhdistelmää onkin käytetty ahkerasti. Voin suositella! 

Väliaikatietoja

Eläinlääkäriltä

Helmin pissakokeen tulokset olivat puhtaat, eli tulehdus on häipynyt. Hyvä niin. Näyttäisi myös, että tulehduskipulääke on tuonut helpotusta kipuihin ja meillä menee hyvin. 

"Mamma on nyt antanu mulle ennen iltaruokaa jotain droppeja ruiskulla suuhun. 

En pistä vastaan, ei oo kauheen pahaa." 

Lisäaineeksi Helmille suositeltiin omega3 valmisteita, muut kun eivät diabeteksen takia tule kysymykseen. 

Saunatontun

paluu

Saunatonttu on tullut takaisin! 

Ja jos minä joskus valittelisin saaneeni tikkuja takapuoleen saunoessani, niin syykin on sitten selvillä. Saunatonttua häiritessäni se rapsuttelee etutassuilla lauteita tervehdyksenä. 

PS: Koskaan ei ole liian myöhäistä osallistua Viiksipäivään, sillä se on joka päivä. 

Vieno

kuorsaus parvekkeelta

Lämpötilan laskettua, Helmi on päätynyt taas ottamaan päiväuniansa parvekkeella. Helteiden aikaan sisätilat olivat neidille sopivammat. Hetken aikaa ihmettelin missä Helmi on, mutta parvekkeelta kuulunut vieno kuorsaus kertoi tilanteen. 

"krooh zzzzz krooh zzzzz kroooh puuuh"

Tällä kerralla paparazzi ei viitsinyt mennä parvekkeelle asti toista kuvaamaan, yhdet saunaunet kun jo tuli häirittyä. Tassut vaan vipattivat kun Helmi veti sikeitä. Ties mitä Helmi metsästi.

Käsky käy

vaan ei tehoa

Helmi yrittää opettaa minulle uusia tapoja. Aamu-ulkoilun ja päivän ulkotarhahetken jälkeen pitäisi päästä nyt myös illalla ulos. Siellä kun alkaa olla mukavan hämärää. 

"Ulos mamma, mä haluan ulos nyt." 

"Ymmärrätkö?"

"Eipä sitten auta ku rummuttaa tätä ovea kun ei kerran mee viesti perille." 

Tällä kerralla ei mennyt viesti perille Helmille, vaikka yritin kovasti sanoa: "Ei voi mennä nyt, naapurissa on koiria." Naapurin pihalla oli saksanpaimenkoiria, joten katsoin viisaammaksi pysytellä sisällä, vaikka Helmi asiasta toista mieltä olikin. 

Leijonan liaanit

Ulkotarhassa

Eilisen päivän rasituksista on toivuttu hyvin. Ennen iltaruokaa annoin Helmille ensimmäisen annoksen tulehduskipulääkettä. Se meni ruiskulla hyvin, eikä tipan tippaa mennyt hukkaan. Sen jälkeen maistui ruokakin ihan normaalisti ja insuliinipiikin antaminen sujui hyvällä rutiinilla. 

Yksi hieman häiritsevä asia eiliseltä löytyy ulkotarhasta. Olen karsinut siellä kasvavaa liaania (lue villiviiniä) liian vähän ja leijona joutuikin astelemaan tarhaansa liaanien välistä. 

Sittemmin tämä epäkohta on korjattu ja tänään on rappusia asteltu taas normaaliin tapaan. Ainakin kun sade hetkeksi taukosi. 

Käynti eläinlääkärissä

Pissaviljely

Aamulla Helmi ilahtui selvästi herätyskellon herättäessä meidät aikaisin. Ruoka ja insuliinipiikki tuli normaalisti ja pieni ulkoilukin tehtiin. Sitä seuraava autoajelu eläinlääkäriasemalle meni hyvin. 

Eläinlääkärillä Helmi aristi selvästi lannerankaansa ja tämä voi olla syynä omituiseen vessakäyttäytymiseen. Myös pissaviljelmä otettiin - suoraan rakosta. Helmi pötkötti selällänsä, minä ja hoitaja pidimme kiinni ja eläinlääkäritäti hoiti homman niin nopsakasti ettei Helmi ehtinyt edes kunnolla ÄH sanoa. Pikatestissä virtsassa ei ollut tulehdusmuutoksia. 

Nyt aloitamme tulehduskipulääkityksen (Metacam) ja toiseen vessaan laitetaan kuivikkeeksi sanomalehteä. Se on tasaisempi alusta kuin käyttämämme hiekka.

"Mitäs tää peli nyt on? 

Yleensä mun kopassa on katto paikoillansa ja mä pääsen sinne." 

Kotiin tultuaan Helmi oli reipas oma itsensä ja kovaääninen kehräys kertoi kodin olevan hyvä paikka. Illalla aloitetaan tulehduskipulääkitys. Nyt huilataan. 

Vessakäyttäytymistä

Mitä ihmettä?

Helmi on aina ollut siisti kissa vessakäyttäytymisensä osalta. Tänä kesänä tilanne on muuttunut ja Helmiä onkin hoidettu kahdella pitkäaikaisella antibioottipiikillä, kun tutkimuksissa paljastui pöpö pissassa. Valitettavasti vessakäyttäytymisessä ei ole tapahtunut muutosta ja meillä on huomenna varattuna aika eläinlääkäriin. 

Olen pessyt vessaa enemmän kuin koskaan, niin myös kylpyhuoneen lattiaa. Otin isosta xl-kokosesta vessasta kuomun pois, vaihdoin vessan pienempään, laitoin sen toisin päin ja viimein laitoin pienemmän vessan isomman sisään. Tällöin vessaan jäi pieni vallihauta. Helmillä onkin sitten ollut kova työ pystyäkseen pissaamaan ohi vessan sinne vallihautaan. Siinä on ihan pitänyt opetella uusi tekniikka - seisaallaan pissaaminen. 

"Mä oon alottanut tarkkuuspissaamisen.

 Semmoiseen pieneen koloon. 

Oon aika tarkka tyttö" 

Toinen uusi tapa on minun herättämiseni aamulla seitsemän aikaan. Ensin tullaan viereen hurisemaan ja pörisemään. Jos en tästä vielä herää, niin sitten Helmi vaihtaa puolta. Hyppää minun päälleni ja astuu siitä toiselle puolelle. Tämä tepsii. 

Kaikkinensa Helmi tuntuu kyllä voivan hyvin. Varsinkin kun helteetkin ovat taas loppuneet. 

Huh hellettä

ja päiväunet

Viime päivät ovat olleet kovin hiostavia ja öisin on jyrähdellyt ukkonen. Ukkonen ei kuitenkaan ole vienyt tätä kosteutta ja trooppisuutta pois, joten ei meidän auta muu kuin sopeutua. 

Mitenkäs ne sanat menivätkään siitä leijonasta joka nukahtaa savannilla leipäpuun katveeseen? Tämä on siitä Naukulan versio. 

Vierailevia viiksiä

Onni ja ipanat

Minulla on ilo esitellä Leenan pojat! 

Haastoin Leenan poikineen mukaan viiksipäivän haasteeseen ja kun omaa blogia ei ole, niin palstatila tuli Naukulasta. Katsokaapas vain näitä viiksekkäitä. Sopii myös arvata kuka näistä on Helmin salarakas? 

Kaapo.

Onni.

Papu.

Vierailevat tähdet ovat syötävän suloisia ja lähetämme heille virtuaalirapsutukset! 

Kiitos

Viiksipäivään osallistuneille! 

Kiitos kaikille viiksipäivään osallistuneille! Epäilen, etteivät kesäkissoja ottavat ihmiset ole kissablogien lukijakuntaa, mutta ei silti haittaa asiasta rummuttaa tälläkin kanavalla. Kesäkissoja ei saa ottaa! Jos otat kissan, koiran tai minkä tahansa lemmikin, pidät siitä hyvää huolta koko ajan. Ihan koko ajan. 

"Mä tulin tänne Naukulaan Porvoon eläinsuojeluyhdistyksestä. 

Se oli hyvä paikka, mutta kyllä koti on aina koti." 

Ja koska viiksipäivä on joka päivä, voi osallistua silloin kun haluaa! 

Kissanviikset

Haaste! 

Täplätytöt haastoivat kaikki nenähaasteella mukaan ja me haluamme nähdä viiksiä! Pitkiä, lyhyitä, suoria, kiharoita, valkoisia, mustia viiksiä. Kissojenviiksiä, koirienviiksiä, kunhan ovat lemmikkien viiksiä. 

Helmi näyttää mallia ja on varsin ylpeä valkoisten taipuisien viiksiensä pituudesta. Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi, jos haluaa lähemmin tutustua tämän neitokaisen viiksiin. 

"Ei se oo likka eikä mikään, joka ei viiksillänsä hurmaa." 

Nenäpäivän jälkeen on hyvä järjestää viiksipäivät. Viiksipäivänä toivotaan, ettei kesäkissoja enää oteta. Kissa ei pärjää luonnossa ja on tarkoitettu rakastetuksi lemmikiksi, anteeksi, työnjohtoon yksityistalouksissa. Kannattaa tutustua oman seutunsa eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan ja katsoa miten itse parhaiten voisi auttaa. 

Viilein

paikka

Helmi ei oikein helteistä välitä. Vähempikin riittäisi. Niinpä helteiden aikana Helmi hakeutuukin Naukulan (ilmeisesti) viileinpään paikkaan. Sohvan alle. Siellä voi hyvin nukkua häiriöittä. 

"Sitä ei saa olla missään rauhassa nykyään." 

Koska Naukulan sohva on aika matala ja koska Helmi ei ole maailman pienin kissa, sohvan alareunaa onkin tänä kesänä koristanut kaunis karvavuoraus. Kuvasta sitä erottaa hieman. Kuvan tassut ja hännänpää ovat kuvausrekvisiittaa. 

Sohvaperuna

ja sen kaveri

Kun minä olen sohvalla, tulee Helmi sohvapöydälle viereeni. Toki siinä on myös herkkuraksupurkki (jossa on niitä samoja diabetesraksuja), mutta tuntuu, että Helmi tulee siihen myös pitämään seuraa.

Siinä me sitten ollaan, sohvaperuna ja sen kaveri!

Kinkkuvarkaan paluu

Aamiainen

Olen välttänyt kinkun antamista Helmille taannoisten vatsavaivojen vuoksi. Ruokana ja herkkuna on tullut Royal Caninin diabetesraksuja (aamulla ja illalla myös märkäruokaa). Vatsa on ollut hyvä, vaikka eilen asioitiinkin päivällä laatikon ulkopuolella. 

Tänä aamuna asiat muuttuivat. Kinkkuvaras palasi ja aamiaisleivän päällä ollut kinkku meni parempiin suihin. Sen päällä ollut kurkku oli siirretty kauniisti lattialle. Sen siitä saa kun puhuu puhelimessa eikä vartioi aamiaistaan! 

"Tähän mulle tarjoillaan vähän herkkuja silloin tällöin." 

Kuva on edelliseltä kerralta, sillä tällä kerralla kamera ei ehtinyt mukaan.

Oppisinkohan nyt, että parvekkeen matala jakkara ei ole sopiva aamiaisen säilytykseen silloin jos itse tekee muuta?