Uudenvuodenaatto Naukulassa

Ei raketeille

Viimeisimpinä vuosina Naukulan uudenvuodenaattoa on vietetty kaikki yhdessä. Ystävänikin tietävät sen jo ja viimeisin uudenvuodenkutsu kuuluikin näin: 

"Nii sähän et uutena vuotena tuu mihinkään. Kö."

Vaikka ystävien kanssa on hauska viettää juhlia jos toisiakin, niin tämä on sellainen juhla, jonka vietän visusti omien kissojeni luona kotona Naukulassa. Täällä nimittäin pelätään raketteja. Eniten niitä pelkää Sulo. Niin myös Noomi ja Hertta. Kurjaa, sillä Sulo voi reagoida tilanteeseen varsin tuskallisella pissavaivalla, idiopaattisella kystiitillä. Urinary-ruuat ovat käytössä ja vesikippoja ympäri Naukulaa, lisäksi täällä hyödynnetään ns. keittoruokia eli kissan märkäruokia missä on enemmän kastiketta ja sei kuuluu ruokavalioon myös. 

Joko se alkaa?

Uudenvuodenaattona täällä kuunnellaan musiikkia lujaa, suljetaan kaihtimet ja vietetään ikäviä, pelokkaita, tunteja. 

Sopisi kaikkien miettiä mitä raketit tekevät kotieläimille, luonnonvaraisille eläimille, sodan aikana eläneille vanhuksille, raketteja pelkääville ihmisille, luonnolle ja millaisia muita haittoja raketeista saattaa aiheutua? Meidän mielestämme tällaisen turhuuden voisi hyvin jo lopettaa!  

Sanomme EI RAKETEILLE! 

Rakkain terveisin, emosi ja mummo

Terveisiä syntymäkodista

Kävin tänään tervehtimässä Namun syntymäkodin väkeä, Namun emoa Rauhaa ja Namun ja Sulon mummoa, Ruskaa. 

Namun emo, Pinkkitassun Edina eli Rauha. 

Mukava tavata. Tavataanhan taas?

Rauhalla oli minulle paljon asiaa ja keskustelimme hyvän tovin toistemme kanssa. Minä tietenkin kerroin Namun kuulumiset ja kerroin kuinka hyvä kissa Rauha on. 

Rauhan emo, Pinkkitassun Bette eli Ruska, 
piti huolta tarjoiluista ja
lämmitti ruokapöydän tuolin valmiiksi minulle. 

Minä sain kotiin tuomiseksi lahjan, joka oli kääritty suojapaperiin. Kuten tapoihini kuuluu annoin sen kissojen tutkittavaksi. Mitä ilmeisemmin siinä oli miellyttäviä terveisiä Namun syntymäkodista, sillä Namu tutkii sitä hartaasti ja omi sen omaan käyttöönsä. Jonoakin vähän muodostui, mutta Namu piti pintansa. 

Sukulaisten luona on aina niin mukava vierailla. Toivottavasti tapaamme pian uudestaan. 

Leppoisia välipäiviä lomalaisille ja työniloa meille töihin palaaville. 

Hyvää joulua!

 Ja onnellista vuotta 2024

Suunnataan katseet eteenpäin. Unohdetaan erimielisyydet ja kinat, toivotaan rauhaa koko maailmaan. Toivotaan parempia päätöksiä niiltä, ketkä asioitamme ajavat. Toivotaan kunnioitusta toisiamme, kaikkia elollisia ja tätä kovasti haavoittuvaa maailmaamme kohtaan. Autetaan aina kun voidaan ja pyydetään apua silloin kun sitä tarvitaan. 

Hyvää joulua ja pyhiä niille, jotka joulua eivät vietä.

Joulukorttien sijaan on Naukulassa tänäkin vuonna lahjoitettu rahaa Unicefin lapsille, Suomen Eläinsuojeluyhdistykselle ja pitkin vuotta eri vapaaehtoisjärjestöille. 

Kun rauha on maassa

 ja kaikilla on hyvä tahto

Kun rauha on maassa ja kaikilla on hyvä tahto, voisi luulla, että Naukulan poliisisetä Sulo jää toimettomaksi. Mutta, ehei, niin ei suinkaan ole. Silloin Sulosta kehkeytyy kelpo leipuri. 

Ja jos joku on luullut, että kaikki Naukulan kissapedit olisivat nukkumistarkoitukseen, niin väärässäpä on. Osa Naukulan kissapedeistä on tarkoitettu vain ja ainoastaan Sulon leipurihommiin. 

Mikä piristää päivää kuin päivää?

Sulo ja Hertta

Mikäpä piristäisi päivää paremmin kuin kunnon riehut kaverin kanssa. Mallia näyttävät Sulo ja Hertta. 

Ja koska riehumisen toinen osapuoli oli Naukulan poliisi, Sulo, sujui tilanne kaikkia kissalakeja noudattaen. 

Herkkupiiloja

Joulukuussa

Olipa kerran viisi kissaa Naukulassa. Oli ruskeatäplikäs Sulo, serkkunsa punatabby Namu, hänen tyttärensä Noomi ja tyttärentyttärensä Hertta sekä bonuskissa mustasavu Noki-Noora. 

Rouva hyvä, lopettakaa nyt se tarinointi ja järjestäkää kesä takaisin. 
Tännehän jäätyy, huomauttaa Noki-Noora. 

Naapurustossa asuu ystäviämme. On mustaan samettiin pukeutunut komea Paavo-kissa sekä mustavalkoiseen juhlapukuun sonnustautunut Rilla-neitikisu kämppiksensä kilpikonnan sekä palvelusväkensä kanssa. 

Naukulan väen ja naapuruston välille on solmittu yhteistyösopimus ja kissoja on käyty hauskuuttamassa puolin ja toisin tilanteen niin vaatiessa. Yhteistyösopimuksen puitteissa on Naukulan ovelle tuotu salaperäinen lähetys, jonka sisältö sai kaikkien viiden silmät loistamaan, herkkuja! Joulukuun jokaiselle päivälle. Kaikille oma joulukalenteri! 

Luksuslähetys. 

Vaan mitä tekee Naukulan mamma? Sen sijaan, että tarjoilisi herkut kauniisti päivittäin jokaisen tassuun, niin nameja piilotellaan. Höh. 

Täällä ei ole yhtään, raportoi Sulo. 
No ei kai, kun tyhjensin sen piilon jo, myhäilee Hertta. 

Namu yrittää saada herkkuja keikistelemällä. 

Niin kuin nyt ei joulussa olisi muutenkin tarpeeksi puuhaa, niin eikö niitä herkkuja vaan voisi saada vähän helpommin, huokaavat kaikki viisi yhtä aikaa, mutta mutta.... Pientä hajoamista viiden rintamassa tuntuu kuitenkin jo olevan, koska onhan herkkujen etsintä oikeastaan aika mukavaa. Takuuvarmaa on, että kaikki herkut löytyvät aina ja kun herkkupiiloja ryhdytään virittelemään niin johan alkaa tassuihin tulla vipinää. 

Ihan varmasti herkkujen etsintä on paljon mukavampaa puuhaa kuin esimerkiksi joululehtien lukeminen. 

Saanemme huomauttaa,
että joululehdellä on tämän asian kanssa hyvin vähän tekemistä,
toteavat Namu ja Noomi.
Sushiannoksella sen sijaan saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. 

Tällaista on Naukulan elämä joulukuussa. Ja joulukuun jälkeenkin. Sen pituinen se. 

Uutterinkin hoitaja

saattaa uupua

Turun kissanäyttelystä taisi tulla muitakin tuliaisia kuin edellisessä postauksessa mainitut. Sellainen tuliainen, että se on pitänyt tämän mamman pötköllänsä koko viikon ja tämän viikonlopun lisäksi. Se tietää sitä, että hoitajilla on olleet tassut täynnä tekemistä ja kaksi uutterinta on hoivannut hoivaamasta päästyään. 

Noomi: "Tää alkaa olla jo vähän tylsää." 
Hertta: "Älä muuta nau'u, oota kun mä keksin jotain." 

Hertta: "Suunnitelma valmis. Katsos tätä!" 

Hertta: "Ekaks tää menis niin ku tänne."

Hertta: "Ja sit tää astuis kaikkiin näihin kukkaruukkuihin vuorotellen."

Hertta: "Voisin myös hypätä tohon lamppuun, kun bengalit tekee niin."
Noomi taustalta: "Höpö, sä oot eurooppalainen." 

Hertta: "No sitten mä syön tän kuusen, tiiän että sekin saa liikettä potilaaseen.
Muistatkos mitä tein perjantaina? " 

Perjantaina....

Ottakaa rauhallisesti siellä ruudun toisella puolen!