Klassikko

Sijainti, sijainti, sijainti

Tokihan kissatalouksissa tiedetään, että kaiken lähtökohta on sijainti. Niin on Naukulassakin todettu useamman kerran, vaan huonosti se oppi tuntuu täällä perille menevän. Ajatelkaa nyt! Tämäkin kissapuu on ollut pystyssä olohuoneessa jo vuosikausia, vaikka se olisi paljon mielenkiintoisempi kellallaan eteisessä. 

Niin tai näin, tämä lähtee nyt kierrätykseen ja Hesy on luvannut sen hoteisiinsa ottaa. Kysyin sitä erikseen, kun kävin lukemassa ohjeita kotisivuiltansa. Meillä pärjätään nyt hetki ilman ja mietitään tarvitaanko jotain tilalle vai ei. 

Kuvat kertovat

Hertta

Palaan vielä hetkeksi Hertan sterilisaatioon ja siihen, mistä tiesin, että nyt Hertta on parantumassa. Dreenin poiston jälkeiset päivät olivat pahimpia, ruokakaan ei oikein maistunut ja päädyin syöttämään Herttaa ihan kädestä. Olin todella huolestunut. Kun antibioottikuuri oli ohi ja Hertta alkoi tervehtymään, oli vuorossa kauluriin totuttautuminen. Mummunsa Namun tapaan Hertta luonnollisesti testasi vaikka ja mitä. Siitä tiesin, että parantuminen on hyvässä vauhdissa. Erityisesti kun nukkumapaikaksi valikoitui työhuoneen korkean kissapuun yläpeti. 

Vaikeinta tuntui olevan korvien laittaminen oikeaan asentoon kaulurin sisällä. 

Mukavaa viikonloppua kaikille! Muistakaa levätä. 

 

Rakkaus on hellyyttä

Noomi-emo ja Hertta-tytär

Tää on mun pentu ja sen täytyy päästä kainaloon jos se haluaa, sanoo Noomi

Lämmittääkin niin mukavasti. 

Siinä se nyt nukkuu, mun vauva. 

Kahdenkerroksen väkeä

 Namu-emo ja Noomi-tytär

Täällä ei jälkikasvu nenille hypi, sanoo Namu. 
Älä nyt viitti, murjottaa Noomi. 

Kiipeilijä

Höpö-Hertta

Naukulan nuorimmainen, aikuinen kumminkin, on Hertta. Hertta on silti meidän vauva (syntynyt v 2018) tai teini nyt vähintään ja silloin ei aina tarvitse käyttäytyä niin aikuismaisesti. Voi hassutella ja joskus vähän kapinoidakin. Kapinointi näkyy yleensä etätyöpäivinä aamupalavereissa. Niiden kulkuun kuuluu periaatteessa jo se, että nostan Hertan pois työpöytäni vieressä olevan viherkasvin kukkaruukusta. 

Hassutteluun puolestaan voidaan laskea vaikka se, että eilen Hertta päätti hieman kiipeillä. 

Tai olisiko kysymys kuitenkin siitä, että naapurikyttäys on saanut uusia ulottuvuuksia? 

Tutkimusmatkailija

 Päiväretkellä

Rouva hyvä, eikö teillä olisi ollut vielä 
hommia jossain muualla? 
Tämän tornin tutkimukset ovat vielä kovasti kesken. 

Aurinkokannella

Namun paikka auringossa

Kun aurinko paistaa, tietää mistä Namun löytää. 

Aurinkokannelta tietenkin. Ja siellähän se Sulokin päivysti. Toivomme lisää aurinkoa ja vähemmän loskaa, kiitos. 

Vaaleanpunainen flamingo

 Ja mustasavutyttö

Naukula on vähän sellainen huvikumpu, kaikki on heikun keikun eikä sisustusta oteta välttämättä niin kovin vakavasti. Sanomattakin oli siis selvää, etten voinut vastustaa vaaleanpunaisen flamingon kutsua vaan se oli Naukulaan saatava. Huolimatta siitä, että minua ensin vähän toppuuteltiin (heh, heh ja terkkuja Täplätytöille). Olin varma, että sen sijoituspaikka tulisi olemaan Noki-Nooran sviitti. Ajatelkaa nyt, vaaleanpunainen flamingo ja mustasavutyttö. 

Flamingo on ollut täällä jo tovin, mutta kuvamateriaalia siitä ja sen käytöstä on kerätty pikkuhiljaa. Instagram storyissä se on esiintynyt jo useasti. 

Kävin pyörähtämässä kissanäyttelyssä ja
sieltä mukaan tarttua kyltti. 

Ja on Noki-Nooran sviitissä vieraitakin ollut ja vieraankin toimesta piti flamingo tutkia. Se todettiin kiinnostavaksi, mutta loppujen lopuksi aika pieneksi. 

Vaikka toki Namu olisi sinne mahtunut jos vain olisi halunnut mennä. 

Flamingo on päivittäin käytössä ja se oli siis ihan nappiostos! 

Huomiota, kiitos!

 Täällä määrää Hertta

Täällä asuu päämäärätietoisia kissoja ja itsepäinen mamma. Päämäärätietoisimmista päämäärätietoisin on viime viikkoina ollut Hertta. Hän on päättänyt, että hän määrää tahdin ja on ottanut tavakseen hakea huomiota keinoilla millä hyvänsä. Se on onnistunut hyvin esimerkiksi kukkaruukussa istumalla (ei kuvamateriaalia). Verhojen kanssa temppuilu on ollut hieman tuloksetonta (kuvia alla). 

Tämä ei tunnut tehoavan

Mietin tätä nyt hetken

Siis eikö tämäkään?

Tänä aamuna Hertta keksi uuden hyvä tavan. Se pieni hylly kirjahyllyn päällä missä ennen oli se kukkaruukku missä istuen sai huomiota, saattaisi kelvata muuhunkin. 

Jos siitä oikein ponnistaisi ja juoksisi pystysuoraan hyllyn reunaa ylöspäin, niin reitti kirjahyllyn päälle olisi selvä. 

Matka tosin oli aika pitkä, mutta mitäpä sitä ei määrätietoinen pieni kissa tekisi saavuttaakseen päämääränsä? Aikansa hän tuolla kekkuloi ja sitten hän sai ilmaisen kyydin alas (ettei sattuisi vahinkoja). 

Nyt meillä on sitten ylimääräinen Lundian pikkuinen hylly. Sanomattakin on selvää, että se ei voi hetkeen olla pakallaan, kukkaruukulla tai ilman. 

Valmis

Seistomatyöpiste vai uusi torni kissoille

Erinomaisen työnjohdon vuoksi onnistuin kasaamaan uuden seisomatyöpisteeni jo torstai-iltana. 

Voi tämä olla istumatyöpistekin, tuumaa Namu

Namun kyljessä vielä sydänultraa varten parturoitu alue. 

Nyt olisi jo mun vuoro, ohjeistaa Sulo Namua.

Näky ennen perjantaisen työpäivän alkua. 
Etualalla joskus vuonna 2000 ostettu (ikealainen) muotoiltu kissanpeti, 
joka oli edesmenneen Helmi Naukulan ja nyttemmin Namu Naukulan 
suuressa suosiossa. 

Seisomatyöpiste ei kyllä sovi sisustuksellisesti Naukulan työhuoneeseen lainkaan, eikä sillä vielä ole kunnollista paikkaakaan. Sen voin kuitenkin todeta, että istumalihakset eivät perjantaisen työpäivän jälkeen olleet läheskään niin puuduksissa kuin aikaisemmin kun sain seistyä osan työpäivästä. Silloin kun seisomatyöpiste ei ollut varattu muihin tarkoituksiin. 

Tutkimattomia ovat Hertan tiet

 Ja ajatukset varsinkin

Kyllä se varmasti niin on kuin Miukumaalaiset Instagramin puolella ehdottivatkin, ovikellon pattereita vaihtamassa hän. Ensimmäinen kuva sen selvästi kertoo. 

Lahja

Zetorin ja Ilonan Analta

Kuten blogistaniassa varmasti jo tiedetään, ovat Zetor ja Ilona muuttaneet uuteen yhteiseen kotiinsa ja Ana puolestansa omaan loppuelämänsä kotiin. Olin mukana muutoissa. Ilonalle ja Zetorille pakattiin heidän kaikki tärkeät tavaransa, kaikki mitkä suinkin vain uuteen kotiin saataisiin sijoiteltua. Mitä ilmeisemmin muutto ja sopeutuminen uuteen kotiin onkin sujunut mitä parhaiten. 

Ihan kaikki ei kissojen mukaan kuitenkaan lähtenyt. Tänne Naukulaan löysi tiensä kaksi pientä hiirtä ja Zetorin ja Ilonan, aikaisemmin Mustan ja Harmaan,  lähes tavaramerkiksi muodostunut raapimapuu. Anan itsensä tekemä ja virittelemä raapimapuu. 

Sulo tarkastaa puun ja toteaa sen mitä parhaimmaksi. 

Mummu, tääl on sulle terveisii.
Joltain Zetorilta.

Mummu *punastuu hieman* , no jos minä sitten tuun lukemaan ne 💓

Äippä, sulle tääl ei oo mitään. 

Varovasti nyt siellä, pikkuinen. 

Tää on hieno! 

Olemme erittäin kiitollisia tästä hienosta raapimapuusta. Se on klassikko! Sellaisen kissablogin, jota olemme seuranneet ensimmäisenä kissablogina koko blogistaniassa ja jonka hienoon ihmiseen Anaan olemme päässeet tutustumaan.

*ylätassut* Ana, oot ihan super!