Virpojia liikenteessä

Pim pom sanoi ovikello

Naukulan ovikello soi pim pom. Kuinka ollakaan oven takana oli kaksi pientä noitaa, jotka kysyivät saavatko virpoa ja saivathan he. Palkka kilahti koreihin virpomisen jälkeen. 

Rouva hyvä,
mitä minulla nyt on tämän asian kanssa tekemistä,
kysyn vaan. 

Mustaa kissaa heillä ei ollut mukanansa, mutta eihän se haittaa, kun täältä löytyy yksi mustasavu. Ja yksi ruskeatäplikäs. Ja kaksi punatabbyä. Ja yksi kilpikonnatabby. Ja ehkä myös yksi vähän isompi noita. Onneksi pikkunoidat eivät kuitenkaan pelästyneet, vaikka tällä vähän isommalla noidalla oli kulmakarvojen värjäys kesken kun ovikello sanoi pim pom. 

Herttaa....

Pois sieltä

Sunnuntai. Keitän kahvia, teen aamiaisen. Lakanat pyörivät jo pesukoneessa. Luen lehteä ja nautin hetken ennen kuin ryhdyn siivoamaan. Ajatukseni selvästi muualla kuin kissoissa. Siksipä Hertta päätti toimia. Kun on tylsää. Koska hän voi. 

Leppoisaa sunnuntaita kaikille! 

Sunnuntaina

Aamiaisella

Aamiainen on tärkeä ateria. Ehkä siksi myös minun aamiaisellani on monta osallistujaa ja maistiaisiakin olisi ilmeisesti toivottu. Hertta harkitsi maistavansa klementiiniä ja Namu, joka lähti marmattaen pois, olisi mielellään halunnut maistaa levitettä leipäni päällä. Ja Noomi, Noomi nyt vaan on aina siellä missä minäkin. 

Reipasta sunnuntai-iltaa ja mukavaa viikkoa kaikille! 

Vielä vähän

Painikuvia

Kun on tilanne päällä ja kamera käsillä, niin silloin räpsyy. Tarkennuksista viis. Meillä on siis vielä tarjolla sunnuntaisia painikuvia, olkaatten hyvät. Ja huom! mukana myös joulupukki. 

Että sillä lailla. Vaikka missään ei varmasti ole määritelty, että joulukuvan tulisi olla seesteinen, taidamme silti pitäytyä sellaisessa? 

Tuumaustauko

Pesulla

Joskus voi käydä niin, että kesken pesuhetken täytyy pitää tuumaustauko.

Voisiko paparazzi häipyä, 
niin voisin viimeistellä pesun. 

Tänään täällä ei olekaan tuumailtu kuin sitä, että koska se kevät oikein lämpenee. Viheliäisen kylmää on ja sateistakin. 

Laatikkoleikki

 Siivouspäivänä

Ai, että imuroit?
No tämä laatikko ei tästä siirry, 
se on varma se. 
Imuroi sitten ympäriltä. 

Sulo: "Mistä vetoa, että laatikko lähtee?"
Namu: "No ei voi lyödä vetoa, kun mäkin oon samaa mieltä." 
Sulo: "Mut tänne saunaan se ei nyt tuu, 
kun se alkaa kohta keittelemään vieraille riisipuuroa 
ja tekemään voileipiä."
Namu: "Mitäköhän niiden voileipien päälle tulee?" 

Harvinaista herkkua

 Kollikomeutta

Terkkuja Sulolta. Pissa kulkee hyvin ja pusuja satelee päivittäin. On tää sellaista. 

Uhrautuvainen emo

Vai onko sittenkään?

Noomi hoitaa kohta viisi vuotta täyttävää pentuansa Herttaa edelleen. Säännöllisten pesujen lisäksi, Hertta saa viedä herkutkin Noomilta. Melkein suusta asti. Ja näköjään Noomi antaa pehmeämmän petinsäkin pentunsa käyttöön ja tyytyy itse pahvilaatikkoon. 

Ei kun hetkinen nyt. Sehän on kuitenkin pahvilaatikko. Ehkä tässä meneekin se raja? Onkohan Herttaa nyt vedetty höplästä? 

Leppoisaa sunnuntaita kaikille! Täällä tämä päivä vietetään puuhastellen, kun menot peruuntuivat. 

Saako tulla?

Vai vieläkö siellä metelöidään?

Imurointi ei haittaa, mutta onko se pakko tehdä päiväuniaikaan?

Ootko valmis jo?

Ai et! No hopi hopi nyt. 

Tällä kerralla ei kuitenkaan pesty lattioita ja sekös kaikkia suretti. Se on lakanoidenvaihdon lisäksi paras kotityö. Vaikka kyllä ikkunoidenpesukin kiinnostaa. 

Täällä ollaan!

Kuulumisia

Täällä ollaan ja meillä on kaikki hyvin. Pientä kiireen poikasta on ollut ja punatabbyt pitävät huolta siitä, että aika tietokoneella ei muodostu liian pitkäksi. Palkkatyöt ehtii hoitamaan, mutta siinäpä se. Lisäksi eräs nimeltä mainitsematon punatabby (kuvissa) on ryhtynyt vaatimaan harjausta aamuin illoin ja välillä myös päivisin. Kun tämä harjaus tapahtuu WC-pöntön kannen päällä, on hänen vaikea ymmärtää, että tällä kapineella olisi myös toisenlainen käyttötarkoitus. 

Kaikkea sinäkin kerrot...

...kyllä saa vaatia kissa palveluksia jos haluaa. 

Leppoisaa sunnuntaita kaikille! 

Eräänä sunnuntaina

Pienen kissan mietteitä

Hyvät ihmisrodun edustajat, 

Pienellä kissalla on pyyntöjä, ei mitään mahdottomia, sellaisia ihmisenkokoisia vain. Pitäisi olla maittavaa ruokaa, raikasta vettä, siivot saniteettitilat, silloin tällöin makupaloja ja mahdollisuus nauttia välillä auringonsäteistä. Vaikka ihan raikkaassa ulkoilmassa, jos se on turvallisesti mahdollisuus järjestää ja kissanne sitä toivoo. Kuunnelkaa siis kissojanne ja heiluttakaa huiskaa päivittäin. 

Unohtakaa kiire ja kaikenmoinen tyhjänpäiväinen hömpötys. Ulkoiluttakaa sitä imurianne sellaisiin aikoihin, ettei se häiritse päiväunia, eikä se saa missään tapauksessa huristaa ennen aamuruokaa. Niin kuin nyt täällä tänään kävi. 

Vaikka sadepäivinä nukuttaakin ihanasti, olisin silti toivonut saavani aamuruuan aikaisemmin, kissanmaidon kera totta kai. Imuria olisi voinut käyttää kyllä, se on sillä lailla mielenkiintoinen ja taidan joku päivä sitä vielä nuuhkaista. Mutta aurinkoa ei ihminenkään ilmeisesti sitten pystynyt järjestämään. Olisin halunnut auringon kutittelevan turkkiani niin kuin eräänä toisena päivänä. Ei kai sitä sitten kaikkea voi saada?

Teidän, 

Noki-Noora

Pamaus

 PAM 

Sunnuntai alkoi tavallisesti. Heräsin Namun nakerteluihin, tunsin kissan painon jalkojeni päällä. Viipyilin sängyssä vielä hetken, kunnes ryhdyin toimiin. Aamutoimien jälkeen ikkuna auki kissoille tarhaan ja seit mikroon sulamaan. 

Koko jengi meni ulos mikron tehdessä tehtäväänsä ja sitten...PAM! En tiedä mikä se oli, mutta pamaus oli hurja. Kaikki pakenivat vauhdilla yläkertaan. Mikro sanoi bing, eikä kukaan tule alakertaan. Erittäin poikkeuksellista! Noomi tuli pyörähtämään ja meni taas häntä koipien välissä takaisiin ylös. Hertta kurkkii saunan ovelta, sieltä löytyivät myös Sulo ja Namu. Seit tarjoiltiin yläkerrassa. Tämä noin 30 minuuttia pamauksen jälkeen. 

Tilanne ei ollut normaali vielä kaksi tuntia pamauksen jälkeenkään. Vielä näin illallakin ilmassa on hieman levottomuutta. Aikamoinen ääni se oli ja mitä ilmeisemmin pelästytti tämän jengin täysillä. Toisiansa ovat käyneet haistelemassa vähän kuin kysyen olethan sä varmasti sä. Onneksi mitään vihamielisyyksiä toisiaan kohtaan eivät ole osoittaneet. Taisimme selvitä säikähdyksellä. 

Rakkaus on hellyyttä

 Äiti ja tytär

Taistelupari, söpöstelijät, niin rakkaat toisilleen ja meille kaikille. Kun näitä katsoo niin melkein unohtuu kirjahyllystä tiputellut kirjat, vaatekaapista ulos heitetyt vaatteet, yöherätykset ja kaikki muu pieni tihutyö. 

Söpöstellään tässä nyt hetki.

Joo, voi tulla tarpeeseen.
Kaiken sen jälkeen. 

Niin, ne kirjat.
Miksei ne voi olla lattialla ja mitä ihmettä on se puhe
karvaisista vaatteista? 

On ne vaan niin rakkaat, ihanat ja söpöt. Mamman pienet kullanmurut. Niin, siis täällähän on kolme aikuista Sulo, Namu ja Mamma sekä kaksi vauvaa Noomi ja Hertta. Mitäs siitä, että Noomi on kuuden lapsen äiti, mummi ja Herttakin kolmen komean pojan äiti. 

Ihan tavallinen sunnuntai

 Kotoilua

Sunnuntain aamu oli sateinen, eikä meistä kenelläkään ollut kiire nousta ylös. Vasta hieman ennen yhdeksää tuli tunne, että päivä on saatava nyt kunnolla käyntiin. Siispä aamutoimiet, aamiainen ja sängyn petaus. Heti kun se vapautui. 

Pitkään nurkissa lojunut vanha rikkinäinen CD-soitin saa luvan päätyä viikolla Sortti-asemalle. Pakkasin sen paperikassiin, heti kun paperikassi oli vapaana. 

Sitten otin kahdesta tuuletusikkunasta hyönteisverkot talvisäilöön (jottei linnut revi niitä rikki etsiessään hyönteisiä). 

Sen jälkeen pesin perusteellisesti yhden kissanvessan. Niitä Naukulassa on viisi. Sääntöhän menee, että kissojen lukumäärä plus yksi. 

Sitten imuroin, pyyhin pölyt ja siivosin kylpyhuoneen kaapit. Se oli ilmeisesti niin tylsää puuhaa, että Noomi toi minulle pienen vihreän pallonsa. 

Tämän jälkeen kaikki sujuikin kuin tanssi, kun apulaiset olivat kertakaikkisen väsyneitä osallistuttuaan ihan kaikkeen ja vetäytyivät päiväunilleen. 

Sulo ja Namu loikoilivat saunassa, mitä sitä nyt turhaan hötkyilemään, antaa nuorempien hoitaa. 

Joogaa

 Kun mamma otti itseään niskasta kiinni 

Kun lomat on vietetty, pennut muuttaneet uusiin koteihinsa ja Naukulassa suoritettu suursiivous, loppuivat tekosyyt. Niinpä sitten levitin pitkästä aikaa  joogamaton lattialle ja odotin nettitunnin alkamista toiveikkaana. Mikä olisikaan parempi tapa päättää viikonloppu kuin rentouttava jooga? 

Ensimmäisenä paikalla oli Namu. Mitä ilmeisemmin kutsui sitten kaverinsakin paikalle katsomaan ihmisen kankeutta. Kaikki kävivät vuorotellen kuka puskemassa, kuka kutittelemassa viiksikarvoillaan kasvojani tai huiskimaan hännällä. 

Harkitsen vakavasti, että ulkoistaisin Naukulan kissat seuraavan joogatuntini ajaksi tai siis sulkisin oven. Siitäkin kyllä saattaa tulla jonkinmoinen protesti. Näin luulen. 

Mikäli olet kiinnostunut joogasta ja kissoista, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan Heli Ilaskarin kirjaan Guru Gurnaun Joogakoulu - Löydä sisäinen kissasi (Tammi, 2003, kuvitus Tiina Paju). Toivottavasti saat sen käsiisi :) 

 

Puuhakasta

Sunnuntaita

Täällä on puuhasteltu vaikka ja mitä. Siksipä kaikki työnjohtajat nukkuvat ja tämän mamman suunnitelmissa on kohta siirtyä sohvalle telkkarin ääreen. Yleensä niin tehdessäni talouden aikuiset kissat haluavat ulos ja sisään ja ulos ja sisään kertaa ainakin sata. Kaikki vuorotellen ja koko ajan. Ei ainakaan pääse kangistumaan. 

Pysyyhän vetreänä meidän mamma. 

Leppoisaa sunnuntai-iltaa! 

Lepopäivä

Sunnuntai

Muistakaa levätä. Kaiken ulkoilun ja kotoilun lisäksi, myös lepo on tarpeen. 

Ja sitten kun lepo riittää, voisitte ehkä tekin imuroida sohvanne ja vaihtaa kulahtaneet sohvatyynyt keväisempiin. Niin, kevät aurinko tulee ja paljastaa kaiken. Onko se kotoilun positiivinen vai negatiivinen asia, siinäpä vasta pulma.